tulikomento
Supreme Leader
Vastaan itselleni. SA-kuvista löytyi kuvasarja elokuulta 1941. Ryssän puolella Raasulissa oleva Pienkorkin bunkkeri. Taitaa olla sama.
Jatkosotaan liittyvää
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Jatkosodan länsirintama dokkari Yleltä eli Hankoniemen linnoituksista ja tapahtumista.
areena.yle.fi
Harparskoglinja - Länsirintama Neuvostoliittoon
80 vuotta sitten Hankoniemelle rakennettiin laaja puolustuslinja. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi lännestä, Suomella oli edessään kahden rintaman sota. Harparskoglinjasta tuli pian ratkaiseva pelinappula Suomen itsenäisyyden säilymiselle. Dokumentti kertoo Hangon rintaman sotavalmisteluista...
Katselin dokkaria Hanssin-Jukasta, 1935 valmistuneesta DC-2-koneesta, joka nyt on Tuulosen kauppakeskuksessa.
Kiinnostava tieto on, että Hanssin-Jukka teki huoltolentoja etenemisvaiheessa Petroskoin suunnalle. Välittömästi kun kenttä oli vallattu, kone toi polttoainetta ja muuta tärkeätä suoraan eteen. Pioneerit kulkivat edellä raivaamassa. Siinä on aselajien yhteistoimintaa!
Simo Brofeldt keksi kuljetuttaa syksyllä 1941 vakavasti haavoittuneita. Turha koneen lähteä tyhjänä takaisin. Ilmaevakuointi on mahdollisesti ollut Suomessa ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa maailmassa käytössä.
Toistasataa haavoittunutta on tuotu Hanssin-Jukalla.
areena.yle.fi
Kiinnostava tieto on, että Hanssin-Jukka teki huoltolentoja etenemisvaiheessa Petroskoin suunnalle. Välittömästi kun kenttä oli vallattu, kone toi polttoainetta ja muuta tärkeätä suoraan eteen. Pioneerit kulkivat edellä raivaamassa. Siinä on aselajien yhteistoimintaa!
Simo Brofeldt keksi kuljetuttaa syksyllä 1941 vakavasti haavoittuneita. Turha koneen lähteä tyhjänä takaisin. Ilmaevakuointi on mahdollisesti ollut Suomessa ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa maailmassa käytössä.
Toistasataa haavoittunutta on tuotu Hanssin-Jukalla.
Hanssin-Jukka
Legedaarinen suomalainen lentokone DC 2 Hanssin-Jukka palasi Hämeeseen kesäkuussa 2015. Näitä koneita on säilynyt alle kymmen koko maailmassa. Koneen tarina on täynnä jännittäviä käänteitä. Käsik. ja ohj. Esa Sironen (2015)
FB:n historiakeskustelussa, Jukka Ruona:
Listaus Lentolaivue 34:n MT-ongelmista vuonna 1943. MT-211 poistui uunituoreena, kun se karkasi koekäyttäjältä Malmin hallin oveen 10. huhtikuuta. Sen perärunko laitettiin Kuorevedellä koneyksilöön MT-213, jonka päälle MT-216 rullasi Utissa. Loppu meni varaosiksi. SA-kuvat.
Lentolaivue 34:lle kirjattiin vuonna 1943 yhteensä 37 lentohäiriötä, mikä teki 55 sellaista lentotuntia kohti. Näistä 12 johtui ohjaajasta, 10 voimalaitteesta, 9 sotatoimista, 3 polttoaineesta tai öljystä, 1 lentolaitteesta ja 2 sekalaisista syistä. Ohjaajasta johtuvien määrä oli suuri verrattuna muuhun sotakalustoon. Vain Lentosotakoulussa se oli suurempi. Myös sotatoimien aiheuttamat häiriöt olivat keskiarvon yläpuolella.
Ensimmäinen lentohäiriö Malmilla olisi kuulunut kohtaan ”muu henkilöstö”, koska MT-211 karkasi koekäyttäjältä hallin oveen. Ohjaajasta johtuneet 11 tapausta olivat enimmäkseen laskuvaurioita (kahdeksan), joista kuusi meni pitkäksi tai kiitoradan sivuun ja kaksi vahingossa mahalleen. Vain MT-208 pääsi vuonna 1943 ”klassisesti” kiertämään startissa, jolloin sen laskuteline petti. Kaksi konetta törmäsi yhteen rullauksessa. Kahdessa tapauksessa laskutelineen heikkous johti vaurioihin, sillä laskut yhdelle pyörälle eivät olleet poikkeuksellisen kovia. Yhdestä petti pyörän laakeri.
Kymmenestä voimalaitetapauksesta viisi johtui kiertokangen pettämisestä tai sen laakerin kiinnileikkautumisesta (juurisyy saattoi olla sama kaikissa näistä). Kaksi konetta syttyi tämän takia tuleen, ja ohjaajat hyppäsivät laskuvarjoilla. Neljä tarkemmin määrittelemätöntä moottorivikaa johti pakkolaskuun. Jokunen moottorivaurio tapahtui koekäytössä, koska niitä ei löydy lentovauriotilastosta.
Listaus Lentolaivue 34:n MT-ongelmista vuonna 1943. MT-211 poistui uunituoreena, kun se karkasi koekäyttäjältä Malmin hallin oveen 10. huhtikuuta. Sen perärunko laitettiin Kuorevedellä koneyksilöön MT-213, jonka päälle MT-216 rullasi Utissa. Loppu meni varaosiksi. SA-kuvat.
Lentolaivue 34:lle kirjattiin vuonna 1943 yhteensä 37 lentohäiriötä, mikä teki 55 sellaista lentotuntia kohti. Näistä 12 johtui ohjaajasta, 10 voimalaitteesta, 9 sotatoimista, 3 polttoaineesta tai öljystä, 1 lentolaitteesta ja 2 sekalaisista syistä. Ohjaajasta johtuvien määrä oli suuri verrattuna muuhun sotakalustoon. Vain Lentosotakoulussa se oli suurempi. Myös sotatoimien aiheuttamat häiriöt olivat keskiarvon yläpuolella.
Ensimmäinen lentohäiriö Malmilla olisi kuulunut kohtaan ”muu henkilöstö”, koska MT-211 karkasi koekäyttäjältä hallin oveen. Ohjaajasta johtuneet 11 tapausta olivat enimmäkseen laskuvaurioita (kahdeksan), joista kuusi meni pitkäksi tai kiitoradan sivuun ja kaksi vahingossa mahalleen. Vain MT-208 pääsi vuonna 1943 ”klassisesti” kiertämään startissa, jolloin sen laskuteline petti. Kaksi konetta törmäsi yhteen rullauksessa. Kahdessa tapauksessa laskutelineen heikkous johti vaurioihin, sillä laskut yhdelle pyörälle eivät olleet poikkeuksellisen kovia. Yhdestä petti pyörän laakeri.
Kymmenestä voimalaitetapauksesta viisi johtui kiertokangen pettämisestä tai sen laakerin kiinnileikkautumisesta (juurisyy saattoi olla sama kaikissa näistä). Kaksi konetta syttyi tämän takia tuleen, ja ohjaajat hyppäsivät laskuvarjoilla. Neljä tarkemmin määrittelemätöntä moottorivikaa johti pakkolaskuun. Jokunen moottorivaurio tapahtui koekäytössä, koska niitä ei löydy lentovauriotilastosta.
Sepeteus
Kapteeni
Tarkoittaako tämä lause sitä että 55 lentotuntia kohden sattui yksi lentohäiriö? Alkuperäinen muotoilu on hieman outo, ei häiriöitä varmastikaan tullut 55 kpl tuntia kohden
Mietin tuota samaa muotoilua, mutta en tunne kirjoittajaa enkä kuulu tuohon ryhmään, en sitä ole kysellyt. Onhan siinä muutakin epätarkkuuksia.
Kyseinen laivue saavutti 346 ilmavoittoa ja menetti 30 lentokonetta, joista ilmataisteluissa 13, ilmatorjunnan alasampumina 5, onnettomuuksissa 7 sekä teknisen vian takia 5.
Joten teki se muutakin kuin rikkoi omaa kalustoa, vaikka pudotusten todellinen määrä on ollut pienempi. Sen kenttä oli vuonna 1943 ensin Utti, ja yksi laivue kerrallaan päivysti Malmilla. Sitten se muutti Kymin kentälle, sitten Immolaan ja ihan lopussa Taipalsaaren tukikohtaan.
Lentäjinä oli muiden muassa Eino-Ilmari Juutilainen
Hepun nimi on Jukka Raunio. Ei Ruona. Toiseksi, kyseinen tekstipätkä pohjautuu saman kirjoittajan julkaisuun "Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden Erikoisnumero 6: Messerschmitt Bf 109 G Taustasta, tuotannosta, hankinnasta ja käyttökokemuksista".
Vihkosesta selviää, että tarkoitetaan yhtä lentohäiriötä per 55 lentotuntia.
Tuota erikoisnumeroa on ollut tekemässä (aineistoa keräämässä arkistoista) myös etenkin Pentti Manninen. Perustuu siis hyvin vahvaan arkistotutkimukseen.
Kopioimani FB-kommentti ei mennyt Rauniolta kaikin osin kielellisesti kohdalleen. Hyvä että kaivoit oikean luvun. Häiriö / 55 tuntia kohti kuulostaa uskottavalta.
Joo, itsekin ihmettelin lausetta ja kyseinen lause löytyy sellaisenaan myös lehdessä, mutta samalla aukeamalla olevasta taulukosta voi päätellä oikean tarkoituksen.
Ihantala. Taistelun raskaimman vaiheen jälkeen TK-kuvaajat kävivät hautuumaan lohkolla JR 12:n asemissa. Pohjoisen korpisodissa kunnostautunut rykmentti oli menestyksekkäästi puolustanut rintaman keskustaa teräsmyrskyssä niin, että "jänkäjääkäreistä" tuli myös yksi viimeisen kesän legenda. Toisen pataljoonan komentaja majuri von Essen haavoittui ja hänen tilalleen tullut komentaja everstiluutnantti A. Airimo kaatui taistelussa. Miehiä kuoli, katosi, sekosi ja haavoittui.
Rykmentin kirjoilla olleista tietokantoihin on merkitty jatkosodassa 1197 kaatunutta, ja 3780 haavoittunutta. On arvioitu että eri vaiheissa rykmentin kautta kulki 7000 suomalaista.
Sotamies Kannisto miettii maailman menoa Ihantalassa 11.7.1944.
Rykmentin kirjoilla olleista tietokantoihin on merkitty jatkosodassa 1197 kaatunutta, ja 3780 haavoittunutta. On arvioitu että eri vaiheissa rykmentin kautta kulki 7000 suomalaista.
Sotamies Kannisto miettii maailman menoa Ihantalassa 11.7.1944.
Onkohan tutkittu tarkemmin, mikä sotataidollinen vaikutus suomalaisten asenteeseen myöhemmin oli saksalaisten kehnoille suorituksille Suomen rintamalla, hyökkäysvaiheessa 1941? Vaikuttaa siltä, että Suomessa ei kerta kaikkiaan reagoitu loppuvuoden 1941 - kesä 1944 välillä muun itärintaman sotataidollisiin kehityksiin.
Asemasota ei ole hedelmällinen alusta taidon kehittämiseen. Törmäsin vuosia sitten vahingossa esitykseen, jossa japani, suomi ja italia jätettiin luokalle tässä aiheessa.
Suurelle yleisölle suunnattu perinnemehustelu on peittänyt alleen monia ikäviä kysymyksiä.
Panssaridivisioonan vastahyökkäys 1944 on hyvä esimerkki. Saavutettiin ajanvoitto sulattamalla hyviä jalkaväkipataljoonia. Tästäkin on saatu mehustelulla joku ylpeyden aihe.
Laatikaisen ja hänen esikuntansa kyky teräsmyrskyssä oli huono.
Perusongelma Kannaksella kaikkialla oli alivoimaisuus. Alfjorovin ja Gusevin (97 000 miestä, 200 panssaria, saman verran tykkejä, valtavat ilmavoimat) hyökkäyslohkolla painopisteen vastahyökkäykseen osallistui jossain roolissa tykistö ja kaikkien joukkojen huolto mukaan lukien noin 5000 suomalaista miestä, joista JPr käsitti 3147 miestä, mistä siis kolmen pataljoonan taisteleva osa hyökkäsi Kuuterselkään ja rynnäkkötykit myös.
Laguksen taktinen osaaminen oli 1944 taistelukentän vaatimukset täyttävää. Aaro Pajarin käskyt aamulla olivat aivan oikeat. Kun järkyttävä pommitus ja hyökkäys alkoi, hän määräsi jo klo 8.15 reservinsä (yksi pataljoona Leikolan-Kuuterselän tien puoliväliin alistettuna JR.53:lle ja toinen Liikolan itäpuolelle. JR 48 välittömästi sulkemaan Onkijärven - Haukijärven kannas. Siinäpä joukot sitten olivatkin. JR 53:n toimintakyky oli aamun myllytyksen jälkeen ymmärrettävän heikko.
IV AK:n esikunta ei onnistunut oikein missään. Taavetti Laatikaista on moitittu, enkä osaa tehdä poikkeusta. Hän oli jo etukäteen vienyt Pajarin toimintaedellytykset ja määrittänyt jopa kahden yhtymän (3.D ja RvPr) vastuualueen rajan väärään paikkaan, Pajarin vastalauseista huolimatta. Sehän sitten koitui lopulta linjan kohtaloksi. Samoin Laatikainen oli vienyt Panssaridivisioonan edellytykset toimia keskitettynä nyrkkinä määräämällä sen kahtia. IV AK ei koskaan edes määrännyt Kuuterselkää Laguksen toimintasuunnaksi. Lagus kehotti siitä huolimatta esikuntansa valmistautumaan myös siihen suuntaan.
Ravila (JR 53) antoi vastahyökkäyskäskyjä hänelle alistetuille reservipataljoonille, mutta Pajari kumosi käskyt ja ryhmitti päivän aikana koko huojahtelevan divisioonansa puolustukseen, jolloin vastuualueen itäosa ja Kuuterselkä jäi viholliselle. Yksittäinen Kuuterselkään yrittävä pataljoona olisikin jäänyt saarrostetuksi.
Kun Pajari järjesteli joukkojaan, 1. Punalippuinen Panssariprikaati ja automaattiasein varustettu pataljoona suuntasi Mustamäkeen kohti RvPr:n sivustaa ja peli sai isomman käänteen. Alalohkolla saumakohdassa ollut JR 53:n pataljoona oli Sahakylässä ja valui sekin jo pois Sykiälän kautta taakse päin.
Laatikainen päätti käyttää pelkkää vahvennettua 1. Jääkäriprikaatia. Sille annettiin käsky palauttaa VT-linja klo 16. Kuten tiedämme, se onnistui siinä, jotkut JP 3:n pojat pääsivät asemiin asti, mutta voima ehtyi ja veri jäi Kuuterselkään. Kun 15. päivä uusi hyökkäys alkoi, hyökkäysjoukkojen rippeet tulivat pois. Pajarin divisioonan ei tietenkään kannattanut tulla vanhoihin asemiinsa kun se panssarikiila työntyi jo Vammeljoelle lounaaseen ja RvPr lähti pois Vammelsuusta. Tilanne oli muuttunut. Muutenhan venäläiset Kuuterselässä olivat hekin ihan uuvuksissa eivätkä Irincheevin mukaan olisi jaksaneet ilman tuoreita voimia, joita tietysti saapui yllin kyllin. Heidän kannaltaan suomalaispaine lakkasi kreivin aikaan. Tätä ei Suomessa juuri tiedetä.
JP 3:sta oli 15.6. noin 80 poikaa vielä pystyssä, kun Hynninen piti ankaran puhuttelun pois heitetyistä varusesineistä.
Kysymys kuuluu oikeastaan, missä oli Pajarin divisioonasta erityisesti JR 53 illan 14.6 ja yön 15.6. Oletettavasti henkisesti hajalla. JPr menetti lähelle 600 miestä. Pelkästään JP 3 menetti kaatuneina ja haavoittuneina yhteensä 236 miestä. Kaatuneiden joukossa olivat kolme komppanianpäällikköä, kapteeni Arvo Kuukka sekä luutnantit Toivo Kantanen ja Eino Inkinen.
Halstin mukaan Laatikainen kämmäsi jo johtosuhteet sanomalla, että "sopikaa keskenänne". Niinpä syntyi lyhyt tilanne, jossa kaksi egoa oli Pajarin komentopaikalla samassa neuvottelussa. Välillä temperamenttinen Pajari mökötti pihalla kuusen alla. Lagus sai tarpeekseen ja lähti pois tilaisuudesta sanoen lähtevänsä johtamaan joukkojaan. Hänen poikansa oli hyökkäyksen keulilla, kärkivaunun ampujana.
Tutkimus voisi pohtia henkilösuhteiden osuutta. Yhteistyö oli heikkoa.
(Muokattu joukko-osasto oikein: JR 53)
Viimeksi muokattu:
Kyllähän jääkärit pelasivat aikaa tuossa silti, eihän siitä mihinkään pääse. Myös RvPr:n erilliset jääkäripataljoonat olivat roolissa lounaassa, mihin se improvisoitu like Kuuterselästä sitten meni. Uusia kauhuja saanut JP1 pysäytti panssarit Vammeljärven lounaispuolella. JP6:n erillistehtävässä Kanneljärvellä olleen komppanian jääkärit onnistuivat yöllä 15.6. Mustamäessä räjäyttämään maantiesillan vihollispanssareiden nenän edessä. Nämä pienet suuret teot auttoivat irtautuvia joukko-osastoja saamaan henkisen ja fyysisen aikalisän. Vihollishyökkäys pysähtyi kahdeksi vuorokaudeksi, ja Perkjärven tielle pääsi vetäytymään.
Mutta perusasiaan. Näkisin vielä divisioonatason rintamakomentajien osaamisen potentiaalisesti hyvänä henkilösuhteita lukuun ottamatta, mutta jo armeijakunnan tasolla ja siitä ylempänä ajoittain jälkeen jääneenä. Panssariosastoa vastaan Mustamäkeen lähti jääkäreitä kiväärivarustuksessa, ilman pst-aseistusta, kuin mottimetsään olisivat olleet menossa, ja vastapuoli tuli samalle polulle panssariprikaatilla tykkien ja Stormovikien saattamana. Selkäsauna siinä tuppaa tulemaan.
Mutta perusasiaan. Näkisin vielä divisioonatason rintamakomentajien osaamisen potentiaalisesti hyvänä henkilösuhteita lukuun ottamatta, mutta jo armeijakunnan tasolla ja siitä ylempänä ajoittain jälkeen jääneenä. Panssariosastoa vastaan Mustamäkeen lähti jääkäreitä kiväärivarustuksessa, ilman pst-aseistusta, kuin mottimetsään olisivat olleet menossa, ja vastapuoli tuli samalle polulle panssariprikaatilla tykkien ja Stormovikien saattamana. Selkäsauna siinä tuppaa tulemaan.
Jos vastassa ollutta ylivoimaa ei vielä tuossa vaiheessa osattu vaikka edes arvata, niin mitä siitä pitää sanoa?
Oliko jp kom hynninen edes tolkuissaan, kun äkseerasi pataljoonan rippeitä?
Jp 53 n käyttöarvo oli 15.6 aamulla heikko.
Mustamäkeen suunnattu liike oli todennäköisesti humalaisten päähänpisto.
Alistettujen jv pataljoonien kohtalo oli usein karu. Siksi kai niitä alistuksia käytetään.
No, sekamelskan hallitseminen kulminoitui viipuriin.
Oliko jp kom hynninen edes tolkuissaan, kun äkseerasi pataljoonan rippeitä?
Jp 53 n käyttöarvo oli 15.6 aamulla heikko.
Mustamäkeen suunnattu liike oli todennäköisesti humalaisten päähänpisto.
Alistettujen jv pataljoonien kohtalo oli usein karu. Siksi kai niitä alistuksia käytetään.
No, sekamelskan hallitseminen kulminoitui viipuriin.