Suomi, tuo maailmanpolitiikan outolintu
19.3.2016 13:56
pasi majuri
Suomi on epäilemättä maailmanpolitiikan kummajainen, friikki. Suomalainen politiikka saa ymmärrettävän muodon, kun pilkkoo päätöksenteon osa-alueet näkyville. Yksi ulkopolitiikan tärkeimpiä kulmakiviä on ns. Venäjäohje. Se koostuu kolmesta pilarista, joista tärkein on Mitä-Venäjä-tästä-ajattelisi -perustelu. Seuraavaksi tärkein on, Loukkaako-päätös-Venäjän-oikeutta -näkökanta ja lopuksi tulee tietenkin Suuttuuko-Venäjä-tästä -loppukaneetti. Sisäpolitiikassa maata on johtavinaan epämääräinen porukka, jolla ei ole minkään tason parlamentaarista valtaa.
Ei siis ihme, että Suomi on tällä hetkellä lähestulkoon pudonnut junasta ja kiskot vievät kovalla kolinalla itään. Suomalaisessa keskustelussa on vähintäänkin kummallinen se henkilö, joka sattuu kyseenalaistamaan nykyisen ulkopoliittisen päätöksenteon järkevyyden. Joku hölmömpi voisi näet kysyä, miksi meidän tulee lähtökohtaisesti miettiä esimerkiksi turvallisuuspoliittisia ratkaisujamme Venäjän kannalta. Jos lähtökohtana on Venäjän etu, eikö poliittinen päätöksenteko pitäisi siirtää suoraan Moskovaan? Mitä me täällä Suomessa teemme poliitikoilla, jotka ajavat päätöksenteossa itänaapurimme etua. Todennäköisemmin venäläiset osaavat tehdä sen itse paljon paremmin.
Erittäin hyvä esimerkki suomalaisesta venäläiskantaisesta ajattelusta on suomalainen Nato-keskustelu, joka kiellettiin presidentin antamalla mahtikäskyllä juuri ennen vaaleja. Joku toimittaja uskalsi vain vähän aiemmin kysyä presidentiltä Nato-jäsenyydestä ja vastaus noudatti melko tarkkaan politiikan peruskiveä, Venäjäohjetta. Presidentin mukaan Itämeri muuttuisi Nato-sisämereksi ja Venäjä ei siitä kuulemma pitäisi. Edelleen meillä on kuulemma yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja Naton tuominen tänne voisi loukata Venäjän oikeutta. Lopuksi Venäjä saattaisi reagoida ikävällä tavalla. Itselleni jäi vähän hämäräksi, missä kohtaa ajateltiin suomalaisten etua. Samoin on jäänyt hämäräksi, vieläkö presidentin Nato-keskustelukielto on voimassa. Poliitikot eivät uskalla puhua asiasta mitään, joten loogisesti ajateltuna kielto oli asetettu toistaiseksi voimassaolevana. On tietysti mahdollista, että kielto olisi jo päättynyt, mutta auktoriteettipelko saa poliitikot vaikenemaan.
No, entäs sisäpolitiikka? Vähänkään normaalisti ajatteleva voisi pitää kummallisena tilannetta, että meillä ainakin näennäisesti on perustuslakiin perustuva edustuksellinen demokratia ja ylin vallankäyttäjä, jota kutsutaan eduskunnaksi, mutta silti maassa ei ole johtoa ja joku omalaatuinen edunvalvontaporukka on johtavinaan orkesteria. Eriskummalliseksi tilanteen tekee se, että edunvalvontaporukan vallankäyttö maan johdossa ei perustu lakeihin eikä järjestö muutenkaan edusta kansaa parlamentaarisessa mielessä. Kyse on ulkoparlamentaarisesta vallankäytöstä, jossa orkesterinjohtajina toimivat muutamien edunvalvontatyöstä kiinnostuneiden aktivistien keskuudestaan valitsemat henkilöt.
Summa summarum. Ulkopolitiikka perustuu Venäjän miellyttämiseen ja sisäpolitiikkaa johtaa epämääräinen sakki ulkoparlamentaariseen valtaan nojaten, onko siis ihme, että Suomella menee tällä hetkellä niin kuin menee?
"viherä ulkoa ja punainen sisältä"..taisi Soinin lippalakkivertaus tarkoittaa juuri tätä ja jos ei niin se sai juuri ihan uuden merkityksen lisää..
