Höpöhöpö.
Tämä saattaa ajatuksena tuntua ihan kivalta ja uhoamisena kuulostaa melkein mahtipontiselta, mutta sen saattaminen käytännöntoteutuksen asteelle osoittautuu suurella todennäköisyydellä sen verran haasteelliseksi, että mitään "oikeiden töiden" tekijöiden massamuuttoa ulkomaille ei nykyaikana tulla tässä maassa missään olosuhteissa näkemään. Lännen lokarit ovat suuriruhtinaskunnan ajan historiaa eikä enää muuteta Suomen maaseudun periferiasta Ruotsiinkaan maraboulle suklaata pakkaamaan - ne junat ovat jo menneet. Täten realistisin ratkaisu useimmille on jäädä Suomeen puimaan nyrkkiä taskussa ja pyrkiä selviytymään. Tähän lopputulemaan pääsee esimerkiksi kertaamalla seuraavat erinäisiä mutkia matkaan aiheuttavat tosiasiat:
1) Tyypillisesti eri kohdemaissa on "oikeiden töiden" tekijöitä runsaasti saatavilla omastakin takaa, joten työmarkkinoiden kysyntä kohdistuu tyypillisesti korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuteen, joka voi tuoda maan talouselämälle osaamisellaan jotain sellaista lisäarvoa, jonka vuoksi ulkomaalaisen työntekijän palkkaaminen on kannattavaa. Yritykset ovat tyypillisesti monikansallisia ja "oikeat työt" tekevä matalasti koulutettu työvoima rekrytoidaan paikallisesti ja paikallisten työehtojen mukaisesti.
Mitä kauemmaksi EU:n liittovaltion tai länsimaiden onnelasta mennään, sitä selkeämmin yhteiskunnan maksuton palvelutarjonta ohenee sekä sitä suuremmiksi kasvavat tuloerot ja eksoottisemmiksi muuttuvat työehdot. Toisin kuin AY-liikkeen hallitsemassa Suomessa, useimmissa maissa EU:n ulkopuolella "oikeita töitä" tekevä työväenluokkaan kuuluva duunari ei mersulla ajele, saati asustele 300 neliömetrin kokoisessa pankin omistamassa omakotitalossa. Erot yhteiskunnan sosiaaliluokkien välillä ovat oikeasti olemassa ja niillä on todellinen konkreettinen merkitys.
2) Pelkästään Suomesta ulkomaille muuttaminen kaikkine järjestelyineen on vaatimustasoltaan aivan toisenlainen hanke kuin viikon mittaisen aurinkomatkojen Las Palmasin pakettiseuramatkan tilaaminen. Muuttamisen käytännönjärjestelyiden lisäksi integroituminen uuteen yhteiskuntaan ja työllistyminen ovat aivan tsekkilistan kärkisijoilla.
3) Käytännön kielitaidon on oltava korkealla tasolla, että pystyy toimimaan kaikissa arkisissa tilanteissa esimerkiksi työelämässä ja osana paikallista yhteisöä. Tähän eivät elämän koulun rallienklannin kieliopin perusteet ja turistisanakirja riitä. Toisin kuin Suomessa hyvin yleisesti kuvitellaan, ei pelkän rallienglannin taito riitä missään muualla kuin englanninkielisissä maissa.
Jos kohdemaan kantaväestön äidinkieli on jokin muu kuin englanti, esimerkiksi saksa, ranska, espanja, portugali tai kiina, on näitä kieliä osattava puhua. Huono englanti on maailman eniten puhuttu kieli, mutta suurin osa maailman ihmisistä ei osaa puhua edes sitä. Puherajoite on uudelle elämälle lähes kehitysvammaan verrattavissa oleva händikäppi ja rajoittuneen elämä ei ole missään maassa kivaa.
Keskimääräisen suomalaisen kannalta kannattavin vaihtoehto on huolehtia siitä, että Suomi säilyy elämisen ja puolustamisen arvoisena.
Sinulle on tärkeää että paikallisesti ihmisten välillä on hyvä meininki ja suurilla poliittisilla kuvioilla on merkitystä vain kun ne mahdollistavat paikallisen hyvän meiningin. 
