Jaa, minä olen oikeastaan näistä kahdesta Lindmanin elokuvasta juuri päinvastaista mieltä. Tali-Ihantala 1944 on minusta rakenteeltaan todella hajanainen ja sekava episodielokuva, jossa kokonaiskuvan hahmottaminen vaatii katsojalta todella vankat taustatiedot aiheesta. Plussaa toki aidosta kalustosta. Panssaritaistelut oli jämäkästi toteutettu, mutta kun elokuvassa kuvataan puna-armeijan massiivisia rynnäkköjä suomalaisten asemiin, niin minusta nämä olivat aneemisia, korkeintaan joukkueen verran kerrallaan näyttivät ryntäilevän. Mutta ihan katsottava kuva.
Muistan elokuvissa ihmetelleeni äänisuunnittelun ontumista. Tulenjohtaja -kohtauksessa ei kuulunut taustalta laukaustakaan, vaikka suurtaistelun olisi pitänyt olla käynnissä ja menossa eeppinen tykistötaistelu. Ihan kuin olisi oltu marjametsällä..