Soldierblue
Ylipäällikkö
Onko Rajavartiolaitoksesta myös 100 vuotta kirja?
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
On tämä.
Suora linkki kirjaan. Ei tullut vähittäismyyntiin. On saatavilla vain sähköisenä versiona.
Soldierblue
Ylipäällikkö
kiitos @tulikomento ja @Herman30
Jahaa sekin ei ole myytävänä meille.
Tuota onko näitä jossain?
Pauli Puljun Lapin rajavartiostolle kirjoittama historiikki "Sata vuotta rajasissien historiaa - Varusmieskoulutus Lapin rajavartiostossa 1919-2019".
ja Aleksi Turpeinen: Lapin laki Valokuvia, vaiheita ja viisauksia Lapin rajavartiostosta
Jahaa sekin ei ole myytävänä meille.
Tuota onko näitä jossain?
Pauli Puljun Lapin rajavartiostolle kirjoittama historiikki "Sata vuotta rajasissien historiaa - Varusmieskoulutus Lapin rajavartiostossa 1919-2019".
ja Aleksi Turpeinen: Lapin laki Valokuvia, vaiheita ja viisauksia Lapin rajavartiostosta
tulikomento
Supreme Leader
Pikaisella haulla en löytänyt kumpaakaan mistään kirjakaupasta. Rajavartiolaitoksen tiedote löytyi.
Puljusta löytyy maininta Oulun yliopiston sivulta. Vuonna 2019 valmistelee gradua, jonka aiheena on varusmieskoulutus Lapin rajavartiostossa.
Historian tekeillä olevat pro gradu-tutkielmat
Historia History Tekeillä olevat pro gradu-tutkielmat MA thesis in progress (Päivitetty 17.6.2019) Alapiha Heli Uskonto ja nainen 1700-luvun englantilaisessa ”kirjallisuudessa” Alatainio Noora Py
www.oulu.fi
Olisikohan niin että molemmat ovat tilaustöitä Lapin rajavartiostolle ? Eivät nämäkään tulleet vähittäismyyntiin.
Trollien satuttama
15.10.2019
Olen tehnyt nykyistä työtäni ulkoministeriön viestinnässä reilut viisi vuotta. Sinä aikana olen kiertänyt monenlaista kansainvälistä seminaaria ja konferenssia, joiden aiheena on ollut informaatiovaikuttaminen. Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun Ylen toimittajan Jessikka Aron nimeä ei olisi mainittu.
Myös siksi syyskuussa ilmestynyt Aron kirja Putinin trollit oli harvinaisen odotettu. Luin kirjan saman tien.
Aro käy kirjassa läpi omaa historiaansa trollauksen kohteena. Samalla hän kertoo soljuvalla tyylillään kymmenen muun henkilön hieman erilaisen tarinan. Niissäkin aseena ovat valheet ja disinformaatio, painostus ja vainoaminen.
Henkilötarinat vaihtelevat ruotsalaisesta tutkijasta Martin Kraghista avoimia lähteitä hyödyntävän Bellingcatin perustajaan Eliot Higginsiin sekä ukrainalaisesta InformNapalm-palvelun nettiaktivisti Roman Burkosta suurliikemies Bill Browderiin.
Putinin trollit kertoo yksilöön kohdistuvasta disinformaatiosta ja painostuksesta. Kuva: Vesa HäkkinenHistoriat eivät ole läheskään samasta muotista. Silti niiden läpi kulkee punainen lanka, jolla Aro kutoo kertomuksen yhtenäiseksi ketjuksi. Pääpaino on kirjan nimen mukaisesti venäläisessä – enemmän tai vähemmän hyvin organisoidussa – informaatiovaikuttamisessa.
Jessikka Aron oma historia trollaamisen kohteena saa kirjassa ymmärrettävästi suurimman painon. Kaikesta aistii, kuinka nämä kokemukset ovat satuttaneet kirjoittajaa. Kun lukee vuoden takaisen Helsingin käräjäoikeuden tuomion, jossa kolme ihmistä tuomittiin Aron kunnianloukkauksesta ja vainoamisesta, tämän ymmärtää vielä paremmin.
Kansainvälisestikin kiinnostava käräjäoikeuden tuomio oli erittäin hyvin perusteltu ja monella tapaa historiallinen. Tuomiossa otettiin laajasti kantaa, missä kulkevat sananvapauden ja inhimillisen ajojahdin rajat. Päätöksellä ei ole lainvoimaa, sillä asia käsitellään vielä hovioikeudessa.
Harva on profeetta omalla maallaan
Syyskuun lopussa Helsingissä pidetyssä Putinin trollien julkistamistilaisuudessa oli paikalla kansainvälinen kattaus kirjan sivuiltakin löytyviä hahmoja. Paikalla olivat edellä mainittu Martin Kragh, norjalainen Independent Barents Observerin päätoimittaja Thomas Nielsen ja ruotsalainen pääkirjoitustoimittaja Patrik Oksanen. Paikalla oli myös ukrainalainen InformNapalmin tiedottaja Anton Pavlushko.
Tällaisen kattauksen ja englannin kielen käytön suomenkielisen kirjan julkistuksessa ymmärtää, kun tiedostaa Jessikka Aron tapauksen saaman kansainvälisen huomion. Kuten Aro kirjassaan muistuttaa, hän on saanut toistuvasti kertoa omista kokemuksistaan niin kansainvälisissä konferensseissa kuin kansainväliselle medialle. Esimerkiksi The New York Times on antanut Arolle valtavasti huomiota.
Suomessa Aron tapauksen saaman kansainvälisen huomion mittakaavaa ei ole aivan ymmärretty – harva tosiaan on profeetta omalla maallaan. Merkittävänä voi kuitenkin pitää, kun Suomessa 75 median päätoimittajat allekirjoittivat huhtikuussa 2018 vetoomuksen, jossa tuomittiin journalisteihin ja avoimesti omalla nimellään toimiviin ihmisiin kohdistuva painostus ja suoranainen uhkailu. Vetoomuksessa viitattiin myös nimellä Aroon sekä Turun Sanomien/Lännen median toimittajaan Rebekka Härköseen.
Julkaisutilaisuudessa asiantuntijana paikalla oli myös tshekkiläinen Jakub Kalenský, joka toimi aiemmin Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon East Stratcom -yksikössä. Sen keskeinen tehtävä on tuoda esille Eurooppaan ja eurooppalaisiin kohdistuvaa venäläistä informaatiovaikuttamista. Nykyään Kalenský työskentelee Atlantic Councilissa Tshekissä. Hän muistutti tilaisuudessa Aron tapauksen merkittävyydestä Suomelle: ”Toivottavasti ymmärrätte sen!”
Ymmärrän. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi toivon, että Putinin trollit julkaistaan myös englanniksi.
Vesa Häkkinen
Työskentelen UM:n ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkönä. Tähän pestiin siirryin Varsovasta. Erityisesti Itämeren ympäristö on tullut tutuksi kierrettyäni Suomen edustustot Tallinnassa, Pietarissa ja Tukholmassa. Opiskelin poliittista historiaa, joten kutsun itseäni röyhkeästi historioitsijaksi. Ajatuksiani voi seurata myös twitterissä: @vesahakkinen
Jos jotakuta edes pikkaisen kiinnostaa Juice Leskisen elämäntarina niin suosittelen lämpimästi tämän kirjan.
Itse sain sen luettua viime viikolla loppuun.
www.siltalapublishing.fi
Itse sain sen luettua viime viikolla loppuun.
Kirjat - uutuudet suoraan Siltalalta | Siltala
Siltala kustantaa laadukasta kauno- ja tietokirjallisuutta. Osta suoraan Siltalan kaupasta. Liity listalle ja saat 50% alennuksen ensimmäisestä kertaostoksesta.
www.siltalapublishing.fi
Pihatonttu
Respected Leader
Kirjojen ja kirjallisuuden hard core ystäville muistutus siitä, että 24-27.10.2019 eli muutaman päivän päästä pyrii Helsingin Messukeskuksessa Kirjamessut.
kirjamessut.messukeskus.com
Helsingin Kirjamessut | 28.–31.10.2021 | Messukeskus, Helsinki
Helsingin Kirjamessut kruunaa kulttuurisyksyn. Neljä päivää uutuuskirjoja, keskusteluja ja kohtaamisia kirjailijoiden ja kirjanystävien kanssa. Yli tuhat esiintyjää!
kirjamessut.messukeskus.com
tulikomento
Supreme Leader
Luin tässä äskettäin. Artikkelimainen kuvaus sotilastiedustelusta. Alkaa itsenäisyysaktivistien ja jääkäreiden ajasta ja päättyy nykypäivään. Mukana on myös sota-ajan radiotiedustelua ja Päämajan kaukopartiosasiaa. Plussaa siitä että myös kylmän sodan aikakautta käsitellään, joskin melko lyhyesti. Sanoisin että toimii johdatuksena aiheeseen.
tulikomento
Supreme Leader
Tuli hankittua tämä Tim Weinerin tiiliskivi. Mielenkiintoista lukea ja vertailla näitä keskenään. Olen ymmärtänyt niin että varsinkin kylmän sodan vuosina CIA luotti erityisesti tekniikkaan tietojen hankinnassa (satelliitit, SIGINT, ELINT jne.). Ns. asiamiestiedustelussa (HUMINT) venäläiset olivat mestareita.
Luin saman juuri pari päivää sitten. Hyvä yleisteos, asiaan perehtyneille ei mitään uutta, paitsi joitakin kuvia.
tulikomento
Supreme Leader
Joo, aika lyhyitähän ne artikkelit kirjassa ovat. Joitain uusia juttuja itselleni oli sotilastiedustelun alkuajoilta (valkoisten tiedustelu, tiedustelun organisointi 1918 jälkeen). Sota-aika oli aika tuttua juttua kun ErP 4 ja radiotiedustelu ovat tuttua asiaa. Kylmän sodan ajasta olisi voinut olla enemmänkin asiaa. Tshekkoslovakian 1968 miehityksen lisäksi olisin mieluusti lukenut lisää jostain muustakin tapauksesta.
Coffee Man
Respected Leader
Eihän tämä mikään kirja ole...
areena.yle.fi
Mutta ajattelin laittaa sen tähän, kun on jo mainittu CIA ja sotilastiedustelu
Mielenkiintoinen tarina on tämäkin...
Entinen kaukopartiomies, reservin luutnantti Heikki Määttänen sulki viimeisen kerran kotitalonsa oven aamulla kolmas maaliskuuta vuonna 1950. Tätä ennen hän oli luvannut vaimolleen Maila Määttäselle palata Jyväskylästä kotiin klo 16:een mennessä...
yle.fi
Kylmän sodan suomalaisagentit | MOT
Puolueeton Suomi alkoi lähentyä sotilasliitto Natoa jo 1940-luvun lopulla. Vauhdittajana oli Natoon ja Yhdysvaltain CIA:han sidoksissa ollut salainen vastarintaverkosto.
Mutta ajattelin laittaa sen tähän, kun on jo mainittu CIA ja sotilastiedustelu
Mielenkiintoinen tarina on tämäkin...
Entinen kaukopartiomies, reservin luutnantti Heikki Määttänen sulki viimeisen kerran kotitalonsa oven aamulla kolmas maaliskuuta vuonna 1950. Tätä ennen hän oli luvannut vaimolleen Maila Määttäselle palata Jyväskylästä kotiin klo 16:een mennessä...
Näin suomalainen Nato-vakoilija katosi itärajan taakse – Heikki Määttänen oli yksi maanalaisen armeijan jäsenistä 1940-luvun lopulla
FBI osallistui Määttäsen etsintöihin.
yle.fi
tulikomento
Supreme Leader
Nonnis. Sain luettua tämän KGB-loikkari Oleg Gordijevskin elämäkerran. Lyhyesti sanottuna erinomainen vakoilutrilleri. Suosittelen varauksetta aiheesta kiinnostuneille. Suomi-yhteys. Maa alkoi polttaa Gordijevskin jalkojen alta vuonna 1985 Moskovassa. Brittien MI6 päätti pelastaa miehen. Tarkoitus oli ajaa rajan yli Vaalimaalla diplomaattiautolla Gordijevski brittien diplomaattiauton takakontissa. Loikkaus onnistui. Tosin tätä ennen brittien MI6 sai käskyn olla yhteydessä Suojelupoliisiin. Brittien yhteysmies tiedotti poliisineuvos Seppo Tiitistä tulevassa olevasta loikkauksesta. Tiitinen vastasi englantilaisille että ei halunnut tietää yksityiskohtia. Näin haluttiin varmistaa agentin pääsy Neuvostoliitosta pois.
Tiedotus taisi tapahtua tyyliin "jos olisimme aikeissa tehdä jotakin, niin tiedottaisimme varmaankin siitä vasta jälkeenpäin?"
Kirkko on työntänyt Jumalan sivuun, väittää Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikström
Henrik Wikströmin mukaan kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisten isoista hengellisistä kysymyksistä: "Homma on mennyt aika voittopuolisesti hiilineutraaliusjuttuun."
Näin väittää Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström juuri ilmestyneessä kirjassaan Mitä Jeesus tekisi? (Gummerus). Provokaatiostako siinä on kyse?
Wikström sanoo, ettei hänellä ole tarvetta provosoida tai esiintyä nuorena vihaisena miehenä. Hän on 47-vuotias ja tehnyt papin töitä 16 vuotta kahdeksassa seurakunnassa, ja kirjoittaa nyt omista havainnoistaan.
– Kuvaan sitä, miten kirkolle on käynyt. Kirkko on ikään kuin vahingossa työntänyt Jumalan sivuun. Nykytilanne on pitkän kulttuurisen kehityskaaren väistämätön pää. Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin kukaan ei ole syyllinen ja joihin kaikki ovat syyllisiä, Wikström sanoo.
– Ainakin Suomessa kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisiä kiinnostavista suurista hengellisistä kysymyksistä, siitä, mikä aiemmin on ollut uskon ydinaluetta: Jumalasta, Saatanasta, taivaasta, helvetistä. Sen sijaan puhutaan moraalista. Taustakangas on sama, mutta keskustelunaiheet ovat ihan toisia kuin ne, joista kristinusko syntyi.
Arjen kristillisyys ei kiinnosta
Wikström muistuttaa, että hän on yksi kritisoimansa kirkkolaitoksen työntekijöistä. Eikä hän ole sanomassa, että kaikki korjautuisi, kunhan piispat tekisivät niin tai näin tai kunhan papit lukisivat enemmän Raamattua. Sen sijaan hän haluaa tuoda näkyviin sitä kuilua, mikä on ihmisten hengellisten kysymysten ja kirkon varovaisen jumalapuheen välillä.
Varovaisuus johtuu Wikströmin mukaan siitä, että kirkko haluaa pitää kiinni jäljellä olevista jäsenistään.
– Kuka tahansa rehellinen ihminen näkee, että tällä hetkellä kirkko yrittää vain maksimoida jäsenkuntansa. Siksi meillä ei ole mitään varsinaista linjaa minkään asian suhteen, Wikström sanoo.
– Oikeasti ihmiset ovat kiinnostuneita aika syvistä hengellisistä kysymyksistä. Ei heille riitä se, että arkkipiispa sytyttää kynttilän ja sanoo pari kaunista sanaa. Ei ketään kiinnosta semmoinen helppo arjen kristillisyys, jolla tällä hetkellä yritetään pitää tämä instituutio pystyssä.
47-vuotias Henrik Wikström on ollut pappina 16 vuotta. Ammattikoulu jäi aikoinaan kesken.
Miksi kirkko on olemassa?
George Orwellin kuuluisassa romaanissa 1984 kehitettiin uuskieli, joka oli virallisesti ohjailtua oikeaoppista, köyhää kieltä. Kirkossa on Henrik Wikströmin mukaan nykyisin vallalla ihan oma uuskielensä, joka vaikeuttaa uskosta puhumista.
– Ihmisten kanssa jutellessani huomaan usein, että he eivät osaa itse sanoittaa niitä hengellisiä kysymyksiä, joita heillä on, koska he eivät ole vuosikymmeniin kuulleet muiden kuin ihan överityyppien puhuvan niistä. Kirkon ja kirkollisen lehdistön tasapainotteleva ote on johtanut ihan mahdottomaan tilanteeseen: mihinkään ei uskalleta ottaa kantaa, koska pelätään, että joku suuttuu. Mutta ei Jumalasta voi puhua uskottavasti niin, että ei koskaan ota kantaa.
– Kentällä kuulee todella usein, että ihmisillä ei ole enää mitään käsitystä siitä, miksi kirkko on olemassa. Kirkko perusteli oman olemassaolonsa paljon paremmin silloin, kun se puhui enemmän Jumalasta ja vähemmän luonnonsuojelusta. Nykyään homma on mennyt aika voittopuolisesti Earth Hour- ja hiilineutraaliusjuttuun, ja sitä tekee aika moni muukin – ja paremmin.
Ei Wikström halua vähätellä ympäristöteemojen tärkeyttä. Hänen mielestään vain on epäloogista, että uskonnollinen organisaatio välttelee Jumalasta tai taivaasta puhumista.
– Maapallo tuhoutuu väistämättä viimeistään silloin, kun aurinko sammuu. Kyllähän Jumala-yhteyden ja puheen Jumalasta on tarkoitus antaa ennen kaikkea tieto siitä, mitä on tämän ajan jälkeen.
Kaikessa pitää olla ihmeellisyyden silaus
Miten Jumalasta sitten Henrik Wikströmin mielestä pitäisi puhua tai mitä Jumalasta ylipäätään voi sanoa? Ainakin Jumalan olisi oltava niin suuri, että hänen todellisuutensa piiriin mahtuu muutakin kuin suomalaisen keskiluokan elämä. Liian siisti ja ristiriidaton kuva Jumalasta ei anna lohtua niille, jotka kokevat kärsimystä, vääryyttä tai menetyksiä.
– Suurin osa elämän kysymyksistä on sellaisia, että tarvittaisiin voimakkaampi Jumala, jos halutaan, että Jumala on vastaus mihinkään. Sen takia kirkon pitäisi ottaa koko ilmoitettu Jumalan todellisuus enemmän tosissaan. Kyllä kaikessa pitäisi olla ihmeellisyyden silaus päällä ja ihmisten pitäisi tulla kirkossa yllätetyiksi ja haastetuiksi.
– Onhan se nyt jumalauta fakta, että jos Jumala on olemassa ja luonut tämän maailman, hänen on pakko olla voimakkaampi olento kuin joku seurakuntalehtien suuri tuntematon liberaali, Wikström lisää hymyillen.
KONSERVATIIVIEN ONGELMA ON SE, ETTÄ HE EDUSTAVAT JONKINLAISTA KADONNUTTA AIKAA ENEMMÄN KUIN REHELLISTÄ JUMALAPUHETTA.
– HENRIK WIKSTRÖM
Kaikki eivät pääse taivaaseen
Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi.
Wikström tietää, että kun hän sanoo näin, hänet luokitellaan konservatiiviksi. Sellainen hän ei kuulemma ole. Hän kutsuu itseään klassisen kristinuskon edustajaksi, vaikka tietää senkin ärsyttävän joitakin.
– Konservatiivien ongelma on se, että he edustavat jonkinlaista kadonnutta aikaa enemmän kuin rehellistä jumalapuhetta. He olisivat ihan tyytyväisiä, kun saisivat kirkon itselleen ja naiset pois kirkosta, ja sitten he voisivat pyörittää messuja, joissa kävisi kymmenen ihmistä. Noin se ei voi olla. Jos kristinusko on totta, sen pitää olla kaikille.
Perussuomalaisen leimankin Wikström saattaa saada, sen verran painokkaasti hän kirjassaan puhuu siitä, kuinka kirkko on unohtanut markettikansan ja ainakin Etelä-Suomessa tavoittelee vihervasemmiston suosiota.
– No, minähän olen amis-dropout Vantaalta. Kirjaani ei kannattaisi lukea triggeröityen, vaan katsoa, mikä sen viesti on.
www.kirkkojakaupunki.fi
Henrik Wikströmin mukaan kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisten isoista hengellisistä kysymyksistä: "Homma on mennyt aika voittopuolisesti hiilineutraaliusjuttuun."
- 25.09.2019 12:50
- KAISA HALONEN
- ANTTI RINTALA
Näin väittää Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström juuri ilmestyneessä kirjassaan Mitä Jeesus tekisi? (Gummerus). Provokaatiostako siinä on kyse?
Wikström sanoo, ettei hänellä ole tarvetta provosoida tai esiintyä nuorena vihaisena miehenä. Hän on 47-vuotias ja tehnyt papin töitä 16 vuotta kahdeksassa seurakunnassa, ja kirjoittaa nyt omista havainnoistaan.
– Kuvaan sitä, miten kirkolle on käynyt. Kirkko on ikään kuin vahingossa työntänyt Jumalan sivuun. Nykytilanne on pitkän kulttuurisen kehityskaaren väistämätön pää. Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin kukaan ei ole syyllinen ja joihin kaikki ovat syyllisiä, Wikström sanoo.
– Ainakin Suomessa kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisiä kiinnostavista suurista hengellisistä kysymyksistä, siitä, mikä aiemmin on ollut uskon ydinaluetta: Jumalasta, Saatanasta, taivaasta, helvetistä. Sen sijaan puhutaan moraalista. Taustakangas on sama, mutta keskustelunaiheet ovat ihan toisia kuin ne, joista kristinusko syntyi.
Arjen kristillisyys ei kiinnosta
Wikström muistuttaa, että hän on yksi kritisoimansa kirkkolaitoksen työntekijöistä. Eikä hän ole sanomassa, että kaikki korjautuisi, kunhan piispat tekisivät niin tai näin tai kunhan papit lukisivat enemmän Raamattua. Sen sijaan hän haluaa tuoda näkyviin sitä kuilua, mikä on ihmisten hengellisten kysymysten ja kirkon varovaisen jumalapuheen välillä.
Varovaisuus johtuu Wikströmin mukaan siitä, että kirkko haluaa pitää kiinni jäljellä olevista jäsenistään.
– Kuka tahansa rehellinen ihminen näkee, että tällä hetkellä kirkko yrittää vain maksimoida jäsenkuntansa. Siksi meillä ei ole mitään varsinaista linjaa minkään asian suhteen, Wikström sanoo.
– Oikeasti ihmiset ovat kiinnostuneita aika syvistä hengellisistä kysymyksistä. Ei heille riitä se, että arkkipiispa sytyttää kynttilän ja sanoo pari kaunista sanaa. Ei ketään kiinnosta semmoinen helppo arjen kristillisyys, jolla tällä hetkellä yritetään pitää tämä instituutio pystyssä.
47-vuotias Henrik Wikström on ollut pappina 16 vuotta. Ammattikoulu jäi aikoinaan kesken.
Miksi kirkko on olemassa?
George Orwellin kuuluisassa romaanissa 1984 kehitettiin uuskieli, joka oli virallisesti ohjailtua oikeaoppista, köyhää kieltä. Kirkossa on Henrik Wikströmin mukaan nykyisin vallalla ihan oma uuskielensä, joka vaikeuttaa uskosta puhumista.
– Ihmisten kanssa jutellessani huomaan usein, että he eivät osaa itse sanoittaa niitä hengellisiä kysymyksiä, joita heillä on, koska he eivät ole vuosikymmeniin kuulleet muiden kuin ihan överityyppien puhuvan niistä. Kirkon ja kirkollisen lehdistön tasapainotteleva ote on johtanut ihan mahdottomaan tilanteeseen: mihinkään ei uskalleta ottaa kantaa, koska pelätään, että joku suuttuu. Mutta ei Jumalasta voi puhua uskottavasti niin, että ei koskaan ota kantaa.
– Kentällä kuulee todella usein, että ihmisillä ei ole enää mitään käsitystä siitä, miksi kirkko on olemassa. Kirkko perusteli oman olemassaolonsa paljon paremmin silloin, kun se puhui enemmän Jumalasta ja vähemmän luonnonsuojelusta. Nykyään homma on mennyt aika voittopuolisesti Earth Hour- ja hiilineutraaliusjuttuun, ja sitä tekee aika moni muukin – ja paremmin.
Ei Wikström halua vähätellä ympäristöteemojen tärkeyttä. Hänen mielestään vain on epäloogista, että uskonnollinen organisaatio välttelee Jumalasta tai taivaasta puhumista.
– Maapallo tuhoutuu väistämättä viimeistään silloin, kun aurinko sammuu. Kyllähän Jumala-yhteyden ja puheen Jumalasta on tarkoitus antaa ennen kaikkea tieto siitä, mitä on tämän ajan jälkeen.
Kaikessa pitää olla ihmeellisyyden silaus
Miten Jumalasta sitten Henrik Wikströmin mielestä pitäisi puhua tai mitä Jumalasta ylipäätään voi sanoa? Ainakin Jumalan olisi oltava niin suuri, että hänen todellisuutensa piiriin mahtuu muutakin kuin suomalaisen keskiluokan elämä. Liian siisti ja ristiriidaton kuva Jumalasta ei anna lohtua niille, jotka kokevat kärsimystä, vääryyttä tai menetyksiä.
– Suurin osa elämän kysymyksistä on sellaisia, että tarvittaisiin voimakkaampi Jumala, jos halutaan, että Jumala on vastaus mihinkään. Sen takia kirkon pitäisi ottaa koko ilmoitettu Jumalan todellisuus enemmän tosissaan. Kyllä kaikessa pitäisi olla ihmeellisyyden silaus päällä ja ihmisten pitäisi tulla kirkossa yllätetyiksi ja haastetuiksi.
– Onhan se nyt jumalauta fakta, että jos Jumala on olemassa ja luonut tämän maailman, hänen on pakko olla voimakkaampi olento kuin joku seurakuntalehtien suuri tuntematon liberaali, Wikström lisää hymyillen.
KONSERVATIIVIEN ONGELMA ON SE, ETTÄ HE EDUSTAVAT JONKINLAISTA KADONNUTTA AIKAA ENEMMÄN KUIN REHELLISTÄ JUMALAPUHETTA.
– HENRIK WIKSTRÖM
Kaikki eivät pääse taivaaseen
Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi.
Wikström tietää, että kun hän sanoo näin, hänet luokitellaan konservatiiviksi. Sellainen hän ei kuulemma ole. Hän kutsuu itseään klassisen kristinuskon edustajaksi, vaikka tietää senkin ärsyttävän joitakin.
– Konservatiivien ongelma on se, että he edustavat jonkinlaista kadonnutta aikaa enemmän kuin rehellistä jumalapuhetta. He olisivat ihan tyytyväisiä, kun saisivat kirkon itselleen ja naiset pois kirkosta, ja sitten he voisivat pyörittää messuja, joissa kävisi kymmenen ihmistä. Noin se ei voi olla. Jos kristinusko on totta, sen pitää olla kaikille.
Perussuomalaisen leimankin Wikström saattaa saada, sen verran painokkaasti hän kirjassaan puhuu siitä, kuinka kirkko on unohtanut markettikansan ja ainakin Etelä-Suomessa tavoittelee vihervasemmiston suosiota.
– No, minähän olen amis-dropout Vantaalta. Kirjaani ei kannattaisi lukea triggeröityen, vaan katsoa, mikä sen viesti on.
Kirkko on työntänyt Jumalan sivuun, väittää Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikström
Henrik Wikströmin mukaan kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisten isoista hengellisistä kysymyksistä: "Homma on mennyt aika voittopuolisesti hiilineutraaliusjuttuun."
Panssari Salama
Respected Leader
Case Red tuli luettua läpi. oli ihan hyvä lukukokemus. Panssareissa armeijauransa tehnyt Forczyk oli aiemmin tuttu minulle Tankwarfare on Easter Front-kirjaparista, jossa tarkasteli itärintaman taisteluita toisaalta panssariupseerin näkökulmasta, toisaalta mainiosti huomioidun miksi vastakkain taistelleet asevoimat olivat mm. koulutukseltaan ja varustukseltaan juuri sellaisia kun olivat.Onko kukaan täällä lukenut Robert Forczykin tammikuussa ilmestynyttä Fall Red kirjaa? Johdannon mukaan Forczyk päätyy Ranskan nopean sotilaallisen tappion syyn olleen enemmänkin konkreettinen, kuin mitä aiemmin maalaillut kommentit Ranskan armeijan poliittisista ja doktriinin jäykkyyksistä ovat olleet. Ranskan armeija hävisi mm. siksi (hänen mukaansa), että se ei taktisissa tilanteissa saanut riittävästi tulivoimaa taisteluihin ja ilmatilaan taisteluiden yläpuolella. Konkreettisina esimerkkeinä maanpäällisen tulivoiman puutteesta pst- ja krh -aseistus.
Case Red-kirjassa hän omien sanojensa mukaan paikkaa Ranskan taisteluiden jälkimmäisen osan vähää kirjallisuutta, suurin osa vuoden 1940 Ranskan valtauksen historiasta keskittyy "sirpiniskuun" eli Case Yellow / Fall Gelb osuuteen. Silti noin puolet kirjasta vietetään taustoittaen sotienvälistä aikaa, ja Fall Gelb osuus kerrataan myös nopeasti. Silti Fall Rot-osiolle jää hyvin tilaa, ja ne hän käy läpi eritellen erityisesti Ranskan armeijan, Ranskan ilmavoimien, ja Brittien sotapanosta.
Myyttienmurtamista hän omien sanojensa mukaisesti ja kirjassa eritellen myös haluaa tehdä, tai ainakin kyseenalaistaa yleistyksiä. Ranskan huonon materiaalitilanteen faktaa hän ei syyllistä panostuksella esim Maginot-linjaan, vaan että ylipäätään prioriteetit olivat pielessä, ja prioriteettien selkeytyessä aika loppui kesken.
Lopulta, jälkiviisautta pohtiessaan hän toteaa, että ainoa sota jonka Ranska olisi voinut Saksaa vastaan voittaa, oli jos se olisi puuttunut jo 1936 Reininmaan kriisiin sotilaallisesti, mitä Ranska ei uskaltanut lopulta tehdä, pelätessään Saksan olevan vahvempi kuin mitä se siinä vaiheessa oli.
Lopuksi, hän toteaa kolmen upseerin tottelemattomuuden lopulta ratkaiseen pitkälti lopputuloksen: Guderian, joka kieltäytyi pysähtymästä ja hyökkäsi agressiivisesti sillanpäästä toiseen, Brittien Brooke, joka veti toisen Expeditionary forcen pois Churchillin nimenomaisesta kiellosta huolimatta, suoranaisesti valehdellen että Ranska ei taistele enää, ja lopulta Ranskan ylipäälliköksi Gameulinin tilalle tullut Weyngand, jonka sotilaallinen päätös kiinteistä linjoista Pariisin ulkopuolella, vaikka linjoissa oli jo läpimurtoja, suunnitelma B:n täydellinen puutos, sekä lopuksi juonittelu Petainin kanssa Daladierin syrjäyttämiseksi pääministerin paikalta, ja aselevon sopimisesta Saksan kanssa taistelujen jatkamisen sijaan.
Paljon mielenkiintoista luettavaa. Suositus.
Miehen Fall Weiss eli hyökkäys Puolaan valmistuu kuun lopulla, pitänee laittaa lukuun sekin.