Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

[Peiper]

Paikallinen kamppailusali mainostaa mahdollisuutta privaattitunteihin.

Osaako joku sanoa, saako kahdesta privaattitunnista saman määrän ja taidon kuin perinteisestä alkeiskurssista?

Toistetaan nyt vielä, ei saa. Peruskurssille ehdottomasti ja kuten aiemminkin on mainittu, niin siellä sitten viimeistään hiffaa et haluaako jatkaa vai et. Kamppailulajitreenit ovat yleensä monipuolisia koko kroppaa kehittäviä treenejä. Peruskuntohan sulla on ainakin hapenottokyvyn puolesta kunnossa (juoksit ainakin maratonin jos oikein muistan), mutta sitä kannattaa kyllä ylläpitää erillisillä pk-lenkeillä, koska kamppailutreenit menevät helposti intervallityyppiseksi anaerobiseksi treenaamiseksi.
Lihaskuntotreeninä kehonpainoilla tapahtuva harjoittelu, säkin hakkaaminen yms. lajilihaskuntotreeni toi aikanaan allekirjoittaneelle ihan biitsikuntoisen kropan, tuntui että puntilla käyvien kaverien lihasmassa ei ollut samaa luokkaa, kuin itsellä. No nyt on painoa vähän alle sata kun tuli vähän laiskoteltua, , suonet näkyy kyllä olkapäissä, mutta myös rasva vyötäröllä. Noh, nyt loppu laiskottelu, tällä viikolla 5 treeniä saatu kasaan, joka saa nyt jonkin aikaa olla tavoite, kyllä se rasva siitä palaa ja jos ei pala niin, otetaan kevyet aamulenkit kehiin.

 

[Fremen]

Toistetaan nyt vielä, ei saa. Peruskurssille ehdottomasti ja kuten aiemminkin on mainittu, niin siellä sitten viimeistään hiffaa et haluaako jatkaa vai et. Kamppailulajitreenit ovat yleensä monipuolisia koko kroppaa kehittäviä treenejä. Peruskuntohan sulla on ainakin hapenottokyvyn puolesta kunnossa (juoksit ainakin maratonin jos oikein muistan), mutta sitä kannattaa kyllä ylläpitää erillisillä pk-lenkeillä, koska kamppailutreenit menevät helposti intervallityyppiseksi anaerobiseksi treenaamiseksi.
Lihaskuntotreeninä kehonpainoilla tapahtuva harjoittelu, säkin hakkaaminen yms. lajilihaskuntotreeni toi aikanaan allekirjoittaneelle ihan biitsikuntoisen kropan, tuntui että puntilla käyvien kaverien lihasmassa ei ollut samaa luokkaa, kuin itsellä. No nyt on painoa vähän alle sata kun tuli vähän laiskoteltua, , suonet näkyy kyllä olkapäissä, mutta myös rasva vyötäröllä. Noh, nyt loppu laiskottelu, tällä viikolla 5 treeniä saatu kasaan, joka saa nyt jonkin aikaa olla tavoite, kyllä se rasva siitä palaa ja jos ei pala niin, otetaan kevyet aamulenkit kehiin.

Haastavat jouluviikot valitsit kyllä painon pudotukseen!
(Oli synkkä ja myrskyinen yö, maa musta (ainakin etelässä), joten söin suruuni ilmastonmuutoksesta koska kaikki muut jouluvieraatkin söivät .)

Mutta oikeassa olet, peruskurssi on perustavan hyvä idea, ja siellä voi keskustella muun porukan kanssa (joista osa on ollut aikaisemminkin eri peruskursseilla, tai jopa sparraamassa ottelurinkiä, noh kevyesti), että miltä homma tuntuu näillä valmentajilla, ja miten keho palautuu.

Ja omat treenit siinä lisäksi, sieltä kurssilta saa paljon ideoita ja motivaatiota kehittää omaa lihaskestävyyttä samaan aikaan, kunhan muistaa palautumiset.
Ja tietty suomalaiset aika kilpailullisina pitävät vähän kirjaa siitä että kuinka menee muiden samaan aikaan aloittaneiden kanssa.
Me eletään/ kasvetaan kehittymisestä, se motivoi enemmän kuin mikään, ja reilu kilpailuhenki on hyvästä tässäkin.

 

[Fremen]

Tuota säkin hakkaamista en suosittele, siihen pistää liikaa voimaa, siihen nojaa liikaa, siinä opitaan huonoja tapoja paljon ja liikkuvuus kärsii jos luotetaan vaan voimaan ja "kovuuteen" - säkki tulee aina takaisin - tosin vain sen verran kun sitä on työnnetty (miinus fysiikan lait), ja se ei lyö takaisin.
Peruspotkut säkkiin täpöillä jossain vaiheessa, ihan vaan jalkojen kunnollistamiseksi, muuten kaikki potkut/ lyönnit/ polvet mitseihin / pädeihin, koska maali liikkuu. Ja se maali huitoo/ lyö niillä takaisin, joten pään suojaus ennen kaikkea, mikä on todella hyvä oppia aluksi noilla, eikä hanskoilla.
Säästää nenäverenvuotoja, ja mustia silmiä, ja selityksiä työpaikalla. Ja perseellä istumista siellä kehässä kun lähin oksennusämpari on 4 metrin päässä

 

[Fremen]

Jollet usko meitä, kuuntele Joe Roagania - mies joka tuli Fear Factor USA:sta juontajana ihan muihin hommiin, mutta oli kova ottelija jo nuoruudessaan:

 

[Peiper]

Palautuminen on kaiken a ja o. Mulla meni pitkään 1 kova treeni viikkoon ja vähän kuin näön vuoksi pari lenkkiä, kuntohan siinä heikkeni kun oli tottunut treenaamaan enemmän, tosin ei ollut palautumisen kanssa ongelmia. Nykyään kun treenaan enemmän kuntoilumielessä, niin voin vuorotella kovien ja kevyiden treenien välillä oman mieleni mukaan, koska en tarvitse valmentajaa/treenien vetäjää kertomaan mitä tehdä, vaan voin tehdä omatoimisen treenin helposti. Esim kovat ma,ke,pe ja kevyemmät ti ja to. Tähän voisi ehkä lisätä kevyttä aamulenkkilenkkiä, mutta sen pitäisi olla ihan pelkkää palauttelua ja paikkojen availua. Mut katotaan nyt tällä viidellä vaikka pari kuukautta nyt alkuun, et miten kroppa sopeutuu.

Peruskurssista tosiaan, sieltä saa vinkkiä kyllä, mutta toisaalta riippuen seurasta niin jatkoryhmässä saattaa olla treenejä joka päivälle (paitsi ei ehkä nyt koronarajoitusten aikana), joten voi käydä ohjatuissa enemmän kondis kestää. Stadissa voin suositella HTBC:tä Thaiknekkailuun, mutta jos esimerkiksi nyrkkeily kiinnostaa (tai savate), niin Savate Club järjestää nyrkkeilykoulua miehille. Savate Clubilla peruskurssin jälkeen avautuu mahdollisuus treenata myös kuntopuolen treeneissä, joten itsensä ylikuntoon treenaaminen onnistuu kyllä (jos sellainen kiinnostaa ), koska ohjattuja treenejä on joka päivä useita(Nyrkkeily, kuntonyrkkeilyn tekniikka, tehotreeni ja cardio). Sopii ihan hemmetin hyvin ihmiselle, jonka aikataulut heittelevät sen verran, ettei omaan lajitreeniin aina ehdi osallistua, koska voi käydä vaikka aamun cardiossa lyömässä säkkiä ja tekemässä lihaskuntoa jos ei illan nyrkkeily treeneihin ehdi näin esimerkkinä.

 

[Peiper]

Tuota säkin hakkaamista en suosittele, siihen pistää liikaa voimaa, siihen nojaa liikaa, siinä opitaan huonoja tapoja paljon ja liikkuvuus kärsii jos luotetaan vaan voimaan ja "kovuuteen" - säkki tulee aina takaisin - tosin vain sen verran kun sitä on työnnetty (miinus fysiikan lait), ja se ei lyö takaisin.
Peruspotkut säkkiin täpöillä jossain vaiheessa, ihan vaan jalkojen kunnollistamiseksi, muuten kaikki potkut/ lyönnit/ polvet mitseihin / pädeihin, koska maali liikkuu. Ja se maali huitoo/ lyö niillä takaisin, joten pään suojaus ennen kaikkea, mikä on todella hyvä oppia aluksi noilla, eikä hanskoilla.
Säästää nenäverenvuotoja, ja mustia silmiä, ja selityksiä työpaikalla. Ja perseellä istumista siellä kehässä kun lähin oksennusämpari on 4 metrin päässä

Lähtökohtaisesti sanoisin itse, ettei säkkiin kannata omatoimisesti koskea ennen kuin alkaa olla tekniikka kohdillaan ja tarpeeksi lajikokemusta. Itsellä melkein 20 vuotta välillä aktiivisempaa ja välillä vähemmän aktiivista potkunyrkkeilyä, thainyrkkeilyä ja nyrkkeilyä takana. Mielestäni säkillä voi simuloida vastustajaa, kunhan muistaa suojauksen ja lyö järkeviä komboja jne. Se on melkein nyrkkeilyn alkuajoista asti ollut yksi treenaamisen kulmakiviä, erittäin monipuolinen treeniväline kunhan tietää mitä tekee. Säkin potkimisesta en ole koskaan perustanut, koska mielestäni thaikkupotkuja on siihen paskamaista potkia, enkä oikein muita osaa, jos niitäkään

 

[Peiper]

Jollet usko meitä, kuuntele Joe Roagania - mies joka tuli Fear Factor USA:sta juontajana ihan muihin hommiin, mutta oli kova ottelija jo nuoruudessaan:

Itse joo thaiknekkauksessa tosiaan preferoin mitsejä, koska niihin on parempi potkia ja onhan parin kanssa treenaaminen mukavaa jos on osaava pari (jos ei, niin treeni menee perseelleen). Nyrkkeily on sitten asia erikseen, menepä sanomaan vaikka Canelo Alvarezille, ettei säkkiä kannata lyödä

 

[Fremen]

Itse joo thaiknekkauksessa tosiaan preferoin mitsejä, koska niihin on parempi potkia ja onhan parin kanssa treenaaminen mukavaa jos on osaava pari (jos ei, niin treeni menee perseelleen). Nyrkkeily on sitten asia erikseen, menepä sanomaan vaikka Canelo Alvarezille, ettei säkkiä kannata lyödä

Jep toi pitää paikkansa, treenasin aikoinaan stadikalla, ja meidän jälkeen tuli Viipurin nyrkkeilijät... ja kerrankin jäätiin sinne kattomaan treenejä, yhden kerran liityin mukaan... siellä hiukan katsottiin kieroon mun 11 unssin fairtexin hanskoja, joissa oli silloin jo tarrat (1997 vika matsi), mutta ne ukot löi kovaa... ja kun ne blokkasi otsalla jäbin (sparri-treeneissä), tiesin ettei tästä mitään hyvää seuraa.
En pystynyt kääntämään päätä kunnolla puoleentoista viikkoon, ja kyljet ihan sinisenä ja violettinä. Täysin eri laji, mutta ainakin mun jalat oli ok, ja jos olisin saanut käyttää polvia, se niiden nyökkiminen alas ja sitten täysillä vartaloon, olis loppunut siinä vaiheessa kun sain ajoituksesta (ja niskasta) kiinni...

Kaikissa lajeissa on jotain yhteistä, mutta ne säännöt ja rajoitukset useimmissa.. en todellakaan ehdota kyynärpäitä päähän missään amatööriotteluissakaan, mutta ehkä noi vaparin pystytreenit olisivat aika lähellä jotain käytännöllistä lähestymistapaa, eli ei nyt pyritä tuhoamaan ketään harjoituksissa. Mutta samanaikaisesti kaikki polvet ovat sallittuja, kyynärpäillä hiveleminen päähän, ja pyyhkäisyt, heitot, työnnöt ja ryntäykset, joilla saadaan vastustaja selälleen tai perseelleen kovaan lattiaan... noh, sieltä nouseminen vaatii energiaa joka kerta.

Kaikki jotka tollasta treenaavat täysimääräisesti yli 3-4 vuotta ovat siellä syystä. Yli 4,5 vuotta, niin ovat sankareita!

 

[Peiper]

Joo, ja ns. 'ilmat pihalle' on yllättävän hajottava kokemus, kun pitäisi nousta takasin ylös ja jatkaa sparrausta, ottelusta puhumattakaan. Ei meinaan tahdo onnistua!
Kestää ikuisesti päästä takaisin rytmiin, jos edes kykenee.
Siinä tulee meinaan se toinen kaveri vielä päälle, ja yleensä joku terävä kyynärpää tjms. vahingossa just väärässä kohdassa.

Kyllä siinä on vähän keräilyä todellakin... . Mutta silti suosittelisin lajia lapsilleni, jos mulla olis sellaisia. Pelko pois, käy vaaraa päin on se mitä tosta oppi.

Itse kyttäsin/kyttään maksaa, efekti on suorastaan ratkiriemukas kun osuu kunnolla.
Olin vaparitreeneissä vuosi sitten pystysparrissa ja pystylajin kilpailijan parina. No tää jätkä ei voinut olla painottamatta ylivertaista aktiivista kilpailutaustaansa, joten ajattelin että katsotaas nyt miten vaparin pystysäännöillä Savateurille käy; kolmannen erän alussa kaveri pyysi, et jos otettaisiin kevyemmin ja mun edellisestä sparrikerrasta oli vierähtänyt vuosi koska niskan välilevyt olivat estäneet sparrin. Joskus on kiva kouluttaa ylimielisiä parikymppisiä, vielä kun pystyy

 

[Fremen]

Onpa hyvä kun päästiin vihdoinkin henkilökohtaisesti kiinnostavaan aiheeseen... kukaan täällä ei ole kiinnostunut kiipeilystä (vielä!), joka on asutuskeskustaistelussa tärkeää, sikäli kun on tarpeeksi monta vahvaa kiipeilijää iskuryhmäksi yllättämään ylhäältä päin, mutta tämäkin putoo.. one of the best, Buakaw Banchamek!

Kevyttä reeniä, God I miss that... (well, maybe not at all that much, but still...)

 

[Fremen]

Itse kyttäsin/kyttään maksaa, efekti on suorastaan ratkiriemukas kun osuu kunnolla.
Olin vaparitreeneissä vuosi sitten pystysparrissa ja pystylajin kilpailijan parina. No tää jätkä ei voinut olla painottamatta ylivertaista aktiivista kilpailutaustaansa, joten ajattelin että katsotaas nyt miten vaparin pystysäännöillä Savateurille käy; kolmannen erän alussa kaveri pyysi, et jos otettaisiin kevyemmin ja mun edellisestä sparrikerrasta oli vierähtänyt vuosi koska niskan välilevyt olivat estäneet sparrin. Joskus on kiva kouluttaa ylimielisiä parikymppisiä, vielä kun pystyy

Joo siinä on se outo 2 sekunnin "dead man walking" -sessio, kun ei edes näytä että osui kunnolla, vaikka tiesin että kiertopotku tai polvi osui, ja ukko liikkuu ihan normaalisti, kunnes... yllättäen tonttiin. Yksi hauskimmista ja oudoimmista jutuista, kunnes tapahtui itselle enkä saanut edes vedettyä happea kivulta.
Vittu se tuntui pahalta. Ja sit sitä rupesi vähän varomaan, ja kaikki huomaa sen kyllä, jos on vähän kokemusta... lähinnä samasta todennäköisesti .

On meinaan niin pirun epämiellyttävää. Siis todella. Ja sitä oikeasti rupee varomaan...

EDIT: ja olen siis oikeakätinen. Ja todella vihaan hyvin potkivia vasureita!

 

[Peiper]

Jep toi pitää paikkansa, treenasin aikoinaan stadikalla, ja meidän jälkeen tuli Viipurin nyrkkeilijät... ja kerrankin jäätiin sinne kattomaan treenejä, yhden kerran liityin mukaan... siellä hiukan katsottiin kieroon mun 11 unssin fairtexin hanskoja, joissa oli silloin jo tarrat (1997 vika matsi), mutta ne ukot löi kovaa... ja kun ne blokkasi otsalla jäbin (sparri-treeneissä), tiesin ettei tästä mitään hyvää seuraa.
En pystynyt kääntämään päätä kunnolla puoleentoista viikkoon, ja kyljet ihan sinisenä ja violettinä. Täysin eri laji, mutta ainakin mun jalat oli ok, ja jos olisin saanut käyttää polvia, se niiden nyökkiminen alas ja sitten täysillä vartaloon, olis loppunut siinä vaiheessa kun sain ajoituksesta (ja niskasta) kiinni...

Kaikissa lajeissa on jotain yhteistä, mutta ne säännöt ja rajoitukset useimmissa.. en todellakaan ehdota kyynärpäitä päähän missään amatööriotteluissakaan, mutta ehkä noi vaparin pystytreenit olisivat aika lähellä jotain käytännöllistä lähestymistapaa, eli ei nyt pyritä tuhoamaan ketään harjoituksissa. Mutta samanaikaisesti kaikki polvet ovat sallittuja, kyynärpäillä hiveleminen päähän, ja pyyhkäisyt, heitot, työnnöt ja ryntäykset, joilla saadaan vastustaja selälleen tai perseelleen kovaan lattiaan... noh, sieltä nouseminen vaatii energiaa joka kerta.

Kaikki jotka tollasta treenaavat täysimääräisesti yli 3-4 vuotta ovat siellä syystä. Yli 4,5 vuotta, niin ovat sankareita!

Joo, jos otetaan esimerkiksi juuri nyrkkeily ja thaikku, niin maallikkohan ei näe lajeissa juuri muuta eroa kuin että toisessa saa potkia jne., mutta erot ovat muutenkin huomattavat. Nyrkkeilyn liikkuminen, asento, väistöt ovat täysin erilaisia. Ei thainyrkkeilyssä voi väistää alas kuten nyrkkeilyssä, tulee vaan polvea päähän, iskut ja potkut otetaan yleensä blokkeihin. Thainyrkkeilyn potkut ovat saakelin kovia, koska kuten eräs tekijämies sanoi: "ei ole oikeaa tapaa potkaista, pitää vaan potkaista räjähtävästi ja lujaa", tyylipisteitä ei jaella ja alapotkuilla saa kaverin liikkuvuutta kummasti vähennettyä, jos toinen ei osaa blokata potkuja vaan imee ne reisiin.
Toki jos aktiivisen ja edes kohtuullisen nyrkkeilijän kanssa sparraa nyrkkeilysäännöillä, niin siinä on helisemässä jos ei ole itse nyrkkeilijä.

Tuo 90-luku oli ihanaa aikaa, sai vedellä surutta, eikä kukaan tullut sanomaan ettei noin lujaa saa sparrata. 2000-luvulla oikeastaan alkoi huomata, että sellanen sellainen ns. turpaanvetokulttuuri alkoi vähenemään

 

[Peiper]

Joo siinä on se outo 2 sekunnin "dead man walking" -sessio, kun ei edes näytä että osui kunnolla, vaikka tiesin että kiertopotku tai polvi osui, ja ukko liikkuu ihan normaalisti, kunnes... yllättäen tonttiin. Yksi hauskimmista ja oudoimmista jutuista, kunnes tapahtui itselle enkä saanut edes vedettyä happea kivulta.
Vittu se tuntui pahalta. Ja sit sitä rupesi vähän varomaan, ja kaikki huomaa sen kyllä, jos on vähän kokemusta... lähinnä samasta todennäköisesti .

On meinaan niin pirun epämiellyttävää. Siis todella. Ja sitä oikeasti rupee varomaan...

EDIT: ja olen siis oikeakätinen. Ja todella vihaan hyvin potkivia vasureita!

Otan paljon mieluummin kovan kopin päähän kuin maksaan, se kun ei satu, mutta maksakipu on erittäin epämiellyttävää.

 

[Fremen]

Tuo 90-luku oli ihanaa aikaa, sai vedellä surutta, eikä kukaan tullut sanomaan ettei noin lujaa saa sparrata. 2000-luvulla oikeastaan alkoi huomata, että sellanen sellainen ns. turpaanvetokulttuuri alkoi vähenemään

Jep meillä oli sparraus-treeneissä "sääntönä" noin 50% tehoilla päähän, ja 75-90% tehoilla vartaloon ja jalkoihin, ja lajinani siis muay thai. Mutta kyllähän noista lipsuttiin, jos piti kostaa. Pari vaihtui joka erän jälkeen, mutta vaikka odottavan aika on pitkä, oli naama ja shortsin värit muistissa.
Jossain vaiheessa sitten Combatissa kaikki joutui käyttämään niitä samoja mustia thai-shortseja kyllä (ja ostamaan ne sieltä!)
Mutta sitä ennen olin Top Fighters Clubissa, Helsingin Kickboxing clubissa jne.
Hyviä muistoja kaiken kaikkiaan, ja miehestä tulee täysin peloton tollasessa rummutuksessa. Mikä on hyvä reserviläisjohtajalle, ainakin TRA:ssa, jossa totaalinen hyökkäys on ainoa vaihtoehto jos halutaan jotain tuloksia.

 

[synti-ilmo]

Pahoittelen, että näin asiaa tuntemattomana pistän kommentin väliin: noi thaiboxingin mitä ilmeisemmin henkitorveen kohdistuvat potkut näyttää kyllä vitun pahalta!

Itsekin ihan sattuman kautta (en ole siis mitään lajia harrastanut tai harjoittanut) tiedän miltä maksakipu (enkä tarkoita alkoholin aiheuttamaa) tuntuu ja miltä 'hengettömyys' eli happien karkaaminen keuhkoista tuntuu.

Mutta voihan kakka, kun kattoo noita thainyrkkeilyn kanveeseja; äijät menee ihan käpälät ylös -asentoon eli normaaliin, refleksinomaiseen aivotärähdysasentoon.

 

[Fremen]

Pahoittelen, että näin asiaa tuntemattomana pistän kommentin väliin: noi thaiboxingin mitä ilmeisemmin henkitorveen kohdistuvat potkut näyttää kyllä vitun pahalta!

Itsekin ihan sattuman kautta (en ole siis mitään lajia harrastanut tai harjoittanut) tiedän miltä maksakipu (enkä tarkoita alkoholin aiheuttamaa) tuntuu ja miltä 'hengettömyys' eli happien karkaaminen keuhkoista tuntuu.

Mutta voihan kakka, kun kattoo noita thainyrkkeilyn kanveeseja; äijät menee ihan käpälät ylös -asentoon eli normaaliin, refleksinomaiseen aivotärähdysasentoon.

Jep eivät kohdistu henkitorveen vaan leukaan, koska leukaluut yhdistyvät kalloon korvien alla, jossa sijaitsevat

Tasapainoaisti – Wikipedia

fi.wikipedia.org

ja cochlear-luut. Joten tolla saa ukon tonttiin, ja on suoraviivaineen teep-potku, ja nopea. Voi verrata ehkä vasempaan suoraan enemmän kuin mihinkään.

 

[Fremen]

Mutta teep on epä-tyypillisen versatiili tekniikka, sopii hyökkäykseen, tilan tekemiseen alapotkuille, tai epätoivoiseen puolustukseen, jos pomppaat köysistä ja olet tarpeeksi hereillä, niin vaan ylös ja täysiä ja aina, ehkä se johonkin osuu.

Otteleminen sattuu aina

 

[synti-ilmo]

Puolustuksellisina lajeina sekä kickboxing että thainyrkkeily vaikuttavat kyllä aika versaatileina oppeina.

Ja siis oikeasti, mä en tiedä näistä mitään, kun olen lähinnä otellut tositilanteessa päihtyneitä opponentteja vastaan, joille jalan nostaminen olisi ollut suoritus. No niin, ja ysimillistä vastaan... mutta se jääköön paskapuheeksi.

 

[Fremen]

äijät menee ihan käpälät ylös -asentoon eli normaaliin, refleksinomaiseen aivotärähdysasentoon.

Ja kyllä, olet oikeassa. Kroppa menee tollaiseen vaikeaan asentoon, muistuttaa jotenkin katkaravun kuolemaa, kun on lyhdyt sammutettu. Sähköt poikki vähäksi aikaa. Isot lihakset meilä on edessä, ne vetävät vartalon tuollaiseen etunousuun. Ja niskan. Ukko ei muista mitään tosta, guaranteed. Ja noilla ammattilaisilla joskus viisikymppisenä kun alkaa toinen handu vatkata ilman etä sitä voi lopettaa, ne unohtaa loputkin.
Onko noi lajit hyviä ideoita 18-20 -vuotiaana?
Kyllä.
Mielestäni edelleen. Laske aivotärähdykset, ja pienemmätkin jotka aiheuttavat ongelmia muistaa pankkikortin tunnuslukua (joka on ihan refleksi), jollei se toimi heti, niin laske se aivariksi.
Kun pääset kymmeneen, lisää yksi, jos vaikka laskit väärin.

Ja lopeta. Itse lopetin lokakuussa 1997. Tuli numerot täyteen. Uusi harrastus löytyi, kiipeily, joka oli jo lapsuudessa rakas, mutta piti tapella välillä.
On käynyt ilmi että olen keskinkertainen molemmissa lajeissa, ja mestari ainoastaan kahdessa: minisuksi-pujottelu sekä -suurpujottelu. Minisuksi Super-G:n mm-kisat Espoon Viherlaaksossa, peruutettiin aikoinaan rohkeiden osallistujien puutteen johdosta, syöksylasku peruutettiin ainoan vapaaehtoisen koelaskijan (Fremen) todettua sen kirjaimellisesti hengen vaaralliseksi.

Siis lähes välittämästi hengen poistavaksi. Mitalia ei jaettu.

 

[synti-ilmo]

On käynyt ilmi että olen keskinkertainen molemmissa lajeissa, ja mestari ainoastaan kahdessa

Miehen oma mielipide; ehkä oletkin mestari yhdessä - jos et kahdessa, kolmessa.

Kyllähän tää suomalainen omanarvontunteenlapioiminen tunnetaan.

Jep, mullekin nuorisokisoissa jaettiin sekä maratoonissa (paikallisen pitäjän nuorisoseuran pitämä) että suunnistuksessa ykkösmitali, mutta silti olen tänään reilu kolmekymppinen tupangia polttava juoppo.
Ja joo, ala- sekä yläasteella olin sekä sadanmetrin että kilometrin ykkösjätkä. Ja mitä näitä paskatitteleitä tulee nyt hiihtoon ja varsinkin hiihtosuunnistukseen.

Toisin sanoen: nuoruus menee ja tulee ja sitten pitää pärjätä vanhuuden kanssa, olit sitten 32- tai 47-vuotias.