Ystävät hyvät! Niin kaunis kuin ajatus puolueettomuudesta ja itsenäisyydestä onkin, on maailma murroksessa kuten pääministerimme sanoi. Epäselvää on mikä tämän uuden maailmanjärjestys on mutta kirjanoppineet ovat puhuneet maailman blokkiutumisesta jo vuosia. Maailma jakautuu siis blokkeihin kuten pohjois-eurooppa ja pohjois-amerikka, afrikka+eteläeurooppa, euraasia ja tyynen valtameren valtiot tms. Blokkiutuminen on kesken ja maat ja maanosat liikkuvat hakien paikkaansa leireissä.
USA:n ylläpitämä ja puolustama Unipolaarinen maailmanjärjestys tulee hiipumaan ja on oikeastaan loppunut jo. Venäjä ja Kiina ovat vastapuolella koska venäjä on blokkinsa valinnut. Intia on nousussa myös. Nyt euroopan pitää tehdä valinta: ollakko yksinään (ja näivettyä ilman uskottavaa puolustusta ja heikko talous seuranaan), yhdistyä pohjois-amerikan kanssa vai liittyä euraasiaan (Kiina + kump.). Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa on realistisia mutta on mahdollista että euroopasta repeää rajavaltioita jotka valitsevat toisin kuin EU.
Mikä on meidän suomalaisten rooli ja kohtalo? Olemme EU:ssa jäsenenä joka takaa pääsymme ainakin teoriassa pöytiin jossa EU:n tulevaisuudesta päätetään. Onko EU:sta irtautuminen enää mahdollista ja järkevää edes teoriassa? Tuskinpa!
Meillä on kestävyysvaje, ikääntyvä väestö, vähentyvä syntyvyys ja kasvava valtionvelka taakkanamme. Lisäksi itänaapurissa asuu vihainen ja haavoitettu karhu. Tässä tilanteessa (ilman NATOa) meidän ainoa yhteytemme länteen on EU jonka valuuttaliittoon kuulumme myös. Meillä ei ole vaihtoehtoja kuin olla mukana ja tunkeutua noihin ytimiin Lipposen sanoin(en pidä Lipposesta). Ollaan mitä mieltä ollaan herroista Rehn ja Katainen, on meidän etumme mitä korkeammalla EU:n viroissa on suomalaisia koska se takaa että etujamme edes vähäisessä määrin kuullaan vaikka isot maat eniten määräävätkin.
Rakastan maatani ja vaalin sen itsenäisyyttä aina mutta ajat ovat vaikeat ja muuttumassa yhä vaikeammiksi. En halua edes teoriassa ajatella enää suomea EU:n ulkopuolella. Silloin olisimme täysin venäjän armoilla koska ruotsi ei meitä pelasta, sen suuruuden päivät jäivät historiaan ainakin sotilaallisesti. Jos EU luo sotilaallisen ytimen itselleen, olisi meillä takana riittävä määrä uskottavaa asevoimaa saksan, ranskan ja iso-britannian ansiosta. Jos ei, niin sitten on suunniteltava miten pystyisimme mahdollisimman nopeasti liittymään NATOon ilman että venäjä ehtii reagoimaan asiaan ajoissa.
Haluaisin suomen jälleen kukoistavan koska tämä maa on edelleen minulle rakkain ja kallein. Totuus on se että olemme uudenlaisen maailman kynnyksellä ja siinä maailmassa ei voi jäädä pieni tai suurikaan valtio yksin vaan on haettava liittolaisia ketterästi ja ennakkoluulottomasti.
Olen itse YYA-ajan lapsi ja olen kantanut minulle syötettyä proosaa "itsenäinen ja liittoutumaton" lapsesta saakka. Sitä on syötetty kouluissa, kodissa ja kirkoissa aikanaan niin että YYA:sta tuli pyhä sana joka takasi suomen tulevaisuuden. Olen herännyt vasta vuoden-parin aikana kun maailma on muuttunut ympärillä ja ajatellut paljon tätä asiaa ja todennut että minä ja aikalaiseni olemme tietyllä tavalla suomettumisen propagandan uhreja.
Sitä propagandaa viljeltiin avoimesti koska muusta ei saanut puhua 1980-luvulla. NATO ja EY olivat tuntemattomia ja kaukaisia sanoja joilla ei ollut merkitystä suomelle. Oli pakko selvitä ja puhua asioista jotka olivat soveliaita....jollekkin toiselle.
Tietyllä tapaa suomi itsenäistyi uudelleen 1991 kun Neuvostoliitto hajosi. Tuon aikakauden merkityksen ymmärrän vasta nyt. Olemme vapaampia ja itsenäisempiä EU:ssakin kuin viimeisten 50 vuoden aikana.
Voimme itse päättää mihin liitymme tai kenen kanssa liittoudumme toisin kuin 1950-80-luvuilla. Tämä kaikki on nyt vaakalaudalla ja on pieni pelko että luisumme takaisin mustaan aukkoon josta olimme 20 vuotta vapaina sillä Putin ei lopeta, armahda tai unohda koskaan.
Olen muuttanut mieltäni tyystin EU ja NATO-vastaisuudesta niiden puolustajaksi koska koen että minun pitää valita. Jos vaihtoehtoina on venäjän etupiiriin kuuluminen (ja puolueettomuus) tai läntinen yhteisö, valitsen ehdottomasti jälkimmäisen. Koen että suomella ei ole enää vaihtoehtona jäädä paikalleen ja ylläpitää "pohjoismaista puolueettomuutta" yhdessä ruotsin kanssa ja olla kuulumatta mihinkään EU:n lisäksi.
Maailma muuttuu ympärillämme halusimme tai emme. Voimme valita muutoksen ja yhteisöllisyyden sekä sen tuomat edut ja haitat tai uskotella itsellemme että kaikki jatkuu kuten ennenkin "kun ollaan hiljaa ja huomaamattomia".
Missään vaihtoehdossa ei ole pelkästään hyviä puolia, on valittava mitkä asiat on tärkeimmät ja mistä voidaan luopua.
