Kuka keksii yhteisen nimittäjän näille maille ja samantien kertoo sen, että onko näiden ihannemaiden yhteiskuntamallit sellaisenaan sovellettavissa Euroopan laajuisesti?
Olisiko Suomen muodostettava oma Unioninsa? Alkuun siihen voisi liittyä Suomi, Impivaara ja Ahvenanmaa tietyin reunaehdoin. Vaikeat neuvottelut Savon liittymisestä aloitettaisiin vaikka niiden edistymiseselle ei alkuun olisikaan edellytyksiä.
Rauhanomainen rinnakkaiselo on takanapäin eikä Suomella yksinään ole tulevaisuutta. Tämä ei suinkaan tarkoita, että kaikki pitäisi hyväksyä tarjottuna Brysselistä, mutta siilipuolustus ei ole ratkaisu. Voisimme tietysti valita tullimuurit ja devalvaatiovetoisen talouden mutta luulenpa että sekään ei olisi kovin monen mieleinen ratkaisu.
Töitä on helevetisti mutta perusta hyvälle yhteiskunnalle on olemassa ja se on vielä terve. Järjestelmän väärinkäyttö vähemmäksi, sen verran yhteishenkeä työmarkkinoille että aivan koko taloutta ei torpattaisi oman edun nimissä. Vaikka byrokratia paikoin on lähes sietämätöntä on siinä kuitenkin se hyvä puoli, että rahamme eivät kulu suoraan näiden avainhenkilöiden voiteluun.
Tapainturmelus on ollut vaanimassa joka ikisen sukupolven jälkeen, ja taas tuo uusi turmeltunut aloittaa saman laulun. Huumeet, väkivalta ja muut vastaavat ovat meillä vielä varsin vähäisiä ongelmia verrattuna vaikka mihin muuhun maahan.
Haluan sanoa, että kannattaisi katsoa kuitenkin yhteiskuntamme hyviä puolia ja ryhtyä korjaamaan niitä huonoja sen sijaan, että alkaisimme haikailemaan tämän trolliketjun otsikon mukaisen järjestelmän perään. Ehkä on parempikin, että järjestelmän rapauttajat valitsevat asuinpaikakseen lainauksessa mainitut, kieltämättä toimivat yhteiskunnat. Itse olisin kykenevä muuttamaan mihin tahansa näistä, mutta tänne jäisi paljon sukua ja ystäviä. En ole muutenkaan elämässäni tottunut ratkaisemaan asioita jättämällä yhteisiä ongelmia muiden kärsittäväksi.