Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

Sattuipa uutisvirrassani silmiin tällainen joka samantien yhdistyi tämän ketjun aiheeseen. Nyt kun reservin sotakoneet on valtion suhteen laitettu levolle MPK:n ja kertausharjoitusten osalta epidemian ajaksi, voi tätä kamppailupuolta opiskella myös verkon yli. Hipko tarjoaa kaikille lajeilleen etäopetusta videoiden ja seminaarien muodossa. (Itselläni ei ole mitään kaupallista kytköstä eikä muutenkaan muuta kytköstä kuin että omalta kilpakamppailuajalta tuttuja naamoja.) https://hipko.mykajabi.com/hipko-on...Qu_77XKZk0Xm4hyqw9pA7-f6z_54OzldIDFlnEf412qEo
 
No vaikka kyynärpäällä lyöminen, vastustajan nykäisy tai heitto lattiaan - ennen arvon markiisin sääntösettiä ihan normaaleita tekniikoita nyrkkeilyssä. Viimeksimainitut nykyään vaikeaa jo varusteidenkin puolesta vaikka olisi sallittuakin.

No siis ajattelin nyrkkeilynä ihan urheilulajia, eli "arvon markiisin" sääntöjen aikoja. Sallittuja tekniikoita thainyrkkeilyssä, että kyllähän nuo hanskojen kanssakin toimivat
Mutta ilmaisin itseäni ehkä vähän epäselvästi: pointtini on se että nyrkkeilyn muuttuneet säännöt ovat muovanneet lajin taktiikkaa ja tekniikkaa aivan samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin urheilulajissa. Esimerkiksi Jack Johnsonin aikaan nyrkkeilyhanskat oli pienempiä ja kovempia eikä erien lukumäärässä ollut rajoituksia. Nyrkkeily oli siihen aikaan enemmän kestävyyslaji kuin nykyään. Silloin ei voinut olla 3 erän jälkeen puhki, niinkuin nykynyrkkeilijät usein. Siitä vielä kauemmas 1800-luvulle kun mennään, kun nyrkkeiltiin paljain nyrkein tai ihan köpöisillä rukkasilla, niin se oli vielä enemmän erinäköistä kuin nykynyrkkeily. Esimerkiksi vanha englantilainen nyrkkeilyasento joka nykyään näyttää hassulta - nojataan taaksepäin - oli niissä oloissa ihan toimiva ja hyväksi havaittu. Sen sijaan vaikka Mike Tysonin tyylillä ei todennäköisesti olisi pitkälle pötkitty siihen aikaan: kädet olisivat hajonneet.
On nyrkkeilyn tasokin muovannut sitä _paljon_. Nyrkkeily oli tuolloin nuori laji ja paljasnyrkkeily on sitten asia erikseen, siinä pitää tosiaan säästää käsiä jos meinaa matsata usein. Tiedätkö oliko avokämmenlyönti kielletty? Se on nimittäin paljaalla vallan mainio yläkoukku.

Eikö tuo taaksenojailu ole nimeltään Irish stance?
 
Sattuipa uutisvirrassani silmiin tällainen joka samantien yhdistyi tämän ketjun aiheeseen. Nyt kun reservin sotakoneet on valtion suhteen laitettu levolle MPK:n ja kertausharjoitusten osalta epidemian ajaksi, voi tätä kamppailupuolta opiskella myös verkon yli. Hipko tarjoaa kaikille lajeilleen etäopetusta videoiden ja seminaarien muodossa. (Itselläni ei ole mitään kaupallista kytköstä eikä muutenkaan muuta kytköstä kuin että omalta kilpakamppailuajalta tuttuja naamoja.) https://hipko.mykajabi.com/hipko-on...Qu_77XKZk0Xm4hyqw9pA7-f6z_54OzldIDFlnEf412qEo
Itse maksan oman salini maksut täysimääräisenä vaikka en treenaamaan pääsekään, aika moni sali julkaisee erilaisia videoita, omanikin. Itselleni niistä ei pitkän taustan vuoksi ole juuri iloa, keksin itsekin treenirungon nyrkkeilyyn tai thainyrkkeilyyn. Aivan hiton tylsää yksin, eikä ole edes säkkiä. Avaisivat jo ne pirun salit... :/
 
Sattuipa uutisvirrassani silmiin tällainen joka samantien yhdistyi tämän ketjun aiheeseen. Nyt kun reservin sotakoneet on valtion suhteen laitettu levolle MPK:n ja kertausharjoitusten osalta epidemian ajaksi, voi tätä kamppailupuolta opiskella myös verkon yli. Hipko tarjoaa kaikille lajeilleen etäopetusta videoiden ja seminaarien muodossa. (Itselläni ei ole mitään kaupallista kytköstä eikä muutenkaan muuta kytköstä kuin että omalta kilpakamppailuajalta tuttuja naamoja.) https://hipko.mykajabi.com/hipko-on...Qu_77XKZk0Xm4hyqw9pA7-f6z_54OzldIDFlnEf412qEo

Samanlaisia virtuaalitreenejä videoiden avulla järjestävät myös monet muut kamppailuseurat. Suomen Taekwondoliitolla on yhteinen portaali, mihin eri seurat voivat ladata omia videoitaan. Seuraan ja osallistun kyllä päivittäin näihin treeneihin, aina kun on siihen aikaa. Jotkut tulevat päiväsaikaan, kun oon töissä, niin silloin ei ehdi. Mutta muuten. HipKolla taitaa olla kaikkein kattavin tarjonta, heillä eriteltynä eri lajit ja myös ikä- ja tasoryhmät. Iso hatunnosto Timolle ( Räkköläinen ), jonka tunnen jo yli 30 vuoden ajalta.
 
Voe mahoton, joskus nuorempana ja notkeena lähti vielä ihan kelvollisesti tuommonen helikopteripotku, nykyään jo pelkkä yrittämisen ajatteleminenkin saa aikaiseksi hillityn naurunpyrähdyksen :ROFLMAO:
 
Itse maksan oman salini maksut täysimääräisenä vaikka en treenaamaan pääsekään, aika moni sali julkaisee erilaisia videoita, omanikin. Itselleni niistä ei pitkän taustan vuoksi ole juuri iloa, keksin itsekin treenirungon nyrkkeilyyn tai thainyrkkeilyyn. Aivan hiton tylsää yksin, eikä ole edes säkkiä. Avaisivat jo ne pirun salit... :/

Terve, ehkä tunnetaan jos olet stadista, itselläni

Helsingin Kick-boxing club
Top Fghters club
Combat Academy of Finland

(jossain vaiheessa kävi mielessä että kuka näitä nimiä ei-sarkastisesti keksii...)

Mutta: Muay Thai Dynamite. Tietää miltä kipu tuntuu, change your life, swear to god!

Kun alkaa Tilhi painaa käsissä... käy ne mettätyöt näinkin :)

 
Loma.

Aamulla lähdin reippaalle kävelylle joen varteen. Heiluttelin käsiä ja jalkoja kuntolaitteilla. Välillä otin pienen spurtin ja iskin ilmaan muutaman sarjan, jotta sain jäsenet
eloon. Sen jälkeen palasin kotiin ja tein kuistillani pa tuan chi -harjoituksen.

Nyt kahvi maistuu entistä paremmalta.
 
Pa tuan chin on vanha munkkien ki-aamuvoimistelu, jossa oleellista on hengitys, joka keskitetään seika tandeniin (solar plexus, länsimaalaisittain alavatsan ja selkärangan välissä). Energia kerätään sisäänhengityksellä (sympaattinen hermosto) ja parasympaattinen hermosto taas pelaa uloshengityksessä.

Kun käsillä kerätään energaa (sisäänhengitys), sitä myös kerätään mielikuva ja kun vaikkapa "kannatellaan taivasta" uloshengitettäessä, sitä myös kannatellaan. Uloshengityksen aikana kuvitellaan vastus, käsi kannattelee tai työntää kuviteltua jumppapalloa, jota työnnetään keskittämällä energia sen kauimmaiseen ulkoreunaan.

Vaikka kaikki tapahtuu tyhjässä, alkaa tapahtua kummia asioita. Jotkut osaavat viedä hengityksen tasapainon aika pitkälle, mutta hyötyä ki-energiasta on vain, kun sen yhdistää kovaan jutsuun. Pelkästään toiseen tarttumalla ei tule kokonaisuutta. On aina jing ja jang. Tasapainoharjoituksista tavallaan tässä on kysymys.

Harjoitukset on helppo muistaa, jos opettelee niiden nimet esim. "kannattele taivasta" tai "jännitä jousi ja ammu haukka". Mielikuva auttaa laittamaan sen energian oikeaan suuntaan.

Etummaisella on mieli mukana ja energian voi nähdä. Näen myös ne turistit, jotka vain apinoivat liikkeitä mutta eivät kerää energiaa yhtään, eivät keskity. Oikealla oleva heppu on esimerkiksi on sellainen. Hänen kanssaan pitäisi käydä kehityskeskustelu.

 
Viimeksi muokattu:
Jahas Khabib kertoi laittavansa hanskat naulaan. Saa nähdä tekeekö vielä yksittäisiä comeback matseja.
Siitä vielä vähän lapsuuden aikaisia reenejä.
 
Alasvienti juhlaa.

 
Sellainen kokemus että noi sattuu oikeasti ihan thai-nyrkkeilyssäkin. Vapaaottelusta puhumattakaan...
Syö kummasti toisen motivaatiota kun jatkuvasti joutuu keräilemään itseään tontista...
 
Syö kummasti toisen motivaatiota kun jatkuvasti joutuu keräilemään itseään tontista...
Joo, ja ns. 'ilmat pihalle' on yllättävän hajottava kokemus, kun pitäisi nousta takasin ylös ja jatkaa sparrausta, ottelusta puhumattakaan. Ei meinaan tahdo onnistua!
Kestää ikuisesti päästä takaisin rytmiin, jos edes kykenee.
Siinä tulee meinaan se toinen kaveri vielä päälle, ja yleensä joku terävä kyynärpää tjms. vahingossa just väärässä kohdassa.

Kyllä siinä on vähän keräilyä todellakin... :) . Mutta silti suosittelisin lajia lapsilleni, jos mulla olis sellaisia. Pelko pois, käy vaaraa päin on se mitä tosta oppi.
 
Paikallinen kamppailusali mainostaa mahdollisuutta privaattitunteihin.

Osaako joku sanoa, saako kahdesta privaattitunnista saman määrän ja taidon kuin perinteisestä alkeiskurssista?
 
Paikallinen kamppailusali mainostaa mahdollisuutta privaattitunteihin.

Osaako joku sanoa, saako kahdesta privaattitunnista saman määrän ja taidon kuin perinteisestä alkeiskurssista?
Näin yleisesti ottaen sanoisin, että alkeiskurssilla kerkeää paremmin hioa eri liikkeitä ja tekniikoita kuntoon pidemmällä aikavälillä, kun ei tule kerralla liikaa asiaa. Ja toistot ratkaisee tässäkin! Paljon vaikuttaa myös omatoiminen harjoittelu treenien jälkeen. Olisi hyvä käydä vähintään mielikuvaharjoitteluna opittuja asioita läpi tai vaikka peilin edessä lyöntejä, potkuja jne. Eli saman määrän (tekniikoita) voi kyllä mun näkemyksen mukaan saada kahdella kerralla privana, mutta paremmat taidot saisi alkeiskurssilla, joka on yleensä n. 10-20 harjoituskertaa oman kokemuksen mukaan.
 
Paikallinen kamppailusali mainostaa mahdollisuutta privaattitunteihin.

Osaako joku sanoa, saako kahdesta privaattitunnista saman määrän ja taidon kuin perinteisestä alkeiskurssista?
Alkeiskurssilla (kesto yleensä 3-5kk), on ohjatut harjoitukset pari kertaa viikossa - tästä saa ensinnäkin loivahkon laskeutumisen kontaktilajeihin, samalla voi miettiä että ovatko nämä oma juttu. Thai-nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä hyvä alkeiskurssi keskittyy lihas- ja peruskunnon kohottamiseen otteluspesifillä tavalla, luottamuksen rakentamiseen valmentajaan ja muihin kurssilaisiin (sparraat myöhemmin osan kanssa, joten se 50% päähän ja 75-90% tehoilla vartaloon ja jalkoihin on asia jossa täytyy pystyä luottamaan harjoitusvastustajaan), tosin alkeiskurssilta siirtyy sparraus-tunneille oman käsitykseni mukaan vain noin 10-15%), lisäksi paljon aikaa käytetään ottelunomaiseen liikkumiseen ja itsensä suojaamiseen vastustajan tekniikoilta, sekä hyökkäyksien/ vastahyökkäyksien ajoittamiseen ja rakentamiseen jalkatyöskentelyllä ja painonsiirroilla.
Ihan kurssin loppuvaiheessa aletaan vasta lyödä/ potkia, ensin ilmaan ja sitten mitseihin/ thai-pädeihin tai suojuksiin (säärisuojat ja hanskat/ päänsuojus). Myös nyrkkien ja ranteiden oikeaoppinen sitominen murtumien estämiseksi, sekä hanskoihin ja jalkasuojiin tottuminen vaatii aikansa, ja myös hammassuojaan tottuminen kestää aikansa kun se täytyy itse lämmittää ja purra sopivaksi siten että se yleensä pysyy paikallaan. Hengästyneenä urheileminen hammassyndien kanssa vaatiikin itse asiassa tosiaan vähän totuttelua.
Eli suosittelen alkeiskurssia ehdottomasti, sen jälkeen voi ottaa yksityistunteja, mutta niissä intensiteetti nousee väkisinkin todella korkeaksi ihan tekniikka-harjoittelussakin, koska kyseessä on lajivalmentaja ja ehkä kaksi koulutettavaa. Helpompi treenata välillä erilaista ja erikokoista vastustajaa vastaan, niin voi välillä vetää vähän happeakin. Kaikki (siis kaikki) harjoittelu on lajinomaista, eli vatsat jne. tehdään 3 min päällä ja 1 min taukoa, koko ajan ja joka kerta, että keho tottuu erä-muotoiseen toimintaan. Tämä on aluksi aika helvetillistä, kun normaali ihminen hakkaa ja potkii säkkiä ehkä 40-60 sekuntia huoletta ja sitten tulee jo ongelmia jatkaa ne 2 minuuttia lisää. Ja se oli eka erä! Ja se minuutin palautuminen on esim. sali-/ painoharjoitteluun tottuneelle hyvin lyhyt aika, kyseessä on käytännössä kuitenkin VO2_max -tyyppinen harjoittelu ainakin aluksi kun ei ole kunnon rytmiä hengitykseen ja liikkumiseen, eikä mikään maksimivoimasuoritus oikeastaan ikinä. Otteluleirillä saatetaan sparrata kymmenen erääkin, jos valmentaja on porukan asenteeseen tyytymätön :) . Lähinnä suurin osa kovemmasta harjoittelusta tehdään joko väsyneenä tai erittäin väsyneenä, lisäksi on mustelmia, pieniä revähdyksiä ja vähäpätöisempiä hiusmurtumia erinainen liuta kiusana.

Viime kädessä alkeiskurssilla on paljon porukkaa jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa, joten siellä on hyvä jutella muiden kanssa miten heillä menee, ja miltä homma tuntuu.
Oma kokemus siis ainoastaan täys-kontaktilajista. Noihin mainitsemiini voi lisätä kyo kuyshinkai -karaten ja ju-jutsun, joissa vedetään kovalla kontaktilla, ja tietty vapaaottelun, jossa on myös ju-jutsun mattotyöskentely ja erät 5-minuuttia joten en edes tiedä miten sitä ryhtyisi suosittelemaan... se vaatii kuntoa varmaan ihan älyttömästi.
Ainakin Helsingissä oli Combat Academyllä sanotaan yli 30-vuotiaille myös nk. pappa-thai, jossa mentiin vähän rennommin, elämänkokemus antaa lisävoimaa :). Pari duunikaveria kävi sen alkeiskurssin, ja vaimonsa olivat ihan vaikuttuneita. Vatsoja tehdään normaalissa 3-4krt/ vko harjoitteluruutinissa viikossa 1000-2000, ryhmän tasosta riippuen, joten kyllä se sixpäkki sieltä pukkaa esille jossain vaiheessa. Venyttelyyn käytetään myös paljon aikaa, yleensä 10-15 minuuttia harjoitusten lopussa, joten siinäkin kehitystä näkyy nopeasti, vaikka se on melko epämiellyttävää oikeastaan aina ja ikuisesti.
Tsemppiä! It'll change your life man, and that's a fact.
 
Viimeksi muokattu:
Paikallinen kamppailusali mainostaa mahdollisuutta privaattitunteihin.

Osaako joku sanoa, saako kahdesta privaattitunnista saman määrän ja taidon kuin perinteisestä alkeiskurssista?
Vastaus kysymykseen ilman muita tietoja. -> Ei saa.
Mistä lajista on kyse? Onko kyseistä lajia tukevista lajeista kokemusta ?
Kamppailu-urheilussa 2-3 kk ja 2krt/ vk peruskurssikin on kyllä mielestäni aika lyhyt aika. Saisi olla lähempänä 6kk ja 3krt /vk.
Ainakin kamppailu-urheilu puolella privaattitunnit on tarkoitettu lähinnä peruskurssin jälkeiseen harjoitteluun ja todennäköisesti harjoittelua on kertynyt pidempääkin esim 2v .
Pois lukien joitakin poikkeuksia jolloin ei syystä taikka toisesta käydä toisen lajin peruskurssia eikä lajin ns normitreeneissä.
Tällöin privaattitunneilla mahdollisesti ns. räätälöidyillä haetaan esimerkiksi toisesta lajista tukea päälajiin ja toinen laji on jossain määrin tuttu esimerkiksi osittain samojen tekniikoiden takia.

Loppupeleissä privaatti tuntien tarjoajalta kannattaa kysyä näkemyksiä.
 
Alkeiskurssilla (kesto yleensä 3-5kk), on ohjatut harjoitukset pari kertaa viikossa - tästä saa ensinnäkin loivahkon laskeutumisen kontaktilajeihin, samalla voi miettiä että ovatko nämä oma juttu. Thai-nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä hyvä alkeiskurssi keskittyy lihas- ja peruskunnon kohottamiseen otteluspesifillä tavalla, luottamuksen rakentamiseen valmentajaan ja muihin kurssilaisiin (sparraat myöhemmin osan kanssa, joten se 50% päähän ja 75-90% tehoilla vartaloon ja jalkoihin on asia jossa täytyy pystyä luottamaan harjoitusvastustajaan), tosin alkeiskurssilta siirtyy sparraus-tunneille oman käsitykseni mukaan vain noin 10-15%), lisäksi paljon aikaa käytetään ottelunomaiseen liikkumiseen ja itsensä suojaamiseen vastustajan tekniikoilta, sekä hyökkäyksien/ vastahyökkäyksien ajoittamiseen ja rakentamiseen jalkatyöskentelyllä ja painonsiirroilla.
Ihan kurssin loppuvaiheessa aletaan vasta lyödä/ potkia, ensin ilmaan ja sitten mitseihin/ thai-pädeihin tai suojuksiin (säärisuojat ja hanskat/ päänsuojus). Myös nyrkkien ja ranteiden oikeaoppinen sitominen murtumien estämiseksi, sekä hanskoihin ja jalkasuojiin tottuminen vaatii aikansa, ja myös hammassuojaan tottuminen kestää aikansa kun se täytyy itse lämmittää ja purra sopivaksi siten että se yleensä pysyy paikallaan. Hengästyneenä urheileminen hammassyndien kanssa vaatiikin itse asiassa tosiaan vähän totuttelua.
Eli suosittelen alkeiskurssia ehdottomasti, sen jälkeen voi ottaa yksityistunteja, mutta niissä intensiteetti nousee väkisinkin todella korkeaksi ihan tekniikka-harjoittelussakin, koska kyseessä on lajivalmentaja ja ehkä kaksi koulutettavaa. Helpompi treenata välillä erilaista ja erikokoista vastustajaa vastaan, niin voi välillä vetää vähän happeakin. Kaikki (siis kaikki) harjoittelu on lajinomaista, eli vatsat jne. tehdään 3 min päällä ja 1 min taukoa, koko ajan ja joka kerta, että keho tottuu erä-muotoiseen toimintaan. Tämä on aluksi aika helvetillistä, kun normaali ihminen hakkaa ja potkii säkkiä ehkä 40-60 sekuntia huoletta ja sitten tulee jo ongelmia jatkaa ne 2 minuuttia lisää. Ja se oli eka erä! Ja se minuutin palautuminen on esim. sali-/ painoharjoitteluun tottuneelle hyvin lyhyt aika, kyseessä on käytännössä kuitenkin VO2_max -tyyppinen harjoittelu ainakin aluksi kun ei ole kunnon rytmiä hengitykseen ja liikkumiseen, eikä mikään maksimivoimasuoritus oikeastaan ikinä. Otteluleirillä saatetaan sparrata kymmenen erääkin, jos valmentaja on porukan asenteeseen tyytymätön :) . Lähinnä suurin osa kovemmasta harjoittelusta tehdään joko väsyneenä tai erittäin väsyneenä, lisäksi on mustelmia, pieniä revähdyksiä ja vähäpätöisempiä hiusmurtumia erinainen liuta kiusana.

Viime kädessä alkeiskurssilla on paljon porukkaa jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa, joten siellä on hyvä jutella muiden kanssa miten heillä menee, ja miltä homma tuntuu.
Oma kokemus siis ainoastaan täys-kontaktilajista. Noihin mainitsemiini voi lisätä kyo kuyshinkai -karaten ja ju-jutsun, joissa vedetään kovalla kontaktilla, ja tietty vapaaottelun, jossa on myös ju-jutsun mattotyöskentely ja erät 5-minuuttia joten en edes tiedä miten sitä ryhtyisi suosittelemaan... se vaatii kuntoa varmaan ihan älyttömästi.
Ainakin Helsingissä oli Combat Academyllä sanotaan yli 30-vuotiaille myös nk. pappa-thai, jossa mentiin vähän rennommin, elämänkokemus antaa lisävoimaa :). Pari duunikaveria kävi sen alkeiskurssin, ja vaimonsa olivat ihan vaikuttuneita. Vatsoja tehdään normaalissa 3-4krt/ vko harjoitteluruutinissa viikossa 1000-2000, ryhmän tasosta riippuen, joten kyllä se sixpäkki sieltä pukkaa esille jossain vaiheessa. Venyttelyyn käytetään myös paljon aikaa, yleensä 10-15 minuuttia harjoitusten lopussa, joten siinäkin kehitystä näkyy nopeasti, vaikka se on melko epämiellyttävää oikeastaan aina ja ikuisesti.
Tsemppiä! It'll change your life man, and that's a fact.
Siis jotain tälläistä... tarkoitus pyhittää keinot!

 
Back
Top