Kirjat

Antikvaari.fi on loistava kauppapaikka. Ostin juuri nämä kaksi teosta yhteishintaan 20e.

Mikko Karjalaisen viime vuonna ilmestynyt Päämajan historia.

päämaja.jpg

Armeijakenraali Sergei Stemenko oli Stavkan iso kiho. Oli mukana suunnittelemassa Berliinin operaatiota.

lataus.jpg
 
Juurikin näin. Tuon "kaikkien aikojen suurimman panssaritaistelun" titteli saattaa muuten hyvinkin mahdollisesti kuulua tälle taistelulle.


Aiheeseen liittyen, tämä on tilauksessa.

Katso liite: 31916

Sain viime viikolla luettua tämän Aleksei Isajevin kirjan Dubno-Brodyn panssaritaisteluista jotka käytiin Länsi-Ukrainassa kesäkuun lopulla 1941.

Kirja on hieman sekavasti kirjoitettu ja se ei oikein vastaa pääteesiinsä miksi Dubno olisi ollut Kurskia suurempi panssaritaistelu. Suuri se oli joka tapauksessa. Venäläiset vastasivat operaatio Barbarossaan heittämällä tipoittain peliin panssarijoukkojaan. Komentajien tilannekuva oli parhaimmillaankin lähinnä sekava. Viestiyhteydet pätkivät ja johtaminen oli todella vaikeaa. Luftwaffella oli ilmaherruus ja pommikoneet iskivät moottorimarsseilla olleita joukkoja ja näiden ryhmitysalueita vastaan.

Venäläisten panssarimuodostelmat olivat lukumääräisesti suuria jos vaunumääriä lasketaan. Mukana oli myös T-34 ja KV-1 -vaunuja. Mutta valtaosa vaunuista oli kevyempiä malleja. Lisäksi puna-armeijan panssarijoukoilta puuttui aivan olennaisen tärkeää sotakokemusta, jota saksalaisilta tietenkin löytyi. Mutta se mikä ratkaisi Dubnon taistelut Wehrmachtin eduksi oli se, että Saksan panssaridivisioonat ja muodostelmat oli koottu hyvin. Niillä oli mukanaan tukevaa jalkaväkeä, tykistöä, pst-tykkejä. Venäläisillä näitä tukiosia ei ollut kuin nimeksi. Saksalaisjoukot olivat tasapainoisempia ja komentajat osasivat käyttää niitä taktisesti oikealla tavalla. Lisäksi saksalaisten joustava tehtäväkeskeinen taktiikka, auftragstaktik antoi komentajille itsenäistä pelivaraa ratkaisujen ja päätösten suhteen. Puna-armeija toimi huomattavasti raskaammin ja kömpelömmin.
 
Tuo Saarikosken(Ylen kirjeenvaihtajana Amerikoissa) Trump Presidentti kirja melko monisäkeinen. Globalisaatiota ja meksikolaista halpatyövoimaa vastaan ja ja mutta
suhteet on kunnossa joka suuntaan. Pitäisi uudelleen lukea alkuosa jahka jaksais keskittyä SEN kuuluisat 2 minuuttia. . "Akun" mielestä puppelipojat kuuluisivat linnaan, sen verran yhteistä Mr Putinin kanssa. "Akuhan" pitää myös kauniista naisista.
 
Viimeksi muokattu:
Seuraavaksi kuuntelen Martti Turtolan Mannerheim äänikirjan:


Kirja-arvio: Marsalkka Mannerheimin ristiriitainen elämä
Mannerheim rakensi itsestään tietoista myyttiä itsenäisen Suomen pelastajana. Myytin rakentaminen oli alkanut jo vuoden 1918 sisällissodan myötä.
TS KIRJA Turun Sanomat 12.12.2016 0:03 0

Martti Turtola käsittelee Mannerheimia kirjassaan eri elämänvaiheiden ja toimien kautta. Turun Sanomien arkistokuvassa C.G.E. Mannerheim ja J.K. Paasikivi Turun tuomiokirkossa.

Martti Turtola: Mannerheim.
Tammi 2016. 310 s.

Mitä voi enää kirjoittaa miehestä, josta on kirjoitettu jo niin paljon? Vastaus on yksinkertainen: tulkintoja.
Martti Turtola edustaa teoksellaan uudempaa tutkimussuuntausta Carl Gustaf Emil Mannerheimin suhteen. Tätä suuntausta voidaan nimittää hillityksi myytin murtamiseksi.
Myyttiä Mannerheimista on aikanaan hyvin kritiikittömästi suollettu, kuten esimerkiksi Stig Jägerskiöldin kahdeksanosainen elämäkerta osoittaa.
Kulttuurista isänmurhaa taas on vaalinut vasemmistolainen tutkimus, jossa Mannerheimia on pidetty ensijaisesti lahtaripäällikkönä ja massamurhaajana. Nyt on edetty kriittiseen mutta suhteellisen kiihkottomaan tutkimukseen.

Mannerheimin inhimilliset motiivitkin ovat avautuneet uudenlaisen tutkimusrenessanssin myötä, mistä on tuoreimpana esimerkkinä Teemu Keskisarjan Mannerheimin nuoruusvuosiin keskittyvä teos Hulttio.
Turtola käsittelee Mannerheimia laaja-alaisesti ja ennen kaikkea ammattihistorioitsijana. Mannerheimia käsitellään eri elämänvaiheiden ja toimien kautta, kuten esimerkiksi päiväkäskyjä analysoimalla.
Merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi seikaksi nousee Mannerheimin Aasian matka ja tältä reissulta kerätty tutkimusaineisto.
Pieteetillä kuvataan aikaa Pietarissa, mutta myös marsalkan sodanjohtamiskykyä eri rintamilla. Mannerheimista esiin piirtyvä kuva on kyllästetty ristiriidoilla niin kuin ihmisyys yleensä on.
Turtola kirjoittaa: ”Maailmanhistoriassa ei ole ollenkaan tavatonta, että merkittäviin asemiin nousseen henkilön lapsuusajan ja kouluvuosien saavutukset ovat alapuolella arvostelun.”
Pitkävihaisuus, pyrkyryys ja vallanhimo yhdistyivät pelottomuuteen ja poikkeuksellisiin johtajaominaisuuksiin. Kiintymys keisari Nikolai II:sta kohtaan lienee ainakin osittain seurausta vaikeasta isäsuhteesta.

Turtola avaa mielenkiintoisesti aateliston historiaa sitäkin kautta, miten aateliseksi on päässyt. Yleensä tie aateliseksi ei edellyttänyt kuninkaan hengen pelastamista, vaan esimerkiksi sitä, että hoiti hyvin korkea-arvoisen omistajan tiluksia.
Tähän liittyi teollistuvan ja porvarillisia arvoja kannattavan yhteiskuntamuodon nousu. Suojellakseen itseään ”hallitseva nobiliteetti tarvitsi liittolaisia porvaristosta”. Mannerheim olikin loppuun saakka piintynyt aristokraatti, joka suhtautui epäluuloisesti yksikamariseen eduskuntalaitokseen.
Turtola ei liene väärässä puhuessaan Gustav Mannerheimin tunnottomuudesta tämän keskeisenä luonteenpiirteenä. Tässä saattaa olla aikakauden ja vertaisryhmien painolastia mukanaan.
Sotilasidentiteettiin sekä keskeisiin maskuliinisiin ominaisuuksiin on harvoin kuulunut tunneilmaisultaan avoin miestyyppi. Ihmisiä Mannerheim ei päästänyt lähelleen ja pyrki muovaamaan itsestään elävää legendaa. Toisaalta kiintymys naisiin osoittaa, että marskinkin puntissa tutisi.
Turtola ottaa kantaa Mannerheimin kokemaan homotteluun: ”Mikään ei viittaa siihen, että Gustav Mannerheimilla olisi ollut läheisiä, intiimejä miesystäviä ja suhteita. Kuitenkin nykyaika tekee kaikkensa leimatakseen hänet homoseksuaaliksi. Se on kummallinen ilmiö, koska muuten yleisesti tuomitaan kaikenlainen homoudella leimaaminen.”
Turtola jatkaa, että Mannerheimilla oli naissuhteita aina Sveitsin eläkevuosiin saakka. 1920-luvulla Mannerheim oli miettinyt uudelleenavioitumista.

Erään tulkinnan Turtola vetää täysin hatusta. Turtola arvelee, että von Schantzien puolelta Mannerheimin sukuun olisi tullut taiteellisuutta ja boheemisuutta, mikä näkyi muka erityisesti Mannerheimin isässä Carl Robertissa.
On vaikea nähdä suoraa geneettistä ja tapakulttuurista siirtymää siinä, että tulevan ylipäällikön isoisä avioitui von Schantzien sukuun kuuluvan naisen kanssa, jonka nuorena kuollut serkku Filip oli ollut kapellimestari ja säveltäjä.
Tuskin se mitään muuttaa, jos joku mummon serkku on taiteita harjoittanut.
Tutkimus ja keskustelu Mannerheimista tulee todennäköisesti jatkumaan Suomen itsenäisyyden juhlavuonna myytillä tai ilman.

Juhani Brander


Nyt on teos kuunneltu, kovasti juttua on tuotu framille Marskin nuoruudesta, varattomuudesta, kouluttamattomuudesta, parisuhteista ja ryypäämisestä ja loppuvaiheessa korkea ikä + kiukuttelu ja sairastelu.
Johtajat ovat todellisuudessa aika yksin tekemässä päätöksiään, yrittämättä tulla ohjailluksi liikaa alaisten toimesta. Toki todellisia asiantuntioitakin (koulutetut ammattisotilaat) olisi näköjään pitänyt enemmän kuunnella. Niin ja pitää totta ihmeessä ottaa huomioon missä paineessa tuolloin on päätöksiä on sorvattu, väistämättä stressiä on ollut ihan muille jakaa ja arvostelijoita on välittömästi ilmaantunut jos jokin meni pieleen. Ei mikään ihme jos kynttilä paloi täysillä molemmista päistä, ottaen vielä huomioon Stalinin ja Hitlerin olemassa olon.

Edelleen jää kismittämään liittoutuneiden valtava materiaaliapu Neuvostoliitolle....

Mielestäni kannattaa tähänkin teokseen tutustua, ihan vaikka historian takia.
 
Nyt on teos kuunneltu, kovasti juttua on tuotu framille Marskin nuoruudesta, varattomuudesta, kouluttamattomuudesta, parisuhteista ja ryypäämisestä ja loppuvaiheessa korkea ikä + kiukuttelu ja sairastelu.
Johtajat ovat todellisuudessa aika yksin tekemässä päätöksiään, yrittämättä tulla ohjailluksi liikaa alaisten toimesta. Toki todellisia asiantuntioitakin (koulutetut ammattisotilaat) olisi näköjään pitänyt enemmän kuunnella. Niin ja pitää totta ihmeessä ottaa huomioon missä paineessa tuolloin on päätöksiä on sorvattu, väistämättä stressiä on ollut ihan muille jakaa ja arvostelijoita on välittömästi ilmaantunut jos jokin meni pieleen. Ei mikään ihme jos kynttilä paloi täysillä molemmista päistä, ottaen vielä huomioon Stalinin ja Hitlerin olemassa olon.

Edelleen jää kismittämään liittoutuneiden valtava materiaaliapu Neuvostoliitolle....

Mielestäni kannattaa tähänkin teokseen tutustua, ihan vaikka historian takia.
Onko olemassa mitään tietoa kuinka suuri osuus materiaaliavusta upotettiin jäämeren saattueista
 
Pari klassista saksalaista sotamuistelmaa.

Siegfried Knappe oli Wehrmachtin tykistöupseeri. Lähti sotilasuralle jo ennen sotaa. Palveli jokseenkin kaikilla rintamilla sodan alusta katkeraan loppuun saakka. Kirjassa käsitellään myös sotavankeusaikaa Neuvostoliitossa. Erittäin hyvä muistelmateos.

kirja1.jpg

Hans von Luck oli panssariupseeri. Palveli mm. 7. ja 21. panssaridivisioonassa. Muisteluksia Puolasta, Rommelin alaisuudesta Pohjois-Afrikassa, Venäjältä ja Normandian maihinnousurintamalta. Klassikkoteos.

kirja2.jpg
 
Onko olemassa mitään tietoa kuinka suuri osuus materiaaliavusta upotettiin jäämeren saattueista

Wikin tietoa:


The Arctic route was the shortest and most direct route for lend-lease aid to the USSR, though it was also the most dangerous. Some 3,964,000 tons of goods were shipped by the Arctic route; 7 percent was lost, while 93 percent arrived safely. This constituted some 23 percent of the total aid to the USSR during the war.
 
Itse laitoin nyt pienen pitkävedon päälle, saa nähdä mitä kirja pitää sisällään:

Von Mellenthinin et al. teos *NATO under attack", joka valaa uskoa, että Varsovan liitolle pystytään pistämään pataan ilman ydinaseitakin. Vuodellta 1984 :camo:

4121SqR%2BdeL._SX331_BO1,204,203,200_.jpg
 
Itse laitoin nyt pienen pitkävedon päälle, saa nähdä mitä kirja pitää sisällään:

Von Mellenthinin et al. teos *NATO under attack", joka valaa uskoa, että Varsovan liitolle pystytään pistämään pataan ilman ydinaseitakin. Vuodellta 1984 :camo:

4121SqR%2BdeL._SX331_BO1,204,203,200_.jpg

Laita arvostelua tulemaan jahka saat luettua. Mielenkiintonen aihe, sillä kylmän sodan loppuun asti erit. länsisaksalaiset ajoivat NATO:n piirissä ns. eteentyönnetyn puolustuksen strategiaa (forward defence). Liittotasavallan itärajalta kun ei nyt niin hirveästi ollut matkaa Reinille ja täten maan strateginen syvyys oli mitä oli. Neukut tietääkseni pitivät tällaista etupainotteista ryhmitystä täysin järjettömänä ja olettivat että se oli vain NATO:n maskirovka, jolla piti peittää hyökkäysvalmistelut Itä-Saksaan.
 
Von Mellenthinin et al. teos *NATO under attack", joka valaa uskoa, että Varsovan liitolle pystytään pistämään pataan ilman ydinaseitakin. Vuodellta 1984

Tuo oli jo sitä aikaa, kun -tunnettu asia julkaistiin- surutta. Miten muuten kirjoittaja arvioi NLn myötäsotijoiden :cool: mahdollista motivaatiota sotia silleen oikeesti? Käykö kirjoittaja läpi miten yksityiskohtaisesti aseistusta jne.
 
Tuo oli jo sitä aikaa, kun -tunnettu asia julkaistiin- surutta. Miten muuten kirjoittaja arvioi NLn myötäsotijoiden :cool: mahdollista motivaatiota sotia silleen oikeesti? Käykö kirjoittaja läpi miten yksityiskohtaisesti aseistusta jne.
Tilasin tänään, tulee toivottavasti viikon sisällä Amazon briteistä. Von Mellenthin ei jatkanut sotilasuralla Liittotasavallassa sotien jälkeen, vaan lähti vetämään lentoyhtiöliiketoimintaa Etelä-Afrikkaan. Tuossa vaiheessa sodasta on jo tovi, toisaalta hän oli edellisellä sivulla mainitun artikkelin mukaisesti esim jenkeissä vuonna 1981 osallisena seminaaria, jossa tenttivät hänen kokemustaan venäläisistä. En tiedä mitä muita kontakteja miehellä oli, ja kuinka aktiivisesti seurasi asioita, mutta arvaisin että tuon tason sotilas tuskin on umpiossa elänyt.

Hyviä kysymyksiä, kohta selviää :)
 
Tuo oli jo sitä aikaa, kun -tunnettu asia julkaistiin- surutta. Miten muuten kirjoittaja arvioi NLn myötäsotijoiden :cool: mahdollista motivaatiota sotia silleen oikeesti? Käykö kirjoittaja läpi miten yksityiskohtaisesti aseistusta jne.

Tuota olen itsekin miettinyt. Neukkujen kannalta kuinka luotettavia Varsovan liiton liittolaiset (vasallit) olisivat tosipaikassa olleet ? Olisiko derkku ampunut länsisaksalaista serkkuaan ? Puolalaiset tunsivat koko ajan pinnan alla syvää inhoa ja vihaa neuvostokomentoa kohtaan. Eversti Ryszard Kuklinski oli 70-luvun alusta lähtien paljastanut CIA:lle VL:n strategisia sotasuunnitelmia.
 
Neukkujen kannalta kuinka luotettavia Varsovan liiton liittolaiset (vasallit) olisivat tosipaikassa olleet

Niimpä. Ja miten tuo -luotettavuus- olisi punnittu tilanteessa, jossa alkaisi syntyä tappioita ja tulla lunta tupaan? Pistimillä eteen ajetut joukot, noin kuvaannollisesti, eivät välttämättä ole muuta kuin sodan liharuokaa. Neuvostonäkökulmasta kenties ihan se ja sama, myötäsotijan näkökulmasta tuskin...
 
Sain eilisiltana luettua kenraali Stemenkon kirjan sodan lopputaisteluista.

Oli juuri sellainen mitä osasin odottaakin. Brezhneviläistä neukkuhistoriantulkintaa alusta loppuun. Mielenkiintoisinta luettavaa oli tekijän kuvaukset stavkan työskentelystä ja onpa mukana pohdintaa Stalinistakin ihmisenä ja persoonana. Mutta, kuten sanoin käytännössä neuvostopropagandaa koko teos. Puna-armeija on operaatioissaan täysin erehtymätön. Humaanin ihmisyyden asialla olivat kun omasta mielestään vapauttivat Itä-Euroopan natsismin rutosta.

Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Romania ym. ottivat venäläiset vapauttajansa veljellisesti vastaan ja ovat nyt kirjan julkaisuhetkellä ikuisesti kiitollisina liittoutuneet lopullisesti ja peruuttamattomasti Neuvostoliiton kanssa. :D

430528165-m.jpg
 
Sain eilisiltana luettua kenraali Stemenkon kirjan sodan lopputaisteluista.

Oli juuri sellainen mitä osasin odottaakin. Brezhneviläistä neukkuhistoriantulkintaa alusta loppuun. Mielenkiintoisinta luettavaa oli tekijän kuvaukset stavkan työskentelystä ja onpa mukana pohdintaa Stalinistakin ihmisenä ja persoonana. Mutta, kuten sanoin käytännössä neuvostopropagandaa koko teos. Puna-armeija on operaatioissaan täysin erehtymätön. Humaanin ihmisyyden asialla olivat kun omasta mielestään vapauttivat Itä-Euroopan natsismin rutosta.

Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Romania ym. ottivat venäläiset vapauttajansa veljellisesti vastaan ja ovat nyt kirjan julkaisuhetkellä ikuisesti kiitollisina liittoutuneet lopullisesti ja peruuttamattomasti Neuvostoliiton kanssa. :D

Katso liite: 37299
Ja tsuhnat on niin kiittämättömiä lurjuksia että :p
 
Ja tsuhnat on niin kiittämättömiä lurjuksia että :p

Kyllä Stemenko antaa teoksessaan myös suomalaisfasistien kuulla kunniansa. Sankarillinen neuvostoarmeija lyö suomalaisten voittamattomat linnoitteet Karjalan kannaksella kesällä 1944 ja vapauttaa Viipurin, tuon vanhan venäläisen kaupungin. Tämän jälkeen suomalaiset ymmärtävät katkaista välit Hitlerin Saksan kanssa ja pyytävät aselepoa Neuvostoliitolta.
 
Kyllä Stemenko antaa teoksessaan myös suomalaisfasistien kuulla kunniansa. Sankarillinen neuvostoarmeija lyö suomalaisten voittamattomat linnoitteet Karjalan kannaksella kesällä 1944 ja vapauttaa Viipurin, tuon vanhan venäläisen kaupungin. Tämän jälkeen suomalaiset ymmärtävät katkaista välit Hitlerin Saksan kanssa ja pyytävät aselepoa Neuvostoliitolta.
Voishan täälläkin kirjoittaa historian venäläiseen tyyliin, vaikka kohti moskovaa, jossa suomalaiset on tuhonneet venäläiset laumat kannakselle ja muualle, ja venäläiset pyytäneet aselepoa, jälkeenpäin tuumittu että ei me moskovantapaista kyläpahaista tarvita pitäköön :p
 
Voishan täälläkin kirjoittaa historian venäläiseen tyyliin, vaikka kohti moskovaa, jossa suomalaiset on tuhonneet venäläiset laumat kannakselle ja muualle, ja venäläiset pyytäneet aselepoa, jälkeenpäin tuumittu että ei me moskovantapaista kyläpahaista tarvita pitäköön :p

Juu, Stemenko "kummasti" unohti mainita Tali-Ihantalan, Äyräpää-Vuosalmen ja Viipurinlahden joissa ryssä ei enää päässyt läpi.
 
Back
Top