Keskustelua sotaelokuvista

vlad kirjoitti:
jollain tapaa suhde näihin 60- ja 70-luvun sen ajan megaluokan tähtien tähdittämiin sotaleffoihin on skeptinen ja niinpä olen useat jättänyt katsotamatta uudelleen
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä tapauksessa haittaa todella vähän tuo "all-Star blockbuster" -linja. Casting on tehty hyvin eikä tule tunnetta että katsoo Sean Conneryn vaan Roy Urquhartin edesottamuksia. Näin ainakin oman kokemuksen mukaan!
 
Ranskalaissyntyisen Yann Demange'n '71 ei ole varsinaisesti sotaleffa vaan ennemminkin draama-trilleri (ja hyvä sellainen), mutta nostetaan leffan kaikesta huolimatta esille tässä ketjussa lähinnä kahdesta syystä eli elokuvan kerronnan kautta, elokuvassa Pohjois-Irlannin tapahtumat (vuosi on 1971) ja sinne sijoitetut brittisotilaat ja lopulta sotilas ovat hyvin selkeässä keskiössä ja toisaalta pahimmillaan Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksia voi kuvata aivan oikeutetusti epäsymmetrisenä sodankäyntinä jossa oli monta osapuolta ja johon otti välillisesti osaa tekijöitä myös Iso-Britannian ja Irlannin alueiden ulkopuolelta. IRA (Real & Countinuity) saivat rahoitusta kuin myös aseellista tukea ulkomailta, osan tullessa Yhdysvalloista muun muassa Bostonin seudun irlantilaispiireistä mutta myös kv. terrorismin tukijoiden taholta esim. Gaddafin Libya ja sitä kautta ainakin jotkin jäljet johtivat aina Neuvostoliittoon ja itäblokin maihin saakka.

Olin lukenut kehuvia arvioita Demange'n leffasta ja kokonaisuudessaan se oli minusta tiivis ja sopivalla tavalla intensiivinen paketti, jossa tietenkin keskityttiin erityisesti yhden joukostaan erilleen joutuneen brittisotilaan eloonjäämistaisteluun, joka teki elovasta enemmän draama-trillerin kuin sotakuvauksen. Mutta keskiössä oli myös sen ajan Pohjois-Irlannin tulehtunut ja hyvin väkivaltainen ilmapiiri ja tämä onnistuttiin kuvaamaan leffassa oikein ansiokkaasti. Toisaalta myös brittien suorittama häikäilemätöntä toimintaa kuvattiin leffassa oivallisella tavalla (ehkäpä henkilökuvaus oli hiukan liian alleviivaavaa, mutta voin kuvitella, että juuri näin häikäilemättömällä tavalla ne miehet operoivat, joiden tarkoitusperät eivät kestäneet päivänvaloa).

Voin kuvitella, että moni sotilas, joka idealistisesti liittyi asevoimiin, joutui käymään tiukan jaakobin painin joutuessaan Pohjois-Irlantiin ja kamppailemaan alueen katolilaisia vastaan ja nähdessään ehkäpä sen asevoimien käytön nurjan puolen. Tuolloin varmasti moraalisesti helpompaa oli päästä Länsi-Saksaan tai joutua melkein minne tahansa kuin Pohjois-Irlantiin. Tai pysytellä Englanti, Wales, Skotlanti alueella. Joskin monien on (olettaen) ollut mahdollista päästä yli eettis-moraalisesta dilemmasta perustelemalla itselleen toimintansa oikeutus sillä, että noudattaa vain ja ainoastaan käskyjä, jolloin vastuu siirtyy käskyjen antajalle. Yhtäkaikki mielenkiintoinen elokuva, jossa oli hiukan samoja elementtejä mitä Marc Mundenin the Mark of Cain'issa, joskin Mundenin leffassa sukellettiin tähän ongelmaan vieläkin syvällisemmin ja emotionaalisesti voimakkaammin.

vlad.
 
vlad kirjoitti:
Ranskalaissyntyisen Yann Demange'n '71 ei ole varsinaisesti sotaleffa vaan ennemminkin draama-trilleri (ja hyvä sellainen), mutta nostetaan leffan kaikesta huolimatta esille tässä ketjussa lähinnä kahdesta syystä eli elokuvan kerronnan kautta, elokuvassa Pohjois-Irlannin tapahtumat (vuosi on 1971) ja sinne sijoitetut brittisotilaat ja lopulta sotilas ovat hyvin selkeässä keskiössä ja toisaalta pahimmillaan Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksia voi kuvata aivan oikeutetusti epäsymmetrisenä sodankäyntinä jossa oli monta osapuolta ja johon otti välillisesti osaa tekijöitä myös Iso-Britannian ja Irlannin alueiden ulkopuolelta. IRA (Real & Countinuity) saivat rahoitusta kuin myös aseellista tukea ulkomailta, osan tullessa Yhdysvalloista muun muassa Bostonin seudun irlantilaispiireistä mutta myös kv. terrorismin tukijoiden taholta esim. Gaddafin Libya ja sitä kautta ainakin jotkin jäljet johtivat aina Neuvostoliittoon ja itäblokin maihin saakka.

Olin lukenut kehuvia arvioita Demange'n leffasta ja kokonaisuudessaan se oli minusta tiivis ja sopivalla tavalla intensiivinen paketti, jossa tietenkin keskityttiin erityisesti yhden joukostaan erilleen joutuneen brittisotilaan eloonjäämistaisteluun, joka teki elovasta enemmän draama-trillerin kuin sotakuvauksen. Mutta keskiössä oli myös sen ajan Pohjois-Irlannin tulehtunut ja hyvin väkivaltainen ilmapiiri ja tämä onnistuttiin kuvaamaan leffassa oikein ansiokkaasti. Toisaalta myös brittien suorittama häikäilemätöntä toimintaa kuvattiin leffassa oivallisella tavalla (ehkäpä henkilökuvaus oli hiukan liian alleviivaavaa, mutta voin kuvitella, että juuri näin häikäilemättömällä tavalla ne miehet operoivat, joiden tarkoitusperät eivät kestäneet päivänvaloa).

Voin kuvitella, että moni sotilas, joka idealistisesti liittyi asevoimiin, joutui käymään tiukan jaakobin painin joutuessaan Pohjois-Irlantiin ja kamppailemaan alueen katolilaisia vastaan ja nähdessään ehkäpä sen asevoimien käytön nurjan puolen. Tuolloin varmasti moraalisesti helpompaa oli päästä Länsi-Saksaan tai joutua melkein minne tahansa kuin Pohjois-Irlantiin. Tai pysytellä Englanti, Wales, Skotlanti alueella. Joskin monien on (olettaen) ollut mahdollista päästä yli eettis-moraalisesta dilemmasta perustelemalla itselleen toimintansa oikeutus sillä, että noudattaa vain ja ainoastaan käskyjä, jolloin vastuu siirtyy käskyjen antajalle. Yhtäkaikki mielenkiintoinen elokuva, jossa oli hiukan samoja elementtejä mitä Marc Mundenin the Mark of Cain'issa, joskin Mundenin leffassa sukellettiin tähän ongelmaan vieläkin syvällisemmin ja emotionaalisesti voimakkaammin.

vlad.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pohjois-Irlanti teemaan liittyen pitänee mainita "Bloody Sunday".

http://www.imdb.com/title/tt0280491/?ref_=nm_flmg_act_34

https://en.wikipedia.org/wiki/Bloody_Sunday_(1972)

Kuvaa todella pätevästi tammikuun 30. päivänä 1972 Londonderryssä järjestettyä kansalaisoikeusliikkeen protestimarssia, joka muuttuu onnettomien sattumusten ja väärinymmärrysten myötä verilöylyksi brittilaskuvarjojääkäreiden avatessa tulen. Hermoilu ja sekava tilannekuva on huono yhdistelmä.

 
tulikomento kirjoitti:
Oho. Cruisen Tomppa on kiinnitetty Top Gunin jatko-osaan.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305966479303

Huom. ! En näe tässä mitään homoeroottista, mutta toivon hartaasti, ettei ykkösosan tyyliin tässä uudessa nähdä Val Kilmerin esittämää Icemania rantalentopalloa pelaamassa.

Kilmer 1986

Katso liite: 4923

Kilmer 2015

Katso liite: 4924
Klikkaa laajentaaksesi...
En malta odottaa tätä elokuvaa. Muutaman vuoden olen odotellut traileria mutta nyt vasta ilmeisesti varmistui koko projekti. kovan soundtrackin saavat myös tehdä jos meinaavat samalle tasolle päästä kuin ensimmäisessä.
 
Raivoisa ajojahti. Ei varsinainen sotaleffa, vaan pikemminkin trilleri. Samalta tekijältä kuin Rambo First Blood. Tunnelma ja kuvaus yhtä kaunista katseltavaa. 10 pistettä.
 
Minusta Flight of the Intruder (suom. Paholaislentäjät) on melko lailla Top Gunia laadukkaampi kuvaus jenkkilaivaston lentäjistä.



Elokuva sijoittuu Vietnamin sodan loppuhetkillä vuoteen 1972 ja se kuvaa tukialuksilta toimvien A-6 Intruder -rynnäkkökoneiden miehistöjen erikoislaatuista sotaa. Intruderit lentävät Pohjois-Vietnamiin yöllisille pommituskeikoilleen väistellen ilmatorjuntatykistöä ja ohjuksia. Poliittisista syistä lätkäistyt sotatoimien rajoitukset ja tiukat voimankäyttösäännöt turhauttavat lentäjiä, jotka joutuvat arvokkaiden maalien sijaan kerta toisensa jälkeen pommittamaan pelkkää viidakkoa hammastikuiksi. Miehiä kuolee ja koneita menetetään eikä mitään konkreettista saada aikaiseksi.

Sitten yksi miehistö saa päähänsä käydä omin luvín Hanoin yläpuolella...

Elokuva pohjautuu Stephen Coontsin samannimiseen kirjaan ja kun Coonts on itse entinen A-6 -kuski, niin lopputulos vaikuttaa melko realistisen oloiselta. Terminologia ja koneiden käyttäytyminen sekä taktiikat vastaavat aika hyvin todellisuutta. Tätä elokuvaa voin suositella kaikille sotilasilmailusta kiinnostuneille.

Ja en laisinkaan yhdy tämän minkälie ituhippipasifistin laatimaan elokuva-arvosteluun:

http://www.film-o-holic.com/dvd-arvostelut/paholaislentajat/
 
tulikomento kirjoitti:
Pohjois-Irlanti teemaan liittyen pitänee mainita "Bloody Sunday".

http://www.imdb.com/title/tt0280491/?ref_=nm_flmg_act_34

https://en.wikipedia.org/wiki/Bloody_Sunday_(1972)

Kuvaa todella pätevästi tammikuun 30. päivänä 1972 Londonderryssä järjestettyä kansalaisoikeusliikkeen protestimarssia, joka muuttuu onnettomien sattumusten ja väärinymmärrysten myötä verilöylyksi brittilaskuvarjojääkäreiden avatessa tulen. Hermoilu ja sekava tilannekuva on huono yhdistelmä.

Klikkaa laajentaaksesi...

"Bloody Sunday" kuuluu niihin elokuviin joita en jostain syystä ole aiemmin nähnyt - mutta jotka kyllä pitäisi nähdä jo aiheen kiinnostavuuden tähden. (Filmi laitettu tilaukseen).

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka ei itse muista kyseisen sunnuntain tapahtumia - olin alta parivuotias tuolloin kun Londonderryssä tapahtui tämä verilöyly. Sen sijaan 70-luvun loppupuolella IRA alkoi jo nimenä tulla tutummaksi ja omalle ikäluokkani uutisia tarkemmin seuranneet muistavat varmasti 80-luvun alkupuolen tapahtumat ja protestit joiden tarkoituksena oli palauttaa IRA:n vangeille poliittisen vangin status (ja sen myötä asema muuttuisi olennaisesti paremmaksi mitä se tuolloin oli). Poliittisen vangin asema/status oli poistettu näiltä vangeilta 1976, päätös mikä heikensi vankien asemaa huomattavasti. 1981 nälkälakkolaisista kuuluisin liene sen aloittanut Bobby Sands, joka kuoli 66 päivän nälkälakon jälkeen.

tulikomento kirjoitti:
Minusta Flight of the Intruder (suom. Paholaislentäjät) on melko lailla Top Gunia laadukkaampi kuvaus jenkkilaivaston lentäjistä.



Elokuva sijoittuu Vietnamin sodan loppuhetkillä vuoteen 1972 ja se kuvaa tukialuksilta toimvien A-6 Intruder -rynnäkkökoneiden miehistöjen erikoislaatuista sotaa. Intruderit lentävät Pohjois-Vietnamiin yöllisille pommituskeikoilleen väistellen ilmatorjuntatykistöä ja ohjuksia. Poliittisista syistä lätkäistyt sotatoimien rajoitukset ja tiukat voimankäyttösäännöt turhauttavat lentäjiä, jotka joutuvat arvokkaiden maalien sijaan kerta toisensa jälkeen pommittamaan pelkkää viidakkoa hammastikuiksi. Miehiä kuolee ja koneita menetetään eikä mitään konkreettista saada aikaiseksi.

Sitten yksi miehistö saa päähänsä käydä omin luvín Hanoin yläpuolella...

Elokuva pohjautuu Stephen Coontsin samannimiseen kirjaan ja kun Coonts on itse entinen A-6 -kuski, niin lopputulos vaikuttaa melko realistisen oloiselta. Terminologia ja koneiden käyttäytyminen sekä taktiikat vastaavat aika hyvin todellisuutta. Tätä elokuvaa voin suositella kaikille sotilasilmailusta kiinnostuneille.

Ja en laisinkaan yhdy tämän minkälie ituhippipasifistin laatimaan elokuva-arvosteluun:

http://www.film-o-holic.com/dvd-arvostelut/paholaislentajat/
Klikkaa laajentaaksesi...

Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, kirjan olen lukenut joskus 90-luvun alkupuolella. Kirja jätti minuun siinä mielessä positiivisen tunnun, että se vaikutti olennaisesti syvällisemmältä ja realistisemmalta mitä moni fiktiivinen teos - mikä on tietenkin ymmärrettävää kun tietää Stephen Coontsin taustan A-6 -lentäjänä. Mutta kun kirjankin lukemisesta on aikaa sen pari vuosikymmentä niin eipä siitä enää mitään sen syvällisempää muistikuvaa ole - mutta elokuva saattaisi olla mielenkiintoinen kokemus.

vlad.
 
No ei taaskaan sinänsä sotaleffa mutta tämän vuoden odotetuin joka tapauksessa:
Pelkkä traileri tuo kylmät väreet!
 
1955 valmistunut englantilainen ilmasotaelokuva "The Dam Busters" ("Padonmurtajat") on mitä parhainta sateisen sunnuntaipäivän viihdykettä.


Elokuvahan kertoo RAF:n keväällä 1943 toteuttaman operaatio Chastisen tarinan. Avro Lancastereilla lentänyt 617 pommituslaivue saa tehtävän lentää yöllä matalalla miehitetyn Euroopan halki ja pommittaa keksijä Barnes Wallisin kehittämillä erikoispommeilla (nk. "bouncing bomb") Möhnen, Ederin ja Sorpen padot Ruhrin laaksossa. Tarkoitus oli aiheuttaa valtavaa tuhoa Saksan sodankäyntikyvylle. Elokuva pohjautuu aika vankasti Paul Brickhillin kirjaan "The Dam Busters" sekä laivuetta komentaneen legendaarisen everstiluutnantti Guy Gibsonin sotamuistelmateokseen "Enemy Coast Ahead".


Elokuva itsessään on jotenkin hellyyttävällä tavalla peribrittiläinen. Näyttelijätyö on hyvää ja erikoistehosteetkin ovat 50-luvun tuotteeksi yllättävän hyvin toteutttuja. Varsinkin loppuhuipennuksena toimivat pitkät kamera-ajot matalla lentävistä Lancastereista, jotka lähestyvät patoja ovat erityisen tunnelmallisia. Ja arvatkaas muuten mistä George Lucas sai virikkeitä Tähtien Sodan loppukohtaukseen, jossa X-Wingit puikkelehtivat Kuolemantähden pinnalla yrittäen saada osuman siihen reaktorin aukkoon ?



Lisäarvoa padonmurtajille tulee myös siitä, että vielä 50-luvulla aitoja Lancastereita oli käytettävissä kuvauksia varten ja tämä näkyy. Vielä muutama vuosi sitten oli muuten puhetta siitä, että sormusten herran ohjaaja Peter Jackson oli kiinnostunut tekemään padonmurtajista uusintaversion. Projekti taisi sittemmin lopahtaa jostain syystä. Oli miten oli, tämä alkuperäinen on syystäkin ajan hammasta kestävä klassikko.
 
Kaipa sitä tännekin pitää jotain laittaa. :)

Itsellä on suosikkeja jokunen, tässä niistä muutama:

Lebanon
Aivan loistava leffa ensimmäisestä libanonin sodasta.


The Patrol
Hieman erillainen sota leffa briteistä


This is what winning looks like, hyvä dokkari afganistanin sodan loppu puolelta.

American war generals, hyvä dokkari jenkeistä.

Korrengal, jatkaa siitä mihin Restrepo jäi.


The Hornets nest. Todellakin hyvä reportterimainen dokkari afganistanista.


Tuossa nyt muutama, tietysti kersantti Steiner on niin yyber setä kun olla ja voi. :)

Fury oli elämääkin paskempi leffa, täynnä niin käsittämätöntä sontaa kun olla ja voi.
Ainoastaan se tiikerin tappaminen tapahtui miten jenkeille yleensä kävi. Jos ei persiiseen päässyt ampumaan, niin...

Laulava ja tiellä marssiva SS porukka jolla on laatikollinen nyrkkejä ei saa yhtä kuppaista vaunua tuhottua, vaan juoksevat suoraan kk tulta kohden...
 
Lone Soldier kirjoitti:
Laulava ja tiellä marssiva SS porukka jolla on laatikollinen nyrkkejä ei saa yhtä kuppaista vaunua tuhottua, vaan juoksevat suoraan kk tulta kohden...
Klikkaa laajentaaksesi...
Lienet enemmän kuin oikeassa. Ohjaaja oli selvästi ottanut hieman taiteellisia vapauksia elokuvan toiminnallisuuden ja tehokeinojen luomisessa. Perinteisissä toimintapläjäyksissä rosvot on aina todella huonoja ampujia. Minustakin se oli enemmän viihdyttävä toimintaelokuva. :)
 
Viimeksi muokattu:
Lone Soldier kirjoitti:
Fury oli elämääkin paskempi leffa, täynnä niin käsittämätöntä sontaa kun olla ja voi.
Ainoastaan se tiikerin tappaminen tapahtui miten jenkeille yleensä kävi. Jos ei persiiseen päässyt ampumaan, niin...

Laulava ja tiellä marssiva SS porukka jolla on laatikollinen nyrkkejä ei saa yhtä kuppaista vaunua tuhottua, vaan juoksevat suoraan kk tulta kohden...
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä kertoo Furyn umpisurkeasta lopputaistelusta kaiken oleellisen

Just+saw+fury+mod+red+best+laugh+i+ever+had+mod+red_fbfe83_5402291.jpg
 
YLE Areenassa pyörii viimeinen osa saksalaisesta tv-sarjasta Sodan sukupolvi (Unser Mutter, unser Väter , 2013)
Kesällä 1941 Berliinissä viisi lapsuudenystävää nostaa maljan elämälle ja huomiselle. Jokaisella on unelmansa, ja jokainen uskoo, että sota kestää vain hetken. Toisin kuitenkin käy. Suursodan raakaa todellisuutta kuvaavaan kolmiosaisen sarjan jaksot ovat sellaisia 1:30 pituisia ja onhan tuo osittain aika rankkaakin katsottavaa. Henkilöhahmojen kautta kuvatut kokemukset tuovat tiettyä tarkkuutta aiheeseen. Sarjan lopussa annetaan ymmärtää, että päähenkilöt ovat olleet todellisia henkilöitä, sillä heidän elinvuotensa esitetään. Tämä tuli muistaakseni alkuvuodesta ihan telkkarista ja nyt on pyörinyt Areenalla.
Suosittelen.

.
 
Rauhantekijä kirjoitti:
YLE Areenassa pyörii viimeinen osa saksalaisesta tv-sarjasta Sodan sukupolvi (Unser Mutter, unser Väter , 2013)
Kesällä 1941 Berliinissä viisi lapsuudenystävää nostaa maljan elämälle ja huomiselle. Jokaisella on unelmansa, ja jokainen uskoo, että sota kestää vain hetken. Toisin kuitenkin käy. Suursodan raakaa todellisuutta kuvaavaan kolmiosaisen sarjan jaksot ovat sellaisia 1:30 pituisia ja onhan tuo osittain aika rankkaakin katsottavaa. Henkilöhahmojen kautta kuvatut kokemukset tuovat tiettyä tarkkuutta aiheeseen. Sarjan lopussa annetaan ymmärtää, että päähenkilöt ovat olleet todellisia henkilöitä, sillä heidän elinvuotensa esitetään. Tämä tuli muistaakseni alkuvuodesta ihan telkkarista ja nyt on pyörinyt Areenalla.
Suosittelen.

.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ihan katsottavaa draamaa. Mutta kyllä minun käsittääkseni päähenkilöt olivat kaikki täysin fiktiivisiä. Ilmestyessään parisen vuotta sitten sarja nostatti vastalauseiden myrskyn Puolassa. Siellä suututtiin sarjan tapaan esittää puolalaiset vastarintataistelijat antisemitisteinä. Myös muuallakin nousi kohua.

https://en.wikipedia.org/wiki/Generation_War#Reception_in_Germany

Itseäni häiritsi ainakin siinä keskimmäisessä Kurskin taistelua käsitelleessä jaksossa se, että neukut räiskivät saksalaisia sotasaaliiksi saaduilla panssarinyrkeillä. Mahtoiko panzerfausteja vielä tuolloin olla edes sakuilla itsellään ? Ja ekassa jaksossa, joka sijoittui vuoteen 1941, käyttelivät saksalaiset MG42 konekivääriä (se yökohtaus kylässä kun neukut pommittavat). Eipä tainnut tuo kk vielä tuolloin olla etulinjan joukoilla. Mutta nämä nyt on ihan nippelitason pikkujuttuja. Kaiken kaikkiaan katsottava sarja.
 
tulikomento kirjoitti:
Eipä tainnut tuo kk vielä tuolloin olla etulinjan joukoilla. Mutta nämä nyt on ihan nippelitason pikkujuttuja. Kaiken kaikkiaan katsottava sarja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minua raivostuttaa aivan valtavasti, jos sotaelokuva ei ole realistinen. Kyse on kuitenkin siis ihmisen tappamisesta, ja jotenkin en osaa ottaa sitä hommaa epärealistisen viihteen kannalta.
Olen iän kaiken armeijan käymisen jälkeen katsonut sotaelokuvia vain ja ainoastaan realismin kannalta. Pelastakaa sotamies Ryan oli ensimmäinen, jossa päästiin edes lähelle vaatimuksiani.
Oikeasti katson sotaelokuvia sillä asenteella, että en olisi toiminut noin, ei noita aseita silloin ollut, huono tuliasema jne,

Kävin muuten viikonloppuna ensimmäistä kertaa Rakuunamuseossa Lappeenrannassa. Olin positiivisesti yllättynyt, kun Talvisodan taistelijaa kuvaavalla nukella ei ollut suujarrullista Suomi-koopeetä....
 
Viimeksi muokattu:
JR49 kirjoitti:
Minua raivostuttaa aivan valtavasti, jos sotaelokuva ei ole realistinen. Kyse on kuitenkin siis ihmisen tappamisesta, ja jotenkin en osaa ottaa sitä hommaa epärealistisen viihteen kannalta.
Olen iän kaiken armeijan käymisen jälkeen katsonut sotaelokuvia vain ja ainoastaan realismin kannalta. Pelastakaa sotamies Ryan oli ensimmäinen, jossa päästiin edes lähelle vaatimuksiani.
Oikeasti katson sotaelokuvia sillä asenteella, että en olisi toiminut noin, ei noita aseita silloin ollut, huono tuliasema jne,

Kävin muuten viikonloppuna ensimmäistä kertaa Rakuunamuseossa Lappeenrannassa. Olin positiivisesti yllättynyt, kun Talvisodan taistelijaa kuvaavalla nukella ei ollut suujarrullista Suomi-koopeetä....
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä muuten yksi kaikkien aikojen paskimmista Hollywoodin suuren luokan sotaleffoista. Battle of the Bulge vuodelta 1965. Sakujen Tigerit ovat M47 Pattoneita ja M24 Chaffeet puolestaan ovat olevinaan Shermaneja. Ja typeryyden kruunaa se, että lopputaistelu on kuvattu jossain Espanjan hiekkatasangolla. Ja maiseman pitäisi muistuttaa talvisia Ardenneja !

 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top