Katso liite: 70987
Tämä on nyt muutamaa sivua vaille loppuun luettu. Tsekkkoslovakian miehitys ei minua mitenkään mahdottoman paljon kiinnostanut ennen tämän kirjan lukemista, eikä sellaisenaan enempää kiinnosta nytkään. Mutta kirjan varsinainen pointti ei olekaan itse miehitys (jonka tapahtumat ennen, aikana ja jälkeen käsitellään tietenkin riittävästi), vaan miten siihen Suomessa (ja muuallakin) suhtauduttiin, mitä siitä tiedettiin, miten siihen reagoitiin, mitä vaikutuksia sillä oli, mitä keskeiset toimijat (kuten Keinonen) tekivät, pitävätkö miehitysajasta liikkuvat myytit paikkansa, yms.
Kirjoittaja lähestyy aihetta koti- ja hieman ulkomaisten lähteiden kautta, arkistoja on tutkittu (ja on muuten tutkittu paljon), muuta tutkimusta luettu ja kotimaista muistitietoa on kerätty ja arvioitu. Voisi sanoa että jotakuinkin kaikki aina myös taustoitetaan ja kytketään laajempiin kokonaisuuksiin ja kehityksiin: kerrotaan Suomen sotilastiedustelun muodostuminen sellaiseksi mitä se oli vuonna -68, esitetään ulkoasiainhallinnon rooli tiedon tuottajana ja käsittelijänä, puolustusvoimien tuonaikainen organisointi sotilaslääniuudistuksen jälkeen, millä kalustolla lennettiin, miten ilma- ja meritilannekuvaa muodostettiin, oikeastaan kaikkea mahdollista taustoitetaan isosta kuvasta aiheeseen liittyviin detaljeihin asti. Ja itse miehitykseen liittyviä tapahtumia tietenkin käsitellään hyvässä ja selkeässä järjestyksessä.
Ja koska kirjoittaja on todellakin paneutunut asiaansa ja malttaa käsitellä aihetta tekemisten ja tapahtumien ympäriltäkin, oli ainakin minulle tämän kirjan parasta antia se, että kirja tarjoaa samalla hyvän kuvauksen tuon aikakauden Puolustusvoimista ja monenlaisista turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuspoliittisen tilanteen asioista yya-ajan mausteineen. Historiallinen viitekehys on Tsekkoslovakian miehitys, mutta fokus on paljon laajemmalla.
Kekkosen osuus kirjassa on paljon vähäisempi kuin otsikon perusteella voisi kuvitella. Toki hän ja monet aikakauden poliitikot saavat roolinsa, mutta mikään kekkoskirja tämä ei ole, Kekkosella on vain sivurooli. Sotilaista tämä kirja eniten kertoo.
Kirjan ote on tutkimuksellinen. Mikään kevyt ohimennen parilla paskallaistumisella luettava kirja ei ole kysymyksessä. Se on tiukkaa tietokirjallisuutta, mutta onneksi hyvin ja sujuvalla kielellä kirjoitettua sellaista. Tarjoaa monia hyviä huomioita, knoppeja, kiinnostavia tapahtumia, ja välillä myös tekee mieli jäädä pohtimaan yhtäläisyyksiä 1968 ja 2022 tapahtumien välillä.
Sitten ne kuuluisat miehitysajasta elävät myytitkin on käsitelty. Ja on käsitelty sen verran perusteellisesti, että tarvittaessa on etsitty komppaniatason päiväohjelmatkin esiin kun on haluttu selvittää, pitääkö jokin tuon ajan tornihuhu paikkansa.
Erikoisplussa kirjoittajalle käsitteen "ryssiminen" käyttämisestä asiakirjallisuudessa (kertaalleen). Asiayhteys neuvostotiedustelu: sen maine oli todellisuutta parempi, ja tuloksena syntyi usein ryssimistä.
Mitään faktatarkastusta ei minun osaamiseni riitä tekemään. Oletan kirjoittajan osaavan hommansa yli kymmenvuotisen MPKK:n tutkijanuransa kokemuksella. Hutiloinnin makua ei todellakaan ole, sen näkee maallikkokin. Tykkään erityisen kovasti siitä, miten hyvin Turunen taustoittaa käsittelemänsä asiat.