Kuten linkittämässäni tutkimuksessa todettiin, suhteellisen korkeaa armeijan miesvahvuutta ylläpitävän Suomen olisi erityisen kannattavaa luopua asevelvollisuudesta ja siirtyä vapaaehtoisarmeijaan, sillä vapaaehtoismallin tuottamat kustannussäästöt ovat suuremmat silloin kun miesvahvuus on suhteellisen korkea.
Kuten yllä todettiin, tutkimus taisi käsitellä jatkuvasti palveluksessa olevaa sotaväkeä, johon meillä ei toivottavasti ole tarvetta.
Olen kantapään kautta oppinut, että mallit yleensä ja analyyttisen ratkeavuuden muottiin pakotetut talousteoreettiset mallit erityisesti ovat hyvä renki mutta huono isäntä, ja nyt suoraan sanoen näen ilmassa liikaa varoitusmerkkejä liian likinäköisestä teoriauskosta.
En tiedä, oletko itse rakentanut tälläisiä malleja; minä olen. Yksi asia, minkä niitä tehdessä oppii toivottavasti nopeasti, on se, että malleilla on tavattoman helppo huijata sekä itseään että muita. Valitsemalla oletukset sopivasti, tuloksetkin saadaan sopiviksi. Tuossa linkittämässäsi mallissa tehtiin joka sivulla lukuisia oletuksia, ja jos kirjoittajana tosiaan on asevelvollisuutta voimakkaasti vastustava henkilö, herää kysymys, onko oletukset hierottu sopiviksi. Tämä ei edellytä minkäänlaista tuottamuksellisuutta, ihminen nyt vain on sellainen, että jonkin asian puolesta argumentoidessaan sitä käyttää mieluusti niitä omalle näkemykselle suotuisia vaihtoehtoja.
Eiköhän tämä ole osaltani tässä. Olen yllä esittänyt näkökohtia, joiden nojalla en usko käyttämiesi mallien mallintavan kovin hyvin todellisuutta, joten mallien tulosten toistaminen ei muuta kantaani.
Jatkoa ajatellen, suosittelen perehtymään taloustiedettä ja erityisesti analyyttisesti ratkeavia malleja kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Muistakin syistä kiinnostava populaari kirja, jossa aihetta sivutaan, on esim. Beinhockerin Origin of Wealth. Myös Benoit Mandelbrot on kirjoittanut aiheesta.
