Viikonlopun luku-urakka, Martti Ulkuniemen "
Tykistö taistelussa : patterinpäällikön muistelmia Kevyen patteriston vaiheista 1939-1940, 1941-1944" (Vaasan kirjapaino, 1952), tuli luettua läpi.
Oikeinkin mielenkiintoinen luettava, aiheen laajuuden takia olisi toivonut jopa pidempää kirjaa kuin tarjotut 344 sivua, toisinsanoen noin 100 sivua per Talvisota sekä Jatkosodan hyökkäys ja puolustusvaiheet. Mutta hyvä näinkin. Lukusuositus kaikille patterinpäällikön näkökulmasta kiinnostuneille.
Talvisodan II/KTR 8 taisteli ensin Vuoksen Kiviniemessä sangen järjestäytyneissä oloissa, sitten Vuosalmen kaaottisissa olosuhteissa. Kalustona sen ajan peruskauraa eli kaksi tykkipatteria 76 K/02 kalustolla ja yksi haupitsipatteri 122 H/10 kalustolla. Jos jokin anekdootti nousee talvisodasta, niin huolellinen tutustuminen toiminta-alueeseen, sekä perusteellinen kaivautuminen ja asemien valmistelu. Posliinipojan Talvisota-kirjan kirjoittahan muistelee, kuinka lepouoroon päästessään jalkaväellä ei ollut korsuja vaan telttamajoitus, jota ei ollut pystytty edes kunnolla kaivamaan maahan, ja miten hyvin tykistöllä oli lämpimät miehistökorsut käytössään. Vastatykistön alaisena ei ollut herkkua. Toinen anekdootti voisi olla vähäinen ammusmäärä, mutta kirjoittajan kommentti, miten hänen mielestään vähäisillä ammuksilla saatiin kokoaan suurempi teho, koska vihollinen liikkui hyvin ennustetusti väyliä pitkin, eikä juurikaan poistunut lumiseen maastoon.
Jatkosotaan lähdettiin III/KTR 10 osastona, kalustona hyökkäysvaiheessa "petlehemit" eli Talvisodan loppupäivinä saadut amerikkalaiset Betlehem-tehtaan 75 K/17 tykit, taattua I maailmansota tavaraa. Pitivät tykkimiehet kovasti näistäkin putkista, oli tarkka peli osaavissa käsissä sekin. Anekdoottina voisi nostaa ensimmäiseksi vaikkapa Terni kiväärit, jotka miehille jaettiin, ja joihin he ihastuivat koon ja keveyden takia. Taisteluissa mieli muuttui, torakka todettiin täysin turhaksi, ja kirjoittaja muistaa ammuksenhakureissua, jonne oli lähdetty tuetun jv pataljoonan kolonnan kanssa. Vihollisen partio yllätti kolonnan, ja tykkimiehet levittäytyivät linjaan aseettomina, koska turhat torakot oli jätetty teltoille... Tämän jälkeen ei toki aseitta enää kuljettu, mutta patteristo pyysi ja sai jalkaväkijoukkueen suojakseen, koska ei käytänössä oikein itse pystynyt puolustautumaan hyökkäysvaiheen epämääräisissä tilanteissa vihollisen harhatuneita tai tarkoituksella liikkuneita joukkoja vastaan.
Pian hyökkäysvaiheen loputtua patteristo sai erittäin ajanmukaisen 105 H/37 kaluston, ja sijoitettiin Päämäjan alle Kev Psto 24 nimellä. Kesän 1944 anekdootteja voisi olla se, miten kirjoittaja esittää Valkeasaaren läpimurron tilanteesta, ja tykistön sijoittamisesta eteen ja huonosta yhteiskäytöstä. Valkeasaren naapurilohkolle sijoitettu patteristo tuki urheasti sektoria puolustanutta yhtä erillistä pataljoonaa, ja onnistui vetäytymisessään VT-linjalle hyvin. Mutta 10.6. läpimurrossa ei patteri saanut yhtään tulitehtävää Valkeasaaren lohkolle... Seuraavaksi patteristo taisteli Siiranmäessä, ja sen jälkeen osana Tali - Ihantalan taisteluita.
Vahva lukusuositus siis.
Seuraavaksi sitten Ps.D.:n Rask.Psto 14 patterikomentaja Jäntin "Tykinjyskeessä jatkosodassa - Suomen joutuminen jatkosotaan, käydyt taistelut, rauha, vaaran vuodet ja nykypäivä tykkimiehen näkökulmasta". Toivottavasti kertoo tällä kertaa enemmän omaa kokemuskantaansa, mutta suap nähä, aika kaaheen aakee laakee on tämäkin otsikko
Käkelän "Panssaridivisioona" kirja jääköön viimeiseksi. Tuli postissa, vähän pläräilin, ja hieman kyllä jäi tårta på tårta fiilis kun mies on paljon aiemminkin aiheesta kirjoittanut. Mutta luetaan ensin.
