Jalkaväkiryhmä kokoonpanoja muailmalla.
- Viestiketjun aloittaja Iivo
- Aloitus PVM
koponen kirjoitti:
Mitä sillä toisella konekiväärillä, tai sillä ensimmäiselläkään tehdään? 1+7 -kokoonpanossa jo kevyt konekivääri varaa KOLME sotilasta: ampujan, lataajan ja suoajamiehen eli 3/8 ryhmän väestä eli 37,5%.
Jos miltei 40% jalkaväkiryhmän sotilaista varataan yhdelle aseelle niin eikö se ole taktista joustamattomuutta?
Konekivääri ei kyllä tarvitse erikseen mitään lataajaa tai suojamiestä paitsi jos käytössä on joku Maxim vuodelta 1890-luvulta. Sen sijaan tarvitaan kyllä taistelija pariksi konekiväärimiehelle jakamaan patruunakuorma ja antamaan tukea kuten normaali kivääritaistelijakin tarvitsee.
commando kirjoitti:
Kyseessä oli vuoden 1997 konekivääri, jossa on oikein metallinen kannu patruunoille ja joka ampuu oikeaa konekiväärin työtä peltoaukealle kauas 700 metrin päähän.
Ellei ole lataajaa, tulee tauko tulituksessa. Ellei ole suojamiestä, yksi tulitukiaseella varustettu vastustaja tappaa tarkoilla laukauksilla sekä ampujan että lataajan.
Tarkoitin nyt aivan oikeaa tilannetta, jossa konekivääriä tarvitaan ja se on hyödyllisempi kuin rynnäkkökivääri.
Jotenkin tuntuu siltä, että Suomessa luullaan, että konekivääriä tarvitaan ja käytetään aivan samalla tavalla kuin Maksimia "Täällä Pohjan tähden alla"- ja "Tuntematon sotilas"-elokuvissa: kaksistaan ja hampaat irvessä jonnekin metsikköön, jossa puut antavat suojaa ja kukkula samoin.
Tuo Maksim-vertaus ei nyt ollut oikein. Oikeaa joustavaa tulitukea antoivat pikakiväärit jo 1920- ja 1930- sekä 1940-luvulla. Jo josta MG42:sta näki, mihin suuntaan konekivääri oli kehittynyt ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
On konekivääri sitten vuosimalliltaan mitä tahansa se tarvitsee omassa työssään lataajan tueksi tai sen tuli katkeaa.
Toinen asia on sitten se, että kun sitä käytetään siellä, missä sitä tarvitaan eli satojen luotien lähettämiseen johonkin rajatulla alueelle siitä tulee niin taisteluarvoinen, että se kannattaa vaientaa vaikka tulitukiaseella, esimerkiksi Dragunovilla.
Suomessa tuo älykäs tulenkäyttö tuntuu rajoittuvan rynnökkökiväärillä suoritettavaan tarkkaan ammuntaan 150 metriltä tai peräti 300 metriltä.
Ei oikein ymmärretä sitä, että ryhmässä yksi ampuu tarkemmin kuin muut ja että pitäisi olla yksi tulitukiase kiikaritähtäimellä juuri tällaista konekiväärien ja muiden ryhmälle ja joukkueella hankalien kohteiden poistamiseen.
Tavallisessa tilanteessa rynnäkkökivääri 50 metrin - 150 metrin matkalle ja tulitukiase 150 metrin - 800 metrin matkalle voi olla parempi ratkaisu kuin klassinen konekivääri joka ryhmälle.
Tässä konekivääriratkaisussa näkee jälleen sen, miten sotaa suunnitellaan lähinnä vain Elimäen pelloille. Maanpuolustuskorkeakoulun voisi siirtää Pohjois-Pohjanmaan soille, jolloin taktinen ajattelu koskisi muutakin kuin peltoaukeita mekanisoiduilla tuella.
jokiranta kirjoitti:
Tauko tulee joka tapauksessa kannua vaihdettaessa vaihtoi sen lataaja tai ampuja. Se miten pitkä se on riippuu harjoittelusta. Kannun vaihdon kuten myös kiväärin lipasta vaihtaessa taistelijaparin on tarkoitus suojata ja myöskin lippaan ja kannun vaihto pyritään tekemään suojasta tai liikkeestä riippuen tilanteesta. Ajattelumaailmassa jossa kannun tai patruunavyön vaihtamiseen tarvitaan erillinen lataaja johtaa myös epäilemättä ajasta jolloin konekivääri oli ainut nopeasti tulittava ase muiden ollessa varustettuna pulttilukkokivääreillä joilla ei pysty ampumaan tehokasta suojatulta.
PV ei luule enää ja siihen perustuu myös konekivääreiden lisääminen.
Ainoa tapa jolla tuli ei katkea kovin pitkäksi aikaa on tarpeeksi pitkät patruunavyöt ja kannujen tai vöiden sijoittelu tarpeeksi lähellä ampujaa sekä asioiden jatkuva treenaus. Joka tapauksessa ilmajäähdytteisellä konekiväärillä ei voi ampua loputtomasti ilman piipun vaihtoa tai piipun päälle kusemista ja jonkun pitää ne patruunatkin kantaa. Lataajaa tarvitaan Normandian maihinnousun kaltaisissa tilanteissa ampuessa istuvia sorsia rantahietikolle korkeista betonibunkkereista mutta normaaliin toimintaan sitä ei tarvita aseessa joka käyttää kannuja ja jossa taistelijaparilla on rynnäkkökivääri, ei suinkaan konepistooli tai pulttilukkokivääri.
Mitään ns. erillistä pitkän matkan kivääriä ei tarvita edes välttämättä ensimmäiseen hätään. Normaalilla kalashnikovilla on helppo ampua osumia miehen kokoiseen maaliin tuelta 500 metriinkin asti joskaan ei joka kerta osuen. Optiikka vielä parantaa osumista ja tähystyskykä. Mieluummin pimeänäkölaitteita ja optiikkaa kuin konekivääreitä. Tosin mistäs minä tiedän mutta eivät tiedä PV:n miehetkään luultavasti, kunhan itsekin pitävät keskustelurinkejään ja miettivät.
commando kirjoitti:
Tarkoitan, että yksi tulitukiase jalkaväkiryhmään. En tarkoita sitä, että sarjatulesta pitäisi luopua ottamalla tulitukiase jokaiselle ryhmän jäsenelle. Joku kuitenkin ryhmästä ampuu paremmin kuin muut ja se, että tulitukiae on vain puoliautomaatti, ei uhraa ryhmän tulivoimasta paljoa rynnäkköetäisyydellä kuitenkkaan, jos kuudella muulla on rynnäkkökivääri ja yhdellä kevyt konekivääri.
commando kirjoitti:
Minusta ryhmään kannattaisi ruotsalaisten ja venäläisten tapaan kelpuuttaa yksi tulitukiase kiikaritähtäimellä.
Kanadalaisissa lienee C79:iä (3,4x) jokaisessa kiväärissä, briteillä SA-80:n normaali tähtäin on SUSAT (4x), itävaltalaisilla ja australialaisilla Steyr Augissa on myös suurentava optiikka (1,5x) joten kyllä suurentava optiikka voisi olla ihan jokaisen kiväärin päällä hyvä ratkaisu. Saksalaisilla G36:ssa on taas kaksoisoptiikka, sekä punapistetähtäin että 3x suurentava.
Suomen kielessä -sto on aina jotain suurempaa kuin pelkkä sana:
kirja => kirjasto
raha => rahasto
sana => sanasto
Tykistön "komppanian", patterin, muistaa siitä, että tykinlaukaukset esimerkiksi musiikissa esitetään rummulla. Musiikissa voi olla "rumpupatteristo" useiden lyömärumpujen voimasta.
Eli tykkipatteri on kuin rumpupatteri, ja "sto" on aina jotain enemmän kuin pelkkä sana.
kirja => kirjasto
raha => rahasto
sana => sanasto
Tykistön "komppanian", patterin, muistaa siitä, että tykinlaukaukset esimerkiksi musiikissa esitetään rummulla. Musiikissa voi olla "rumpupatteristo" useiden lyömärumpujen voimasta.
Eli tykkipatteri on kuin rumpupatteri, ja "sto" on aina jotain enemmän kuin pelkkä sana.
Varajoukkueen johtaja
Kaikki ymmärtävät, ettei normaalijoukkueessa ole varajoukkuetta sisään rakennettuna.
Jokainen ymmärtää, ettei varatoimitusjohtaja ole varayrityksen toimitusjohtaja, vaan yrityksen varatoimitusjohtaja.
https://www.google.com/search?client=ubuntu&channel=fs&q=varajoukkueenjohtaja&ie=utf-8&oe=utf-8
Käsitykseni mukaan vararyhmänjohtaja on tehokkaampaa suomea kuin ryhmän varajohtaja.
Toisaalta koko "vara" on aivan virheellinen konsepti. Pitäisi sanoa sijaisryhmänjohtaja tai sijaisjoukkueenjohtaja, mutta koska "sijais-" on paljon kankeampi kuin "vara", niin suomen kielessä vain varaillaan eikä sijaisteta.
noska kirjoitti:
Kaikki ymmärtävät, ettei normaalijoukkueessa ole varajoukkuetta sisään rakennettuna.
Jokainen ymmärtää, ettei varatoimitusjohtaja ole varayrityksen toimitusjohtaja, vaan yrityksen varatoimitusjohtaja.
https://www.google.com/search?client=ubuntu&channel=fs&q=varajoukkueenjohtaja&ie=utf-8&oe=utf-8
Käsitykseni mukaan vararyhmänjohtaja on tehokkaampaa suomea kuin ryhmän varajohtaja.
Toisaalta koko "vara" on aivan virheellinen konsepti. Pitäisi sanoa sijaisryhmänjohtaja tai sijaisjoukkueenjohtaja, mutta koska "sijais-" on paljon kankeampi kuin "vara", niin suomen kielessä vain varaillaan eikä sijaisteta.
pstsika
Haukka
RE: Varajoukkueen johtaja
Käsityksesi on väärä.
Tästä on aiemminkin juteltu toisessa ketjussa.
http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1449&pid=49677#pid49677
Tuossa ketjussa sinulta loppuivat perustelut kesken.
On ihan yksi ja sama mikä on anglistinen kieliasu jos suomenkielisessä sotilassanastossa käytetään termiä ryhmän varajohtaja. Vararyhmän johtaja tarkoittaa suomenkielellä jotain ihan muuta, kuten noskakin sanoi.
Jos ryhmänjohtaja saa 152 mm murkulan niskaansa niin alkaako SIJAISJOHTAJA hoitamaan rj:n pestiä vaiko VARAJOHTAJA.
Rvj ei myöskään sijaista ryhmänjohtajaa vaan suorittaa varajohtajalle kuuluvia tehtäviä ryhmänjohtajan komennossa. Vai miten usein rj jää telttaan venyttämään esaria ja käskee varajohtajansa käskynjakoon kun ei huvita. Ei kertaakaan, mutta siinä vaiheessa kun rj on tapettu niin rvj nousee pykälän ylemmäs ja menee käskynjakoon, mutta tässäkään ei ole kysymys mistään sijaistamisesta.
jokiranta kirjoitti:
Käsityksesi on väärä.
Tästä on aiemminkin juteltu toisessa ketjussa.
http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1449&pid=49677#pid49677
Tuossa ketjussa sinulta loppuivat perustelut kesken.
On ihan yksi ja sama mikä on anglistinen kieliasu jos suomenkielisessä sotilassanastossa käytetään termiä ryhmän varajohtaja. Vararyhmän johtaja tarkoittaa suomenkielellä jotain ihan muuta, kuten noskakin sanoi.
Jos ryhmänjohtaja saa 152 mm murkulan niskaansa niin alkaako SIJAISJOHTAJA hoitamaan rj:n pestiä vaiko VARAJOHTAJA.
Rvj ei myöskään sijaista ryhmänjohtajaa vaan suorittaa varajohtajalle kuuluvia tehtäviä ryhmänjohtajan komennossa. Vai miten usein rj jää telttaan venyttämään esaria ja käskee varajohtajansa käskynjakoon kun ei huvita. Ei kertaakaan, mutta siinä vaiheessa kun rj on tapettu niin rvj nousee pykälän ylemmäs ja menee käskynjakoon, mutta tässäkään ei ole kysymys mistään sijaistamisesta.
RE: Varajoukkueen johtaja
Höpsis. Onko Yhdysvaltain varapresidentti Yhdysvaltain presidentin sijainen vai onko hän vara-Yhdysvaltain presidentti?
Onko vararengas auton renkaan sijainen vai vara-auton varsinainen rengas?
Hommaan ryhtynee sotilasarvoltaan seuraavaksi vanhin.
Kun kerran on olemassa sellainen virka kuin ryhmän varajohtaja, on ilmeisesti mahdotonta, että ryhmänjohtajan menetettyä toimintakykynsä, hän lakkaisi suorittamasta ryhmän varajohtajan tehtäviä.
Kaikissa organisaatioissa ei kuitenkaan tuota varaosan tehtävää ole jatkuvasti, jolloin siellä ei tosiasiassa ole organisaatioon rakennettuna koko tehtävää jatkuvati ja pysyvästi.
Se, että ryhmän varajohtaja, vararyhmänjohtaja, sijaisjohtajana saisi välillä oikeaa ryhmänjohtajaoppia, olisi vain järkevää strategiaa ryhmänjohtajalta.
On kuitenkin niin, että niin kuin kapiainen on ehkä saattanut todistaa, ei aliupseerikoulua käymäll tai ehkä ei reserviupseerikoulua käymällä saata oppia edes taistelutaktiikkaa, kun sille on pyhitetty ammattiupseerit, ne, joilla on lupa ajatella (ääneen), ehkä jopa 55-vuotiaina eläkeläisinä.
pstsika kirjoitti:
Höpsis. Onko Yhdysvaltain varapresidentti Yhdysvaltain presidentin sijainen vai onko hän vara-Yhdysvaltain presidentti?
Onko vararengas auton renkaan sijainen vai vara-auton varsinainen rengas?
pstsika kirjoitti:
Hommaan ryhtynee sotilasarvoltaan seuraavaksi vanhin.
pstsika kirjoitti:
Kun kerran on olemassa sellainen virka kuin ryhmän varajohtaja, on ilmeisesti mahdotonta, että ryhmänjohtajan menetettyä toimintakykynsä, hän lakkaisi suorittamasta ryhmän varajohtajan tehtäviä.
Kaikissa organisaatioissa ei kuitenkaan tuota varaosan tehtävää ole jatkuvasti, jolloin siellä ei tosiasiassa ole organisaatioon rakennettuna koko tehtävää jatkuvati ja pysyvästi.
pstsika kirjoitti:
Se, että ryhmän varajohtaja, vararyhmänjohtaja, sijaisjohtajana saisi välillä oikeaa ryhmänjohtajaoppia, olisi vain järkevää strategiaa ryhmänjohtajalta.
On kuitenkin niin, että niin kuin kapiainen on ehkä saattanut todistaa, ei aliupseerikoulua käymäll tai ehkä ei reserviupseerikoulua käymällä saata oppia edes taistelutaktiikkaa, kun sille on pyhitetty ammattiupseerit, ne, joilla on lupa ajatella (ääneen), ehkä jopa 55-vuotiaina eläkeläisinä.