1930–1940-luku
Kansalaissodan jälkeinen suomalainen yhteiskunta
oli jakautunut jyrkästi kahtia 1930-luvulle tultaessa.
Kaunaa kannettiin niin äärioikeiston kuin äärivasem-
miston leireissä. Pitkät lakot ja talouden romahtami-
nen jyrkensivät vastakkainasettelua.
Luottamus maan silloisen järjestysvallan kykyyn
suoriutua räjähdysherkässä tilanteessa uhanneista
joukkolevottomuuksista ja poliittisesta terrorista ei
ollut kovin vankka. Säästösyistä poliisien määrää oli
vähennetty eikä poliisimiehillä ollut riittävää kou-
lutusta. Osa kaupunkien poliisilaitoksista oli vasta
valtiollistettu ja suurella osalla niiden poliisihenkilös-
töä oli suojeluskuntatausta.
Talonpoikaismarssi ja sitä seuranneet väkival-
taisuudet osoittivat päättäjille, että maahan tarvit-
tiin puolueeton ja uskottava ”poliisinyrkki”
. Näissä
olosuhteissa hallitus päätti perustaa Helsingin
poliisilaitoksen yhteyteen 15.9.1930 alkaen erityisen
poliisiosaston, jonka nimeksi tuli Liikkuva poliisiko-
mennuskunta.
Liikkuvan poliisikomennuskunnan ensimmäinen
alokaskurssi käynnistyi syyskesällä 1930. Aluksi
koulutettiin 50 miehen vahvuinen yksikkö ja se orga-
nisoitiin sotilaalliseen tapaan. Vuonna 1933 osaston
vahvuus nostettiin yli 300 mieheen. Osasto järjes-
tettiin sotilaallisesti ja se sai täysimittaisen mellakka-
poliisin aseistuksen. LPK:n kehittämisen myötä soti-
laallisuus korostui muun muassa paraateissa, joiden
tarkoituksena oli voimannäyttö ja levottomuuksien
ennalta estäminen.
Liikkuvan poliisikomennuskunnan ensimmäinen
varsinainen virkatehtävä oli järjestää saattovartiosto
Pohjois-Karjalaan lokakuussa 1930 muilutetulle
K.J. Ståhlbergille ja tämän puolisolle heidän palates-
saan Helsinkiin. Oikeistoradikaalien oli ollut tarkoitus
”muiluttaa” heidät rajan yli Neuvostoliittoon.
Komennuskunnan merkitys oli tässä vaiheessa vas-
ta periaatteellinen, mutta tärkeintä oli, että valtioval-
lalla olisi edes hieman ”kättä pitempää”.
Alkuvuosina Liikkuvan poliisikomennuskunnan
toiminta painottui poliittisten levottomuuksien hillin-
tään sekä väkivaltarikollisuuden ehkäisyyn. Sisäpo
liittisen tilanteen rauhoituttua keskityttiin laittomien
väkijuomien salakuljetuksen ja käytön valvontaan
sekä huvitilaisuuksien järjestyksen pitoon ja liiken-
nevalvontaan. Ensimmäiset maantiepoliisipartiot
aloittivat liikennevalvonnan vuonna 1935 ja nimitys
”lentävät” oli yleisesti käytössä jo 1930-luvun lopulla.
http://www.poliisimuseo.fi/instance...24440_LP80_juhlajulkaisu.pdf?b1bd5630c35bd488