Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

Efoa on testattu myös Barcelonassa:

Tässä Kas-pinista. :)

Vonka kirjoitti:
Tämä on kaikkein hauskin. Rahalla saa kaikkea mainosta. Jos yksi kurssilainen maksaa 200 euroa, kyse on pitemmän päälle mukavasta tuotosta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tää video on siis huumoria.
 
Jos et osaa hyökätä...niin et puolustaakaan ;) Miettikää torjuntoja ja linjaa näille...
 
Karatea tässä taisimme hiukan kaikki vähätellä, mutta toki siitäkin löytyy tyylisuuntia, jotka eivät ole aivan balettia ja tyhjän huitomista. Kyokushinkaissa on kontakti, tosin siinäkin kilpailut on tehty teoreettiseen tekniikka-arsenaaliin nähden hippaleikiksi säännöillä. Mutta niinhän oikeastaan kaikissa lajeissa, nyky-ultimate mukaan luettuna. Mitään deathmatch-juttuja ei valkoisen miehen pallonpuoliskolla ole eikä ole syytäkään. Yuishinkaissa on "katuharjoittelua" eli sovellettuja tekniikoita jne. Tyylisuuntia on varmaan satakunta.

Koska pidän tarinoista, kerrotaan nyt Arimo Raesteen kertomus, kun hän oli Pariisissa varakonsulina vuonna 1959. Toimistoon tuli nuori mies, jolla ei ollut passia ja rahat tuhlattu mutta Suomeen teki mieli. Oli viisi vuotta mennyt Ranskan muukalaislegioonassa ja suurin osa Algerian sodassa. Arimo alkoi järjestellä matkustusasiakirjoja 22-vuotiaale pojalle, joka oli väärennetyin paperein päässyt legioonaan vuonna 1954, vain 16-vuotiaana. Rahaakin olisi tarvittu, jota pojalla ei ollut yhtään. Arimo antoi vähän rahaa ja käski mennä syömään ja tulemaan parin tunnin kuluttua uudelleen, kun hän tarkistelee taustat ja laittaa byrokratiaa kuntoon.

Kun poika tuli takaisin, hänellä oli 10 000 frangia. Arimo säikähti, että et kai jumalauta pankkia ryöstänyt. Ei sentään. Poika oli osunut näytökseen, jossa oli joku ranskalainen kontaktityylin karatemestari, jota vastaan kuka tahansa yleisöstä sai otella. Jos voitti, palkkio oli 10 000 euroa. Näytös alkoi kusta, koska pari pummia oli yrittänyt ja saanut nopeasti turpaansa. Halukkaita ei löytynyt. Legioonalaisemme hyppäsi neliöön ja leipoi ranskiksen oikein huolella ja varsin nopeasti. Siitä rahat.

Jaakko Sarlinin tuntevat ehkä turkulaiset ikämiehet ja nuoremmatkin, jos sattuivat Tukholman juottoloissa törmäämään 1980-luvun lopulla. Hän harjoitteli legioonassa katukaratea vapaa-aikoinaan sotilaille ominaisella epäsovinnaisella tyylillä. Suomeen palattuaan hän suoritti asevelvollisuutensa autokomppaniassa Sirkkalan kasarmilla. 1960-luvun alussa hän käynnisti judon Turussa, toimi kouluttajana ja kirjoitti yleiskuvauksen opettamistaan tekniikoista, joissa oli kaikki hänen siihenastinen oppimansa. Sekatyylisessä kuvauksessa on jujutsua, Ranskan muukalaislegioonan silloista Gious-Combat-lähitaistelutekniikkaa ja judoa.

Sarlin oli 1960-luvulla kouluttajana Turun judoseurassa ja myöhemmin Turun akateemisessa judokerhossa. Hän muutti Tukholmaan, alkoholisoitui ja kuoli vuonna 1993.

Jaska oli sotilas ja budoka. Jaskan tarinan voin antaa kirjavinkiksi. Se on hyvin inhimillinen. Sota jätti miltei teininä taistelemaan joutuneeseen pahat arvet. Hän toisti toimittajalle, että kirjasta piti tulla totuus, ei mitään Ramboa. Itseäni ainakin kosketti lukea, miten hän koki fellah-jahdissa sen, että siviiliasutuksesta tuli fellahien tulta ja kaikki rakennukset tulitettiin puhki. "Siellä menivät hannat ja lapset", totesi Jaska hiljaa.


upload_2015-7-14_15-44-30.jpeg


Kirjan alusta:

Olin kuudentoista kun päätin lähteä Ranskan Muukalaislegioonaan. Se oli 50-luvun alkua. Isä oli sotaveteraani ja perhe niin sinivalkoinen kuin olla voi. Ilmapiiri yleensäkin oli toista kuin nykyisin. Esimerkiksi elokuvat: Okinawa ja Iwo Jima, Pearl Harbor ja Normandia... näitä senaikuisia propagandafilmejä. En muista montako kertaa kävin katsomassa ne. Minähän näin itseni jo siellä mukana. Kun tähtilipun alla nitistetään japseja. Se pisti pään pyörälle. Halusin olla sellainen guy. ...Adjutantti pyysi meidät sisälle. Seisomme ripillä, minun mappini ja passini on pöydällä. Näen jo kaukaa nimeni kansiossa. Komentaja sanoo: Kysykää aspirantti Sarlinilta, miksi hän on väärentänyt syntymäaikansa passiin?
Martti sanoi, että älä vaan valehtele, kerro niinku asia on. Hänellä meni otsa kurttuun ja hän kuiskasi vielä, että mitä helvettiä, miksi et ole kertonut? Olin tosiaankin väärentänyt syntymäajan: 1937, tein kolmosesta kakkosen. Se oli nuoren idiootin oma päähänpisto...
– Koska pelkäsin, herra komentaja, että minua ei hyväksytä legioonan rulliin ikäni puolesta.
Niin hän aikansa naputteli kynää pöytään, hymyili sellaista Mona-Lisa hymyä. Ja kysyi, miksi olin lähtenyt varakkaasta tehtailijan perheestä, jättänyt koulut kesken? Tämä olikin huvittavinta, että he tiesivät minusta asioita, joita en ollut kenellekään kertonut.
– Kysykää aspirantilta, mikä hänet tuo pestautumaan Ranskan muukalaislegioonaan. Yksi perussyy? Silloin minulla varmaankin koitti se valoisin hetki lamatilassa, kun pelkäsin kuollakseni, että minut potkitaan sieltä pellolle.
– Herra komentaja, koska haluan tulla eliittisotilaaksi!
Tämä sitten varmaan lämmitti ranskalaisen patriootin sydäntä, ainakin ilmeestä päätellen, joskin hän vieläkin vähän hymyili.
– Bon, d'accord, hän sanoi. Hyvä on.
 
Minulle tärkeä asia on kunnioittaa kaikkia pidempään budolajeja treenanneita. En ole koskaan lähtenyt vastakkainasetteluun eri lajien kautta...ihan hölmöä! Jokaisesta lajista voimme aina etsiä ja löytää ne vahvuudet...ei aina vaan heikkouksia...oppia ikä kaikki ;)
 
Miettikää että olette sotilaana rakennuksen toisessa kerroksessa...uskallatteko hypätä hätätilanteessa alas? Savussa ja pimeää..sokkona tuntemattomaan... tiedätkö mihin hyppäät ja miten?
 
Bushmaster kirjoitti:
tiedätkö sinä? :D...anteeksi ..tyhmä kysymys...:rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen joutunut tilanteeseen jossa henkiriepu tuntui olevan uhattuna. En tiennyt tarkkaan edes kuinka korkea pudotus rakennuksesta oli ja mitä vastassa...ukemilla selvisin...paniikki ratkaisu...otin riskin...hyppäsin tuntemattomaan ja selvisin. Vaihtoehtona olisi saattanut olla kuolema.
 
letkuspede kirjoitti:
Vaihtoehtona olisi saattanut olla kuolema.
Klikkaa laajentaaksesi...

Väheksymättä/arvioimatta mitenkään kokemustasi niin jokaisen ihmisen kohdalla loppupeleissä kuolema on fakta......
ennemmin tai myöhemmin......jokaiselle se kuitenkin tulee "yllättäen" vaikka tietäsikin kuolevansa...yllätys se silti on ja lisäksi "mysteeri".... :cool:
 
Viimeksi muokattu:
letkuspede kirjoitti:
Olen joutunut tilanteeseen jossa henkiriepu tuntui olevan uhattuna. En tiennyt tarkkaan edes kuinka korkea pudotus rakennuksesta oli ja mitä vastassa...ukemilla selvisin...paniikki ratkaisu...otin riskin...hyppäsin tuntemattomaan ja selvisin. Vaihtoehtona olisi saattanut olla kuolema.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen joutunut poistumaan toisen kerroksen parvekkeelta. Tosin tiesin korkeuden enkä pitänyt sitä mahdottomana. Ja alla oli nurmikko. Alastulo: kaatuminen sivulle kosketuksen jälkeen, ei varsinainen puhdas ukemi, koska en lyönyt kädellä vastaan.

Vuosi oli 1983, joten epäilen, että reilusta viidestä metristä tasamaalle saattaa meikäläisellä jo jotain muttereita polvista ja nilkoista lennellä.
 
Vonka kirjoitti:
Olen joutunut poistumaan toisen kerroksen parvekkeelta. Tosin tiesin korkeuden enkä pitänyt sitä mahdottomana. Ja alla oli nurmikko. Alastulo: kaatuminen sivulle kosketuksen jälkeen, ei varsinainen puhdas ukemi, koska en lyönyt kädellä vastaan.

Vuosi oli 1983, joten epäilen, että reilusta viidestä metristä tasamaalle saattaa meikäläisellä jo jotain muttereita polvista ja nilkoista lennellä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kunnioitan ja arvosta Vonkan "avautumista" omasta/omista kokemuksistaan ...*kumarrus*

Minulla ainakin nyt on sellainen fiilis että omista kokemusksistani en viitsi/halua muille julkisesti kertoa... Kerron kokemuksistani omalla tavallani ja se riittäköön koska ketään se ei muuta "taistelijaksi" mutta toivon että se mitä kirjoita herättää ajattelemaan mistä ja mitä kirjoitin muuttaisi lukijaa (sen vähän mitä kirjoitan) siihen suuntaan kuin toivosin... :)

Vonkalle vielä kumarrus ...arvostan aidosti sinun kykyäsi välittää tietoa muille ... :)
 
Bushmaster kirjoitti:
Kunnioitan ja arvosta Vonkan "avautumista" omasta/omista kokemuksistaan ...*kumarrus*

Minulla ainakin nyt on sellainen fiilis että omista kokemusksistani en viitsi/halua muille julkisesti kertoa... Kerron kokemuksistani omalla tavallani ja se riittäköön koska ketään se ei muuta "taistelijaksi" mutta toivon että se mitä kirjoita herättää ajattelemaan mistä ja mitä kirjoitin muuttaisi lukijaa (sen vähän mitä kirjoitan) siihen suuntaan kuin toivosin... :)

Vonkalle vielä kumarrus ...arvostan aidosti sinun kykyäsi välittää tietoa muille ... :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiitos, kiitos, yritän etsiä tietoa, mutta yksin en sitä liikaa löydä, onneksi täällä yhdessä saamme jonkinlaisen ryhmäomatunnon näkemyksen yleensä aiheisiin. Joistain asioista on kokemusta ja joistakin ei, ja silloin juttelen ja saan tietoa niiltä, jotka tuntevat asian.
 
Vonka kirjoitti:
Kiitos, kiitos, yritän etsiä tietoa, mutta yksin en sitä liikaa löydä, onneksi täällä yhdessä saamme jonkinlaisen ryhmäomatunnon näkemyksen yleensä aiheisiin. Joistain asioista on kokemusta ja joistakin ei, ja silloin juttelen ja saan tietoa niiltä, jotka tuntevat asian.
Klikkaa laajentaaksesi...

:) hienosti sanottu...
 
Bushmaster kirjoitti:
Minulla ainakin nyt on sellainen fiilis että omista kokemusksistani en viitsi/halua muille julkisesti kertoa... Kerron kokemuksistani omalla tavallani ja se riittäköön koska ketään se ei muuta "taistelijaksi" mutta toivon että se mitä kirjoita herättää ajattelemaan mistä ja mitä kirjoitin muuttaisi lukijaa (sen vähän mitä kirjoitan) siihen suuntaan kuin toivosin... :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Näinpä. Omalla kohdalla tappeluun liittyviä kokemuksia ei ole kuin ihan pari, molemmissa hyökkääjä luovutti. Itselläni oli jonkinlaista harjoittelutaustaa nyrkkeilystä ja AUK:n lähitaistelukoulutuksesta (eli pystypainia ja joitakin niveliä rikommattomia hallintaotteita), en tiedä vaikuttiko nuo sillä tavalla että kaveri näki miten reagoin ja päätteli että osaan jotakin ja olen halukas koittamaan. Oma asenne tuohon aikaan oli sellainen että pyrin todistelemaan itselleni ja muille että olen oikeasti kova jätkä ja AUK:sta opittu kärkitaistelijan ja tuohon liittyvän alpha-uroksen rooli iskostui minuun aika hyvin, tai ainakin tuon roolin tavoittelu iskostui.

Toisaalta työskentelen nautojen parissa ja tilanteita riittää semmoisia joissa nauta on puskenut minut maahan ja koittanut polkea jalkoihinsa, olen tullut potkituksi aika kovaakin, pystypaini on aika normaalia tuollaisen elukan kanssa ja välillä on 1000 kiloista valtavaa sonnia pitänyt mitättömän metrin mittaisen kepin kanssa hätyyttämään johonkin suuntaan (SILLOIN PELOTTI!). Yksi erittäin pelottava kokemus oli pitää todella pelokasta hevosta (kiivas ori) hallinnassa keskellä räksyttävää rakkilaumaa. Etenkin hevosten kanssa on sellainen juttu minulla on että kykenen toimimaan super-rauhallisesti varsin uhkaavissa tilanteissa, tuosta on tullut ihan asiantuntijoiden taholta kehuja.

Ja jottein totuus unohtuisi niin sitten taas joskus olen mennyt aivan lukkoon kun on pitänyt mennä karsinaan jossa kieppuu 30x600 kiloa villiä lihaa tapellen keskenään, jo pelkkä huuto on aika huumaava kokemus kun sitä kuuntelee aidan toiselta puolelta. Tuo piti sitten toki myöhemmin kuitata suoritetuksi koska hävetti se oma reaktio koska tuolloin ensimmäistä kertaa altistuin ihan puhtaalle pelkuruudelle jota ei voinut minkään itsepetoksen keinoin selitellä pois.

Yhden kerran työkyky on kärsinyt aika tavalla kun 450 kiloinen hieho (siis nuori lehmä) Yks-kaks räjähti käsiin yritti potkia päähän ja hyppiä päälle kun kurkottelin sen mahan alle pyyhkiäkseni utareita puhtaaksi lypsyä varten, kokemus itsessään ei kovin järkyttävä mutta seuraavana päivänä iski itsesuojeluvaistot päälle ja useampi kuukausi meni että tuosta toipui. Nimenomaan siten että järki sanoi että ei niitä tarvitse pelätä, mutta alitajunta viisaampana potki kokoajan vastaan. mm lehmän utareen pyyhkiminen saattoi olla sellaista että alitajunta käski käden vetäytyä taakse päin ja järki käsi käden pysyä paikoillaan. Lopputulema oli se että jos lehmä liikahti vähänkin niin käsi nytkähti hieman taakse aivan tahtomatta tai siis paremminkin tahdon vastaisesti. Vähän oli jo työnteon mielekkyys kysymyksen alla tuohon aikaan. Tuokin sitten hellitti kun yksi kanttura koitti polkea kättä ja silloin päätin että 'polje perkele vaikka paskaksi mutta en anna periksi. PERRKEELEEE'.

Sen mitä taas on muuten huomannut työnteon aikana että usein naiivit ja kokemattomat ovat kaikkein "rohkeimpia" he kun eivät vielä tajua kaikkia vaaroja, usein nuoret alalle tulevat pitävät kunnia-asiana etteivät käytä turvavälineitä... No kyllä ne sitten ensimmäisen hullun kantturan kanssa yleensä oppii että ei niistä turvavälineistä haittaakaan ole. Siksi väittämä että kokenut sotilas on pelokkaampi kuin kokematon on mielestäni varsin oikeaan osuva, etenkin jos koulutus muuten on ollut asiallista eli kaveri ei mene lukkoon sen vuoksi ettei osaa toimia tilanteessa millään tavalla. Kokeneen pelko on nimenomaan sitten semmoista että hän välttelee tilanteisiin joutumista, kokematon lamaantuu ehkä enemmänkin itse tilanteessa.

Tuskin noista kukaan elukoiden kanssa töitä tekemätön mitään tajuaa (ja tuskin kukaan tänne asti lukeekaan), Ja liekkö tarvitseekaan (tuskin). Enkä väitä että tietyllä tapaa omien itsesuojeluvaistojensa varassa toimiva elukka vertautuisi kovinkaan hyvin puhtaasti pahaatahtovasti toimivaan ihmiseen.
 
second3 kirjoitti:
n, pystypaini on aika normaalia tuollaisen elukan kanssa ja välillä on 1000 kiloista valtavaa sonnia
Klikkaa laajentaaksesi...

heheee :) sinua ei voi ainakaan syyttä "pientenkiusaajaksi" :p Oikeasti kova työ sulla on :eek: Toivotan sulle hyvää vointia ja terveyttä ..... :)

Sen verran on kokemusta elikoista että ei todellakaan ole herkkua olla vastassa isoa karjua/ emakkoa joka on kuin olohuoneen 3 istuttava nahkasohva tulisi päälle..puhumattakaan naudoista joilla on sarvet :eek:

Iso pyssy siinä pitää olla..helevetin iso pyssy :D
 
Bushmaster kirjoitti:
heheee :) sinua ei voi ainakaan syyttä "pientenkiusaajaksi" :p Oikeasti kova työ sulla on :eek: Toivotan sulle hyvää vointia ja terveyttä ..... :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Helposti kuulostaa hurjemmalle kuin mitä oikeasti on ;) Toki joskus sattuu ja tapahtuu.

Tosin tuo sonni pelotti ihan saatanasti. Ja siihenkin lähdin vain siksi että pieni nainen lähti hätyyttämään kyseistä sonnia ennen minua eikä ylpeys/omanarvontunto antanut myöten kieltäytyä :oops:
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top