Ok. Hirveän laaja aihe.
Luullakseni kaikille on suurin piirtein selvää mitä jalkaväentaistelijan taistelutoiminta, sekä sekä ennen ratkaisutaisteluvaihetta, ratkaisutaisteluvaiheessa, ja itse taistelutilanteessa, mutta koitan koostaa jonkinlaiset raamit siihen mitä fyysisen toimintakyvyn osa-alueita nämä vaatii.
Eli millaista se ratkaisutaistelu oikein on? Poislukien itse taistelutehtäväte (johon paneudun myöhemmin). Useita vuorokausia, jopa viikkoja kestävää. Pääasialliset fyysiset (ja psyykkiset) rasitteet tulevat valtavasta määrästä matalan tehon liikuntaa (siirtymisiä, linnoitautumista), huonosta huollosta, sekä puutteellisesta unenmäärästä. Toki ymmärrän että nykyään äiti tuo jäätelöbaarista pojalleen pirtelöt tietokonetuolilla varustettuun poteroon ja saattaapa persevää poikaansa auttaa sen 10 metriä ajoneuvoon siitymisenkin kanssa, mutta uskoakseni tämmöisestä teknologisesta kehityksestä huolimatta taistelijan pitää olla varautunut siihen että äitiä ei aina ole saatavilla (ja vanhempia reserviläisiä tämä koskee suhteessa vaimoon).
-Mitä fyysisen suorituskyvyn osa-alueita tämä vaatii? No lähinnä hyvää rasva-aineen vaihduntaa ja hyvää peruskestävyyttä. Rasva-aineenvaihdunta siksi että tällöin ihminen kykenee säästämään hiilihydraattivarastoja jos/kun tarvitaan intensiivistä suorituskykyä. Lisäksi hyvä rasva-aineenvaihdunta parantaa jaksavuutta jos/kun hiilihydraattivarastot loppuu.
-Miten treenataan? Kaikella mikä kestää reilun kaksi tuntia (toki jäätöbaaritaistelijallemme jo 30 min kävely (äitin avustamana) on ylipitkä suoritus). Juoksijoiden ns. pitkälenkki on hyvä esimerkki tästä, juostaan keveällä rasitustasolla paljon. Metsätyöt sekä pitkät vaellusretket on arkisempi esimerkki. Metsätystä en kelpuuta ihan hevillä, liikkeen pitää jatkua lähes katkeamattomana useita tunteja... Ja tämä tarkoittaa metsästäjää, ei koiraa (tai metsästäjän äitiä).
Rasva-aineenvaihdunta on sitten toinen juttu. Tätähän voidaan kehittää ylläolevalla treenillä, mutta toinen on ruokavalio. Eli kuuluisa karppaus, ongelma on vaan sotatilanteessa se että hiilareilta ei voi välttyä (kunnes armeija tarjoaa pelkkää rasvaa ja proteiinia huollon kautta) joten kroppaan kehitetyt aineenvaihdunnalliset adaptaatiot ruokavalion kautta häviää kohtuu nopeasti. Lisäksi rasvanpolttajat ja kofeiini ja muut tehosteaineet menettää tehoaan pitkäaikaisessa käytössä.
Onko joku vielä hereillä? Eikö. No ei se mitään, jatketaan:
Entäpä itse taistelutehtävät tyypillisimmillään hyökkäys? Oman kehon painoa + noin 20-30 kiloa varustelita pitää liikuttaa juosten, ryömien, kontaten, syöksyen, kävellen. Jos tyypillistä hyökkäystä ajatellaan niin taitettava matka on jotakin 400-700 metrin välissä, matkana ei pitkä mutta juuri se että matkaa ei voi taittaa kävellen (äitiin nojaten) tai tietokonetuolissa istuen (äiti työntäen) asettaa nykytaistelijalle tiettyjä rajoituksia.
-Mitä fyysisen suorituskyvyn osa-alueita tämä vaatii? Asettaisin voimakestävyyden aika suureen rooliin, toinen asia on laktaatin (=maitohapon) puskurointi kyky ja palautumiskyky. Ja ei, maitohappo ei tarkoita tässä yhteydessä äidin tekemää pirtelöä. Myös voimaa tarvitaan haavoittuneiden evakuiontiin sekä oman ja kaverin varustuksen kantamiseen ja liikuttamiseen asianmukaisella tavalla (ryömiminen!).
-Miten treenataan? Vauhtikestävyyttä pitäisi treenailla, eli pitäisi pyrkiä nostamaan cooperin tulosta. 20 minuttia tai enemmän sellaista vauhtia että se tuntuu lievästi pahalta (ei tarvitse oksentaa äidin suklaapirteöä ulos lenkin päätteeksi), toinen juttu on sitten intervalliharjoittelu johon löytyy variaatioita vaikka mitenkä, jos rakas lukija on kuullut HIT-treenistä kaikkeen kykeneväisenä ihmeharjoituksena niin unohtaa sen ja tekee enemmin vauhtikestävyyttä tai matalamman intensiteetin intervalleja. Taistelussa usein on kyse toistuvista kovista suoritteista joissa voidaan väsyä voimakkaastikin mutta silti minuuteissa pitäisi kyetä toiseen samanlaiseen suoritukseen (rynnäkkötasalle siirtyminen, itse hyökkäys/rynnäkkö asemiin, asemissa taistelu ja tavoiteeseen siirtyminen). Tässä suhteessa käsittääkseni on nopeus-koulukuntaa joka pitää nopeutta kestävyyttä tärkeämpänä, mutta en oikein jaksa löytää hyviä perusteita tähän. Ongelma on se että nopeus ja kestävyys ovat ovat toistensa vastakohtia. Sotilas tarvitsee myös voimaa joka jo itsessään sotii kestävyysharjoittelua vastaan, joten harjoittelu kokonaisuutena käy huomattavasti hankalammaksi kun nämä kaikki kolme pitää yhdistää. Siksipä hyökkäysnopeuden kehittämisen mielestäni pitäisi lähteä sitä kautta että sotilas kykenee liikkumaan kestävästi (joka itsessään lisää noeutta, ajatelkaa coopperin tulosta parempi kestävyys nopempi juoksunopeus), lisäksi voima lisää nopeutta jo itsesään jossakin määrin, joten mielestäni sotilaan toiminnassa nopeutta erikseen ei tarvitse treenata.
Juoksu on toki se tyypillisin lajivalinta, mutta ottaen huomioon miten vamma herkkä laji se on en lähtisi ilman varauksia suosittelemaan, toki cooperin testi kehittyy parhaiten juoksemalla, mutta kunto ei kehity sillä että penikkataudin vuoksi pidetään muutaman kuukauden tauko liikunnasta aina kun on viitsitty juosta se pari-kolme viikkoa. On se muuten ihmeellistä että vaikka ihminen on luotu juoksemaan niin juoksu on kuitenkin kaikkein vamma-alttein laji; kiitos Nike ja muut kenkävalmistajat, kiitos äiti ja kiitos maitopirtelö... No mutta takaisin aiheeseen:
-Pyöräily/kuntopyöräily (vaikkakin sitä saa harrattaa karkeasti 1,5-2 kertaa enemmän kuin juoksua saman kehityksen aikaan saamiseksi, liikuttava lihasmassa on sen verran pienempi). Kuntopyörissä on se hyvä puoli että on kohtuu halpoja jos vertaa crosstrainereihin, juoksumattoihin tai soutulaitteisiin. Tosin en tiedä minkä laatuisia ne halvimmat on.
-Hiihto. Koko kropan liikettä.
-Crosstrainer (eli ellipsivehje tai mikä se on), luulen että tämä on yhtä hyvä kuin hiihto liikuntaljina koko kropan kestävyyden kehittäjänä. Kohtuu kalliita, itselläni on joku 400-500€ värkki jota on joutunut hitsailemaan kasaan... On sitä kyllä poljettukin.
-Soutulaite, aika outo lintu minulle. Muuten olisin ostanut mutta kalliita saatana. Concept 2 tuntuu olevan se johon ylipäätään kannattaa rahansa hassata.. Tai ehkä nämä on niitä juppejä.
-Uinti... Ei hajuakaan miten hyvä/huono liikuntamuoto tämä on. Ongelmana on ehkä lähinnä jalkojen rooli. Sotilas kuitenkin toimii jaloillaan.
Onko joku vielä hereillä? Eikö. No ei se mitään, jatketaan:
Voimaharjoittelusta yleisesti:
Taistelijalla on paikkansa voimaharjoittelulla joka tähtää koko kehon lihasten kasvuun ja vahvistumiseen, sotilas joutuu kantamaan kohtuu raskasta kuormaa pitkiä aikoja joka voi johtaa loukkantumisiin ilman riittävää lihasvoimaa joka suojaa etenkin polven ja olkapäiden niveliä ja selän välilevyjä. Lisäksi tätä ylimääräistä massaa pitää voida liikuttaa nopeasti ja kestävästi niin koko kehon lihaksiin tarvitaan monipuolisesti voimaominaisuuksia. Perusvoima eli lihasmassa on siinä mielessä hyvä juttu että se ei erikoistu mihinkään mutta toisaalta tämä tarkoittaa sitä että se voi tehdä vähän kaikkea. Esim hermostollinen voima on aika liikekohtainen juttu. Toisaalta myös voimakestäyyttä tarvitaan, koska etenkin juuri ryömistä rasittaa koko kropan lihaksistoa. Lisäksi huomaattaisin että kun puhutaan jostakin 20% ylimääräisestä painosta varusteiden muodossa niin voima lisää myös kestävyyttä tiettyyn rajaan saakka.
Koska voimatreeni on suurimalle osalle ihmisiä outoa/mutua niin keskitynpä siihen vähän tarkemmin. Mielestäni ns bodaustreeni isoilla perusliikkeillä (maastaveto/rinnalleveto, kyykky, leuanveto/kulmasoutu, penkkipunnerrus/dippi) on käypäinen ja helposti lähtettyävä vaihtoehto. Liikealueet siis sekä hermostollisen perusvoiman puolella 5-8 toistoa per sarja että maitohappoja tuottavia 12-20 toiston sarjoja. Toinen juttu on sitten (uudelleen) pinnalle nousseet kahvakuulat joita venäläiset ovat käyttäneet neukkulan ajan aika merkittävänä sotilaskunnon (kestävyys, voimakestävyys ja voima) kehittäjänä, mutta nytpä ne leviävät aika kovaa vauhtia pitkin maailmaa sekä kuntoilu- että kilpailuvälineinä. Jos reserviläinen tekisi pelkkää etuheilautusta 20-24 kiloisella kuulalla niin noin yksinkertaisella treenillä kehittyy sekä voima että kestävyyskin, itselläni ja monella muulla mm maastavedon tulos nousi pelkästään 16-24 kilon kuulaa heiluttelemalla. Jos/kun etuheilautuksia tehdään satoja kappaleita yhden harjoituksen aikana, jolloin suoritus aika luonnollisesti kasvaa, niin se kehittää jo kestävyyttäkin jossakin määrin (ainakin enemmän kuin että äiti kantaa rappuset alas autoon). Eli kehittäkseen voimaominaisuuksia ei välttämättä tarvitse hommata salijäsenyyttä ja ajaa naapurikuntaan nostaman puntteja tai ostaa levytankoja kotiin.
Toki voimaharjoittelu on loputon suo. Väineitä, liikkeitä, ja lajeja on tuhoton määrä. Siksi toin tuon kahvakuulan tuohon rinnalle, esimerkiksi. Mutta puhtaaseen voimanhankintaan perinteinen levytankotreeni on kyllä paras.
-Mitä muita ominaisuuksia tarvitaan? Pääasiallisena juttuna tulee mieleen liikkuvuustreeni, eli venyttelyt. Voimatreenit erityisesti jäykistää paikkoja ja toisaalta vaatii vetreitä paikkoja. Muutenkin sotilas etenkin AKE:ssa joutuu kykkimään monenlaisissa asennoissa ja liikkumaan esteiden yli yms. Ainakin perusliikkuvuus pitäisi pyrkiä säilyttämään... Toki nykyään kun kyhjötetään tietokonetuolissa ja äiti hoitaa siirtymiset autoon ja autosta niin perusliikkuvuudessa etenkin hartia ja lonkkaseudulla on aika isoja ongelmia. Eli ihmisillä on vaikeuksia niinkin helppojen asioiden kanssa kuin kyykkyyn menossa tai siinä pitkiä aikoja olemisessa! Äiti ei ole tuomassa tietokonetuolia joka paikkaan vaikka omaa rakasta suklaapistelöporsastaan ylitse kaiken rakastaakin (siksi kai tässä jamassa ollaankin?).
Kuntotestauksista voisi vielä huvikseen kirjoitella tältä pohjalta uudistetun version. Vaan onpa tätä tullut jo kirjoitelua vähän liikaakin.
Lajeista olisi vielä mielenkiintoinen kirjoittaa jotakin, koska etenkin crossfit (sotilas-poliisi-pelastus-aloille alkujaan suunnattuna), kahvakuulailu ja monet muut kehittävät aika hyvin sekä voimaa että kestävyyttä, en lähtisi kuitenkaan julistamaan että yksi laji on ylitse kaiken, vaikkakin tämä on ainakin nykyään valitettava fitness-alan trendi. Jalkaväkitaistelijan ammatissa vaaditaan runsaasti erillaisia ominaisuuksia. Mutta perushyvänä kombinaationa pitäisi keveää peruskestävyysarjoittelua, vauhtikestävyyshajroittelua, sekä kuntosaliharjoittelua ja venyttelyä. Määristä en ala puhumaan mitään, jokainen tehkööt (tai olkoot tekemättä) sen mitä viitsii ja kehtaa.
"ÄITIIII! TUO PIRTELÖÖ!"
Ps. Ja loppuun sellainen disklaimeri että en minä ekspertti aiheessa ole, on tämän aiheen ympärillä tullut pyörittyä nyt useampi vuosi, mutta kaukana minkäänsortin asiantuntijasta olen kyllä. Etenkään mitä tulee tuohon rasva-aiheenvaihdutaan, ravintojutut on sen verran uusia.
Luullakseni kaikille on suurin piirtein selvää mitä jalkaväentaistelijan taistelutoiminta, sekä sekä ennen ratkaisutaisteluvaihetta, ratkaisutaisteluvaiheessa, ja itse taistelutilanteessa, mutta koitan koostaa jonkinlaiset raamit siihen mitä fyysisen toimintakyvyn osa-alueita nämä vaatii.
Eli millaista se ratkaisutaistelu oikein on? Poislukien itse taistelutehtäväte (johon paneudun myöhemmin). Useita vuorokausia, jopa viikkoja kestävää. Pääasialliset fyysiset (ja psyykkiset) rasitteet tulevat valtavasta määrästä matalan tehon liikuntaa (siirtymisiä, linnoitautumista), huonosta huollosta, sekä puutteellisesta unenmäärästä. Toki ymmärrän että nykyään äiti tuo jäätelöbaarista pojalleen pirtelöt tietokonetuolilla varustettuun poteroon ja saattaapa persevää poikaansa auttaa sen 10 metriä ajoneuvoon siitymisenkin kanssa, mutta uskoakseni tämmöisestä teknologisesta kehityksestä huolimatta taistelijan pitää olla varautunut siihen että äitiä ei aina ole saatavilla (ja vanhempia reserviläisiä tämä koskee suhteessa vaimoon).
-Mitä fyysisen suorituskyvyn osa-alueita tämä vaatii? No lähinnä hyvää rasva-aineen vaihduntaa ja hyvää peruskestävyyttä. Rasva-aineenvaihdunta siksi että tällöin ihminen kykenee säästämään hiilihydraattivarastoja jos/kun tarvitaan intensiivistä suorituskykyä. Lisäksi hyvä rasva-aineenvaihdunta parantaa jaksavuutta jos/kun hiilihydraattivarastot loppuu.
-Miten treenataan? Kaikella mikä kestää reilun kaksi tuntia (toki jäätöbaaritaistelijallemme jo 30 min kävely (äitin avustamana) on ylipitkä suoritus). Juoksijoiden ns. pitkälenkki on hyvä esimerkki tästä, juostaan keveällä rasitustasolla paljon. Metsätyöt sekä pitkät vaellusretket on arkisempi esimerkki. Metsätystä en kelpuuta ihan hevillä, liikkeen pitää jatkua lähes katkeamattomana useita tunteja... Ja tämä tarkoittaa metsästäjää, ei koiraa (tai metsästäjän äitiä).
Rasva-aineenvaihdunta on sitten toinen juttu. Tätähän voidaan kehittää ylläolevalla treenillä, mutta toinen on ruokavalio. Eli kuuluisa karppaus, ongelma on vaan sotatilanteessa se että hiilareilta ei voi välttyä (kunnes armeija tarjoaa pelkkää rasvaa ja proteiinia huollon kautta) joten kroppaan kehitetyt aineenvaihdunnalliset adaptaatiot ruokavalion kautta häviää kohtuu nopeasti. Lisäksi rasvanpolttajat ja kofeiini ja muut tehosteaineet menettää tehoaan pitkäaikaisessa käytössä.
Onko joku vielä hereillä? Eikö. No ei se mitään, jatketaan:
Entäpä itse taistelutehtävät tyypillisimmillään hyökkäys? Oman kehon painoa + noin 20-30 kiloa varustelita pitää liikuttaa juosten, ryömien, kontaten, syöksyen, kävellen. Jos tyypillistä hyökkäystä ajatellaan niin taitettava matka on jotakin 400-700 metrin välissä, matkana ei pitkä mutta juuri se että matkaa ei voi taittaa kävellen (äitiin nojaten) tai tietokonetuolissa istuen (äiti työntäen) asettaa nykytaistelijalle tiettyjä rajoituksia.
-Mitä fyysisen suorituskyvyn osa-alueita tämä vaatii? Asettaisin voimakestävyyden aika suureen rooliin, toinen asia on laktaatin (=maitohapon) puskurointi kyky ja palautumiskyky. Ja ei, maitohappo ei tarkoita tässä yhteydessä äidin tekemää pirtelöä. Myös voimaa tarvitaan haavoittuneiden evakuiontiin sekä oman ja kaverin varustuksen kantamiseen ja liikuttamiseen asianmukaisella tavalla (ryömiminen!).
-Miten treenataan? Vauhtikestävyyttä pitäisi treenailla, eli pitäisi pyrkiä nostamaan cooperin tulosta. 20 minuttia tai enemmän sellaista vauhtia että se tuntuu lievästi pahalta (ei tarvitse oksentaa äidin suklaapirteöä ulos lenkin päätteeksi), toinen juttu on sitten intervalliharjoittelu johon löytyy variaatioita vaikka mitenkä, jos rakas lukija on kuullut HIT-treenistä kaikkeen kykeneväisenä ihmeharjoituksena niin unohtaa sen ja tekee enemmin vauhtikestävyyttä tai matalamman intensiteetin intervalleja. Taistelussa usein on kyse toistuvista kovista suoritteista joissa voidaan väsyä voimakkaastikin mutta silti minuuteissa pitäisi kyetä toiseen samanlaiseen suoritukseen (rynnäkkötasalle siirtyminen, itse hyökkäys/rynnäkkö asemiin, asemissa taistelu ja tavoiteeseen siirtyminen). Tässä suhteessa käsittääkseni on nopeus-koulukuntaa joka pitää nopeutta kestävyyttä tärkeämpänä, mutta en oikein jaksa löytää hyviä perusteita tähän. Ongelma on se että nopeus ja kestävyys ovat ovat toistensa vastakohtia. Sotilas tarvitsee myös voimaa joka jo itsessään sotii kestävyysharjoittelua vastaan, joten harjoittelu kokonaisuutena käy huomattavasti hankalammaksi kun nämä kaikki kolme pitää yhdistää. Siksipä hyökkäysnopeuden kehittämisen mielestäni pitäisi lähteä sitä kautta että sotilas kykenee liikkumaan kestävästi (joka itsessään lisää noeutta, ajatelkaa coopperin tulosta parempi kestävyys nopempi juoksunopeus), lisäksi voima lisää nopeutta jo itsesään jossakin määrin, joten mielestäni sotilaan toiminnassa nopeutta erikseen ei tarvitse treenata.
Juoksu on toki se tyypillisin lajivalinta, mutta ottaen huomioon miten vamma herkkä laji se on en lähtisi ilman varauksia suosittelemaan, toki cooperin testi kehittyy parhaiten juoksemalla, mutta kunto ei kehity sillä että penikkataudin vuoksi pidetään muutaman kuukauden tauko liikunnasta aina kun on viitsitty juosta se pari-kolme viikkoa. On se muuten ihmeellistä että vaikka ihminen on luotu juoksemaan niin juoksu on kuitenkin kaikkein vamma-alttein laji; kiitos Nike ja muut kenkävalmistajat, kiitos äiti ja kiitos maitopirtelö... No mutta takaisin aiheeseen:
-Pyöräily/kuntopyöräily (vaikkakin sitä saa harrattaa karkeasti 1,5-2 kertaa enemmän kuin juoksua saman kehityksen aikaan saamiseksi, liikuttava lihasmassa on sen verran pienempi). Kuntopyörissä on se hyvä puoli että on kohtuu halpoja jos vertaa crosstrainereihin, juoksumattoihin tai soutulaitteisiin. Tosin en tiedä minkä laatuisia ne halvimmat on.
-Hiihto. Koko kropan liikettä.
-Crosstrainer (eli ellipsivehje tai mikä se on), luulen että tämä on yhtä hyvä kuin hiihto liikuntaljina koko kropan kestävyyden kehittäjänä. Kohtuu kalliita, itselläni on joku 400-500€ värkki jota on joutunut hitsailemaan kasaan... On sitä kyllä poljettukin.
-Soutulaite, aika outo lintu minulle. Muuten olisin ostanut mutta kalliita saatana. Concept 2 tuntuu olevan se johon ylipäätään kannattaa rahansa hassata.. Tai ehkä nämä on niitä juppejä.
-Uinti... Ei hajuakaan miten hyvä/huono liikuntamuoto tämä on. Ongelmana on ehkä lähinnä jalkojen rooli. Sotilas kuitenkin toimii jaloillaan.
Onko joku vielä hereillä? Eikö. No ei se mitään, jatketaan:
Voimaharjoittelusta yleisesti:
Taistelijalla on paikkansa voimaharjoittelulla joka tähtää koko kehon lihasten kasvuun ja vahvistumiseen, sotilas joutuu kantamaan kohtuu raskasta kuormaa pitkiä aikoja joka voi johtaa loukkantumisiin ilman riittävää lihasvoimaa joka suojaa etenkin polven ja olkapäiden niveliä ja selän välilevyjä. Lisäksi tätä ylimääräistä massaa pitää voida liikuttaa nopeasti ja kestävästi niin koko kehon lihaksiin tarvitaan monipuolisesti voimaominaisuuksia. Perusvoima eli lihasmassa on siinä mielessä hyvä juttu että se ei erikoistu mihinkään mutta toisaalta tämä tarkoittaa sitä että se voi tehdä vähän kaikkea. Esim hermostollinen voima on aika liikekohtainen juttu. Toisaalta myös voimakestäyyttä tarvitaan, koska etenkin juuri ryömistä rasittaa koko kropan lihaksistoa. Lisäksi huomaattaisin että kun puhutaan jostakin 20% ylimääräisestä painosta varusteiden muodossa niin voima lisää myös kestävyyttä tiettyyn rajaan saakka.
Koska voimatreeni on suurimalle osalle ihmisiä outoa/mutua niin keskitynpä siihen vähän tarkemmin. Mielestäni ns bodaustreeni isoilla perusliikkeillä (maastaveto/rinnalleveto, kyykky, leuanveto/kulmasoutu, penkkipunnerrus/dippi) on käypäinen ja helposti lähtettyävä vaihtoehto. Liikealueet siis sekä hermostollisen perusvoiman puolella 5-8 toistoa per sarja että maitohappoja tuottavia 12-20 toiston sarjoja. Toinen juttu on sitten (uudelleen) pinnalle nousseet kahvakuulat joita venäläiset ovat käyttäneet neukkulan ajan aika merkittävänä sotilaskunnon (kestävyys, voimakestävyys ja voima) kehittäjänä, mutta nytpä ne leviävät aika kovaa vauhtia pitkin maailmaa sekä kuntoilu- että kilpailuvälineinä. Jos reserviläinen tekisi pelkkää etuheilautusta 20-24 kiloisella kuulalla niin noin yksinkertaisella treenillä kehittyy sekä voima että kestävyyskin, itselläni ja monella muulla mm maastavedon tulos nousi pelkästään 16-24 kilon kuulaa heiluttelemalla. Jos/kun etuheilautuksia tehdään satoja kappaleita yhden harjoituksen aikana, jolloin suoritus aika luonnollisesti kasvaa, niin se kehittää jo kestävyyttäkin jossakin määrin (ainakin enemmän kuin että äiti kantaa rappuset alas autoon). Eli kehittäkseen voimaominaisuuksia ei välttämättä tarvitse hommata salijäsenyyttä ja ajaa naapurikuntaan nostaman puntteja tai ostaa levytankoja kotiin.
Toki voimaharjoittelu on loputon suo. Väineitä, liikkeitä, ja lajeja on tuhoton määrä. Siksi toin tuon kahvakuulan tuohon rinnalle, esimerkiksi. Mutta puhtaaseen voimanhankintaan perinteinen levytankotreeni on kyllä paras.
-Mitä muita ominaisuuksia tarvitaan? Pääasiallisena juttuna tulee mieleen liikkuvuustreeni, eli venyttelyt. Voimatreenit erityisesti jäykistää paikkoja ja toisaalta vaatii vetreitä paikkoja. Muutenkin sotilas etenkin AKE:ssa joutuu kykkimään monenlaisissa asennoissa ja liikkumaan esteiden yli yms. Ainakin perusliikkuvuus pitäisi pyrkiä säilyttämään... Toki nykyään kun kyhjötetään tietokonetuolissa ja äiti hoitaa siirtymiset autoon ja autosta niin perusliikkuvuudessa etenkin hartia ja lonkkaseudulla on aika isoja ongelmia. Eli ihmisillä on vaikeuksia niinkin helppojen asioiden kanssa kuin kyykkyyn menossa tai siinä pitkiä aikoja olemisessa! Äiti ei ole tuomassa tietokonetuolia joka paikkaan vaikka omaa rakasta suklaapistelöporsastaan ylitse kaiken rakastaakin (siksi kai tässä jamassa ollaankin?).
Kuntotestauksista voisi vielä huvikseen kirjoitella tältä pohjalta uudistetun version. Vaan onpa tätä tullut jo kirjoitelua vähän liikaakin.
Lajeista olisi vielä mielenkiintoinen kirjoittaa jotakin, koska etenkin crossfit (sotilas-poliisi-pelastus-aloille alkujaan suunnattuna), kahvakuulailu ja monet muut kehittävät aika hyvin sekä voimaa että kestävyyttä, en lähtisi kuitenkaan julistamaan että yksi laji on ylitse kaiken, vaikkakin tämä on ainakin nykyään valitettava fitness-alan trendi. Jalkaväkitaistelijan ammatissa vaaditaan runsaasti erillaisia ominaisuuksia. Mutta perushyvänä kombinaationa pitäisi keveää peruskestävyysarjoittelua, vauhtikestävyyshajroittelua, sekä kuntosaliharjoittelua ja venyttelyä. Määristä en ala puhumaan mitään, jokainen tehkööt (tai olkoot tekemättä) sen mitä viitsii ja kehtaa.
"ÄITIIII! TUO PIRTELÖÖ!"
Ps. Ja loppuun sellainen disklaimeri että en minä ekspertti aiheessa ole, on tämän aiheen ympärillä tullut pyörittyä nyt useampi vuosi, mutta kaukana minkäänsortin asiantuntijasta olen kyllä. Etenkään mitä tulee tuohon rasva-aiheenvaihdutaan, ravintojutut on sen verran uusia.
Viimeksi muokattu: