Kohtuullista pamputtamista? Katalonia ei ole täysin ymmärtänyt, että EU on pettänyt sen
Matti Virtanen
Katalonian ja Espanjan välit katkesivat tällä viikolla, kun itsenäisyyttä tavoittelevan maakunnan johtaja Carles Puigdemont valmisteli itsenäisyysjulistusta, Espanjan kuningas Felipe VI vetosi kuningaskunnan itsenäisyyden puolesta ja tiedotusvälineet pohdiskelivat jo sisällissodan mahdollisuutta.
Väärin meni.
Oikeastaan me muiden EU-maiden kansalaiset emme saisi ajatella, että kyseessä on kiista kahden osapuolen välillä. EU:n virallinen kanta on, ettei ole mitään osapuolia, joiden välejä voisi sovitella.
Espanjan hallitus ilmeisesti on tiennyt koko ajan, ettei Brysselistä tule tukea separatistimaakunnalle. EU:lla on väkivallattomuutta korostava perussopimus, mutta ennen muuta unioni on legalistinen rakennelma, jossa toimitaan mieluummin lain kirjaimen kuin hengen mukaisesti.
Mellakkapoliisien lähettäminen estämään viime sunnuntain kansanäänestystä oli myös legalistinen toimenpide, suora seuraus Espanjan perustuslakituomioistuimen päätöksestä, jonka mukaan kansanäänestys oli laiton.
Poliisi yritti estää laittomuudet käyttämällä keskusvallan väkivaltamonopolia.
Pamputus lopetettiin kuitenkin äänestyspäivän aikana hieman yllättäen, mikä viittaa siihen, että hallitus pelästyi kansainvälistä reaktiota ja antoi poliisijohdolle uudet ohjeet.
Espanjan pääministeri Mariano Rajoy ilmaisi kuitenkin tukensa poliisille. Pamputus oli kuulemma ollut ”kohtuullista”. Vakavasti loukkaantuneita oli vain kaksi.
Katalaanien itsenäisyysliike sai vauhtia viime vuonna, kun edellinen aluehallintojohtaja Artur Mas joutui eroamaan. Hänen kantansa itsenäisyyteen oli sama kuin Katalonian väestön enemmistön: lisää autonomiaa, vähemmän veroja Madridiin, mutta ei itsenäisyydelle.
Masin tiukka talouspolitiikka kuitenkin suututti vasemmiston, mikä avasi tien toiselle porvaripoliitikolle: Puigdemontin johdolla maakunnan linja muuttui itsenäisyysmieliseksi melkein vahingossa.
Katalonian sisäpolitiikka on yhtä riitaisaa kuin missä tahansa eurooppalaisessa demokratiassa, mutta yksi yhteinen piirre puolueilla kuitenkin on: ne ovat hyvin EU-myönteisiä. ”Euroopan unionille olisi hyvä uutinen, jos se saisi jäsenekseen meidän kaltaisemme Eurooppa-myönteisen ja federalistisen jäsenen”, Puigdemont sanoi viime vuonna.
EU on puolestaan lietsonut Katalonian itsenäisyyshenkeä vuosikymmenien ajan korostamalla ”Alueiden Eurooppaa” ja subsidiariteettiperiaatetta, jonka mukaan kaikki päätökset pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia.
Katalaanit eivät ehkä vielä ole täysin ymmärtäneet, että EU on pettänyt heidät. Samalla tavalla se pettää muutkin separatistiliikkeet, joiden hankkeilla ei ole keskushallinnon siunausta.
Sopuisasti saa toki itsenäistyä: Skotlannin itsenäistyminen sopisi EU:lle, jos alueen asukkaat vain suostuisivat kannattamaan sitä.
Myös Ahvenanmaan itsenäisyyspuolue Ålands Framtid on alkanut vaatia kansanäänestystä. Pienten kansojen puolustajana tunnettu Suomen hallitus nostaisi todennäköisesti kädet pystyyn: ”Lycka till!”
