Jatkosotaan liittyvää

[Vonka]

Kannas pidettiin Suomen puolelta melko vahvana hyvin pitkään. Kommunistit, erityisesti Hertta Kuusinen, kaipailivat panssareita Helsinkiin ja pyytelikin niitä Moskovasta, mutta syksyllä 1944 tosiasia oli, ainakin nykyisen jälkikäteistiedon perusteella, että Neuvostoliitto ei olisi enää kyennyt ainakaan Karjalankannaksen kautta, koska se olisi ollut jo alivoimainen. Tämä tilanne kesti jokseenkin marraskuuhun asti.

Se selvisi Zdanovin arkistosta. Kannaksella oli 18 vihollisdivisioonaa, joiden iskuportaat oli tuhottu. Saksan rintamalle siirrettävät joukot muodostuivat suureksi osaksi enää esikunnista ja taistelujen säästämistä aselajijoukoista. Osa iskuportaista makasi hengettöminä Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella.

Minua on aina huvittanut Halstin muistelmissaan esittämä kertomus siitä, miten tarmokas Pajari laati operaatiosuunnitelman. Halsti ei muistinvaraisesti osannut enää yksityiskohtia, mutta mm. Vuosalmelta olisi lähdetty etenemään ja pihdin toinen puoli ilmeisesti olisi tullut lähempää Laatokkaa. Joukot olisivat kohdanneet jossain Heinjoen tasalla.

Pajari lähetti suunnitelmansa Päämajaan ja jäi odottelemaan. Kun mitään ei kuulunut, hän soitti perään ja kyseli asiasta. Vastaus oli Halstin mukaan, että on parempi olla kyselemättä enempää sen perään.

 

[Vonka]

Mikä noiden partion kahden muun miehen kohtalo lopulta oli, se ei tarinasta käy yksiselitteisesti ilmi?

NKVD:n kuulustelut ja nappi otsaan, jos jäivät vangiksi. Yleensä kaukopartiomies ei halunnut juuri tuosta syystä jäädä vangiksi.

(Muokkaus: Matti Apunen kirjotti kauan sitten Aamulehdessä, että Lassila olisi jo aiemmin saanut Suomesta ilmoituksen olevansa varmasti yksin eli että molemmat muut olisivat kaatuneet melko pian pudotuksen jälkeen, mutta minulla ei ole käsitystä, mihin hän tietonsa perusti. Ei ainakaan korreloi noiden radiosanomien kanssa, jotka ovat tuossa jutussa.)

 

[tulikomento]

Kannas pidettiin Suomen puolelta melko vahvana hyvin pitkään. Kommunistit, erityisesti Hertta Kuusinen, kaipailivat panssareita Helsinkiin ja pyytelikin niitä Moskovasta, mutta syksyllä 1944 tosiasia oli, ainakin nykyisen jälkikäteistiedon perusteella, että Neuvostoliitto ei olisi enää kyennyt ainakaan Karjalankannaksen kautta, koska se olisi ollut jo alivoimainen. Tämä tilanne kesti jokseenkin marraskuuhun asti.

Se selvisi Zdanovin arkistosta. Kannaksella oli 18 vihollisdivisioonaa, joiden iskuportaat oli tuhottu. Saksan rintamalle siirrettävät joukot muodostuivat suureksi osaksi enää esikunnista ja taistelujen säästämistä aselajijoukoista. Osa iskuportaista makasi hengettöminä Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella.

Minua on aina huvittanut Halstin muistelmissaan esittämä kertomus siitä, miten tarmokas Pajari laati operaatiosuunnitelman. Halsti ei muistinvaraisesti osannut enää yksityiskohtia, mutta mm. Vuosalmelta olisi lähdetty etenemään ja pihdin toinen puoli ilmeisesti olisi tullut lähempää Laatokkaa. Joukot olisivat kohdanneet jossain Heinjoen tasalla.

Pajari lähetti suunnitelmansa Päämajaan ja jäi odottelemaan. Kun mitään ei kuulunut, hän soitti perään ja kyseli asiasta. Vastaus oli Halstin mukaan, että on parempi olla kyselemättä enempää sen perään.

Liittyykö tähän samaan sekin, että ainakin jossain komentoportaassa suunniteltiin Viipurin takaisinvaltausta ? Päämajako tällä mahtoi fantasioida, en muista tarkemmin. Mutta tietoa oli, että puna-armeija tyhjentää Kannasta ja että suomalaisilla saattaisi olla ylivoima. Mutta, ainakin paras iskunyrkki PsD oli menettänyt parhaan teränsä kun Jääkäriprikaati oli aika hajalla tappioiden vuoksi.

 

[fulcrum]

(Muokkaus: Matti Apunen kirjotti kauan sitten Aamulehdessä, että Lassila olisi jo aiemmin saanut Suomesta ilmoituksen olevansa varmasti yksin eli että molemmat muut olisivat kaatuneet melko pian pudotuksen jälkeen, mutta minulla ei ole käsitystä, mihin hän tietonsa perusti. Ei ainakaan korreloi noiden radiosanomien kanssa, jotka ovat tuossa jutussa.)

"8. päivänä syyskuuta siepattiin viesti, jossa oli seuraava il-moitus: Pi Ri Ot:n Raja Os 107:lle 6.7. antaman sanoman mukaan on 3./Raja R 104 lohkolla 5.9. pidätetty suomalainen tiedustelija, joka oli heitetty kahden muun kanssa, joista yksi likvidoitu. Kolmannen etsiskelyjä suorittaa Raja R 104. "

Tuon mukaan siis toinen olisi kaatunut ja toinen jäänyt vangiksi. Jos vangiksi jäänyt oli Guik niin mahdollisuudet (pika)teloitukseen kuulustelun jälkeen lienevät olleet hyvin suuret. Samana päivänä Lassilalle laitettu sitten pikaviesti että älä enää hae poikia.

 

[fulcrum]

Liittyykö tähän samaan sekin, että ainakin jossain komentoportaassa suunniteltiin Viipurin takaisinvaltausta ? Päämajako tällä mahtoi fantasioida, en muista tarkemmin. Mutta tietoa oli, että puna-armeija tyhjentää Kannasta ja että suomalaisilla saattaisi olla ylivoima. Mutta, ainakin paras iskunyrkki PsD oli menettänyt parhaan teränsä kun Jääkäriprikaati oli aika hajalla tappioiden vuoksi.

Päämajalla ja maan ylimmällä johdolla oli tässä vaiheessa huolenaan myös mahdollinen saksalaisten vallankaappausyritys, joten sekin oli karsimassa kovimpia vastahyökkäyshaluja.

 

[baikal]

Päämajalla ja maan ylimmällä johdolla oli tässä vaiheessa huolenaan myös mahdollinen saksalaisten vallankaappausyritys, joten sekin oli karsimassa kovimpia vastahyökkäyshaluja

Ja kukaan ei kysy mitään siitä, olisivatko joukot ilman muuta kunnon revanshihengessä olleet edelleen suosiolliset ja valmiit lähtemään henkeään kaupalle? Minä kyllä sitä epäilen tosi vahvasti. Monivuotisen sodan päättyminen ja siitä paineesta herpaantuminen.....ja eikun taas mentiin.....en suoraan sanoen usko, että innostus olisi ollut käsin kosketeltavissa.

 

[fulcrum]

Ei Tuunainenkaan puhu Stalinista mitään. Olisihan nurinkurista, että tämä siirtäisi joukkoja pois Laatokan Karjalasta ja käskisi sen jälkeen hyökkäyksen viereisellä kaistalla ainoastaan kahden divisioonan voimin. Siis voimaa saman verran kun Raatteen tiellä ja lopputuloskin oli sama sillä erolla että kesän ansiosta joukot pääsi pakoon kaiken kalustonsa menettäneenä. Kun kerran hyökkäykseen kuitenkin käskettiin niin olihan joukoilla tavoite tietenkin. Mutta varmuudella ei mihinkään Laatokalle asti. Montakohan divisioonaa pitäisi sillä matkalla lyödä?

Suursotaa ei tietenkään ohjailla samalla tavoin mikromanageroiden kuin Hearts of Ironissa, niin että generalissimus klikkailee hiirellä joka divisioonalle erikseen hyökkäyssuunnan ja -ajan. Epäilemättä Karjalan rintamalla on tuolloin ollut edelleen hyökkäyskäsky voimassa ja siellä on katsottu josko jotain saataisiin vielä aikaan.

 

[Panssari Salama]

"8. päivänä syyskuuta siepattiin viesti, jossa oli seuraava il-moitus: Pi Ri Ot:n Raja Os 107:lle 6.7. antaman sanoman mukaan on 3./Raja R 104 lohkolla 5.9. pidätetty suomalainen tiedustelija, joka oli heitetty kahden muun kanssa, joista yksi likvidoitu. Kolmannen etsiskelyjä suorittaa Raja R 104. "

Tuon mukaan siis toinen olisi kaatunut ja toinen jäänyt vangiksi. Jos vangiksi jäänyt oli Guik niin mahdollisuudet (pika)teloitukseen kuulustelun jälkeen lienevät olleet hyvin suuret. Samana päivänä Lassilalle laitettu sitten pikaviesti että älä enää hae poikia.

Turvauduinpa googleen, ja eri lähteissä näyttäisi vain lukevan, että kumpikaan Lassilan partiotovereista ei palannut retkeltä. Tarkempaa tietoa ei tullut ainakaan äkkiseltään vastaan.

 

[Vonka]

"8. päivänä syyskuuta siepattiin viesti, jossa oli seuraava il-moitus: Pi Ri Ot:n Raja Os 107:lle 6.7. antaman sanoman mukaan on 3./Raja R 104 lohkolla 5.9. pidätetty suomalainen tiedustelija, joka oli heitetty kahden muun kanssa, joista yksi likvidoitu. Kolmannen etsiskelyjä suorittaa Raja R 104. "

Tuon mukaan siis toinen olisi kaatunut ja toinen jäänyt vangiksi. Jos vangiksi jäänyt oli Guik niin mahdollisuudet (pika)teloitukseen kuulustelun jälkeen lienevät olleet hyvin suuret. Samana päivänä Lassilalle laitettu sitten pikaviesti että älä enää hae poikia.

Jep. Luin jutun, josta linkin laitoin, ja kerroin, että Aamulehdessä tämä oli eri tavalla.

Aamulehden sinänsä vetävässä jutussa jää vaikutelma, että hän olisi retken alussa saanut tietää olevansa yksin. Tästä päijäthämäläisten lehdestä taas voi lukea, että ilmoituksen jälkeen retki käsketään päättää 8.9. eli samana päivänä, kun venäläisten radiosanoma on napattu.

 

[Vonka]

Liittyykö tähän samaan sekin, että ainakin jossain komentoportaassa suunniteltiin Viipurin takaisinvaltausta ? Päämajako tällä mahtoi fantasioida, en muista tarkemmin. Mutta tietoa oli, että puna-armeija tyhjentää Kannasta ja että suomalaisilla saattaisi olla ylivoima. Mutta, ainakin paras iskunyrkki PsD oli menettänyt parhaan teränsä kun Jääkäriprikaati oli aika hajalla tappioiden vuoksi.

Airolla oli myös suunnitelma.

 

[Leaderdog]

Wikipediassa Muisto Lassilasta:

Muisto Lassila
Muisto Adolf "Kusti" Lassila (10. maaliskuuta 1920 Viipuri – 12. heinäkuuta 2012 Imatra) oli suomalainen jatkosodan aikainen kaukopartioradisti.[1]
Ylikersantin arvoinen Lassila oli jatkosodan aikana kaukopartiomatkoilla venäläisten selustassa yhteensä 190 vuorokauden ajan ja tehtyjen matkojen kokonaispituus oli yli 3 000 kilometriä. Kesällä 1944 hän oli mukana Karjalan kannaksella venäläisten selustassa toimineessa nelimiehisessä Matti 7 -kaukopartiossa, johon kuuluivat Lassilan lisäksi ylikersantti Urpo Lempiäinen, alikersantti Olavi Hietanen ja sotamies Erkki Haltsonen. He jättäytyivät piiloon kesäkuussa 1944 venäläisten suurhyökkäyksen aikana ja tarkkailivat venäläisten kuljetuksia rintamalle ilmoittaen niistä radioteitse päämajaan. Partiolla oli kätkössä ruokaa ja ammuksia niin että se ei tarvinnut ilmatäydennystä.[2]
Heinäkuussa Matti 7 -partio havaitsi, että venäläisten junat menivät tyhjinä rintaman suuntaan ja tulivat takaisin aseilla ja miehistöllä lastattuina. Tästä voitiin päätellä, että venäläiset olivat siirtämässä joukkoja pois Suomen rintamalta, ja näin suomalaisilla rauhanneuvottelijoilla oli tieto siitä, etteivät venäläiset enää pyrkineet jatkamaan hyökkäystään eivätkä enää vaatineet ehdotonta antautumista. Matti 7 -partio palasi takaisin yöllä 4. elokuuta uimalla Vuoksen yli suomalaisten puolelle. Partio oli ollut 51 vuorokautta retkellään.[2]
Lassila oli vielä mukana kolmimiehisessä partiossa, joka hyppäsi laskuvarjoilla venäläisten puolelle Metsäpirtin Munasuolle 31. elokuuta 1944. Partion, jonka muut jäsenet olivat sotamies Roman Guika ja kersantti Arvo Ranki, tehtävänä oli venäläisten huoltoliikenteen tarkkailu. Partion jäsenenistä vain Lassila selvisi takaisin Suomen puolelle aselevon jälkeen uimalla Vuoksen yli 11. syyskuuta 1944.[3]
Sodan jälkeen Lassila oli 1940-luvun lopulla Kuohun Pilke -nimisen peiteyrityksen palveluksessa muodollisesti työmiehenä, mutta todellisuudessa jatkuvassa valmiudessa olleen kaukopartion yhtenä jäsenenä.[4] Lassila teki 1950-luvun alussa Naton ja Norjan tiedustelupalvelun palkkaamana ainakin kolme vakoilumatkaa Neuvostoliiton puolelle, ja hän luovutti saamiaan tietoja myös Suomen puolustusvoimien sotilastiedustelulle. Hän yritti yhdessä entisen kaukopartiomies Viljo Suikkasen kanssa tehdä vakoilumatkan Stalinin kanavalle mutta tämä retki ei onnistunut.[5]
Tiedustelu-uransa jälkeen Lassila asui Imatralla ja oli työssä Imatran terästehtaalla.[6]

Muisto Lassila – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Hesarin juttu Muisto Lassilasta:


Muisto Lassila
Kaukopartioradisti Muisto Adolf "Kusti" Lassila kuoli 12. heinäkuuta 2012 Imatralla 92-vuotiaana. Hän syntyi Viipurissa 10. maaliskuuta 1920. Ylikersantti Lassila toimi jatkosodassa vihollisen selustassa 190 vuorokautta. Pituutta reissuille kertyi yli 3000 kilometriä.

HS/Julkaistu: 23.8.2012 0:00


Kaukopartioradisti Muisto Lassila s. 10.03.1920 k. 12.07.2012
Muisto Lassila
Kaukopartioradisti Muisto Adolf "Kusti" Lassila kuoli 12. heinäkuuta 2012 Imatralla 92-vuotiaana. Hän syntyi Viipurissa 10. maaliskuuta 1920.
Ylikersantti Lassila toimi jatkosodassa vihollisen selustassa 190 vuorokautta. Pituutta reissuille kertyi yli 3000 kilometriä.
Muisto Lassila oli tiettävästi myös viimeinen sotien jälkeen Naton laskuun vakoiluretkiä Neuvostoliittoon tehnyt kaukopartiomies. Hän jakoi tietojaan myös puolustusvoimien sotilastiedustelulle.
Lassila ei itse arvostanut huonosti organisoitua kylmän sodan partiointia. Hän piti saatuja tietoja heikkotasoisina.
Haastattelin Lassilaa pari kuukautta ennen tämän kuolemaa, jolloin hänellä oli voimakas tarve avautua eräistä 70 vuotta vaietuista asioista.
Viipurin poika ei ikinä sulattanut, että "kotikaupunki ja yli kymmenen prosenttia ihaninta Suomea vietiin".
Kaukopartio-osastoihin valikoituneet miehet olivat kovakuntoisia. Lassilaa pidettiin erityisen sitkeänä.
Muisto Lassila teki jatkosodassa 16 ja Lapin sodassa yhden partiomatkan. Kannaksen suurhyökkäyksen selustaan tehdystä Päämajan osastojen pisimmästä matkasta vuonna 1944 Lassilalle myönnettiin aliupseereille harvinainen 3. luokan vapaudenristi. Partio välitti tiedot 46000 miehen täydennyksistä. Se välitti ensimmäisenä myös tiedon venäläisten hyökkäysjoukkojen vetämisestä Kannakselta.
Sodan ajan toiseksi pisimmältä, 51 vuorokautta kestäneeltä partiomatkalta palattuaan Lassila pudotettiin Kannakselle kahden muun partiomiehen kanssa. Toiset eivät palanneet Suomeen. Lassila pääsi omien puolelle viikko aselevon solmimisen jälkeen uituaan Vuoksen yli.
Ennen sotia Lassila oli avustanut Valtiollista poliisia kommunismin vastaisessa taistelussa. Sodan jälkeen hän työskenteli vuoteen 1945 Valpossa.
Saman vuoden syksyllä hän aloitti työt kaukopartiojohtaja Heikki Määttäsen kuormuri- ja pilketehtaassa Kuohulla. Tosiasiallisesti kyseessä oli pääesikunnan salainen alatoimisto, jonne palkatut kaukopartiomiehet olivat tiedusteluvalmiudessa miehityksen varalta.
Lassila lähti yksin kesälomallaan 1946 Kannakselle hakemaan Matti-partion varusteiden joukossa olleita suklaita. Ponnistelut olivat turhia. Kätköä ei löytynyt. Lassila teki kolme vakoilumatkaa Neuvostoliittoon 1950-luvulla. Häntä kysyttiin myös Englantiin tiedustelukurssille, mutta kieliä taitamaton Lassila empi matkalle lähtöä.
Teknikoksi kouluttautunut Lassila asettui asumaan Imatralle ja työskenteli terästehtaalla 35 vuotta.

Pekka Turunen

Kirjoittaja on historiantutkijaja Muisto Lassilan ystävä.

 

[tulikomento]

Wikipediassa Muisto Lassilasta:

Muisto Lassila
Muisto Adolf "Kusti" Lassila (10. maaliskuuta 1920 Viipuri – 12. heinäkuuta 2012 Imatra) oli suomalainen jatkosodan aikainen kaukopartioradisti.[1]
Ylikersantin arvoinen Lassila oli jatkosodan aikana kaukopartiomatkoilla venäläisten selustassa yhteensä 190 vuorokauden ajan ja tehtyjen matkojen kokonaispituus oli yli 3 000 kilometriä. Kesällä 1944 hän oli mukana Karjalan kannaksella venäläisten selustassa toimineessa nelimiehisessä Matti 7 -kaukopartiossa, johon kuuluivat Lassilan lisäksi ylikersantti Urpo Lempiäinen, alikersantti Olavi Hietanen ja sotamies Erkki Haltsonen. He jättäytyivät piiloon kesäkuussa 1944 venäläisten suurhyökkäyksen aikana ja tarkkailivat venäläisten kuljetuksia rintamalle ilmoittaen niistä radioteitse päämajaan. Partiolla oli kätkössä ruokaa ja ammuksia niin että se ei tarvinnut ilmatäydennystä.[2]
Heinäkuussa Matti 7 -partio havaitsi, että venäläisten junat menivät tyhjinä rintaman suuntaan ja tulivat takaisin aseilla ja miehistöllä lastattuina. Tästä voitiin päätellä, että venäläiset olivat siirtämässä joukkoja pois Suomen rintamalta, ja näin suomalaisilla rauhanneuvottelijoilla oli tieto siitä, etteivät venäläiset enää pyrkineet jatkamaan hyökkäystään eivätkä enää vaatineet ehdotonta antautumista. Matti 7 -partio palasi takaisin yöllä 4. elokuuta uimalla Vuoksen yli suomalaisten puolelle. Partio oli ollut 51 vuorokautta retkellään.[2]
Lassila oli vielä mukana kolmimiehisessä partiossa, joka hyppäsi laskuvarjoilla venäläisten puolelle Metsäpirtin Munasuolle 31. elokuuta 1944. Partion, jonka muut jäsenet olivat sotamies Roman Guika ja kersantti Arvo Ranki, tehtävänä oli venäläisten huoltoliikenteen tarkkailu. Partion jäsenenistä vain Lassila selvisi takaisin Suomen puolelle aselevon jälkeen uimalla Vuoksen yli 11. syyskuuta 1944.[3]
Sodan jälkeen Lassila oli 1940-luvun lopulla Kuohun Pilke -nimisen peiteyrityksen palveluksessa muodollisesti työmiehenä, mutta todellisuudessa jatkuvassa valmiudessa olleen kaukopartion yhtenä jäsenenä.[4] Lassila teki 1950-luvun alussa Naton ja Norjan tiedustelupalvelun palkkaamana ainakin kolme vakoilumatkaa Neuvostoliiton puolelle, ja hän luovutti saamiaan tietoja myös Suomen puolustusvoimien sotilastiedustelulle. Hän yritti yhdessä entisen kaukopartiomies Viljo Suikkasen kanssa tehdä vakoilumatkan Stalinin kanavalle mutta tämä retki ei onnistunut.[5]
Tiedustelu-uransa jälkeen Lassila asui Imatralla ja oli työssä Imatran terästehtaalla.[6]

Muisto Lassila – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Hesarin juttu Muisto Lassilasta:


Muisto Lassila
Kaukopartioradisti Muisto Adolf "Kusti" Lassila kuoli 12. heinäkuuta 2012 Imatralla 92-vuotiaana. Hän syntyi Viipurissa 10. maaliskuuta 1920. Ylikersantti Lassila toimi jatkosodassa vihollisen selustassa 190 vuorokautta. Pituutta reissuille kertyi yli 3000 kilometriä.

HS/Julkaistu: 23.8.2012 0:00


Kaukopartioradisti Muisto Lassila s. 10.03.1920 k. 12.07.2012
Muisto Lassila
Kaukopartioradisti Muisto Adolf "Kusti" Lassila kuoli 12. heinäkuuta 2012 Imatralla 92-vuotiaana. Hän syntyi Viipurissa 10. maaliskuuta 1920.
Ylikersantti Lassila toimi jatkosodassa vihollisen selustassa 190 vuorokautta. Pituutta reissuille kertyi yli 3000 kilometriä.
Muisto Lassila oli tiettävästi myös viimeinen sotien jälkeen Naton laskuun vakoiluretkiä Neuvostoliittoon tehnyt kaukopartiomies. Hän jakoi tietojaan myös puolustusvoimien sotilastiedustelulle.
Lassila ei itse arvostanut huonosti organisoitua kylmän sodan partiointia. Hän piti saatuja tietoja heikkotasoisina.
Haastattelin Lassilaa pari kuukautta ennen tämän kuolemaa, jolloin hänellä oli voimakas tarve avautua eräistä 70 vuotta vaietuista asioista.
Viipurin poika ei ikinä sulattanut, että "kotikaupunki ja yli kymmenen prosenttia ihaninta Suomea vietiin".
Kaukopartio-osastoihin valikoituneet miehet olivat kovakuntoisia. Lassilaa pidettiin erityisen sitkeänä.
Muisto Lassila teki jatkosodassa 16 ja Lapin sodassa yhden partiomatkan. Kannaksen suurhyökkäyksen selustaan tehdystä Päämajan osastojen pisimmästä matkasta vuonna 1944 Lassilalle myönnettiin aliupseereille harvinainen 3. luokan vapaudenristi. Partio välitti tiedot 46000 miehen täydennyksistä. Se välitti ensimmäisenä myös tiedon venäläisten hyökkäysjoukkojen vetämisestä Kannakselta.
Sodan ajan toiseksi pisimmältä, 51 vuorokautta kestäneeltä partiomatkalta palattuaan Lassila pudotettiin Kannakselle kahden muun partiomiehen kanssa. Toiset eivät palanneet Suomeen. Lassila pääsi omien puolelle viikko aselevon solmimisen jälkeen uituaan Vuoksen yli.
Ennen sotia Lassila oli avustanut Valtiollista poliisia kommunismin vastaisessa taistelussa. Sodan jälkeen hän työskenteli vuoteen 1945 Valpossa.
Saman vuoden syksyllä hän aloitti työt kaukopartiojohtaja Heikki Määttäsen kuormuri- ja pilketehtaassa Kuohulla. Tosiasiallisesti kyseessä oli pääesikunnan salainen alatoimisto, jonne palkatut kaukopartiomiehet olivat tiedusteluvalmiudessa miehityksen varalta.
Lassila lähti yksin kesälomallaan 1946 Kannakselle hakemaan Matti-partion varusteiden joukossa olleita suklaita. Ponnistelut olivat turhia. Kätköä ei löytynyt. Lassila teki kolme vakoilumatkaa Neuvostoliittoon 1950-luvulla. Häntä kysyttiin myös Englantiin tiedustelukurssille, mutta kieliä taitamaton Lassila empi matkalle lähtöä.
Teknikoksi kouluttautunut Lassila asettui asumaan Imatralle ja työskenteli terästehtaalla 35 vuotta.

Pekka Turunen

Kirjoittaja on historiantutkijaja Muisto Lassilan ystävä.

Vanha työkaveri tarinoitti Lassilaa päälle kymmenen vuotta sitten. Kysyi mm. noista kylmän sodan aikaisista laittomista tiedustelureissuista itärajan taa. Lassila oli hieman hymähtäen todennut että sopii arvata kenen tai minkä tahon maksamilla palkkarahoilla hän sotien jälkeen rakensi kotitalonsa Imatralle.

 

[Vonka]

Ja kukaan ei kysy mitään siitä, olisivatko joukot ilman muuta kunnon revanshihengessä olleet edelleen suosiolliset ja valmiit lähtemään henkeään kaupalle? Minä kyllä sitä epäilen tosi vahvasti. Monivuotisen sodan päättyminen ja siitä paineesta herpaantuminen.....ja eikun taas mentiin.....en suoraan sanoen usko, että innostus olisi ollut käsin kosketeltavissa.

Innostusta ei ole kenelläkään täysjärkisellä sen jälkeen, kun on päivän ollut sodassa. Toki on niitä, jotka saavat siitä elämänsä, eikä heillä oikein ole enää sitten muuta kuin bushido-koodi, kuoleman tie. Suuri massa toivoakseni haluaa rauhaa ja kotiin johonkin tähdellisempään, vaikka tekee sodassa velvollisuutensa.

Hyvin Lappiin lähtivät, vaan miltähän se on mahtanut tuntua?

On se hämmästyttävää, että miehet niinkin rauhallisesti käänsivät aseen monivuotista aseveljeään vastaan poliittisten suhdanteiden muututtua. Sekin pystyttiin perustelemaan. Rauha oli sen työn takana.

Piileskelleitä kommunisteja ei näkynyt fasistia häätämässä... Siinähän sitä olisi ollut sarkaa.

Marraskuussako se vanha kenttäarmeija kotiutettiin, ja loppu jatkui "lasten ristiretkenä".

Usein sanotaan vähän yllimalkaisesti, että "jatkosodan ikäluokat" kotiutettiin, mutta käsittääkseni ihan kaikki eivät kai olleet siitä eteenpäinkään jatkosotaa kokemattomia. Lagukselle ainakin jäi vielä jääkäreitä,, jotka olivat tulleet riviin 1943-1944, ja heillä oli palvelusta jäljellä.

Esimerkiksi "Hiipijä" eli Jääkäripataljoona 4 eteni Kaamaseen ja saavutti Utsjoella rajan 20.11. Teoriassa siis ainakin Polviselän, Kuuterselän,, Rokkalanjoen, Talin-Ihantalan suurtaistelun sekä Vuosalmen taistelut kokenut saattoi olla vielä Utsjoella ikänsä puolesta, mutta en tiedä, onko sellaista miehistöön kuulunutta poikaa kehdossa keinunut, joka sen porukan tehtävistä meni nuo kaikki läpi. Siinä on niin monta mahdollisuutta ollut tienata sotilaan kohtalo.

 

[tulikomento]

Innostusta ei ole kenelläkään täysjärkisellä sen jälkeen, kun on päivän ollut sodassa. Toki on niitä, jotka saavat siitä elämänsä, eikä heillä oikein ole enää sitten muuta kuin bushido-koodi, kuoleman tie. Suuri massa toivoakseni haluaa rauhaa ja kotiin johonkin tähdellisempään, vaikka tekee sodassa velvollisuutensa.

Hyvin Lappiin lähtivät, vaan miltähän se on mahtanut tuntua?

On se hämmästyttävää, että miehet niinkin rauhallisesti käänsivät aseen monivuotista aseveljeään vastaan poliittisten suhdanteiden muututtua. Sekin pystyttiin perustelemaan. Rauha oli sen työn takana.

Piileskelleitä kommunisteja ei näkynyt fasistia häätämässä... Siinähän sitä olisi ollut sarkaa.

Marraskuussako se vanha kenttäarmeija kotiutettiin, ja loppu jatkui "lasten ristiretkenä".

Usein sanotaan vähän yllimalkaisesti, että "jatkosodan ikäluokat" kotiutettiin, mutta käsittääkseni ihan kaikki eivät kai olleet siitä eteenpäinkään jatkosotaa kokemattomia. Lagukselle ainakin jäi vielä jääkäreitä,, jotka olivat tulleet riviin 1943-1944, ja heillä oli palvelusta jäljellä.

Esimerkiksi "Hiipijä" eli Jääkäripataljoona 4 eteni Kaamaseen ja saavutti Utsjoella rajan 20.11. Teoriassa siis ainakin Polviselän, Kuuterselän,, Rokkalanjoen, Talin-Ihantalan suurtaistelu sekä Vuosalmen taistelut kokenut saattoi olla vielä Utsjoella ikänsä puolesta, mutta en tiedä, onko sellaista miehistöön kuulunutta poikaa kehdossa keinunut, joka sen porukan tehtävistä meni nuo kaikki läpi. Siinä on niin monta mahdollisuutta ollut tienata sotilaan kohtalo.

Isoisävainaa astui varusmiespalvelukseen kesällä 1943.Soti PsD:n riveissä Kannaksella ja reissu jatkui Lappiin saakka. Kotiutettiin sitten kahden vuoden varusmiespalvelusajan täyttymisen myötä. Oli ikäluokkaa 1924.

 

[fulcrum]

On se hämmästyttävää, että miehet niinkin rauhallisesti käänsivät aseen monivuotista aseveljeään vastaan poliittisten suhdanteiden muututtua. Sekin pystyttiin perustelemaan. Rauha oli sen työn takana.

Saksalaiset itse tietenkin auttoivat tässä 'taistelumoraalin nostossa' Suursaaren sekoiluillaan ja vastaavilla.

 

[fulcrum]

Jep. Luin jutun, josta linkin laitoin, ja kerroin, että Aamulehdessä tämä oli eri tavalla.

Aamulehden sinänsä vetävässä jutussa jää vaikutelma, että hän olisi retken alussa saanut tietää olevansa yksin. Tästä päijäthämäläisten lehdestä taas voi lukea, että ilmoituksen jälkeen retki käsketään päättää 8.9. eli samana päivänä, kun venäläisten radiosanoma on napattu.

Joo, päijäthämeläisten versio vaikuttaa perusteellisesti kasatulta. Aamulehden jutussa (en nähnyt itse) asia ehkä käsitetty väärin, tai Lassila itse muistanut asian toisin.
On toki voinut saada viestin jo alussa että pojat ehkä jääneet kiinni.

 

[arix]

Taidetta:

 

[Vonka]

Hyvä muotoilu, mielestäni. Ja kun muistaa, että Airo kehotti tarkastelemaan kokonaisuutta, ei yksityiskohtia, hänenhän oli pakko pitää käsissään jonkunlainen kokonaisuus ja lopputulema. Ei ihan helppo juttu. Mikään taistelu ei voinut olla Airon pöydällä mallia: kerran vielä pojat. Armeija piti pystyä säilyttämään toimintakykyisenä koko ajan, vaikka sodan loppumisen päivämäärä ei ollut mitenkään tiedossa.

Täsmälleen. Laajensit hyvin ajatusta vielä oleellisempaan, vaikka itse pyrin oikeastaan vain muistuttamaan, ettei kukaan sanoisi Ihantalasta puhuessaan, että sen jälkeen oli vielä Viipurinlahti tai sen jälkeen Vuosalmi. Ratkaisuun pyrittiin kokonaisten armeijoiden hyökätessä yhtaikaa useassa suunnassa. Sitä mukaa lopettivat, kun niillä loppui puhti. Viimeisenä Vuosalmella.

Tali-Ihantala 25.6 – 9.7
Viipurinlahti 30.6. - 10.7. (Suurhyökkäys alkoi 4.7)
Äyräpään - Vuosalmen taistelut 21.6. - 17.7. (Suurhyökkäys alkoi 4.7.)

 

[baikal]

Taisi sittenkin olla niin, että kaikesta -kannaksen läpijuoksuista- huolimatta Suomen sodanjohto hallitsi syntyneen tilanteen varsin hyvin ja tuntien vihollisensa oikein hyvin. Läpijuoksu, joka on terminä vähintään epätarkka, jollei peräti virheellinen.

Moni asia piti onnistua -läpijuoksussakin-, mitään suuria vankijoukkoja ei päässyt muodostumaan ja osa joukoista viivytti ja pidätteli PAn ryntäystä koko ajan. Periaatteessa -läpijuoksun- aikana oli täysin mahdollista se, että suomalaisia olisi jäänyt vangiksi tuhansia ja tuhansia sotilaita. Oloissamme paljon materiaalia siinä nimittäin jo jäi vihollisen haltuun.

Periaatteessa lienee mahdollista, että Tali-Ihantala jne. taisteluja jo valmisteltiin täyttä häkää, kun suurhyökkäys alkoi. Tässä mielessä Viipurin menettäminen oli kauneusvirhe vain siinä mielessä, että se menetettiin niin nopeasti.....valmistelujen kannalta varmasti oli toivottu, että Viipurista käytäisiin ainakin se viikon verran taistelua.

 

[Vonka]

10. Divisioona, joka oli pääasemassa suurhyökkäyksen alkaessa oli se, joka piti saada sieltä hallitusti "kotiin".

Jos kertaan sen hirveän alun ja mietitään toimia. Kolmepataljoonainen JR1 joutui pahimpaan kurimukseen, kun se sai 6,7 kilometrin lohkolleen 36 jalkaväkipataljoonaa ja 12 panssaripataljoonaa. Sitä pommituksen määrää en viitsi edes kerrata. Yksin tämän rykmentin murtolohkolle keskitettiin yli 1 208 yli 75 mm:n tykkiä tai kranaatinheitintä.

Kyllä siinä piti juosta, vaikka kaikki eivät juosseet. 163 kaatui Valkeasaaren asemiin mutta uskoisin, että osa tykkitulessa ja ilmapommituksessa.

Jos JR1 sai 18-kertaisen ylivoiman, muistuttaisin, että naapurissa JR58 sai saman verran rautaa ja miesmääräisesti kuitenkin ainakin 10-kertaisen miesylivoiman. Maasto heidän lohkollaan Rajajoella oli sellaista männikkökangasta, jonka pohjamaaperä on nurmen alla löysää hiekkaa kuin Yyterin dyyneillä. Hiekkaa oli sidottu vitsaskimpuilla, jotta ylipäänsä saataisiin aikaan. Nehän piti aikanaan kaivaa vihollisen nenän alla, koska siihen se liike pysähtyi. Ei kaivannoista ollut mitään jäljellä. Jokainen voi miettiä, millaista on olla silloin yrittää kontata ja toimia hajonneissa asemissa juoksuhiekan ja esiin nousseiden vitsaskimppujen seassa.

Sinä päivänä pitkän rauhallisen ajanjakson jälkeen kaatui 798 suomalaista eli se oli sodan verisin päivä. Haavoittuneiden määrä oli moninkertainen, ja etenkin Valkeasaaressa murtoaukosta tuli heti sekä leveä että syvä, joten siinä oikeasti käytännössä "juostiin" panssareita karkuun.

Läpimurto tapahtui siis 10.6.1944 eikä siitä ole sanan sijaa, että se tapahtui tai miksi. Ja juoksuksi se meni. JR58:n lohkolla oli joitakin kovia naamoja, jotka jäivät Rajajoella pitelemään. He kaatuivat asemiinsa ja takasivat joillekin tuntien etumatkan. Heillä oli edullinen paikka.

Toiseksi mustin päivistä oli reilun kahden viikon päässä 28.6., jolloin kaatui 759 miestä. Tuolloin päällä olivat Talin taistelut ja jatkuvia rajuja hyökkäyksiä Äyräpään harjanteelle. Mutta puolustuskyvyssä oli tapahtunut huomattavaa kehitystä.

Mitä varmuudella tapahtui Päämajassa sillä aikaa, kun Laatikainen oli lohkollaan sormi perseessä?

Kun Neuvostoliitto 9. kesäkuuta 1944 tykistöllä ja ilmavoimilla aloitti suomalaisten asemien tuhoamisen ja tiedusteluhyökkäykset ennen seuraavan päivän suurhyökkäystä, Päämaja teki arkistojen mukaan ainakin seuraavaa:

- Eversti Nihtilä piti tilanneselostuksen Kannaksen operatiivisesta tilanteesta.
- 4. Divisioonan ja 7: Divisioonan vaihto keskeytettiin,, ja 4. D määrättiin siirtymään rautateitse Karjalankannakselle.
- Ps.D siirretään kokonaisuudessaan ylipäällikön reserviksi alueelle Kivennapa-Kyyrölä-Muolaa käytettäväksi vastahyökkäyksiin IV AK:n alueella.
- Päämajan resevinä olleen JP6:n alistus Merivoimille lakkaa, ja pataljoona siirtyy välittömästi Karjalankannakselle prikaatiinsa liitettäväksi. Merivoimat suorittavat kuljetuksen mantereelle ja tilaavat rautatiekuljetuksen Viipuriin, josta pataljoona alistetaan IV AK:n ohjattavaksi

10.6. eli suurhyökkäyspäivänä ennen kuin IV AK:n tilanneilmoitus murtumisesta ilalla kirjattiin, on kirjattu muiden muassa seuraavia käskyjä:

- 3. Pr siirretään ylipäällikön reserviksi Karjalankannakselle.
- kotiseudun torjunnasta irrotetaan viipymättä Raskas Ilmatorjuntapatteristo 2 ja kolme kevyttä it-patteria, joista Rask.It.Psto 2 ja kaksi kevyttä IV AK:n käyttöön.
- ylipäällikkö käskee vahvistamaan Karjalankannaksen hävittäjävoimia. Helsinkiin ja Kotkaan pitää jättää suoja. Muualta kevennetään.
- määrätään käyttämään pommittajia vihollisen hyökkäyksen lähiselustaan.
- Rask.Psto 33 siirretään Karjalankannakselle ja liitetään 3. Prikaatiin.
- II/KTR 8 siirretään Karjalankannakselle.
- lisäksi annetaan käskyjä VT-linjan miehittämisestä

Ja tietysti käsky: Karjalankannaksen evakuointi pannaan toimeen vyöhykkeellä I:1 alkaen 10.6. (huom. tämä on VT-aseman maasto ja sen etumaasto) ja jatketaan sen tultua suoritetuksi välittömästi vyöhykkeellä I:2 (talvisodan aikaisen pääpuolustuslinjan maasto).

Nyt on vielä mainittava seuraavaa. Osa käskyistä on annettu jo 9. päivän aikana mutta kirjattu vasta aamulla 10.6. sitä mukaa, kuin ne tulevat konekirjoitustaitoisen sotapäiväkirjan tekijän pöydälle. Tiedän sen siitä, että käskyn saaminen kellonaikoineen löytyy käskyn saaneelta aiemmin kuin se ilmestyy Päämajan sotapäiväkirjaan.

20. Pr määrättiin silloin vielä ylipäällikön reserviksi toistaiseksi alueelle Karhumäki-Maaselkä eli ei ainakaan tuolla päivämäärällä tiedetty, mihin suuntaan sitä käytetään. Olihan sitä sotaa tulossa muuallekin.