Vonka
Supreme Leader
Niinistö ei sentään paljoa haihattele, eikä toivo. On ainakin kahta päätä pidempi vertaisiaan Suomen politiikassa.
Kyllä se niin on. Helpottaa tietysti, kun hänellä ei ole enää mitään tavoiteltavaa. Toinen ominaisuus on se, että hän ei ole vuoden 2002 jälkeen tuntenut valtavaa vetoa sisäpolitiikkaan, siihen jota eduskunnassa harjoitetaan, vaikka puhemiehenä olikin sitten kun sai tsunamivedet saappaistaan Luxemburgissa lenkkeillessään. Puhemiehenä hänestä näkyi se tiukkuus ja askeettisuus: eduskunnan vahtimestarit naureskelivat hänen autolleen. Hän oli kuin 2000-luvun Kyösti Kallio (pelottava huomio muuten, kun ajattelee tätä aikaa).
Olen seurannut pitkään häntä, ja täytyy myöntää, että on vanhetessaan parantunut vaikka ei varmaan koskaan ihan heikko ole ollutkaan. Muistaakseni 1990-luvulla Kokoomus puolueena oli veloissa ja haluttiin joku Elliot Ness korjaamaan tilanne. Pertti Salolaisen seuraajaksi halutttiin vahvan johtaja, ja niin Kokoomus sai sellaisen. Niinistö nousi asemaan, jota ei kyseenalaistettu. Hänen äänensä oli puolueen ääni. Julkiset riidat loppuivat ja velat saatiin maksettua.
Puhemiehenä 2000-luvun loppupuolella hän oli suosittu kansan parissa, mutta ei ylen suosittu eduskunnassa. Kun piti tuhlata 12 miljoonaa muiden muassa musiikkitaloon, hän nostatti myrskyn sanomalla: "Kyllä minä kuuntelen sinfoniaa mieluummin terveenä kotona kuin sairaana hienossa konserttisalissa." Maan talouden heikkenemisestä hän antoi eniten palautetta jo vuosia ennen kuin vakavat vaikeudet olivat muiden silmissä. Lisäksi hän muutti Seppo Tiitisen aloittaman käytännön, jossa kansanedustajien valiokunnat matkailivat satapäisin laumoin Balin kaltaisiin politiikan hermokeskuksiin ekskursiolle. Uosukainen oli aloittanut ja Tiitinen jatkoi sitä linjaa, että laskut hyväksyttiin jälkikäteen. Uosukainen sitten purkikin katkeruuttaan ihan kirjassa. Uosukaisen mielestä kansanedustaja oli palkkionsa, etunsa ja hurvittelunsa ansainnut.
Oma kiinnostukseni heräsi joskus vuoden 2011 paikkeilla, kun mietin, mitä "Davjan" tilalle. Eräässä lähetyksessä hän sanoi kansanedustajille isossa salissa: "TT on syyllistynyt SAK:n tavoin yksisilmäiseen edunvalvontaan. Korporaatiot sen kummemmin kuin kansanedustajatkaan eivät näe sopimus- tai vaalikautta pidemmälle." Kysyin tutulta kansanedustajalta, onko hän aina tuollainen myös poliitikoille, omalle väelle. Vastaus: "On."
Toimittaja Marjaana Toiminen meni joskus eduskuntaan tekemään juttua, kun Niinistö oli ministeri. Hän kirjoitti:
Nopeus. Suoruus. Lahjomattomuus. Kun pariltakymmeneltä politiikan vaikuttajalta ja muutamilta entisiltä alaisilta kysyy valtiovarainministerin ominaisuuksista, vastaukset ovat yhteneväisiä. Niitä tosin tulkitaan kovin eri tavoin. Joku näkee nopeuden töykeytenä, toinen älykkyyteen liittyvänä kärsimättömyytenä. Joku pitää suoruutta poliitikolle harvinaisena aitoutena, toinen loukkaavana käytöksenä ja pikkupoikamaisena uhitteluna.
Niinistö edellyttää, että asiat etenevät rivakasti. Hän ei siedä "jahnaamista" ja vielä vähemmän huonosti perusteltuja argumentteja. Eri mieltä olevien ajattelun aukot hänen kerrotaan paljastavan ilman empatian hiventä. Vastaan sanojia ei käy kateeksi. Niinistö suhtautuu työhönsä äärimmäisen vakavasti, ”osaa kaiken ulkoa”. Mitä monimutkaisempi asia, sitä innostuneempi Niinistö.
”Saulille on kova paikka, jos ei ole kovaa paikkaa”, sanoo entinen erityisavustaja Velipekka Nummikoski. Niinistö on paineen alla parhaimmillaan - ja vaatii eniten itseltään.
”Monet uskovat virkamiehiä ottamatta itse selvää. Jos ministeri on liian heppoisin perustein luottanut virkamiehiin, niin Sauli kyllä antaa tämän kuulla kunniansa”, sanoo politiikan vaikuttaja.
Lisäetua on siitä, että hän on myös kova neuvottelija. Sellaistakin Suomi voi tarvita. Entisen peruspalveluministerin Osmo Soininvaaran mielestä budjettineuvottelutaktiikka on uuvutusta. ”Niinistöllä oli tapana sijoittaa todelliset neuvottelut yön myöhäisiin hetkiin", Soininvaara kirjoitti.
Osaa kuulemma suuttua mutta leppyy nopeasti. Ei avustajan mukaan pidä hännystelijöistä, jotka yrittävät omaa etua saadakseen pyrkiä suosioon.
Toivotaan, että vaikeat ajat ovat ohi, kun hänen jälkeensä pitää joku presidentti tästä nuoremmasta kaartista valita.