Kärkipoliitikkojen vahtimisketju

Jari Ehrnroothin kolumni: Emme tarvitse arvojohtajan päiväkäskyjä
Meidän tulisi ottaa mallia muista pohjoismaista ja poistaa valtionpäältä kaikki valtaoikeudet, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Sattuipa kerran jälkeen Kekkosen, että kuvatessamme keskusteluohjelmaa Tamminiemen pidot nousin tauolla yläkertaan nuuskimaan yksityisyyttä, jossa henkilökohtainen on poliittista.

Ahtauduttuani Sylvin kirjoituskomeroon kurkistin pariskunnan makuuhuoneeseen ja hämmästyin vuoteiden kapeutta. Mielijohteesta heittäydyin selälleni Urhon puolelle.

Jousien yhä hytkyessä katseeni poimi yöpöydän kirjapinosta Niccolò Machiavellin Ruhtinaan. Otin reaalipolitiikan klassikon käteeni ja se repsahti auki.

Presidentti oli tehnyt alleviivauksia ja merkintöjä pikkutarkalla juristin käsialallaan aukeamalle, jossa pohditaan, tuleeko ruhtinaan olla rakastettu vai pelätty? Parasta olisi olla molempia, Medicejä kosiskeleva valtiosihteeri kirjoittaa, mutta koska yksi henkilö ei voi saavuttaa kumpaakin, on varmempaa olla pelätty.

Kohta sata vuotta sitten Suomen itsenäistyttyä maassa puhkesi sosialistinen vallankumousyritys, jota kukistaessaan laillinen hallitus turvautui keisarillisen Saksan apuun. Voitonparaatin jälkeen suomalaiset rojalistit ryhtyivät hankkimaan maahan kuningasta, mutta maailmansota päättyi saksalaisen imperiumin luhistumiseen ja Suomesta tuli tasavalta.

Kompromissina presidentille annettiin huomattavat valtaoikeudet, joista vasta Kekkonen otti kaikki tehot irti.

YYA-sopimuksen ja Kremlin tuella Tamminiemen ruhtinas rakensi mielikuvaa korvaamattomuudestaan turvallisuutta arvostavalle Suomen kansalle. Aivan kaikki eivät häntä kumartaneet, mikä antoi hännystelijöille tilaisuuden todistaa uskollisuutensa. Kun vuoden 1973 poikkeuslakia säädettiin eduskunnassa, suomettumisen lipevät puhemiehet leimasivat Kekkosen vastustajat ja Neuvostoliiton kriitikot äärioikeistolaisiksi.

Samanaikaisesti Viroa miehittänyt neuvostovalta vei toisinajattelijoita leireille, eikä moni koskaan palannut.

Suomettumiskaudella nähty rähmälleen heittäytyminen kommunistisen harvainvallan edessä johtui pelosta, jota vahva presidentti käytti hyväkseen.

Kekkosen kauden jälkeen valtaoikeuksia supistettiin, mutta uudistajilla ei riittänyt rohkeutta koko valuvirheen korjaamiseen. Niinpä meillä yhä on parlamentaarisesta kontrollista vapaa vahva presidentti keskuudessamme


Minusta tämä on loogisesti, historiallisesti ja vertailevasti katsoen iso haitta. Kypsään aikuiseen kansanvaltaan kuuluu, että eduskunta säätää, hallitus panee toimeen ja oikeuslaitos tuomitsee. Ja että täysivaltaiset kansalaiset aivan itse johtavat omat arvonsa.

Itsenäisyytemme toisella vuosisadalla meidän tulisi ottaa mallia muista pohjoismaista ja poistaa valtionpäältä kaikki valtaoikeudet. Jäljelle jäisivät seremonialliset, edustukselliset ja muodolliset tehtävät, joista suoriutuakseen ei välttämättä tarvitsisi olla kokenut poliitikko.

Edeltäjiensä tavoin Sauli Niinistö on halunnut yhdistää presidenttiyteensä kaksi roolia: ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisen ja arvojohtajuuden.

Kansakuntaa yhtenäistävän henkisen johtajuuden malli tuli Mäntyniemeen Tamminiemen perintönä, mutta tyyli pehmeni. Opettajataustainen Martti Ahtisaari herätteli unilukkarin sauvalla ja ay-juristi Tarja Halonen huiteli muumimamman käsilaukulla.

Kuitenkin vasta varatuomari Sauli Niinistö on arvojohtajan päiväkäskyillään näyttänyt, millainen mielipidemahti verbaalisesti taitava presidentti on.


Olen usein ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Samalla olen kuitenkin ajatellut, että presidentti tekee virheen pyrkiessään johtamaan tolkullista enemmistösuuntaa ja siten vaikuttamaan kansalaismielipiteen muodostumiseen.

Jos haluaisi edistää yksilönvapauteen nojaavaa kansanvaltaa, ei tulisi käyttää parlamentaarista riippumattomuutta siihen, että ryhtyy ylituomariksi, vaan tarkoin pysytellä mielipidevapauden puolueettomana suojelijana. Motoksi sopisivat Mauno Koiviston sanat ”On vain väärää politiikkaa”.

Presidentin arvojohtajuudesta puhuttaessa epäselväksi on jäänyt, tarkoitetaanko arvojen johtamista vai arvoilla johtamista. Arvatenkin Sauli Niinistö tarkoittaa kumpaakin, mutta loogisesti ottaen vain jälkimmäinen on presidentille mahdollista.

Hänet on vaaleilla valittu käyttämään ylintä hallitusvaltaa(siirryt toiseen palveluun) itsenäisesti valtioneuvoston rinnalla eikä hän siten voi olla yleiseen mielipiteeseen vapaasti vaikuttava arvojohtaja.

Hyvä esimerkki riippumattomasta arvojohtajasta on Walesin prinssi Charles. Häntä ei ole valittu vaaleilla eikä hänellä ole valtaoikeuksia ja juuri siksi hänen puheenvuoronsa arkkitehtuurista, kalakantojen suojelusta ja kohteliaisuuden ja ystävällisyyden merkityksestä(siirryt toiseen palveluun) hoitotyössä voivat uskottavasti edustaa itsenäistä arvoajattelua.

Kun mahtavin valtaoikeuksin varustettu Suomen tasavallan presidentti uuden vuoden puheessa, valtiopäivien avajaisissa tai ajankohtaisessa tiedotustilaisuudessa lausuu jotakin arvoista, se on aina samalla kovaa poliittista vallankäyttöä.

Paljastava esimerkki tästä kaksoissidoksesta saatiin alkukesän hallituskriisin yhteydessä, kun toimittaja vetosi presidentin arvojohtajuuteen ja tivasi kantaa toiseksi suurimman hallituspuolueen uuden päällystön kelpoisuuteen.

Saatuaan syötön lapaan entinen hovioikeudenneuvos Niinistö moitti perussuomalaisia puoluejohtajia siitä, että nämä eivät ole tehokkaasti katuneetihmisarvoa loukanneita ja tuomioihin johtaneita kirjoituksiaan, joiden vuoksi heidän lainkuuliaisuuteensa on vaikea luottaa. Muutahan ei tarvittu. Kansanvallan kultakypärä oli lingonnut pikkumustan radalleen ja kohta syttyi punalamppu Halla-ahon vartioiman peruspömpelin taakse.

Presidentin sisäpoliittinen velvollisuudentunto ei tullut yllätyksenä. Kun Sipilä pari vuotta sitten voitti vaalit, Niinistö ilmoittautui(siirryt toiseen palveluun) maanpelastustalkoisiin alikersantti Rokan itsevarmalla lauseella ’täs siul on sellane’, joten ymmärtäähän sen, että hallitushädän hetkellä ’oikein hyvä mies’ ottaa paikkansa etulinjassa.

Puoluejohtajien moraalinen läksyttäminen ei kuitenkaan ole arvojen johtamista eikä edes arvoilla johtamista, vaan välitöntä vaikuttamista hallituksen koostumukseen, mihin perustuslaki ei anna valtuuksia.

Urho Kekkosen kaudella neuvostoimperiumia ja presidentin yksinvaltaa kritisoivat länsimaisten arvojen puolustajat tuomittiin äärioikeistolaisten jäähyaitioon. Kun sinne nyt on laitettu perussuomalaisten eduskuntaryhmä, tulee väistämättä mieleen kysyä, onko konsensuksella huono muisti?

Islaminuskoisiin kansanryhmiin kohdistuvat karkeasti loukkaavat yleistykset ovat tietysti vastenmielistä luettavaa. On silti sanottava, että se ihmisarvosta piittaamaton alistus ja sorto, jota olen islamilaisessa maailmassa todistanut, järkyttää mielenrauhaani monin verroin enemmän.

En oikein usko, että nationalististen islamkriitikoiden eristäminen on mikään ratkaisu. Päinvastoin, tehokas poliittinen integraatio ja samalla islamkritiikin asiallinen sävy syntyisi niiden länsimaisten vapauden arvojen pohjalta, jotka ovat yhteisiä niin liberaaleille, kansallismielisille kuin muillekin eurooppalaisille, vaikka muuten olemme kaikesta eri mieltä.

Näin olisi voitu – olisi pitänyt! – menetellä viime vuosisadalla neuvostoimperialismin ja kommunismin rikosten suhteen, mutta suomalaisia opetettiin vaikenemaan. Silloin psykohistoriallisena syynä oli pelko.

Tamminiemessä ovat ruhtinaan jouset jo lakanneet värähtelemästä, mutta jostakin syystä niin presidentti kuin poliisiylijohtajakin yhä puhuvat kansakunnan yhtenäisyydestä tavalla, joka panee miettimään, jäikö suomettumisesta päälle jokin pelonsekainen tarve kieltää erilaisten arvojen ja mielipiteiden vastakkaisuus ja kiistat, jotka nimenomaan ja laidasta laitaan kuuluvat vapaiden yksilöiden kansalaisyhteiskuntaan.

Jari Ehrnrooth
Klikkaa laajentaaksesi...

https://yle.fi/uutiset/3-9717926?origin=rss
 
Tietenkin Niinistön lausuma oli harkittu. Itse, vaikka Jussi Halla-Ahoa taas joissain asioissa arvostan, olin myös huolissani siitä, kuka tulee ulkoministeriksi sen jälkeen, kun puolueen paalupaikoille nousi muutakin hiukan askarruttavaa väkeä. Erityisesti pelkäsin Laura Huhtasaarta, koska häntä jo povattiin.

Minulle sopii tuollainen. Halosen arvojohtajuus taas oli sitä, että kaikkien pitää kulkea korvarengas korvassa ja pitää porkkanatukkaa tai muuten ei ole ihminen ollenkaan. Sitten voi miettiä, mikä olisi Haaviston, Vanhasen tai Sirpa Paateron "arvojohtajuus".

Vaihtoehdoista otan aina konservatiivisen maailmankatsomuksen, älyn ja perinteet pienellä liberaalilla silauksella. Jos on tarjolla.
 
Muutenkin hiukan haiskahtaa, kun tietty väki, joka on aina hutkinut Halla-Ahoa olan takaa maalla, merellä ja ilmassa, raahannut syyttä oikeuteen ja tuominnut, nyt hurskaasti puolustaa jopa Jussia, jos vain jossain lauseessa on nähty väärää vallankäyttöä.

Oppositio ei nielaise sitä, että hallitus ei hajonnut. Sen piti hajota. Sitä odotettiin. Sitä ne itkevät, eivät ne Halla-Ahosta piittaa.

Jari Ehrnrooth on Joensuusta maailmalle lähtenyt kulttuurisosiologi eikä samaa sukua kuin Georg C.
 
No minun ääneni Niinistö todennäköisesti menetti tuolla lausunnollaan. Olisi pitänyt pysyä asian yläpuolella, ja lisäksi nielaisi toimittajan syötin koukkuineen.
 
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) oli tarkoitus jättää hallituksen eropyyntö presidentille, koska keskusta ja kokoomus eivät katsoneet pystyvänsä hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa sen jälkeen, kun puoluejohto oli vaihtunut. Syyksi kerrottiin erilaiset arvot.

- Sinä kriittisenä tiistaina minulle alkoi valjeta kello yhden jälkeen perussuomalaisten ryhmäkokouksen jälkeen, että ahaa, ne jutut joita pidetty vähän nurkan takana, näköjään toteutuvat, Niinistö kertoi.

Presidentti viittasi 20 kansanedustajan ryhmäkokouksessa tekemään ilmoitukseen erota perussuomalaista. Mukana olivat kaikki perussuomalaiset ministerit, mukaan lukien entinen perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini. Puolueesta eronneet ilmoittivat perustavansa Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://m.iltalehti.fi/politiikka/201707122200262147_pi.shtml
 
Turvapaikanhakijoiden tulolla oli toinenkin suuri seuraus.

Yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyi. Petteri Orpokin sai osansa uhkailusta ja kiivaasta palautteesta. Suurin osa siitä liittyy juuri maahanmuuttoon.

–80 prosenttia suomalaisista suhtautuu maltillisesti. Mutta sitten ovat he, joiden mielestä kaiken liikkuvuuden pitäisi olla vapaata ja se ei ole mahdollista. Suomi on oikeusvaltio, ja meidän pitäisi kestää myös kielteiset turvapaikkapäätökset. Ja sitten ovat ne, jotka laittaisivat rajat kiinni. Jos Suomessa laitettaisiin rajat kiinni, niin miten paljon meillä olisikaan työttömiä? Ei se ole Suomen edun mukaista.
Klikkaa laajentaaksesi...

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/ko...an-mina-olen-tahan-oikein-tupannut-200262817/
 
Herman30 kirjoitti:
Miksi se vaikuttaisi työttömyyteen jos rajalla olis passin tarkastus? Ei kai Orpokin luule että raja kiinni tarkoittaa totaali-stoppia liikenteelle. o_O
Klikkaa laajentaaksesi...

Toki Orpo sen tietää, mutta tietää myös, että tuo vaihtoehto jätettiin tahallaan käyttämättä, joten sen vaihtoehdon olemassaolon myöntämisestä ei koidu hänelle yhtään mitään hyvää.
 
Herman30 kirjoitti:
Miksi se vaikuttaisi työttömyyteen jos rajalla olis passin tarkastus? Ei kai Orpokin luule että raja kiinni tarkoittaa totaali-stoppia liikenteelle. o_O
Klikkaa laajentaaksesi...

Tottakai, rajat hitsataan kiinni ja asennetaan kaikkien sopimusten vastainen Total Intruder Destruction-järjestelmä estämään kaikki rajan ylitys yritykset... Tätähän on haluttu...
 
:confused:
Jyrki Katainen: Islamin vastaisuus estää pakolaistaakan jakamista

Euroopan komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen (epp) mukaan komissio voisi periaatteessa määrätä kymmenien miljoonien päiväsakkoja pakolaistaakan jakamisesta kieltäytyville maille.

EU-maat sopivat jo kaksi vuotta sitten jakavansa Italian ja Kreikan taakkaa turvapaikanhakijoiden sijoittamisessa. Vain Suomi ja Malta ovat hoitaneet velvollisuutensa.

Suurinta vastusta on Unkarissa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. Nämä maat ovat itse hyötyneet unionin yhteisvastuusta saamalla miljardeja euroja EU-tukia.

Alde-ryhmän parlamentaarikko Hannu Takkula selittää tilannetta EU:n säännöillä.

– Jokainen maa voi päättää itse asiasta. Tätä itsemääräämisoikeutta ei haluta kaventaa.

"On maita, joissa pääministeritasollakaan ei hyväksytä islamin uskoa"

Komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen (epp) mukaan EU:n itäisten jäsenmaiden asenne johtuu islamin vastaisuudesta.

– EU:ssa on edelleen poliittisia johtajia jopa pääministeritasolla, jotka eivät hyväksy islamin uskoa. Se on heille riittävä syy, etteivät halua jakaa pakolaistaakkaa esimerkiksi Italian kansan kanssa pakolaisten kouluttamisessa.

EU:n valikoimissa on rikkomismenettely, joka voidaan aloittaa, jos maa ei noudata lakia.

– Silloin puhutaan päiväkohtaisista sakoista, jotka voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin eli ne ovat oikeasti merkittäviä. Niiden tarkoitus on aikaansaada muutos. Tietysti olisi toivottavaa että tämä sujuisi ilman sakkomenettelyä, Katainen sanoo.

Miksi EU ei jäädytä vapaamatkustajien tukirahoja

Taakanjako kiristää jäsenmaiden välejä.

– Monet maat, jotka ovat hoitaneet velvollisuutensa humaaneista syistä tai EU:n yhtenäisyyden vuoksi kokevat, että EU:ssa on vapaamatkustajia, jotka eivät noudata pelisääntöjä, Katainen sanoo.(huom! Suomi ja Malta)

Vapaamatkustajien EU-tuet ovat joutuneet silmätikuksi.

– Katsotaan vaikka EU-budjettia, onko pakko jakaa rahaa sellaisiin maihin, jotka eivät noudata sääntöjä. Tällainen arvostelu tulee lisääntymään, Katainen ennustaa.

EU-tukien jäädyttäminen ei ole mahdollista EU:n oman laillisuusperiaatteen vuoksi, sanoo parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (epp).

– EU toimii lakeja kunnioittaen. Siksi emme voi itse tehdä laittomia toimenpiteitä. Meillä ei ole toimivaltaa maataloustukien pidättämiseksi. Toivon, että jatkossa tuet voitaisiin pidättää, jos jäsenmaa rikkoo pitkäaikaisesti ja vastoin ihmisoikeuksia EU:n perussopimuksia.

EU:n toivo kansalaisten painostuksessa

Jyrki Katainen toivoo, että esimerkiksi Puolan johtajien päät saataisiin kääntymään puhumalla.

– Toivoisin, että vaikkapa ruotsalaiset tai suomalaiset poliitikot keskustelisivat puolalaisten kanssa. Ei pidä jättää tätä yksin komission ja Puolan väliseksi.

Sirpa Pietikäinen pistää toivonsa kansalaisvaikuttamiseen.

– Kansallinen ja kansalaisten painostus kaikkia jäsenmaita ja päättäjiä kohtaan. Kyllä tämä on inhimillinen kriisi, mutta myös keskeinen syy, joka ruokkii pakolaisista koettuja ongelmia eri maissa silloin, kun tulee suuria määriä pakolaisia ja siihen sopeutuminen on hankalampaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://yle.fi/uutiset/3-9724258?origin=rss
 
hansai kirjoitti:
:confused:

https://yle.fi/uutiset/3-9724258?origin=rss
Klikkaa laajentaaksesi...
252891.jpg
 
Kannatan sellaista EU:ta mitä täällä esiteltiin äänestyksen alla...tämä nykyinen on kuin kauhugalleria, eritasoista ammattiapua tarvitsevien narsistien seura... Pitää ajatella posiitiivisesti, jutun henkilöt on kuitenkin mediaanin kirkkaammalta puolelta...oletettavasti.
Kumma kun ei Halla-ahoa oltu haastateltu asiasta...
 
hansai kirjoitti:
Jyrki Katainen toivoo, että esimerkiksi Puolan johtajien päät saataisiin kääntymään puhumalla. – Toivoisin, että vaikkapa ruotsalaiset tai suomalaiset poliitikot keskustelisivat puolalaisten kanssa. Ei pidä jättää tätä yksin komission ja Puolan väliseksi. https://yle.fi/uutiset/3-9724258?origin=rss
Klikkaa laajentaaksesi...
Onko EU kansaa varten vai kansa EU:ta varten?
EU:n olisi helpompi tehdä oikeita päätöksiä kun olis kuunneltu kansan mielipidettä ensin. Ei Eurooppalaiset halua tänne määrättömästi ulkomaalaisia kestittäväksi. Katainen on jo etääntynyt kansasta ja nuo kommentit on mitä on.
 
Käteisen "momentum" EU-integraation laajentamisen osalta uhkaa sulaa tähän asiaan? Vai onko tämä rangaistus asian jauhaminen sumuverho suuremmille vedätyksille?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top