Käykö tässä sittenkin loppujen lopuksi niin, että Suomi liittyy Venäjään?

Näin kaikissa järjestelmissä todellakin tapahtuu, ja ihminen on ihminen kuolemansynteineen. Tässä mielessä Soinin linja on itse asiassa realistinen ja moraalinen: EU talous- ja kauppaliittona, ei federalismille.
Samalla logiikalla voidaan esimerkiksi Suomen kaltaista kansallisvaltiota pitää lähtökohtaisesti epäonnistuneena koska eihän inarilaisen poroisännän intressit ole mitenkään yhteismitalliset ja yhteensovitettavat vaikka hankolaisen diplomi-insinöörin intressien kanssa. Melonit ja omenat nääs.

Jos liittovaltiomalli ei toimi niin miten selität USA:n menestyksen?
 
Samalla logiikalla voidaan esimerkiksi Suomen kaltaista kansallisvaltiota pitää lähtökohtaisesti epäonnistuneena koska eihän inarilaisen poroisännän intressit ole mitenkään yhteismitalliset ja yhteensovitettavat vaikka hankolaisen diplomi-insinöörin intressien kanssa. Melonit ja omenat nääs.

Jos liittovaltiomalli ei toimi niin miten selität USA:n menestyksen?

Yli 16 000 miljardin valtionvelalla ja sosioekonomisesti osapuilleen samankaltaisilla alueilla, joilla on siirtolaisista huolimatta yhteinen kieli käytössä.

EU:n "pohjoisen ulottuvuuden" hyväksyin jo 1990-luvulla, mutta Maastrichtin sopimusta rikottiin ottamalla euroon Espanja, Italia ja Kreikka. EU rikkoo omia sääntöjään pankkimaailman oikkujen, milloin laajentumisideologian mukaan eikä neljän vuoden välein synny vallankumousta Jeffersonin mallilla.
 
Minä olen tämmöinen yksinkertaisesti elävä. Minulle riittää että saa tavaraa euroopasta tilattua tullittomasti, riittä ruokapöydässä eurooppalaisia herkkuja, hyvää olutta. Pääsee Viroon yhtä helposti kuin parintunnin bussimatka kotimassa eli ilman passia ja samalla valuutalla kuin kotimaassa. Kaikki tämä onnistuu nyky-EU;ssa loistavasti. Suuret poliittiset kuviot eivät kiinnosta pätkääkään enkä myöskään ole minkäänsortin patriootti. Minun näkökulmasta EU on menestystarina mitä Suomi on kaivannut.

Itseasiassa olet nimenomaan patriootti :) Sinulle on tärkeää että paikallisesti ihmisten välillä on hyvä meininki ja suurilla poliittisilla kuvioilla on merkitystä vain kun ne mahdollistavat paikallisen hyvän meiningin.

Isänmaa, patria, on siis ilmeisesti paljon vanhempi sana ja käsite kuin 1800-luvun aatteiden mukainen kansallisvaltio. Isänmaallisuus, patriotismi, voi olla toisenlainen mielentila tai tuntemus kuin kansallisuusaatteen mukainen nationalismi, vaikka sukua ne toisilleen kieltämättä ovat. Ehkä kansallisuusaate on yksi patriotismin ilmentymä tai alalaji: jokainen nationalisti on patriootti, mutta jokainen patriootti ei välttämättä ole nationalisti.(Hannu Reime)

Nationalismi eli kansallisuusaate on aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Johonkin kansaan kuuluvat ihmiset ilmentävät nationalistista ajattelutapaa, mikäli he välittävät kansallisesta identiteetistään tai pyrkivät saavuttamaan (tai säilyttämään) itsemääräämisoikeuden (Wiki)
 
Noin vuorokausi kulunut tämän keskustelu avauksesta, hyvää kommenttia on tullut lyhyessä ajassa ( kiitos kaikille kommenteista tähän saakka!) ja aihe kiinnostaa meitä, joiden kartta on suurempi kuin Suomen itäraja. Sen sijaan te, vähemmällä ymmärryksellä liikenteeseen lähteneet, kahvihuone tässä kohtaa teille ok..

Anteeksi, pääkoppa on vain yksinkertaista mallia. Syytän äitiä joka (ehkä) pudotti minut päälleni synnärillä, siksi kohtaloni on nyt kulkea liikenteessä vähemmällä ymmärryksellä.
 
Itseasiassa olet nimenomaan patriootti :) Sinulle on tärkeää että paikallisesti ihmisten välillä on hyvä meininki ja suurilla poliittisilla kuvioilla on merkitystä vain kun ne mahdollistavat paikallisen hyvän meiningin.

Isänmaa, patria, on siis ilmeisesti paljon vanhempi sana ja käsite kuin 1800-luvun aatteiden mukainen kansallisvaltio. Isänmaallisuus, patriotismi, voi olla toisenlainen mielentila tai tuntemus kuin kansallisuusaatteen mukainen nationalismi, vaikka sukua ne toisilleen kieltämättä ovat. Ehkä kansallisuusaate on yksi patriotismin ilmentymä tai alalaji: jokainen nationalisti on patriootti, mutta jokainen patriootti ei välttämättä ole nationalisti.(Hannu Reime)

Nationalismi eli kansallisuusaate on aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Johonkin kansaan kuuluvat ihmiset ilmentävät nationalistista ajattelutapaa, mikäli he välittävät kansallisesta identiteetistään tai pyrkivät saavuttamaan (tai säilyttämään) itsemääräämisoikeuden (Wiki)

Nationalismissä on tietty ikävä sivuvivahde. Itse koen olevani patriootti mutta en nationalisti. :)
 
Minä olen tämmöinen yksinkertaisesti elävä. Minulle riittää että saa tavaraa euroopasta tilattua tullittomasti, riittä ruokapöydässä eurooppalaisia herkkuja, hyvää olutta. Pääsee Viroon yhtä helposti kuin parintunnin bussimatka kotimassa eli ilman passia ja samalla valuutalla kuin kotimaassa. Kaikki tämä onnistuu nyky-EU;ssa loistavasti. Suuret poliittiset kuviot eivät kiinnosta pätkääkään enkä myöskään ole minkäänsortin patriootti. Minun näkökulmasta EU on menestystarina mitä Suomi on kaivannut.

No mutta, sähän olet kuin se viihdeuutisten haastattelema viikonlopputuristi olutkärryn kanssa onnellisena länsiterminaalissa. Onnellinen elämä eeuussa..

Mutta asiat ovat olleet joskus menneinä vuosikymmeninä paljon paremminkin tässä maassa ja varmasti voisi olla jatkossakin, tiesitkö mitään siitä?
 
Suomea viimeisten 10+ vuoden niin sisältä kuin ulkoa katselleena (muutin ulkomaille 2007) ei voi kuin päätään puistella. Omasta mielestä Suomesta on tullut jokin helvetin Pohjolan Belgia, väritön, hajuton ja mauton paskaläjä, jossa pikkuvirkamiehet väsäävät sääntöjä oikeiden ihmisten kiusaksi. Ns. "isänmaallista" persoonaa tuo vituttaa yli kaiken. Tuntuu, että se yhteisöllisyys ja se "hei, tää on meidän juttu" ja "kaveria ei jätetä" on täysin kadonnut yhteiskunnasta. :(

Huonompaan suuntaan on menty. Niin pahalla tasolla ei olla tässä etteikö korjausliike olisi vielä mahdollinen. Jokainen poliitikko lirkuttelee "byrokratian vähentämistä", mutta käytännön toimenpiteet taitavat jäädä vähäisiksi, koska oikeasti byrokratian karsiminen tarkoittaisi aika monen puoliturhan ja/tai vastuunottopelkoisen virkamiehen irtisanomista raa'asti. Etenkin valtiolla näitä hukkapainovirkoja on, joissa pitää aikansa kuluksi kehitellä vaikka tyhmiä sääntöjä ettei kukaan huomaisi että koko homma käynyt turhaksi. ELY-keskusten meininki on mennyt myös aivan hulluksi, sieltä löytyy etenkin niitä varmistelijoita jotka pelkäävät tehdä mokia ja siksi viivyttävät ja jarruttelevat ja kierrättävät vuosikausia selviäkin asioita. Case Talvivaara on tätä vain lisännyt.

Silti - jos nyt sitten keskustellaan vakavasti tästä Venäjään liittymisestä, vaikkei kurja pääni sitä oikein jaksa todellisena vaihtoehtona ymmärtää - esimerkiksi joku venäläinen pariskunta perusti Imatralle vanhaan kiinteistöön pienen majatalon ja kehui paikallislehdessä miten asiat ovat yrittäjänä toimineet. Siellä siis lienee ehkä byrokratiankin, mutta etenkin KOKONAISUUTENA (turvallisuus, yhteiskunnalliset olot, korruptiotilanne, byrokratia, infran toimivuus...) huomattavasti huonompi tilanne kuin tässä viime vuosina kasatussa byrokratiahelvetissämme.
 
YYA-aika oli upeaa.

Aika taitaa kullata muistot monellakin. Toki kaikissa asioissa ei olla parannuttu vaan toisinpäin, mutta mitä muistaa elintasoa jopa vain 80-luvun alun kokemuksella, niin paljon on tultu eteenpäin. Näihin "ennen oli asiat paremmin" muisteloihin yleensä vaikuttaa tietty mummoasenne, jossa ei faktoilla koreilla.
 
Yhdysvallat muodostui alueelle jolla ei ollut ennestään vanhoja valtioita, kuten Euroopassa. Valtaosa kansasta tuli siirtolaisina muualta. Euroopan Unionia ei voi tolleen alottaa tyhjältä pöydältä kun se koostuu ikivanhoista kansoista ja valtioista. Osavaltiotasoa ylemmällä ja kokonaisuutta hallitsevalla amerikkalaisella Federal Statella on vakiintunut asema ja historia. Euroopan Unionilla ei vastaavaa ole. Hypoteettisen "Euroopan liittotasavallan" eli kai USoE synty, nykyisten kansallisvaltioiden aseman muuttuminen alisteiseksi liittovaltiotasolle on projekti joka ei realistisesti voi tapahtua ilman turbulenssia ja verettömästi ellei siihen kulu vuosikymmeniä ja -satoja.
 
Anteeksi, pääkoppa on vain yksinkertaista mallia. Syytän äitiä joka (ehkä) pudotti minut päälleni synnärillä, siksi kohtaloni on nyt kulkea liikenteessä vähemmällä ymmärryksellä.

Kyllä se siitä. Älä syytä aitiäsi, äiti on pojan paras ystävä. Harjoittelet nyt pienemmillä kartoilla ja laajennat siinä sitten ymmärrystä kahvihuoneesta poispäin ...
 
Kyllä se siitä. Älä syytä aitiäsi, äiti on pojan paras ystävä. Harjoittelet nyt pienemmillä kartoilla ja laajennat siinä sitten ymmärrystä kahvihuoneesta poispäin ...

Joo, täytyy nauttia kun on kaksikin äitiä kuvioissa, oma ja omien lasten. Sama kuin hiihtäisi molemmin puolin voidelluilla pitopohjasuksilla. Etenen nyt kahvihuoneen ja pukukopin väliä ja pureskelen vieroitusoireiden lievitykseen kofeiinitabuja.
 
Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?! Onko krapula vai kevätmasennus? Ruikuti-ruikuti ja yhyhy-yy!

Oliskos liikaa pyydetty että harkitsisitte semmoistakin vaihtoehtoa että Suomi ei ole maailman napa ja muu maailma ei ole salaliitossa Suomea vastaan.

Kekkosen aikaan koulupoikana aloin jo mielessäni ihmetellä että näinköhän ne Kremlin sedät otsa kurtussa miettivät heti aamusta että olikohan se eilisten Savon Sanomien pääkirjoituksen sanamuoto semmoinen että siitä voisi loukkaantua...

Anna anteeksi, mutta ei avaudu nyt. Jos taas otetaan muistin virkistämiseksi muutama seikka, joka mietityttää näissä EUn alueellakin toimivissa suuryhtiöissä ja niiden tavoitteissa:

Nestle ja muutama muu suuryhtiö ovat hyvin kiinnostuneita suomalaisten pohjavesivarannoista. Minua taas ei lainkaan kiinnosta luovuttaa kansallisomaisuuttamme Nestleelle tai millekään muulle putiikille. Minua vistoo tämä himokkuus ihan yhtä paljon kuin Kremlinkin osoittama himokkuus vaikuttaa elämäämme. Keinot ovat erilaiset, päämäärät lopultakin hyvin samanlaiset. Mikä ihmeen kumma ratkaisee esim. sen, mihin metsätalouden suurhankkeeseen suomalaisyritykset saavat rahoituksen ja mihin eivät? Sellunkeittoon sitä rahaa tuntuu irtoavan, uusiin innovaatioihin ja kehittämiseen ei samalla lailla. Ja meidän etumme olisi nimenomaan se, että metsävarantomme jalostusarvo saataisiin jossain hiton maailmanajassa selvästi korkeamman jalostuksen piiriin. On jonkun edun mukaista, että Suomi keittää sellua......kenen ja keiden, mutta ei ainakaan suomalaisten.

Erilaiset biometsähankkeet tähtäävät Saksan vientiin. Saksa haluaa ns. vihreää energiaa....mutta mekanismi on sitten jännä: he määräävät käytännössä hinnan....erikoista markkinataloutta.

En todellakaan osaa nähdä asioita niin yksinkertaisina ja auvoisina kuin Minuteman esittää. Kansallista selkärankaa tarvitaan ihan taatusti, sitä ei voi ostaa mistään karkkikaupasta. On tolloa kuvitella, että "joku muu ystävällinen taho" hoitaa asioitamme meidän parhaaksemme, niin ei vaan tässä maailmassa tapahtu. Ei tapahu.
 
Aika taitaa kullata muistot monellakin. Toki kaikissa asioissa ei olla parannuttu vaan toisinpäin, mutta mitä muistaa elintasoa jopa vain 80-luvun alun kokemuksella, niin paljon on tultu eteenpäin. Näihin "ennen oli asiat paremmin" muisteloihin yleensä vaikuttaa tietty mummoasenne, jossa ei faktoilla koreilla.

Materiaalisesti voimme paremmin kuin koskaan (materiaalinen puoli voi jatkossa nakertua alempana mainituista syistä mutta ilmiö ei rajoitu vain meihin...). Samaan aikaan olemme henkisesti ja sielullisesti heikommassa hapessa kuin miesmuistiin.

Moni asia oli ennen paremmin - ja moni huonommin. Se, mikä jurppii eniten, että parannus yhdellä elämän sektorilla on samaan aikaan nakertanut toista laitaa. Miksi? Ahneus ja vallanhimo, nuo perisynnit, eivät ole irroittaneet otettaan ihmisestä. Ja sen myös näkee, voimakas yhteiskunnallinen polarisaatio iskee globaalisti kaikkialla. Tapain turmelus ja hengen heikkous yltää yhtä lailla herraan kuin narriin. Tästähän meillä juuri nyt kärsitään. Individualismin ylikorostaminen on romahduttanut keskuudessamme yhteisöllisen ajattelun. Tasapaino on järkkynyt.
 
Höpöhöpö.

Tämä saattaa ajatuksena tuntua ihan kivalta ja uhoamisena kuulostaa melkein mahtipontiselta, mutta sen saattaminen käytännöntoteutuksen asteelle osoittautuu suurella todennäköisyydellä sen verran haasteelliseksi, että mitään "oikeiden töiden" tekijöiden massamuuttoa ulkomaille ei nykyaikana tulla tässä maassa missään olosuhteissa näkemään. Lännen lokarit ovat suuriruhtinaskunnan ajan historiaa eikä enää muuteta Suomen maaseudun periferiasta Ruotsiinkaan maraboulle suklaata pakkaamaan - ne junat ovat jo menneet. Täten realistisin ratkaisu useimmille on jäädä Suomeen puimaan nyrkkiä taskussa ja pyrkiä selviytymään. Tähän lopputulemaan pääsee esimerkiksi kertaamalla seuraavat erinäisiä mutkia matkaan aiheuttavat tosiasiat:

1) Tyypillisesti eri kohdemaissa on "oikeiden töiden" tekijöitä runsaasti saatavilla omastakin takaa, joten työmarkkinoiden kysyntä kohdistuu tyypillisesti korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuteen, joka voi tuoda maan talouselämälle osaamisellaan jotain sellaista lisäarvoa, jonka vuoksi ulkomaalaisen työntekijän palkkaaminen on kannattavaa. Yritykset ovat tyypillisesti monikansallisia ja "oikeat työt" tekevä matalasti koulutettu työvoima rekrytoidaan paikallisesti ja paikallisten työehtojen mukaisesti.

Mitä kauemmaksi EU:n liittovaltion tai länsimaiden onnelasta mennään, sitä selkeämmin yhteiskunnan maksuton palvelutarjonta ohenee sekä sitä suuremmiksi kasvavat tuloerot ja eksoottisemmiksi muuttuvat työehdot. Toisin kuin AY-liikkeen hallitsemassa Suomessa, useimmissa maissa EU:n ulkopuolella "oikeita töitä" tekevä työväenluokkaan kuuluva duunari ei mersulla ajele, saati asustele 300 neliömetrin kokoisessa pankin omistamassa omakotitalossa. Erot yhteiskunnan sosiaaliluokkien välillä ovat oikeasti olemassa ja niillä on todellinen konkreettinen merkitys.

2) Pelkästään Suomesta ulkomaille muuttaminen kaikkine järjestelyineen on vaatimustasoltaan aivan toisenlainen hanke kuin viikon mittaisen aurinkomatkojen Las Palmasin pakettiseuramatkan tilaaminen. Muuttamisen käytännönjärjestelyiden lisäksi integroituminen uuteen yhteiskuntaan ja työllistyminen ovat aivan tsekkilistan kärkisijoilla.

3) Käytännön kielitaidon on oltava korkealla tasolla, että pystyy toimimaan kaikissa arkisissa tilanteissa esimerkiksi työelämässä ja osana paikallista yhteisöä. Tähän eivät elämän koulun rallienklannin kieliopin perusteet ja turistisanakirja riitä. Toisin kuin Suomessa hyvin yleisesti kuvitellaan, ei pelkän rallienglannin taito riitä missään muualla kuin englanninkielisissä maissa.

Jos kohdemaan kantaväestön äidinkieli on jokin muu kuin englanti, esimerkiksi saksa, ranska, espanja, portugali tai kiina, on näitä kieliä osattava puhua. Huono englanti on maailman eniten puhuttu kieli, mutta suurin osa maailman ihmisistä ei osaa puhua edes sitä. Puherajoite on uudelle elämälle lähes kehitysvammaan verrattavissa oleva händikäppi ja rajoittuneen elämä ei ole missään maassa kivaa.

Keskimääräisen suomalaisen kannalta kannattavin vaihtoehto on huolehtia siitä, että Suomi säilyy elämisen ja puolustamisen arvoisena.


En tiedä millaisia vätyksiä tunnet mutta nuoremman sukupolven käytännön tekijät ovat pitkälle koulutettuja ja kielitaitoisia.
He ovat usein helpommin työllistyviä kotimaassa ja ulkomailla kuin moni korkeakoulutettu, moni heistäkin lasketaan kyllä duunariksi nykyään.
Toki Suomessakin on pieni alaluokka omasta takaa mutta melkein kaikki käytännön työt vaativat kohta IT ja automaatio-osaamista.
Jos he asuisivat muualla kuin Suomessa heidän kannattaisi ehdottamasti toimia yrittäjinä.

Suomalaisten ei muuta tarvitse osatakaan kuin englantia, he ei eivät tule muuttamaan Saksaan tai Ranskaan.
Suomi ei mitenkään pysy houkuttelevana paikkana liittovaltiossa, kun ilmaisen koulutuksen hedelmät ovat karanneet ulkomaille alkaa järjestelmän alasajo.
Liittovaltiossa ei ole hyvinvointiosavaltioita.

Ennustan että liittovaltiossa Suomesta muuttaa ulos 1-1.5 miljoonaa ihmistä, suurin osa merten taakse, USA, Kanada, Australia ja Uusi Seelanti.
 
Viimeksi muokattu:
Materiaalisesti voimme paremmin kuin koskaan (materiaalinen puoli voi jatkossa nakertua alempana mainituista syistä mutta ilmiö ei rajoitu vain meihin...). Samaan aikaan olemme henkisesti ja sielullisesti heikommassa hapessa kuin miesmuistiin.

Moni asia oli ennen paremmin - ja moni huonommin. Se, mikä jurppii eniten, että parannus yhdellä elämän sektorilla on samaan aikaan nakertanut toista laitaa. Miksi? Ahneus ja vallanhimo, nuo perisynnit, eivät ole irroittaneet otettaan ihmisestä. Ja sen myös näkee, voimakas yhteiskunnallinen polarisaatio iskee globaalisti kaikkialla. Tapain turmelus ja hengen heikkous yltää yhtä lailla herraan kuin narriin. Tästähän meillä juuri nyt kärsitään. Individualismin ylikorostaminen on romahduttanut keskuudessamme yhteisöllisen ajattelun. Tasapaino on järkkynyt.

Onko todellakin niin, että henkisesti voidaan nyt huonommin? Väitän ettei tapainturmelus ole välttämättä sen suurempaa kuin koskaan ennenkään, vaikka jokaista hullua rikollista tai lapsensa surmaavaa äitiä tunnutaan päivittelevän sävyyn "mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa"?

Itse olen sekä individualisti että yhteisöllinen. En jaksa enkä ehdi tutustua syvällisesti naapureihini, mutta identifioidun vahvasti esim. työkavereiden kanssa siivoojasta toimitusjohtajaan sekä suomalaisiin yleensä.
 
Minulle riittää että ....... Kaikki tämä onnistuu nyky-EU;ssa loistavasti.

Minulle myös riittää tuollainen kuvatun kaltainen Suomi. Suomalaisten poliitikkojen tulee ajatella kaikessa ensisijaisesti Suomen etua. Jees, talousliittona ok, mutta ei liittovaltiota. Olen kuitenkin aistinut että aika monet meidän poliitikot mielellään pyörivät ns "piireissä" Brysselissä ja tuovat Bryssel-epistolaa tänne enemmän kuin mitä kaltaiseni odottaisivat. Tällainen johtaa Suomen alisteiseen tilaan muille suuremmille valtioille EU:ssa ja Suomen etujen puolustaminen eräillä poliitikoilla hämärtyy. Kummeksun edustajia jotka mieluummin hakee kaverit Brysselistä kuin Suomesta. Mielestäni se eräillä kielii jopa heikosta itsetunnosta jota pönkitetään Brysselin korteilla.

Suomen etujen puolustaminen keski-eurooppalaisia enemmän on perusteltua sillä että olemme eristyksissä "saarella". Logistiikan kannalta meillä ei ole samoja toimintamahdollisuuksia kuin Keski-Euroopan kuhinassa ja heillä tavaran toimittamisessa lyhyillä etäisyyksillä. Kilpailuedellytykset eivät ole samat ja tämä tosiseikka on huomioitava. Elämme tällä hetkellä aika paljon raaka-aineista ja painetta korkeamman jalostuksen tuotteisiin on, mutta jaksaako suomalainen ponnistella ja keksiä? Nokia oli ja meni. Sen jälkeen ei ole tullut vastaavaa isolla rahalla kansantuotteeseen vaikuttavaa teollisuustuotetta - uutta johtotähteä.

Niin, itsekin aikanaan äänestin EU liittymisen puolesta. Ihan jo senkin takia että uskon Suomen kaupan mahdollisuudet vielä nykyistäkin huonommaksi, jos olisimme EU:n ulkopuolella. Mielenkiintoista kuinka liitto kehittyy, mutta siinäkin kehityksessä saa suomalaiset oman päänsä pitää. Jos on jotain mieltä niin ei sitä ain tarvitse perustella. On vaan x mieltä ja sillä sipuli. Esimerkiksi Suomen vesivarat; nehän on kiireesti kansallistettava ennenkuin saudien lisäksi muutkin alkavat niitä tyhjentämään (Nord Water Oy)
Otsikon aiheesta vielä sen verran, että minkäänlaisia edellytyksiä ei ole liittyä Venäjään, koska silloin häviää kaikki se minkä varaan juuri olemme yhteiskuntamme rakentaneet. Olen kai patriootti?


.
 
mitä muistaa elintasoa jopa vain 80-luvun alun kokemuksella, niin paljon on tultu eteenpäin.

Aika todellakin kultaa muistot. On vaan hyväksyttävä, että tuli elettyä silloin 70 ja 80 luvuilla ja olihan sekin ihan hyvää elämää. Riippuu mitä tavoittelee vai onko elämässä pieneen tyytyväinen.
Selvää kuitenkin on että nykypäivän nuorilla - omillakin lapsillani - on aivan toisenlaiset lähtökohdat elämälle kuin mitä oli itsellä. Ainakaan itse en voi sanoa perustellusti että ennen oli asiat paremmin.
Yleisesti ottaen ne ei olleet.
 
Suomessa on paljon hyvää mutta myös paljon korjattavaa... Fakta on että mikään ei ole pysyvää, maailma muuttuu ympärillä ja siinä kelkassa ei sitten kaikki ja aina pysy mukana.. Itse olen sitä mieltä että raha on kokolailla perkeleen keksintöä... Tämäkin kotikutoinen "lama" olisi selvitettävissä jos siirrytäisiin siitä minä, minä, minä ajattelusta siihen me ajatteluun ja lopettettaisiin jauhanta siitä että "se on ton vika että tää meni näin"

Päättäjien osalta täytyisi laittaa ehdottomasti lakiin lauseke että eduskunnassa voi istua maksimissaan kaksi kautta putkeen... Sitten pakollinen vaihtopenkki... Tuolla saataisiin jos ei muuta niin naamoja vaihdettu, uusia ideoita ja ehkä ja toivomukaan vähemmän yksityisesti sitoutuneita poliitikkoja...
 
Back
Top