Keskustelua sotaelokuvista

vlad kirjoitti:
Suhtautumiseni 80-luvulla Keski- ja Etelä-Amerikassa käytyihin sisällissotiin on hiukan ristiriitaista johtuen lähinnä siitä, että on hyvin hankala pitää kyseisten sotien osapuolia hyvinä. On ymmärrettävää miksi suuri joukko talonpoikia ja köyhiä hakeutui tai ajautui kannattamaan osassa valtioita vasemmistolaisia liikkeitä - se mitä ne tarjosivat oli paljon parempaa kuin se mitä näiden maiden hallitukset heille antoivat. Oikeistodiktatuurit olivat kaikkea muuta kuin puhtoisia, eikä Yhdysvallatkaan ollut moraalisesti juuri sosialistileiriä paremmassa asemassa.

Toisaalta sitten niissä maissa joissa vasemmistolaiset sissiliikkeet pääsivät valtaan tai muulla tapaa sosialistien onnistui päästä hallitsevaan asemaan, paljastui se karu tosiasia, että niiden lupaukset olivat todella kaukana siitä todellisuudesta jonka nämä diktatooriset hallinnot alamaisilleen tarjosivat - epäilemättä suuri joukko talonpoikia ja köyhiä huomasi tulleensa petetyksi viimeistään siinä vaiheessa kun neuvostoyhteiskunta romahti ja miljoonien avut ulkomailta lakkasivat saapumasta maahan (toki tästä avusta huomattava osa päätyi eliitin huvituksiin).

Alustus huomioiden v. 2005 valmistunut Voces Inocentes (Viattomat äänet) kuvaa oivallisesti yhtä episodia El Salvadorin sisällissodasta - siitä missä välikädessä köyhän slummin asukkaat olivat joutuessaan konkreettisesti häilyvien rintamalinjojen välille ja samalla hallituksen ja sissien pelinappulaksi. Elokuva nähdään lasten silmin, kuinka he elivtä epävarmuudessa, pelossa ja hatarassa toivossa odottaen samalla 12-vuotis päivää, jolloin asevoimat värväsi (köyhien) lapsia joukkoihinsa sotimaan sissejä vastaan. Mutta eivtä nämä sissit olleet sen parempia, samalla tapaa heidän riveissä taisteli lapsia ja nuoria - tuskin kaikki todellisuudessa vapaaehtoisesti ideologian palo silmissä.

Minulla on omia (hataraksi käyneitä) muistikuvia 80-luvun sodista kyseisessä maailmankolkassa. Nicaraguan sisällissota, jossa samalla sosialistinen leiri ja länsi ottivat yhteen, El Salvadorin sisällissota jäi tuolloin sen jalkoihin mutta ei sitäkään voinut ohittaa. Nuorelle vladille ne olivat aikoja, jolloin kylvettiin siemen maaperään, jota nyt niitän.

Niitä sotilaita ja sissejä (tai mitä nimitystä heistä nyt käyttääkään) on vaikea syyttää rikoksistaan, joihin he sodissa syyllistyivät - he olivat köyhinä vain välineitä kummallakin puolella, välineitä toteuttamaan taustalla toimivien tahojen ja hallintojen sekä sissikomentajien omia pyrkimyksiä. Eivät he syyttömiä olleet, mutta oliko heillä loppujen lopuksi mahdollisuutta muuhun? Tuskin - on helppoa moralisoida täältä (toistaiseksi) turvallisesta Pohjolasta.

Ja kuitenkin tässäkin elokuvassa köyhät näkivät toivon Yhdysvalloissa ja kymmenin tuhansin - koko manner huomioiden miljoonin - heitä pakenikin Yhdysvaltoihin vapauteen sen sijaan, että olisivat jääneet kotiseudulle taisteluiden jalkoihin tai myöhemmin ideologian pauloihin. Ehdottomasti katsottava leffa, joka on draman ja sodan sekoitus - siksi tässä säikeessä.

vlad
Klikkaa laajentaaksesi...


Varmaan vähän erilainen kuin Oliver Stonen Salvador ?

 
Lisäyksenä yllä olevaan viestiin.

Inhimillisistä kärsimyksistä ja paikallisesta moraalikadosta huolimatta, kokonaisuus huomioiden oli tietenkin parempi, että läntinen maailma kukisti neuvotoyhteiskunnan ja sen myötä sosialistinen leiri romahti omaan mahdottomuuteensa. Mikäli tulos olisi ollut toisinpäin, se inhimillinen kärsimys olisi koettanut miljoonien sijaan satoja miljoonia (tai jopa miljardeja ihmisiä pimeyden laskeutuessa päälle maan).

vlad
 
tulikomento kirjoitti:
Varmaan vähän erilainen kuin Oliver Stonen Salvador ?

Klikkaa laajentaaksesi...

Stonen Salvadorin olen nähnyt joskus 90-luvun alkupuolella, muistikuvat ovat hyvin hataria - oikeastaan olemattomia. Pitäisikin katsoa löytyykö se jostain nettikaupasta ja laittaa tilaukseen. Tuolloin Stone osasi vielä ohjata sen sijaan, että olisi tullut ideologian (tai jonkin muun) sumentamaksi - arvostus häntä kohtaan on laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä. Kaukana on loiston ja maineen päivistä!

vlad
 
vlad kirjoitti:
Stonen Salvadorin olen nähnyt joskus 90-luvun alkupuolella, muistikuvat ovat hyvin hataria - oikeastaan olemattomia. Pitäisikin katsoa löytyykö se jostain nettikaupasta ja laittaa tilaukseen. Tuolloin Stone osasi vielä ohjata sen sijaan, että olisi tullut ideologian (tai jonkin muun) sumentamaksi - arvostus häntä kohtaan on laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä. Kaukana on loiston ja maineen päivistä!

vlad
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, Stonen parhaimmistoa Platoonin ohella vaikka lievästi sanoen vasemmalle kallellaan tuossa kyllä ollaan. Melkoinen moralistinen tuomio Reaganin ulkopolitiikalle. Stonen JFK oli sitten jo aika foliohattupäistä salaliittoa alusta loppuun. Nixon oli presidenttielokuvista se parempi.
 
tulikomento kirjoitti:
Joo, Stonen parhaimmistoa Platoonin ohella vaikka lievästi sanoen vasemmalle kallellaan tuossa kyllä ollaan. Melkoinen moralistinen tuomio Reaganin ulkopolitiikalle. Stonen JFK oli sitten jo aika foliohattupäistä salaliittoa alusta loppuun. Nixon oli presidenttielokuvista se parempi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Salaliittoilusta huolimatta Stonen JFK oli mielestäni elokuvana kuitenkin eheä kokonaisuus ja sillä oli selkeitä elokuvallisia (ja jossain määrin JFK:n salamurhaa tarkastelevia) arvoja, toisin kuin eräissä uudemmissa leffoissa, jotka olisi parempi tuhota jokaista digiotosta myöten. Ehkäpä tuo JFK kuitenkin enteili sitä mitä tuleva piti - oli esinäytös nykyisille tuotoksille.

vlad
 
Tulipa katsottua kiinalainen sotaelokuva - no, loppupuolella kyse oli lähinnä draamasta ja yksittäisen ihmisen taistelusta alaistensa kunnian puolesta.

"Huaihain taistelu vuonna 1948 oli Kiinan sisällissodan verisimpiä. Kommunistien joukoilla oli vain yksi tehtävä - pidätellä nationalistisen puolueen taistelijoita, kunnes torvensoitto ilmoittaa heidän seuraavan askeleensa raadollisessa valtakamppailussa". (dvd:n takakansitekstiä elokuvasta Ji jie hao - ohjaaja Xiaogang Feng, Suomessa elokuva on julkaistu ainakin nimellä Red Dawn, jota voi pitää hiukan harhauttavana).

Jollain muotoa asenteeni elokuvaa kohtaan oli lievän varautunut, olihan aihe sen suuntainen, että kiinalaisilla saattaisi olla halukkuutta kuvata se hyvinkin puolueellisesti - kyseessä oli kuitenkin eräs Kiinan sisällisodan merkittävimpiä taisteluita, tai niin dvd:n takakannessa väitettiin. Ilmeisesti väitteellä on totuuspohja (en ole kovinkaan tarkasti tutustunut Kiinan sisällissotaan).

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ennakkoasenteeseen verrattuna elokuva oli positiivinen yllätys. Ei sitä nyt voi maailman parhaimpien sotaleffojen joukkoon nostaa, mutta uudemmista sotaleffoista se kuului sille paremmalle puolelle.

Taisteluiden osalta kokonaisuus oli varsin realistinen, ehkäpä jollain muotoa väritetty ja idolisoitu henkilöitä. Leffalla on totuuspohjaa, tai näin mainostettiin, mutta tässäkin kohdin on sitten pohdittava, että kuinka tarkkaan Gu Zidin elämänvaiheita on noudatettu kerronnassa, onko hänen tarinaa mahdollisesti väritetty tai pyritty muovaamaan siitä todellista liikuttavampaa ja kommunisteja myönteisemmässä valossa kuvaavia. Kävikö kaikki yksiin se kuvan kanssa, joka Maon kaudella on nähty? Oliko Kiina idealistisempi ja samalla aavistuksen inhimillisempi ennen puhdistusten alkua ja hallinnon ja sen kätyreiden hirmutekoja? Tähän kysymykseen tuskin saamme koskaan vastausta - Gu Zidi on jo kuollut ja onko muita kertomassa heidän tarinaa?

Elokuvan loppu oli sitten enemmän draamaan vivahtavaa kertomusta, jossa Gu Zidi halusi palauttaa kadonneina pidettyjen (ja joiltain osin häväistyjen) alaistensa kunnian. Etenkin tämä osuus leffasta pohditutti minua enemmän - oliko liiankin idealistinen ja siloiteltu?

Ihan katsottava leffa, jonka parissa parituntia meni ihan mukavasti.

Linkki: http://www.imdb.com/title/tt0881200/?ref_=nm_flmg_dr_7

vlad
 
Vuodelta 2009 peräsin oleva venäläinen sotadraama Leningrad on ihan katsottavaa tasoa.


Kuvaa suunnilleen aikaväliä syksy 1941 - kevät 1942 piiritetyssä kaupungissa. Vähän on mukana ihan perussotimista, mutta pääosin kyseessä on draama. Eräänlaisena päähenkilönä kuvataan Mira Sorvinon esittämää englantilaista naisjournalistia, joka hyvän jutun saadakseen änkeää kaupunkiin. Tämä joutuu sitten todistamaan ihmisten kasvavaa ahdinkoa saartorenkaan kiristyessä. Nälkään kuolemista tässä kuvataan sitten todella uskottavasti. Ihmisten kärsimyksellä ja tuskalla ei nyt varsinaisesti mässäillä, mutta lähellä tätä kyllä käydään. Plussaa siitä, että venäläiset puhuvat keskenään venäjää ja saksalaiset saksaa.

Ei mikään mestariteos, mutta alelaarista muutamalla eurolla mukaan lähteneeksi DVD:ksi parempi mitä aluksi osasin odottaa.
 
Eihän tässä kohta enää malta odottaa...

CHRISTOPHER NOLANIN DUNKIRK-SOTAELOKUVASTA NÄHTIIN UUTTA MATERIAALIA – ”TYRMÄÄVÄÄ”
http://www.episodi.fi/uutiset/chris...okuvasta-nahtiin-uutta-materiaalia-tyrmaavaa/
Luvassa todennäköisesti upea elokuva.

Arvostetun ohjaajan Christopher Nolanin odotetusta Dunkirk-sotaelokuvasta nähtiin uutta liikkuvaa kuvaa CinemaCon-tapahtumassa. The Hollywood Reporter kuvaili materiaalia ”tyrmääväksi” ja tottakai positiivisessa mielessä.

Nolan oli myös itse paikalla. Hän sanoi haluavansa kertoa tarinan mahdollisimman kouraisevalla tavalla. Ohjaajan mukaan Dunkirk on jotain, joka on säilynyt osana brittien DNA:ta.

Elokuva kertoo yhdestä toisen maailmansodan kovimmista taisteluista, joka tapahtui Dunkirkissa vuonna 1940. Taistelu johti niin sanottuun ”Dunkirkin ihmeeseen.” Enempiä spoilaamatta asiaan voi tutustua halutessaan itse.

Näytetyssä videopätkässä nähtiin useita tapahtumia, jotka sijoittuvat samaan hetkeen. Kaksi sotilasta yrittävät saada loukkaantunutta taistelutoveriaan täynnä sotilaita olevan sillan läpi. Samaan aikaan kuvataan taivaalla lentävää pilottia, joka on taistelussa. Yksi sotilas puolestaan yrittää lähteä veneellä kohti merellä olevaa, täynnä sotilaita olevaa taistelulaivaa. Kaiken kaaoksen nivoo yhteen taustalla oleva tikittävä ääni, joka luo tunnelmaa edessä odottavaan räjähtävään hetkeen.

Dunkirk saapuu elokuvateattereihin heinäkuussa.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Ridley Scott ohjaa elokuvan brittien ja natsien ilmasodasta


pic1.jpg

Ridley Scottjatkaa töiden haalimista. Hän aikoo ohjata elokuvan Ison-Britannian ilmasodasta.

Maailman ensimmäinen lähinnä lentokoneilla käyty kamppailu otti tapahtuakseen kesällä ja syksyllä 1940. Saksa yritti saavuttaa ilmaherruuden Englannin kanaalin ja Etelä-Englannin yläpuolella, jotta maihinnousu mahdollistuisi. Tappioista ja itään kohdistuvista suunnitelmista johtuen Saksa hylkäsi suunnitelman.

Leffaa kuvaillaan Scottin intohimoprojektiksi. Scott on britti ja tämän kamppailun voittaminen on yksi Iso-Britannian ylväistä hetkistä ja sodan käännekohdista.

Taistelu Englannista (Battle of Britain) vuodelta 1969 kertoo saman tarinan.

Scottin Alien: Covenant valmistuu pian. Hänen seuraava urakkansa on jännäri All the Money in the World, joka kertoo tositarinan öljypohatan lapsenlapsen kidnappauksesta. Hän suunnittelee myös jännäriä The Cartel ja lisää Alien-elokuvia (jopa kolmea sellaista).

Lähde: Deadline
 
Ebayn valikoimia selatessa löytyi englanninkielisellä tekstityksellä varustettu 2016 ilmestynyt venäläinen sotaelokuva "Panfilovin 28 miestä." Kertoo klassisen tarinan Moskovaa puolustaneesta jalkaväestä.


IMDB kertoo, että saksalaiset panssarit ovat tarkkoja 1/16 mittakaavan malleja, jotka on kuvattu 4x nopeudella jotta näyttävät realistisemmilta. Odotan mielenkiinnolla DVD:n kolahtamista postiluukusta sisään.
 
Sidney J. Furien The Boys in Company C (suom. Ilmestyskirjan soturit) oli aikanaan elokuva, jonka sanottiin olevan ensimmäinen realistinen ja rehellinen Vietnam-kuvaus - Stanley Kubrickin Full Metal Jacketin nähneille elokuvasta löytyy lukuisia tuttuja elementtejä alkaen aina R. Lee Emerystä, jonka ikimuistoisin roolisuoritus on epäilemättä kersantti Hartmanin rooli Full Metal Jacketissa. Yhtymäkohtia on niin paljon, että etenkin koulutusjakso tuntuu monella tapaa tutulta vaikka en koskaan aiemmin ollutkaan Furien ohjaustyötä nähnyt. Kubrick omassa - myöhäisemmässä - työssään on vienyt etenkin tämän koulutusjakson tapahtumat vihamielisyydessään ja raadollisuudessaan vieläkin pidemmälle, paikoin jopa parodian puolelle, mikä ei kuitenkaan vähennä Sidney J. Furien työn arvoa sillä valmistuihan se lähes vuosikymmenen ennen Kubrickin mestariteosta.

Furien leffa oli monella tapaa kiintoista, yhdellä kertaa siinä pyrittiin realistiseen ajankuvaukseen (painotan etenkin juuri ajankuvauksen realismia) toisaalta se oli monella tapaa ihmisläheisempi vrt. Kubrickin mestariteos. Furien teosta katsellessa läsnä on tunne siitä, että katsoo elokuvaa, joka pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja jossa on pyritty saavuttamaan tunnetason realismia. Kyseinen ajan realismia tavoittelevat todellisiin tarinoihin pohjautuvat leffat ovat sikäli kiinnostavampia, että niissä harvemmin pyritään korostamaan henkilöiden heroismia tai jotain vastaavaa elementtiä. Tämän ajan amerikkalaisissa vastaavankaltaisissa leffoissa tämä heroismi ja patriotismi on - suomalaisittain - ylitsevyöryvää. Toisaalta tämä aika huomioiden pirun ymmärrettävää.

Kyllähän The Boys in Company C kannatti katsoa!

vlad
 
Katsoin Netflixistä dokumenttielokuvan Only the Dead, jossa kerrataan australialaisen sotakirjeenvaihtaja Michael Waren kokemuksia Irakin sodasta. Ware vietti Irakissa seitsemän vuotta ihan sodan alusta lähtien ja sai kuvattua paljon materiaalia videolle vaikkei ollutkaan varsinainen sotakuvaaja. Hän oli mm. jenkkien merijalkaväen mukana Fallujahin taistelussa aivan etulinjassa ja pääsi jopa raportoimaan maltillisempien irakilaiskapinallisten keskuudesta heidän kutsumanaan, ennen kuin homma karkaa käsistä ja kuvaan astuu terroristijohtaja al-Zarqawi itsemurhapommituksineen ja teurastuksineen. Elokuvassa on paljon raakaakin materiaalia: jenkkien puolelta Ware kuvaa tulitaisteluita, joissa syntyy kapinallisten ruumiita, mutta samalla elokuvassa näytetään myös kapinallisten kuvaamia autopommi- ja itsemurhaiskuja, sekä ihan vaan ihmisten teloituksia ja ruumiita.
 
Tuo on tosiaan hyvä dokkari:
Lopussa kun hän puhuu kuolemasta ja sodasta " Vain kuolleet ovat nähneet sodan loppumisen"
Tarkoittaa hän että kun tarpeeksi näet kuolemaa ympärilläsi ja kauheita asioita kuolet itse sisältäpäin.
Melko Brutaalia pätkää dokkarissa, mm kuvatataan kun terroristi vetää viimeisiä kuollonkouristuksia ja lääkintä kieltäytyy antamasta apua. Kuvaajakin tilanteen siinä hyväksyy, sota syö.
Omasta mielestä erittäin osuvasti sanottu ja kerrottu.

 
Viimeksi muokattu:
tulikomento kirjoitti:
Joo, Stonen parhaimmistoa Platoonin ohella vaikka lievästi sanoen vasemmalle kallellaan tuossa kyllä ollaan. Melkoinen moralistinen tuomio Reaganin ulkopolitiikalle. Stonen JFK oli sitten jo aika foliohattupäistä salaliittoa alusta loppuun. Nixon oli presidenttielokuvista se parempi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tosiaan oli selkeästi lähtökohdiltaan vasempaan kallellaan, mutta se oli onnistuttu tekemään ihan kohtalaisen ärsyttämättömästi silti. Ja tietyssä mielessä oli hyvä että siinä oli selkeä hetki missä silmät avautuivat vasemmistolaistoimittajalle näistä sisseistä: "Tehän olette aivan samanlaisia!" Asia todettiin aika nopeasti mutta se kohta kuitenkin leffassa tuli eikä sitä peitelty.

Nyttemmin O.Stone on kyllä surkea tapaus, hännystelee Putineita ja Castroja kieli ruskeana. Surullista.
 
tulikomento kirjoitti:
Ebayn valikoimia selatessa löytyi englanninkielisellä tekstityksellä varustettu 2016 ilmestynyt venäläinen sotaelokuva "Panfilovin 28 miestä." Kertoo klassisen tarinan Moskovaa puolustaneesta jalkaväestä.


IMDB kertoo, että saksalaiset panssarit ovat tarkkoja 1/16 mittakaavan malleja, jotka on kuvattu 4x nopeudella jotta näyttävät realistisemmilta. Odotan mielenkiinnolla DVD:n kolahtamista postiluukusta sisään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Katselin elokuvan juuri äsken. Sotaelokuvana ihan hyvä. Suosittelen vilkaisemaan jos tulee vastaan.

MUTTA: Tarina itsessään noudattelee pitkälti legendaarisen neuvostoromaani Volokolamskin valtatie -teemaa ja juonta. Ks. Wiki.

https://en.wikipedia.org/wiki/Volokolamsk_Highway

Elokuva toistaa ihan tosissaan tätä neuvostoajan myyttiä sankarikuoleman kohdanneista sotilaista, vaikka sodan jälkeen selvisi, että osa miehistä olikin päätynyt saksalaisten sotavangeiksi. Tämä olikin neuvostopropagandalle niin nolo tapaus, että totuus salattiin visusti kansalaisilta.

Elokuvaversio kuvaa kyllä hyvin Putinin Venäjän kansallismielistä uhoa ja pullistelua kunnon Russia Stronk -tyyliin. Sotasankarit ovat kirkasotsaisia etnisiä venäläisiä Rodinan puolustajia. Apuvoimina häärii kazakstanilaisia ja kirgisialaisia puna-armeijan sotilaita. Lienee melko selvää, että tällä tarkoitetaan nykypäivän "venäläistä maailmaa" (Russkij Mir).

Tyyliltään tämä eroaa todella selvästi esimerkiksi Putinin ensimmäisen presidenttikauden ja Medvedevin kauden aikaisista sotaelokuvista ja sotasarjoista. Hyvänä esimerkkinä näistä mainittakoon vaikka meilläkin telkkarissa nähty tv-sarja Rangaistuspataljoona.
 
tulikomento kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä näistä mainittakoon vaikka meilläkin telkkarissa nähty tv-sarja Rangaistuspataljoona.
Klikkaa laajentaaksesi...

Oli muuten erinomainen sarja. Taistelukohtaukset tosin aika kökköjä, mutta ne eivät olleet homman ydin. Jotenkin se ironia oli huipussaan siinä, että "Strafbatin" suoraselkäinen vetäjä oli taustaltaan kiihkoisa kommunisti, joka oli tehnyt "petoksen" kun jäi saksalaisten vangiksi ja ihmeen kaupalla selvisi elossa teloituksesta ruumiskasan alla piilotellen. Joitakin häiritsi oletettu ortodoksi-kristillinen kiihko lopussa, itse näin sen enemmänkin sillä tavalla että siinä näytettiin sen ortodoksipapin näkökulmasta asioita.

Yhdeksäs komppania oli kanssa tuolta aikakaudelta varsin naturalistista settiä, vaikka siinäkin oli vajavaisuutensa elokuvallisesti.

Hieman aihetta sivuten, jotenkin "hauskaa" miten Venäjällä nyt reivataan ja kaunistellaan asioita tyyliin Mainilan laukaukset, vaikka sikäläistä tuotantoa olevassa erinomaisessa sarjassa "Talvisota venäläissilmin" mm. aihetta ikänsä tutkinut iäkäs venäläismies sanoi että laukaukset ammuttiin neuvostoliiton kranaatinheittimillä tyhjälle pellolle. Eikä alueelle sijoitetuilla joukoilla ollut mitään tappioilmoituksia silloin, kun mukamas neljä neuvostosotilasta kuoli tuossa "provokaatiossa" (olihan se sellainen mutta ei suomalaisten tekemä).

Hieno oman väestön tyhmentämiskampanja on kyllä Putinilla menossa. Tyhmä kansa on helposti kontrolloitava kansa.
 
tulikomento kirjoitti:
Ebayn valikoimia selatessa löytyi englanninkielisellä tekstityksellä varustettu 2016 ilmestynyt venäläinen sotaelokuva "Panfilovin 28 miestä." Kertoo klassisen tarinan Moskovaa puolustaneesta jalkaväestä.


IMDB kertoo, että saksalaiset panssarit ovat tarkkoja 1/16 mittakaavan malleja, jotka on kuvattu 4x nopeudella jotta näyttävät realistisemmilta. Odotan mielenkiinnolla DVD:n kolahtamista postiluukusta sisään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näyttää laadukkaalta, isolla rahalla tehdyltä tuotannolta. Pitääpä katsoa jos osuu jossain vastaan!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top