Mulle tollanen "missä vitussa mä olen"-meininki on tuskallisen yleistä. Kännissä olen ollut viimeksi tammikuussa 2013, mutta unissakävely hoitaa kivasti ton eksymispuolen. Etenki sillon kun yöt on ihan mustia, jos talo on pimeenä ja herään.. Jostain, kestää tovin saada ittensä kartalle.
Sen portailta putoamisen jälkeen meille on ripustettu kattoon jouluvaloja ja niitä on muuallakin vähän siellä ja täällä. Hirveen näköistä mutta auttaa.
Kännejä, siis sellasia saavillinen margaritaa-lärvejä en oo kyllä kaivannu mutta viiniä ja siideriä tissuttelen kyllä, toki migreenin sallimissa rajoissa.
Mä voin vaan kuvitella sitä krapulaa mikä tulis jos nyt rempasis reippaasti onttoon jalkaan, margaritaa ja salmaria..