tulikomento
Supreme Leader
Länsisaksalainen 50-luvun sotaelokuva sukellusveneässä Günther Prienistä. Englanninkielinen tekstitys löytyy.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Käväisin katsomassa Christopher Nolanin juuri ensi-iltaan tulleen elokuvan Dunkirk. Aamulehti antoi sille viisi tähteä ja luokitteli mestariteokseksi.
Minä pidin sitä hyvänä. Elokuva ei näytä neljääsataatuhatta sotilasta vaan tekee pienemmän tarinan pienestä kaistaleesta rantaa, parista lentäjästä, evakuoitavasta sotilaasta ja ikämiehestä, joka poikineen tulee pienveneellä hakemaan.
Lopussa on pieni sentimentaalisuuden häivähdys ja yksi liian pitkä ja taiteellinen hävittäjäkoneen liito sen polttoaineen loputtua, mutta muuten elokuva toimii askeetttisesti ja tehokkaasti. Miesten ahdistava ja mykkä väsymys tuntuu realistiselta.
Elokuva miellytti minua sikälikin, että se myötäilee käsitystäni, että aseet ja sotilaat ovat vain yksi osa, joka ei pelaa ilman koko kansakunnan yhteistä ponnistusta ja tukea. Ilman siviilialuksia metrisestä rantavedestä ei olisi liiemmin haettu väkeä, ja sotalaivat olivat pommittajien ja vedenalaisten ensisijaisia maaleja eikä Churchill voinut liikaa uhrata niitä.
Traileri eli spoileri:
Olen tänään menossa katsomaan Dunkirkin. Erityisesti ilmailuharrastajana minua kiehtoo elokuvan ilmataistelukohtaukset. Inhoan tietokonegrafiikalla väännettyä scheissea (esim. Pearl Harbor, Red Baron, Red Tails). Olen ymmärtänyt niin, että Dunkirkin kuvauksissa käytettiin hyvin pitkälti aitoja koneita.
Olen tänään menossa katsomaan Dunkirkin. Erityisesti ilmailuharrastajana minua kiehtoo elokuvan ilmataistelukohtaukset. Inhoan tietokonegrafiikalla väännettyä scheissea (esim. Pearl Harbor, Red Baron, Red Tails). Olen ymmärtänyt niin, että Dunkirkin kuvauksissa käytettiin hyvin pitkälti aitoja koneita.
Oli kyllä loistava raina, vieläpä varsin erilainen mitä osasi etukäteen odottaa. Vahva suositus
Aikajana oli hieman haastava kun en sitä heti hoksannut, joten spoilataan eli autetaan muita yhtä hitaita: sotilaat yrittävät pois rannalta viikon kestävän jakson merkeissä, isä ja poika veneellään viettävät päivän matkalla rannalle ja sitten kohti kotia, ja lopulta hävittäjälentäjät käyvät pyörähtämässä paikalla sen yhden tunnin ajan, mitä löpöä tankeissa riittää.
Nolan sitten siirtää aikaa eteen- ja taaksepäin tyylilleen uskollisena, välillä tuoden nämä kolme kohdetta samaan paikkaan ja hetkeen, sitten taas erottaen ne. Aikas huikea.
Pitää ehkä käydä katsomassa toisen kerran. Nyt kun tietää mitä tulee, niin pystyisi paremmin keskittymään ja nauttimaan koko leffasta
Kyllä siinä on etuja, jos vähän elokuvaakin. Spitfire on Spitfire. Ja tulee siinä ainakin selväksi, että silmät auki taivaalla, siellä pitää olla hereillä!
En spoilaa, mutta elokuvassa hyvin niukasti annettiin arvoa ranskalaisille. Muutama tuhat ranskalaista sotilastahan suojasi viikon kestäneen evakuoinnin taistelemalla lujaa saksalaista panssaridivisioonaa vastaan, jotka lopulta saivat käskyn yrittää rannalle. Kyllä se ikään kuin sivulauseissa osoitetaan, kuten ranskalainen pelkuruuskin (siinä maassahan on vain jompaakumpaa ääripäätä), mutta brittielokuva on brittielokuva.
Koneitahan putosi saksalaisilta 250 ja briteiltä 170, joten tämä on vain miniatyyripainos, yksi puu edustaa metsää. Mutta sekin on hyvä tapa toteuttaa historia, ei kompastu spektaakkelin ongelmiin vaan tulee selkeää.
Itselläkin meni iho aikalailla kananlihalle ensimmäisen Stuka iskun käynnistyessä pillien ujelluksella.Aivan erityisesti plussaa Ju-87 -syöksypommittajien (vaikkei tietenkään aitoja koneita olleetkaan) iskuista. Jumaliste että Lappeenrannan Finnkinon hyvä äänentoisto toi hyytävästi esiin "Jerikon pasuunoiden" kuolemaa kuljettavan ujelluksen.
Itse pidin visuaalisuudesta. Tarina oli mielestäni olematon. Ei tullut WOW fiilistä.
Oliko Spitfiren liito-ominaisuuksia hieman liioiteltu lopussa?Allekirjoitaan tämän, suunnilleen tuommoisiin fiiliksiin jäin elokuvan jälkeen. Oli pienoinen pettymys.