D
Deleted member 24
Guest
Toistan nyt hieman itseäni toisesta ketjusta:
En ole kuullut asevelvollisuuden lakkauttajien pystyvän vastaamaan tähän asevelvollisuuden lakkauttamisen aiheuttamaan yhteiskunnalliseen haasteeseen: Kaikissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa asevoimissa rekrytointi aiheuttaa todellisia ongelmia. Miksi nämä eivät koskisi Suomea viimeistään 20-30 vuoden perspektiivillä?
Jos Suomen vapaaehtoisuuteen perustuva rekrytointipotentiaali heijastelisi keskipitkällä aikavälillä muiden kehittyneitten länsimaisten demokratioitten keskimääräistä tilannetta niin rekrytointipotentiaalimme olisi noin 7,2 promillea väestöstä. Se on karvan verran vajaa 40 000 henkeä.
Jos mahdollisen vapaaehtoisuuteen perustuvan asevoiman perusjako olisi saman kaltainen kuin muilla samassa tilanteessa olevilla kehittyneillä länsimaisilla demokratioilla niin noin puolet näistä saaataisiin pidettyä vakipalveluksessa ja puolet reservissä. Vakinaisessa palveluksessa olevista vajaa 3000 miestä menisi merivoimille ja saman verran ilmavoimille joten maavoimille jäisi noin 14 000 miestä. Maavoimien kriisivahvuus lienisi maksimissaan noin 28 - 32 000 miestä.
En ole kuullut asevelvollisuuden lakkauttajien pystyvän vastaamaan tähän asevelvollisuuden lakkauttamisen aiheuttamaan yhteiskunnalliseen haasteeseen: Kaikissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa asevoimissa rekrytointi aiheuttaa todellisia ongelmia. Miksi nämä eivät koskisi Suomea viimeistään 20-30 vuoden perspektiivillä?
- Miksi meille, toisin kuin muille kehittyneille länsimaisille demokratioille, kertyisi vapaaehtoisuuden pohjalta asevoima, jonka pääluku olisi suurempi kuin tuo noin 40 000 henkeä, kun tuo 7,2 promillea tuntuu olevan länsimaisen demokrtatian luonnollinen asevoiman henkilöstöpotentiaali?
- Asepalveluksessa on ikävät aspektinsa. Asepalveluksessa opetellaan monia moraalisesti ambivalentteja taitoja joista monille tulee tahrautunut olo ja siellä tulee kylmä, märkä ja nälkä, siellä lika tarttuu ja sattuukin välillä ja joutuu tekemään mitä käsketään vaikkei haluaisi ja sitten hatuttaa. Jos kulttuurinormiksi asetetaan tilanne jossa kenenkään ei tarvitse edes ajatella alistuvansa tähän ellei halua, jossa kansalainen ei joudu edes pohtimaan palveluksen ideaa hetkeäkään, miten asevelvollisuuden palauttaminen sujuu mikäli sitä tarvitaankin taas vaikkapa 10 vuoden kuluttua?
- Miten valikoivaa asevelvollisuutta estetään muuttumasta vapaaehtoisuuteen perustuvaksi rekrytoinniksi edellisen kohdan tekijöiden aiheuttamien paineiden valossa 20-30 vuoden perspektiivillä? Onko se todella mahdollista ja miten siitä saadaan radikaali varmuus? (Vaadin radikaalia varmuutta tässä asiassa, varmuutta jossa epäsuotuisan kehityksen todennäköisyys lähenee nollaa.)
- Eikö kansalaisella todella muka saa olla palvelua edellyttäviä velvollisuuksia valtiota, eli toisia kansalaisia kohtaan?
- Kuinka moni meistä todella ajattelee, että heillä voisi olla oikeuksia valtion suhteen muttei lainkaan velvollisuuksia. (Edelleen valtiohan tarkoittaa viimekädessä toisia kansalaisia)
- Jos joku todella aidosti ajattelee tasavallassa veron olevan ryöstö ja asevelvollisuuden orjuutta niin voiko tämä ihminen kokea olevansa tämän tasavallan jäsen ja jos ei niin mitä jos mitään tästä seuraa?
- Kuinka paljon tässä koko keskustelussa tosiasiassa on kyse yhteisöllisyyden ja kansalaisuuden kokemusten katkeamisesta?