On kuulemma ihan ok. Ei ole kovin laaja, mutta ihan kelvollinen. Dietrichistä ei ole edes saksaksi yhtään pitkää, todella perusteellista kirjaa.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Panssari Salama
Respected Leader
Nuorisolaiset ostivat toivomani Risto EJ Penttilän PItkä tie Natoon kirjan isänpäivälahjaksi. Tuli juuri luettua. Odotukset olivat korkealla, mutta ne ylittyivät, moninkertaisesti. Huikeaa tarinaa 90-luvulta tähän päivään.
Penttilä on tunnettu Naton kannattaja, ei sorru mitäminäsanoin-ilkkumiseen, päinvastoin, miten voi näinkin objektiivisesti kirjan kirjoittaa. Toki tuo sitten oman näkemyksensä esiin, mutta ei sorru jälkiviisauteen vaan usein toteaa että olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa.
Viides kerta toden sanoi:
1997 Suomea pyydettiin Natoon. USA siis pyysi. Mitään velvoitetta Baltian puolustamiseen ei esitetty, se oli Nato-vastustajien argumentti. Olisihan Suomi siis osana muita Nato-maita myös Baltian puolustuksen osapuoli ollut. Kuten kaikki muut jäsenet sitten Suomen. Ahtisaari ja Lipponen eivät reagoineet, tärkeämpää oli saattaa EU:hun integroituminen valmiiksi, ja saada Suomi niihin pöytiin joissa meille tärkeistä asioista päätettiin. Penttilä myöhemmin spekuloi, että jos Ahtisaari ja Lipponen olisivat saaneet jatkokaudet, Natoon olisi sitten todennäköisesti liitytty. Samalla muistuttaa, että Ruotsi ei tuolloin ollut Natoon myöskään liittymässä.
2004, Halonen joka muutoinkin näkee Naton USA:n työkaluna, ei "noiden kanssa" halua edes keskusella asiasta. Viron presidentti Ilveksen kauna on perusteltua, Suomessa yleisesti puhuttiin näistä vanhoista itäblokin maista "kaalimaina", joita ylenkatsottiin. Suomi on opettaja, ei oppilas, myös sotilasasioissa. Samanaikaisesti Penttilä muistuttaa, että Halosen kahden kauden aikana Puolustusvoimat vei päätöksen hänen tieten ja suostumuksellaan käytännön Nato-yhteensopivuuden, ja JASSMitkin ostettiin Halosen aikana.
2008 ja Venäjän hyökkäys Georgiaan olisi pitänyt aloittaa vakava Nato-keskustelu Suomessa. Niin Häkämiehen aiempi Venäjä*3 kuin Stubbin 080808 puhe vaiettiin kuoliaaksi. USA:kin tekei heti seuraavan vuonna surullisen kuuluisan Resetin Venäjän kanssa.
2014 ja Krimin valloitus. Taas sama tarina, päinvastoin ydinvoimala Venäjältä ja entistä tiiviimpi yhteydenpito Venäjän kanssa, eräänlainen paluu Kekkosen aikaan jolloin kuviteltiin, että päämiesten henkilökohtainen suhde jotenkin ratkaisee asioita. Niinistö vastusti Natoa hyvin voimakkaasti koko toisen kautensa ajan, vaikka Nato-optiota onneksi muisti pitää sikäli esillä, että ei sulkenut sitä pois. Tätä ennen mm. oikeistopuolueiden valtaannousu Ruotsissa oli herättänyt ajatusta, että Ruotsi liittyy ensin ja Suomi vanavedessä, johon Niinistö ensitöikseen oli kertonut Ruotsiin että Suomi ei ole liittymässä. Ruotsi sitten kunnioittaen Suomen näkemystä vastaavasti totesi, että ei sitten Ruotsikaan. Samoin 2015 eduskuntavaalien alla Niinistö todella kutsui puolueiden puheenjohtajat "kurinpalautukseen" Mäntyniemeen, jotta Nato pysyisi poissa eduskuntavaalien teemoista. Stubb oli suoraan sanonut, että on huolissaan Venäjästä ja että Suomi jää yksin. Stubb oli jyrätty nurin, ja oli muutoinkin suosionsa alamäessä.
Venäjän hyökkäys pakotti realismiin, kansan mielipide kääntyi, Niinistö matkusti Washingtoniin kuullakseen, että missään nimessä Nato-jäsenyys ei juuri nyt ole mahdollsita. Pelättiin eskalaatiota. Nato-optiolla ei ollut vaatteita, kuten Ahtisaari oli todennut kautensa jälkeen: ei puolustusliittoon keskellä kriisiä päästä. Parissa kuukaudessa Ukrainan urhea taistelu ja toisaalta Venäjän talouden vakaus pakotteista huolimatta rauhoitti Washingtonia, että sota on rajattavissa Ukrainaan, ja Ukrainaa voidaan tukea. Seuraava Washingtonin vierailu PM Anderssonin kanssa olikin sitten ylistyspuhetta kahdelle vakaalle Pohjoismaalle.
Huikeita anekdootteja ja taustoitusta pitkän matkan aikana. Ja paljon tasapuolisemmin kuin yllä kirjoitin, koska itse en kuten ehkäpä tiedätte ollut mikään Suomen harjoittaman Aktiivisen Vakauspolitiikan ystävä. Pitkä odotus Nuorsuomalaisia ysärillä äänestäneenä tähän päivään, kun Nato-hakemus jätetty, ja 28 jäsenmaata sekä USA ajamassa meitä sisään, vaikka Orban ja Erdogan pelejään pelaavatkin.
Viimeisessä luvussa Penttilä maalaakin valoisampaa tulevaisuutta kaikesta huolimatta, Suomi keskeisenä toimijana vakaassa Hansa-liitossa, täysivaltaisena osana läntistä maailmaa.
Penttilä on tunnettu Naton kannattaja, ei sorru mitäminäsanoin-ilkkumiseen, päinvastoin, miten voi näinkin objektiivisesti kirjan kirjoittaa. Toki tuo sitten oman näkemyksensä esiin, mutta ei sorru jälkiviisauteen vaan usein toteaa että olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa.
Viides kerta toden sanoi:
1997 Suomea pyydettiin Natoon. USA siis pyysi. Mitään velvoitetta Baltian puolustamiseen ei esitetty, se oli Nato-vastustajien argumentti. Olisihan Suomi siis osana muita Nato-maita myös Baltian puolustuksen osapuoli ollut. Kuten kaikki muut jäsenet sitten Suomen. Ahtisaari ja Lipponen eivät reagoineet, tärkeämpää oli saattaa EU:hun integroituminen valmiiksi, ja saada Suomi niihin pöytiin joissa meille tärkeistä asioista päätettiin. Penttilä myöhemmin spekuloi, että jos Ahtisaari ja Lipponen olisivat saaneet jatkokaudet, Natoon olisi sitten todennäköisesti liitytty. Samalla muistuttaa, että Ruotsi ei tuolloin ollut Natoon myöskään liittymässä.
2004, Halonen joka muutoinkin näkee Naton USA:n työkaluna, ei "noiden kanssa" halua edes keskusella asiasta. Viron presidentti Ilveksen kauna on perusteltua, Suomessa yleisesti puhuttiin näistä vanhoista itäblokin maista "kaalimaina", joita ylenkatsottiin. Suomi on opettaja, ei oppilas, myös sotilasasioissa. Samanaikaisesti Penttilä muistuttaa, että Halosen kahden kauden aikana Puolustusvoimat vei päätöksen hänen tieten ja suostumuksellaan käytännön Nato-yhteensopivuuden, ja JASSMitkin ostettiin Halosen aikana.
2008 ja Venäjän hyökkäys Georgiaan olisi pitänyt aloittaa vakava Nato-keskustelu Suomessa. Niin Häkämiehen aiempi Venäjä*3 kuin Stubbin 080808 puhe vaiettiin kuoliaaksi. USA:kin tekei heti seuraavan vuonna surullisen kuuluisan Resetin Venäjän kanssa.
2014 ja Krimin valloitus. Taas sama tarina, päinvastoin ydinvoimala Venäjältä ja entistä tiiviimpi yhteydenpito Venäjän kanssa, eräänlainen paluu Kekkosen aikaan jolloin kuviteltiin, että päämiesten henkilökohtainen suhde jotenkin ratkaisee asioita. Niinistö vastusti Natoa hyvin voimakkaasti koko toisen kautensa ajan, vaikka Nato-optiota onneksi muisti pitää sikäli esillä, että ei sulkenut sitä pois. Tätä ennen mm. oikeistopuolueiden valtaannousu Ruotsissa oli herättänyt ajatusta, että Ruotsi liittyy ensin ja Suomi vanavedessä, johon Niinistö ensitöikseen oli kertonut Ruotsiin että Suomi ei ole liittymässä. Ruotsi sitten kunnioittaen Suomen näkemystä vastaavasti totesi, että ei sitten Ruotsikaan. Samoin 2015 eduskuntavaalien alla Niinistö todella kutsui puolueiden puheenjohtajat "kurinpalautukseen" Mäntyniemeen, jotta Nato pysyisi poissa eduskuntavaalien teemoista. Stubb oli suoraan sanonut, että on huolissaan Venäjästä ja että Suomi jää yksin. Stubb oli jyrätty nurin, ja oli muutoinkin suosionsa alamäessä.
Venäjän hyökkäys pakotti realismiin, kansan mielipide kääntyi, Niinistö matkusti Washingtoniin kuullakseen, että missään nimessä Nato-jäsenyys ei juuri nyt ole mahdollsita. Pelättiin eskalaatiota. Nato-optiolla ei ollut vaatteita, kuten Ahtisaari oli todennut kautensa jälkeen: ei puolustusliittoon keskellä kriisiä päästä. Parissa kuukaudessa Ukrainan urhea taistelu ja toisaalta Venäjän talouden vakaus pakotteista huolimatta rauhoitti Washingtonia, että sota on rajattavissa Ukrainaan, ja Ukrainaa voidaan tukea. Seuraava Washingtonin vierailu PM Anderssonin kanssa olikin sitten ylistyspuhetta kahdelle vakaalle Pohjoismaalle.
Huikeita anekdootteja ja taustoitusta pitkän matkan aikana. Ja paljon tasapuolisemmin kuin yllä kirjoitin, koska itse en kuten ehkäpä tiedätte ollut mikään Suomen harjoittaman Aktiivisen Vakauspolitiikan ystävä. Pitkä odotus Nuorsuomalaisia ysärillä äänestäneenä tähän päivään, kun Nato-hakemus jätetty, ja 28 jäsenmaata sekä USA ajamassa meitä sisään, vaikka Orban ja Erdogan pelejään pelaavatkin.
Viimeisessä luvussa Penttilä maalaakin valoisampaa tulevaisuutta kaikesta huolimatta, Suomi keskeisenä toimijana vakaassa Hansa-liitossa, täysivaltaisena osana läntistä maailmaa.
tulikomento
Supreme Leader
Nettidivarilöytö tältä päivältä parilla eurolla. Ye-eversti Käkönen palveli mm. Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa, sekä jatkosodan aikana Päämajan tiedusteluosastolla. Istui linnassa asekätkennästä sodan jälkeen. Kirjaa en ole koskaan aiemmin lukenut.
tulikomento
Supreme Leader
Sain tämän luettua eilen. Kuvakirja, jossa paljon hyvälaatuisia kuvia Ruotsin maavoimien kalustosta, harjoituksista ym. Lisänä on sitten taustaa kylmän sodan vuosien puolustussuunnitelmista, koulutuksesta. Erittäin mielenkiintoinen lukuelämys. Tykkäsin kyllä. Ruotsi oli tuolloin melkoinen Pohjolan sotilaallinen suurvalta.
tulikomento
Supreme Leader
Nuorisolaiset ostivat toivomani Risto EJ Penttilän PItkä tie Natoon kirjan isänpäivälahjaksi. Tuli juuri luettua. Odotukset olivat korkealla, mutta ne ylittyivät, moninkertaisesti. Huikeaa tarinaa 90-luvulta tähän päivään.
Penttilä on tunnettu Naton kannattaja, ei sorru mitäminäsanoin-ilkkumiseen, päinvastoin, miten voi näinkin objektiivisesti kirjan kirjoittaa. Toki tuo sitten oman näkemyksensä esiin, mutta ei sorru jälkiviisauteen vaan usein toteaa että olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa.
Viides kerta toden sanoi:
1997 Suomea pyydettiin Natoon. USA siis pyysi. Mitään velvoitetta Baltian puolustamiseen ei esitetty, se oli Nato-vastustajien argumentti. Olisihan Suomi siis osana muita Nato-maita myös Baltian puolustuksen osapuoli ollut. Kuten kaikki muut jäsenet sitten Suomen. Ahtisaari ja Lipponen eivät reagoineet, tärkeämpää oli saattaa EU:hun integroituminen valmiiksi, ja saada Suomi niihin pöytiin joissa meille tärkeistä asioista päätettiin. Penttilä myöhemmin spekuloi, että jos Ahtisaari ja Lipponen olisivat saaneet jatkokaudet, Natoon olisi sitten todennäköisesti liitytty. Samalla muistuttaa, että Ruotsi ei tuolloin ollut Natoon myöskään liittymässä.
2004, Halonen joka muutoinkin näkee Naton USA:n työkaluna, ei "noiden kanssa" halua edes keskusella asiasta. Viron presidentti Ilveksen kauna on perusteltua, Suomessa yleisesti puhuttiin näistä vanhoista itäblokin maista "kaalimaina", joita ylenkatsottiin. Suomi on opettaja, ei oppilas, myös sotilasasioissa. Samanaikaisesti Penttilä muistuttaa, että Halosen kahden kauden aikana Puolustusvoimat vei päätöksen hänen tieten ja suostumuksellaan käytännön Nato-yhteensopivuuden, ja JASSMitkin ostettiin Halosen aikana.
2008 ja Venäjän hyökkäys Georgiaan olisi pitänyt aloittaa vakava Nato-keskustelu Suomessa. Niin Häkämiehen aiempi Venäjä*3 kuin Stubbin 080808 puhe vaiettiin kuoliaaksi. USA:kin tekei heti seuraavan vuonna surullisen kuuluisan Resetin Venäjän kanssa.
2014 ja Krimin valloitus. Taas sama tarina, päinvastoin ydinvoimala Venäjältä ja entistä tiiviimpi yhteydenpito Venäjän kanssa, eräänlainen paluu Kekkosen aikaan jolloin kuviteltiin, että päämiesten henkilökohtainen suhde jotenkin ratkaisee asioita. Niinistö vastusti Natoa hyvin voimakkaasti koko toisen kautensa ajan, vaikka Nato-optiota onneksi muisti pitää sikäli esillä, että ei sulkenut sitä pois. Tätä ennen mm. oikeistopuolueiden valtaannousu Ruotsissa oli herättänyt ajatusta, että Ruotsi liittyy ensin ja Suomi vanavedessä, johon Niinistö ensitöikseen oli kertonut Ruotsiin että Suomi ei ole liittymässä. Ruotsi sitten kunnioittaen Suomen näkemystä vastaavasti totesi, että ei sitten Ruotsikaan. Samoin 2015 eduskuntavaalien alla Niinistö todella kutsui puolueiden puheenjohtajat "kurinpalautukseen" Mäntyniemeen, jotta Nato pysyisi poissa eduskuntavaalien teemoista. Stubb oli suoraan sanonut, että on huolissaan Venäjästä ja että Suomi jää yksin. Stubb oli jyrätty nurin, ja oli muutoinkin suosionsa alamäessä.
Venäjän hyökkäys pakotti realismiin, kansan mielipide kääntyi, Niinistö matkusti Washingtoniin kuullakseen, että missään nimessä Nato-jäsenyys ei juuri nyt ole mahdollsita. Pelättiin eskalaatiota. Nato-optiolla ei ollut vaatteita, kuten Ahtisaari oli todennut kautensa jälkeen: ei puolustusliittoon keskellä kriisiä päästä. Parissa kuukaudessa Ukrainan urhea taistelu ja toisaalta Venäjän talouden vakaus pakotteista huolimatta rauhoitti Washingtonia, että sota on rajattavissa Ukrainaan, ja Ukrainaa voidaan tukea. Seuraava Washingtonin vierailu PM Anderssonin kanssa olikin sitten ylistyspuhetta kahdelle vakaalle Pohjoismaalle.
Huikeita anekdootteja ja taustoitusta pitkän matkan aikana. Ja paljon tasapuolisemmin kuin yllä kirjoitin, koska itse en kuten ehkäpä tiedätte ollut mikään Suomen harjoittaman Aktiivisen Vakauspolitiikan ystävä. Pitkä odotus Nuorsuomalaisia ysärillä äänestäneenä tähän päivään, kun Nato-hakemus jätetty, ja 28 jäsenmaata sekä USA ajamassa meitä sisään, vaikka Orban ja Erdogan pelejään pelaavatkin.
Viimeisessä luvussa Penttilä maalaakin valoisampaa tulevaisuutta kaikesta huolimatta, Suomi keskeisenä toimijana vakaassa Hansa-liitossa, täysivaltaisena osana läntistä maailmaa.
Taidanpa tietää mikä kirja menee tänä vuonna pukinkonttiin kun pitäisi isäukolle lahja keksiä. Tosin ennen paketoimista luen tämän kyllä itse ensin. Viime joulukuussa siinä A-Studion (?) lähetyksessähän Penttilä ennusti aivan oikein että talvella 2022 NATO-ratkaisu on Suomella edessä. Haluttiin sitä tai ei.
tulikomento
Supreme Leader
Rajamies Mikko Kallionpää kertoo tässä ampumistaan ensimmäisistä talvisodan suomalaislaukauksista.
tulikomento
Supreme Leader
Sain nämä tässä hiljattain edullisesti divarista. Pentti Airion väitöskirja Yrjö Keinosesta PV:n komentajana. Kekkosen valinta Puolustusvoimien uudistajaksi, mutta Keinosta kiinnosti oman fyysisen kunnon hoitaminen enemmän kuin komentajana toimiminen. Keinonen sortui myös politikointiin.
Brittiläinen Sir John Keegan oli arvostettu sotahistorian tutkija. Joitain kirjoja käännettiin myös suomeksi. Tämä taisi olla viimeisin. Kokoelmateos siitä, miten tiedustelutiedot ovat vaikuttaneet sodankäynnin historiaan.
Brittiläinen Sir John Keegan oli arvostettu sotahistorian tutkija. Joitain kirjoja käännettiin myös suomeksi. Tämä taisi olla viimeisin. Kokoelmateos siitä, miten tiedustelutiedot ovat vaikuttaneet sodankäynnin historiaan.
Pitäisi varmaan lukea uudestaan tuo Keegan, kun edellisestä (ja ainoasta) kerrasta on jo aikaa. Sinänsä hyvä teos ja kirjoittajahan on arvostettu alallaan, jopa guru. Kuitenkin tuossa oli jotain omituisuuksia. Muistaakseni Keegan vähätteli tiedustelua ja sen merkitystä. Pitäisi katsoa, että miksi. Tosin parempi tuo oli kuin se Sodankäynnin historia, joka oli von Clausewitzia vastaan suunnattu kiistakirjoitus - toistasataa vuotta myöhässä. Luin kirjan ja totesin, että Montgomery oli fiksumpi kun omassa Sodankäynti kautta aikojen teoksessaan tunnusti, ettei koskaan ole lukenut Clausewitzia, koska ei ymmärrä tätä, kun taas Keegan mielestäni rakentaa Clausewitzista olkiukon, jota hakkaa, kun ensimmäisessä Persianlahden sodassa Saddam ei kaatunutkaan sotilaallisen tappion seurauksena.
tulikomento
Supreme Leader
Ymmärtääkseni Keeganin The Face of Battle on jonkinlainen sotahistorian klassikko. En ole lukenut, mutta käsittelee eri taisteluja rivimiesten näkökulmasta eri aikakausilta. Keegan taisi olla Antony Beevorin suuri innoittaja ja oppi-isä.
Joo. Tuo on klassikko, harmi ettei kukaan (Kimmo Pietiläinen) ole suomentanut.
vilval
Eversti
Taistelu Ukrainasta( Rikhard Sakwa, vuodelta 2016)
Harvoin, EI ikuna ollut näin mielenkiintoinen iltakirja kesken.
Ukrainan historiasta Ryssälän hajoamisen jälkeen,
Ukrainan ex pressa Janukovytš
uitti 32 miljardia dollaria 20 kuorma-autoon ja loikkasi Ryssälään 2014. Hussein Saddami tulee mieleen tai Romanian Ciaoretku.
Lukekaa ennen joulua, laajaa perspektiiviä sodan keskelle.
Voi sisältää vanhentunutta tietoa.
Kiihkoton, tasapainoinen ja hyvintaustoitettu
- The Guardian
Tässä yksi nutipää kevennyksenä
eu.usatoday.com
Harvoin, EI ikuna ollut näin mielenkiintoinen iltakirja kesken.
Ukrainan historiasta Ryssälän hajoamisen jälkeen,
Ukrainan ex pressa Janukovytš
uitti 32 miljardia dollaria 20 kuorma-autoon ja loikkasi Ryssälään 2014. Hussein Saddami tulee mieleen tai Romanian Ciaoretku.
Lukekaa ennen joulua, laajaa perspektiiviä sodan keskelle.
Voi sisältää vanhentunutta tietoa.
Kiihkoton, tasapainoinen ja hyvintaustoitettu
- The Guardian
Tässä yksi nutipää kevennyksenä
George W. Bush confuses Iraq with Ukraine in gaffe
Former President George W. Bush accidentally said \
eu.usatoday.com
Viimeksi muokattu:
Norppa
Eversti
On muuten taas kehuttava verovaroin tuotettua palvelua. Muutama vuosi sitten vaivaudun vihdoin tekemään tunnukset paikallisen kirjaston sähköiselle puolelle (5min) ja siitä lähtien lueskellut milloin milläkin laitteella kirjaston kirjoja ihan mistä tahansa käsin.Nuorisolaiset ostivat toivomani Risto EJ Penttilän PItkä tie Natoon kirjan isänpäivälahjaksi. Tuli juuri luettua. Odotukset olivat korkealla, mutta ne ylittyivät, moninkertaisesti. Huikeaa tarinaa 90-luvulta tähän päivään.
Penttilä on tunnettu Naton kannattaja, ei sorru mitäminäsanoin-ilkkumiseen, päinvastoin, miten voi näinkin objektiivisesti kirjan kirjoittaa. Toki tuo sitten oman näkemyksensä esiin, mutta ei sorru jälkiviisauteen vaan usein toteaa että olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa.
Viides kerta toden sanoi:
1997 Suomea pyydettiin Natoon. USA siis pyysi. Mitään velvoitetta Baltian puolustamiseen ei esitetty, se oli Nato-vastustajien argumentti. Olisihan Suomi siis osana muita Nato-maita myös Baltian puolustuksen osapuoli ollut. Kuten kaikki muut jäsenet sitten Suomen. Ahtisaari ja Lipponen eivät reagoineet, tärkeämpää oli saattaa EU:hun integroituminen valmiiksi, ja saada Suomi niihin pöytiin joissa meille tärkeistä asioista päätettiin. Penttilä myöhemmin spekuloi, että jos Ahtisaari ja Lipponen olisivat saaneet jatkokaudet, Natoon olisi sitten todennäköisesti liitytty. Samalla muistuttaa, että Ruotsi ei tuolloin ollut Natoon myöskään liittymässä.
2004, Halonen joka muutoinkin näkee Naton USA:n työkaluna, ei "noiden kanssa" halua edes keskusella asiasta. Viron presidentti Ilveksen kauna on perusteltua, Suomessa yleisesti puhuttiin näistä vanhoista itäblokin maista "kaalimaina", joita ylenkatsottiin. Suomi on opettaja, ei oppilas, myös sotilasasioissa. Samanaikaisesti Penttilä muistuttaa, että Halosen kahden kauden aikana Puolustusvoimat vei päätöksen hänen tieten ja suostumuksellaan käytännön Nato-yhteensopivuuden, ja JASSMitkin ostettiin Halosen aikana.
2008 ja Venäjän hyökkäys Georgiaan olisi pitänyt aloittaa vakava Nato-keskustelu Suomessa. Niin Häkämiehen aiempi Venäjä*3 kuin Stubbin 080808 puhe vaiettiin kuoliaaksi. USA:kin tekei heti seuraavan vuonna surullisen kuuluisan Resetin Venäjän kanssa.
2014 ja Krimin valloitus. Taas sama tarina, päinvastoin ydinvoimala Venäjältä ja entistä tiiviimpi yhteydenpito Venäjän kanssa, eräänlainen paluu Kekkosen aikaan jolloin kuviteltiin, että päämiesten henkilökohtainen suhde jotenkin ratkaisee asioita. Niinistö vastusti Natoa hyvin voimakkaasti koko toisen kautensa ajan, vaikka Nato-optiota onneksi muisti pitää sikäli esillä, että ei sulkenut sitä pois. Tätä ennen mm. oikeistopuolueiden valtaannousu Ruotsissa oli herättänyt ajatusta, että Ruotsi liittyy ensin ja Suomi vanavedessä, johon Niinistö ensitöikseen oli kertonut Ruotsiin että Suomi ei ole liittymässä. Ruotsi sitten kunnioittaen Suomen näkemystä vastaavasti totesi, että ei sitten Ruotsikaan. Samoin 2015 eduskuntavaalien alla Niinistö todella kutsui puolueiden puheenjohtajat "kurinpalautukseen" Mäntyniemeen, jotta Nato pysyisi poissa eduskuntavaalien teemoista. Stubb oli suoraan sanonut, että on huolissaan Venäjästä ja että Suomi jää yksin. Stubb oli jyrätty nurin, ja oli muutoinkin suosionsa alamäessä.
Venäjän hyökkäys pakotti realismiin, kansan mielipide kääntyi, Niinistö matkusti Washingtoniin kuullakseen, että missään nimessä Nato-jäsenyys ei juuri nyt ole mahdollsita. Pelättiin eskalaatiota. Nato-optiolla ei ollut vaatteita, kuten Ahtisaari oli todennut kautensa jälkeen: ei puolustusliittoon keskellä kriisiä päästä. Parissa kuukaudessa Ukrainan urhea taistelu ja toisaalta Venäjän talouden vakaus pakotteista huolimatta rauhoitti Washingtonia, että sota on rajattavissa Ukrainaan, ja Ukrainaa voidaan tukea. Seuraava Washingtonin vierailu PM Anderssonin kanssa olikin sitten ylistyspuhetta kahdelle vakaalle Pohjoismaalle.
Huikeita anekdootteja ja taustoitusta pitkän matkan aikana. Ja paljon tasapuolisemmin kuin yllä kirjoitin, koska itse en kuten ehkäpä tiedätte ollut mikään Suomen harjoittaman Aktiivisen Vakauspolitiikan ystävä. Pitkä odotus Nuorsuomalaisia ysärillä äänestäneenä tähän päivään, kun Nato-hakemus jätetty, ja 28 jäsenmaata sekä USA ajamassa meitä sisään, vaikka Orban ja Erdogan pelejään pelaavatkin.
Viimeisessä luvussa Penttilä maalaakin valoisampaa tulevaisuutta kaikesta huolimatta, Suomi keskeisenä toimijana vakaassa Hansa-liitossa, täysivaltaisena osana läntistä maailmaa.
Luin iltapäivällä Salaman kehut tästä Penttilän kirjasta, kiinnostuin, olin positiivisesti yllättynyt löytäessäni opuksen e-kirjaston valikoimasta (kysynnän ja tarjonnan laki, nääs), tarjolla 4 kpl mutta kaikki lainassa. Löin varauksen sisään ja simpsalarimpsis, tunti sitten kilahti ilmoitus että ”laina-aika on alkanut”
Eikä palanut pennin jeniä, kiikkikii.
tulikomento
Supreme Leader
Cornelius Ryan oli populaarisotahistorian kirjoittaja. Itseltäni löytyy hyllystä Atlantin valli murtuu (The Longest Day) ja A Bridge too Far. Nyt tilasin divarista parilla eurolla Berliinin taistelua käsittelevän kirjan Viimeinen taistelu. Ilmestyi 60-luvun puolivälissä.
tulikomento
Supreme Leader
Kysyisin foorumistien mielipidettä näistä opuksista.
Kirjoittaja on venäläinen. Lähteinä käytetty paljon venäläisiä arkistoja. Käsittääkseni käsittelee aihetta nimenomaan panssarivaunujen tekniikan puolelta. Voisi olla ihan kiinnostava.
Ruotsalaisen sotahistorian tutkijan teos Barbarossasta ja sen epäonnistumisesta. Bergström julkaissut useita teoksia toisesta maailmansodasta. Tämä lienee ainoa joka on käännetty suomeksi.
Kirjoittaja on venäläinen. Lähteinä käytetty paljon venäläisiä arkistoja. Käsittääkseni käsittelee aihetta nimenomaan panssarivaunujen tekniikan puolelta. Voisi olla ihan kiinnostava.
Ruotsalaisen sotahistorian tutkijan teos Barbarossasta ja sen epäonnistumisesta. Bergström julkaissut useita teoksia toisesta maailmansodasta. Tämä lienee ainoa joka on käännetty suomeksi.
tulikomento
Supreme Leader
Se mitä ajoittain ukkoa olen sivusta seurannut naamakirjassa, niin siellä jaksaa jauhaa ruotsidemokraattien pahuudesta. Wikipedian mukaan on ollut jäsenenä jossain leninistisessä pikkupuolueessa. Yhtään tämän kirjaa en ole kyllä tullut lukeneeksi.
Näin juuri. Vuosia sitten yhdellä ilmailufoorumilla oli kiistaa Bergströmin Battle of Britain -tulkinnoista. BoB:sta enemmän tietävä tuttu ihmetteli, että B. ei millään tajunnut muutamia perusasioita.
Bergströmiä en lukenut loppuun ei hermo kestänyt. Ryssän propagandaahan se sisälsi.