Sipilän hallituksen toiminta on ollut heikompaa kuin toivoin ja odotin.
Perussuomalaisten ministereistä Linström kunnostautui toukokuun lopussa pelottelemalla työnantajia kela-maksun palauttamisella ja Jussi Niinistö taas on antanut hölmöjä lausuntoja lähes viikoittain. Pahin taisi olla se, ettei Suomi puolusta Ahvenanmaata ahvenanmaalaisten itsensä takia, vaan alueen strategisen merkityksen takia. En ole Ahvenanmaalta, mutta jos omasta kotimaakunnastani sanottaisiin näin, ottaisin tosi pahasti kierroksia.
Kreikan tilanne ei ole kehittynyt äänestäjien toivomalla tavalla. Tosin Suomen poliittinen pääoma ei riitä Kreikka-päätösten muuttamiseen, eikä sitä pääomaa kannata siihen tuhlatakaan. Lisäksi Kreikan tilanteesta on Ukrainan kriisin ja pakolaiskriisin takia tullut myös turvallisuuspoliittinen tekijä.
Teollisuuspolitiikassa menee myös surkeasti. Talvivaara kaatui kokonaisuudessaan veronmaksajien selkään. Tuottaakohan kaivos joskus niin paljon lisäarvoa, että se kattaa investoinnit ja ympäristöarvojen tappiot? Fennovoimaa ei myöskään haluttu torpata, vaikka sille olisi ollut kiistattomat sekä vahvat ulko- ja turvallisuuspoliittiset perusteet. Oliko niin, että Fortumin päätös investoida voimakkaasti venäjälle 2007 ajoi Suomen ansaan, joka nyt laukesi?
Sisäistä devalvaatiota ei ole saatu vielä tehtyä, vaikka sen tarve on kaikille itsestään selvä ja sen mahdollisuuteen periaatteessa sitouduttiin jo EMU-jäsenyyden myötä. No, käytyjen neuvottelujen ansiosta AY-liikkeellä tuskin on eväitä yleislakkoon. Hieman ihmettelin, että valtion toimenpiteitä suunnitellaan vasta vuoteen 2016 tai 2017.
Putinversteherin Paula Lehtomäen nimittäminen valtiosihteeriksi valtioneuvoston kansliaan oli pettymys.
