Alkeiskurssilla (kesto yleensä 3-5kk), on ohjatut harjoitukset pari kertaa viikossa - tästä saa ensinnäkin loivahkon laskeutumisen kontaktilajeihin, samalla voi miettiä että ovatko nämä oma juttu. Thai-nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä hyvä alkeiskurssi keskittyy lihas- ja peruskunnon kohottamiseen otteluspesifillä tavalla, luottamuksen rakentamiseen valmentajaan ja muihin kurssilaisiin (sparraat myöhemmin osan kanssa, joten se 50% päähän ja 75-90% tehoilla vartaloon ja jalkoihin on asia jossa täytyy pystyä luottamaan harjoitusvastustajaan), tosin alkeiskurssilta siirtyy sparraus-tunneille oman käsitykseni mukaan vain noin 10-15%), lisäksi paljon aikaa käytetään ottelunomaiseen liikkumiseen ja itsensä suojaamiseen vastustajan tekniikoilta, sekä hyökkäyksien/ vastahyökkäyksien ajoittamiseen ja rakentamiseen jalkatyöskentelyllä ja painonsiirroilla.
Ihan kurssin loppuvaiheessa aletaan vasta lyödä/ potkia, ensin ilmaan ja sitten mitseihin/ thai-pädeihin tai suojuksiin (säärisuojat ja hanskat/ päänsuojus). Myös nyrkkien ja ranteiden oikeaoppinen sitominen murtumien estämiseksi, sekä hanskoihin ja jalkasuojiin tottuminen vaatii aikansa, ja myös hammassuojaan tottuminen kestää aikansa kun se täytyy itse lämmittää ja purra sopivaksi siten että se yleensä pysyy paikallaan. Hengästyneenä urheileminen hammassyndien kanssa vaatiikin itse asiassa tosiaan vähän totuttelua.
Eli suosittelen alkeiskurssia ehdottomasti, sen jälkeen voi ottaa yksityistunteja, mutta niissä intensiteetti nousee väkisinkin todella korkeaksi ihan tekniikka-harjoittelussakin, koska kyseessä on lajivalmentaja ja ehkä kaksi koulutettavaa. Helpompi treenata välillä erilaista ja erikokoista vastustajaa vastaan, niin voi välillä vetää vähän happeakin. Kaikki (siis kaikki) harjoittelu on lajinomaista, eli vatsat jne. tehdään 3 min päällä ja 1 min taukoa, koko ajan ja joka kerta, että keho tottuu erä-muotoiseen toimintaan. Tämä on aluksi aika helvetillistä, kun normaali ihminen hakkaa ja potkii säkkiä ehkä 40-60 sekuntia huoletta ja sitten tulee jo ongelmia jatkaa ne 2 minuuttia lisää. Ja se oli eka erä! Ja se minuutin palautuminen on esim. sali-/ painoharjoitteluun tottuneelle hyvin lyhyt aika, kyseessä on käytännössä kuitenkin VO2_max -tyyppinen harjoittelu ainakin aluksi kun ei ole kunnon rytmiä hengitykseen ja liikkumiseen, eikä mikään maksimivoimasuoritus oikeastaan ikinä. Otteluleirillä saatetaan sparrata kymmenen erääkin, jos valmentaja on porukan asenteeseen tyytymätön
. Lähinnä suurin osa kovemmasta harjoittelusta tehdään joko väsyneenä tai erittäin väsyneenä, lisäksi on mustelmia, pieniä revähdyksiä ja vähäpätöisempiä hiusmurtumia erinainen liuta kiusana.
Viime kädessä alkeiskurssilla on paljon porukkaa jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa, joten siellä on hyvä jutella muiden kanssa miten heillä menee, ja miltä homma tuntuu.
Oma kokemus siis ainoastaan täys-kontaktilajista. Noihin mainitsemiini voi lisätä kyo kuyshinkai -karaten ja ju-jutsun, joissa vedetään kovalla kontaktilla, ja tietty vapaaottelun, jossa on myös ju-jutsun mattotyöskentely ja erät 5-minuuttia joten en edes tiedä miten sitä ryhtyisi suosittelemaan... se vaatii kuntoa varmaan ihan älyttömästi.
Ainakin Helsingissä oli Combat Academyllä sanotaan yli 30-vuotiaille myös nk. pappa-thai, jossa mentiin vähän rennommin, elämänkokemus antaa lisävoimaa
. Pari duunikaveria kävi sen alkeiskurssin, ja vaimonsa olivat ihan vaikuttuneita. Vatsoja tehdään normaalissa 3-4krt/ vko harjoitteluruutinissa viikossa 1000-2000, ryhmän tasosta riippuen, joten kyllä se sixpäkki sieltä pukkaa esille jossain vaiheessa. Venyttelyyn käytetään myös paljon aikaa, yleensä 10-15 minuuttia harjoitusten lopussa, joten siinäkin kehitystä näkyy nopeasti, vaikka se on melko epämiellyttävää oikeastaan aina ja ikuisesti.
Tsemppiä! It'll change your life man, and that's a fact.
