Seuraavaksi kuuntelen Martti Turtolan Mannerheim äänikirjan:
Kirja-arvio: Marsalkka Mannerheimin ristiriitainen elämä
Mannerheim rakensi itsestään tietoista myyttiä itsenäisen Suomen pelastajana. Myytin rakentaminen oli alkanut jo vuoden 1918 sisällissodan myötä.
TS KIRJA Turun Sanomat 12.12.2016 0:03 0
Martti Turtola: Mannerheim.
Tammi 2016. 310 s.
Mitä voi enää kirjoittaa miehestä, josta on kirjoitettu jo niin paljon? Vastaus on yksinkertainen: tulkintoja.
Martti Turtola edustaa teoksellaan uudempaa tutkimussuuntausta Carl Gustaf Emil Mannerheimin suhteen. Tätä suuntausta voidaan nimittää hillityksi myytin murtamiseksi.
Myyttiä Mannerheimista on aikanaan hyvin kritiikittömästi suollettu, kuten esimerkiksi Stig Jägerskiöldin kahdeksanosainen elämäkerta osoittaa.
Kulttuurista isänmurhaa taas on vaalinut vasemmistolainen tutkimus, jossa Mannerheimia on pidetty ensijaisesti lahtaripäällikkönä ja massamurhaajana. Nyt on edetty kriittiseen mutta suhteellisen kiihkottomaan tutkimukseen.
Mannerheimin inhimilliset motiivitkin ovat avautuneet uudenlaisen tutkimusrenessanssin myötä, mistä on tuoreimpana esimerkkinä Teemu Keskisarjan Mannerheimin nuoruusvuosiin keskittyvä teos Hulttio.
Turtola käsittelee Mannerheimia laaja-alaisesti ja ennen kaikkea ammattihistorioitsijana. Mannerheimia käsitellään eri elämänvaiheiden ja toimien kautta, kuten esimerkiksi päiväkäskyjä analysoimalla.
Merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi seikaksi nousee Mannerheimin Aasian matka ja tältä reissulta kerätty tutkimusaineisto.
Pieteetillä kuvataan aikaa Pietarissa, mutta myös marsalkan sodanjohtamiskykyä eri rintamilla. Mannerheimista esiin piirtyvä kuva on kyllästetty ristiriidoilla niin kuin ihmisyys yleensä on.
Turtola kirjoittaa: ”Maailmanhistoriassa ei ole ollenkaan tavatonta, että merkittäviin asemiin nousseen henkilön lapsuusajan ja kouluvuosien saavutukset ovat alapuolella arvostelun.”
Pitkävihaisuus, pyrkyryys ja vallanhimo yhdistyivät pelottomuuteen ja poikkeuksellisiin johtajaominaisuuksiin. Kiintymys keisari Nikolai II:sta kohtaan lienee ainakin osittain seurausta vaikeasta isäsuhteesta.
Turtola avaa mielenkiintoisesti aateliston historiaa sitäkin kautta, miten aateliseksi on päässyt. Yleensä tie aateliseksi ei edellyttänyt kuninkaan hengen pelastamista, vaan esimerkiksi sitä, että hoiti hyvin korkea-arvoisen omistajan tiluksia.
Tähän liittyi teollistuvan ja porvarillisia arvoja kannattavan yhteiskuntamuodon nousu. Suojellakseen itseään ”hallitseva nobiliteetti tarvitsi liittolaisia porvaristosta”. Mannerheim olikin loppuun saakka piintynyt aristokraatti, joka suhtautui epäluuloisesti yksikamariseen eduskuntalaitokseen.
Turtola ei liene väärässä puhuessaan Gustav Mannerheimin tunnottomuudesta tämän keskeisenä luonteenpiirteenä. Tässä saattaa olla aikakauden ja vertaisryhmien painolastia mukanaan.
Sotilasidentiteettiin sekä keskeisiin maskuliinisiin ominaisuuksiin on harvoin kuulunut tunneilmaisultaan avoin miestyyppi. Ihmisiä Mannerheim ei päästänyt lähelleen ja pyrki muovaamaan itsestään elävää legendaa. Toisaalta kiintymys naisiin osoittaa, että marskinkin puntissa tutisi.
Turtola ottaa kantaa Mannerheimin kokemaan homotteluun: ”Mikään ei viittaa siihen, että Gustav Mannerheimilla olisi ollut läheisiä, intiimejä miesystäviä ja suhteita. Kuitenkin nykyaika tekee kaikkensa leimatakseen hänet homoseksuaaliksi. Se on kummallinen ilmiö, koska muuten yleisesti tuomitaan kaikenlainen homoudella leimaaminen.”
Turtola jatkaa, että Mannerheimilla oli naissuhteita aina Sveitsin eläkevuosiin saakka. 1920-luvulla Mannerheim oli miettinyt uudelleenavioitumista.
Erään tulkinnan Turtola vetää täysin hatusta. Turtola arvelee, että von Schantzien puolelta Mannerheimin sukuun olisi tullut taiteellisuutta ja boheemisuutta, mikä näkyi muka erityisesti Mannerheimin isässä Carl Robertissa.
On vaikea nähdä suoraa geneettistä ja tapakulttuurista siirtymää siinä, että tulevan ylipäällikön isoisä avioitui von Schantzien sukuun kuuluvan naisen kanssa, jonka nuorena kuollut serkku Filip oli ollut kapellimestari ja säveltäjä.
Tuskin se mitään muuttaa, jos joku mummon serkku on taiteita harjoittanut.
Tutkimus ja keskustelu Mannerheimista tulee todennäköisesti jatkumaan Suomen itsenäisyyden juhlavuonna myytillä tai ilman.
Juhani Brander
en.wikipedia.org
mahdollista motivaatiota sotia silleen oikeesti? Käykö kirjoittaja läpi miten yksityiskohtaisesti aseistusta jne.
