Kirjat

Cornelius Ryan oli populaarisotahistorian kirjoittaja. Itseltäni löytyy hyllystä Atlantin valli murtuu (The Longest Day) ja A Bridge too Far. Nyt tilasin divarista parilla eurolla Berliinin taistelua käsittelevän kirjan Viimeinen taistelu. Ilmestyi 60-luvun puolivälissä.

Katso liite: 70846

Wau, tämä oli uutta tietoa itselleni. The Last Battle oli tarkoitus filmatisoida amerikkalais-neuvostoliittolaisena yhteistuotantona. Elokuvaversiota oli suunniteltu vuodelle 1968, mutta hanke meni myttyyn.

 
Tästä noin puolet luettuna, ihan uskomatonta sekoilua. Armeijat menneet sikin sokin, ihmisiä tapettu ja kidutettu todella raa'asti jne.
Suosittelen lukemaan jos aikaa on.

Ensimmäiset satakunta sivua luettu. Ryssän armeijalla erittäin yllättävästi moraali- ja korruptio-ongelmia. Jotkut asiat ei sitten ryssälässä muutu mihinkään.
 
1669288510895.png

Tämä on nyt muutamaa sivua vaille loppuun luettu. Tsekkkoslovakian miehitys ei minua mitenkään mahdottoman paljon kiinnostanut ennen tämän kirjan lukemista, eikä sellaisenaan enempää kiinnosta nytkään. Mutta kirjan varsinainen pointti ei olekaan itse miehitys (jonka tapahtumat ennen, aikana ja jälkeen käsitellään tietenkin riittävästi), vaan miten siihen Suomessa (ja muuallakin) suhtauduttiin, mitä siitä tiedettiin, miten siihen reagoitiin, mitä vaikutuksia sillä oli, mitä keskeiset toimijat (kuten Keinonen) tekivät, pitävätkö miehitysajasta liikkuvat myytit paikkansa, yms.

Kirjoittaja lähestyy aihetta koti- ja hieman ulkomaisten lähteiden kautta, arkistoja on tutkittu (ja on muuten tutkittu paljon), muuta tutkimusta luettu ja kotimaista muistitietoa on kerätty ja arvioitu. Voisi sanoa että jotakuinkin kaikki aina myös taustoitetaan ja kytketään laajempiin kokonaisuuksiin ja kehityksiin: kerrotaan Suomen sotilastiedustelun muodostuminen sellaiseksi mitä se oli vuonna -68, esitetään ulkoasiainhallinnon rooli tiedon tuottajana ja käsittelijänä, puolustusvoimien tuonaikainen organisointi sotilaslääniuudistuksen jälkeen, millä kalustolla lennettiin, miten ilma- ja meritilannekuvaa muodostettiin, oikeastaan kaikkea mahdollista taustoitetaan isosta kuvasta aiheeseen liittyviin detaljeihin asti. Ja itse miehitykseen liittyviä tapahtumia tietenkin käsitellään hyvässä ja selkeässä järjestyksessä.

Ja koska kirjoittaja on todellakin paneutunut asiaansa ja malttaa käsitellä aihetta tekemisten ja tapahtumien ympäriltäkin, oli ainakin minulle tämän kirjan parasta antia se, että kirja tarjoaa samalla hyvän kuvauksen tuon aikakauden Puolustusvoimista ja monenlaisista turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuspoliittisen tilanteen asioista yya-ajan mausteineen. Historiallinen viitekehys on Tsekkoslovakian miehitys, mutta fokus on paljon laajemmalla.

Kekkosen osuus kirjassa on paljon vähäisempi kuin otsikon perusteella voisi kuvitella. Toki hän ja monet aikakauden poliitikot saavat roolinsa, mutta mikään kekkoskirja tämä ei ole, Kekkosella on vain sivurooli. Sotilaista tämä kirja eniten kertoo.

Kirjan ote on tutkimuksellinen. Mikään kevyt ohimennen parilla paskallaistumisella luettava kirja ei ole kysymyksessä. Se on tiukkaa tietokirjallisuutta, mutta onneksi hyvin ja sujuvalla kielellä kirjoitettua sellaista. Tarjoaa monia hyviä huomioita, knoppeja, kiinnostavia tapahtumia, ja välillä myös tekee mieli jäädä pohtimaan yhtäläisyyksiä 1968 ja 2022 tapahtumien välillä.

Sitten ne kuuluisat miehitysajasta elävät myytitkin on käsitelty. Ja on käsitelty sen verran perusteellisesti, että tarvittaessa on etsitty komppaniatason päiväohjelmatkin esiin kun on haluttu selvittää, pitääkö jokin tuon ajan tornihuhu paikkansa.

Erikoisplussa kirjoittajalle käsitteen "ryssiminen" käyttämisestä asiakirjallisuudessa (kertaalleen). Asiayhteys neuvostotiedustelu: sen maine oli todellisuutta parempi, ja tuloksena syntyi usein ryssimistä.

Mitään faktatarkastusta ei minun osaamiseni riitä tekemään. Oletan kirjoittajan osaavan hommansa yli kymmenvuotisen MPKK:n tutkijanuransa kokemuksella. Hutiloinnin makua ei todellakaan ole, sen näkee maallikkokin. Tykkään erityisen kovasti siitä, miten hyvin Turunen taustoittaa käsittelemänsä asiat.
 
Kävin eilen työreissulla Vantaalla Suomen Ilmailumuseolla. Museokaupasta tarttui mukaan eversti Hans von Luckin sotamuistelmat. Englanninkielisenä pokkarina tämä kyllä jo minulla oli entuudestaan, mutta tulipahan nyt sitten hankittua tämä Koalan kustantama suomennos. Legendaarinen ukko, soti läpi WW2:n aina Puolasta Pohjois-Afrikkaan ja itärintamalle. Angloamerikkalaisille heppu on tunnettu Normandian maihinnousurintamalta.

image.jpg
 
Black Friday näyttää pyörivän myös useassa nettidivarissa. Löysin tänään nämä edullisesti.

Teos Laineen Tuntemattoman kuvauksista ja elokuvan vastaanotosta.

lg_615ef54684ead72542f80d63.jpg

Alan Clarkin klassikko. Vanha kuin mikä ja tarjolla on paljon tätä uudempia kirjoja teemasta. Mutta kun halvalla sain.

lg_0016bc09df7e793858d132e0.jpg
 
Kysyisin foorumistien mielipidettä näistä opuksista.

Kirjoittaja on venäläinen. Lähteinä käytetty paljon venäläisiä arkistoja. Käsittääkseni käsittelee aihetta nimenomaan panssarivaunujen tekniikan puolelta. Voisi olla ihan kiinnostava.

Katso liite: 70855

Ruotsalaisen sotahistorian tutkijan teos Barbarossasta ja sen epäonnistumisesta. Bergström julkaissut useita teoksia toisesta maailmansodasta. Tämä lienee ainoa joka on käännetty suomeksi.

Katso liite: 70856

Laitoin nyt tuon Boris Kavalertšikin Tanks of Operation Barbarossa -kirjan tilaukseen. Ainakin Amazonissa sitä on kehuttu. Käsittelee siis panssarien teknistä puolta, ei ilmeisesti niinkään paljon itse taistelutoimia. Mielenkiintoista nippelitietoa tuntuu löytyvän. Syksyllä 1939 iivanat evakuoivat ei kenenkään maalta sakujen Panzer II:n ja Panzer III:n, jotka oli hylätty niiden vaurioiduttua taistelussa puolalaisia vastaan. Ryssät tekivät malli kolmosta vastaan koeammuntoja ja huomasivat että omat 45 mm pst-kranut eivät toimineet kunnolla. Laadunvalvontaa parannettiin ennen kesää 1941. Samoin jännä detalji, että T-34-85:n tuotanto myöhästyi kun tarvitsivat jenkkien lend lease -apua isomman tornin valmistamiseen. Ainoa oma tehdas, joka olisi kyennyt valmistamaan uusia torneja heti, oli menetetty Harkovassa saksalaisille. Uralin taakse siirretyt panssaritehtaat eivät kyenneet tuottamaan uusia suurempia torneja kun ei ollut sopivaa koneistoa. Oli odotettava amerikkalaisten apua.
 
Sain toimittaja professori Mark Galeottin Putinin Sodat -kirjan luetuksi, tokko vielä suomennettu, eli siis toisella kotimaisella:


Kirja kattaa melkoisen kokonaisuuden, ja oli siksi ehkä hieman hajanainen luettava.

Ensimmäinen kokonaisuus on Jeltsinin kauden ja sitten Putin kauden sodat ennen Ukrainaa 2022. Toisaalta näkyy se raakuus ja piittaamattomuus siviiliuhreista, niin Tsetseniasta Transnitriaan, ja muut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen Venäjän kapinoiden tukahduttamiset. Toisaalta hyvä muistutus, että Tsetsenian toinen sota vaikka Putinin masinoima, niin se oli suunnattu nousevaa radikaalia islamismia vastaan jossa tavoitteena oli rakentaa radikaali kalifaatti. Sikäli Putinin kommentti miten USA saa häärätä Irakissa, mutta häntä syytetään sotarikoksista vaikka samaa sotaa terrorismia vastaan. Tähän väliin kirjan loppulauseista Galeottin kommentti, että jos Putin olisi tyytynyt ensimmäisen kautensa vuoteen -2010 tuloksiin hän olisi modernisoinut Venäjän ja sen armeijan ja olisi muistettu onnistuneena johtajana..

No, näinhän ei käynyt, ja kirjan toinen kokonaisuus on Venäjän asevoimien eri aselajien läpikäynti. Toisaalta mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman puuduttavaa, sivuja on aika lailla. Mutta niin moottorisoitu jalkaväki ja perusyksiköt, kuin laivasto, merijaljkaväki, VVD laskuvarjojoukot, spetznatzit, ..., kaikki käydään läpi. Ehkäpä hyödyllinen kun joskus haluaa tarkistaa näitä.

Kolmas ja ehkäpä sitten aika lyhyt osa eli kirjan viides osa kattaa nykyhetken, eri "Stanien" tilanteesta jossa ympäröivät valtiot pelätään joutuvan edelleen islamistien uhkaamiksi, aina Ukrainan sotaan jossa Putin tuhosi 20 vuoden varsin onnistuneesti modernisoimansa armeijan sekä Venäjän talouden. Kirja on painettu kesällä 2022 eikä aivan viimeisimpiä vaiheita kuvaa, mutta yhtä kaikki, auttaa ymmärtämään tätä missä ollaan. Loppuosassa kommentoidaan myös nousevaa Kiinaa. Tähän liittyen Galeotti nostaa joskus 2013 haastattelemansa korkea-arvoisen sotilaan, joka ei innoissaan kaikesta Putinin linjauksista ollut, vaan arvioi että "olemme joko Lännen ystävä tai Kiinan vasalli, riippuen miten toimimme". Nyt tiedämme suunnan.

Lukusuositus, mutta ei välttämättä sellainen yhdellä istumalla luettava kirja.

Muoks epätäydellinen listaus Venäjän eri sodista ja sodankaltaisista puuttumisista lähialueillansa:
  • Moldovan-Transnittian sota 1992
  • Tadzikistan 1992-1997
  • (Kosovon sodan rauhanturvaaminen 1998-1999 ja Pristinan lentokentän valtaaminen)
  • 1. Tsetsenian sota 1994-96
  • 2. Tsetsenian sota 1999-2000 (nyt Putin presidentti)
  • Georgian sota 2008
  • Ukraina: Krimin valtaus 2014
  • Ukraina; Donbassin sota 2014-2022
  • Syyria 2015-
  • Tadzikistanin rauhanturvaoperaatio tammikuu 2022
  • Ukrainan täysimittainen sota 2022-
 
Viimeksi muokattu:
Sain toimittaja Mark Galeottin Putinin Sodat -kirjan luetuksi, tokko vielä suomennettu, eli siis toisella kotimaisella:


Kirja kattaa melkoisen kokonaisuuden, ja oli siksi ehkä hieman hajanainen luettava.

Ensimmäinen kokonaisuus on Jeltsinin kauden ja sitten Putin kauden sodat ennen Ukrainaa 2022. Toisaalta näkyy se raakuus ja piittaamattomuus siviiliuhreista, niin Tsetseniasta Transnitriaan, ja muut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen Venäjän kapinoiden tukahduttamiset. Toisaalta hyvä muistutus, että Tsetsenian toinen sota vaikka Putinin masinoima, niin se oli suunnattu nousevaa radikaalia islamismia vastaan jossa tavoitteena oli rakentaa radikaali kalifaatti. Sikäli Putinin kommentti miten USA saa häärätä Irakissa, mutta häntä syytetään sotarikoksista vaikka samaa sotaa terrorismia vastaan. Tähän väliin kirjan loppulauseista Galeottin kommentti, että jos Putin olisi tyytynyt ensimmäisen kautensa vuoteen -2010 tuloksiin hän olisi modernisoinut Venäjän ja sen armeijan ja olisi muistettu onnistuneena johtajana..

No, näinhän ei käynyt, ja kirjan toinen kokonaisuus on Venäjän asevoimien eri aselajien läpikäynti. Toisaalta mielenkiintoista luettavaa, toisaalta hieman puuduttavaa, sivuja on aika lailla. Mutta niin moottorisoitu jalkaväki ja perusyksiköt, kuin laivasto, merijaljkaväki, VVD laskuvarjojoukot, spetznatzit, ..., kaikki käydään läpi. Ehkäpä hyödyllinen kun joskus haluaa tarkistaa näitä.

Kolmas ja ehkäpä sitten aika lyhyt osa eli kirjan viides osa kattaa nykyhetken, eri "Stanien" tilanteesta jossa ympäröivät valtiot pelätään joutuvan edelleen islamistien uhkaamiksi, aina Ukrainan sotaan jossa Putin tuhosi 20 vuoden varsin onnistuneesti modernisoimansa armeijan sekä Venäjän talouden. Kirja on painettu kesällä 2022 eikä aivan viimeisimpiä vaiheita kuvaa, mutta yhtä kaikki, auttaa ymmärtämään tätä missä ollaan. Loppuosassa kommentoidaan myös nousevaa Kiinaa. Tähän liittyen Galeotti nostaa joskus 2013 haastattelemansa korkea-arvoisen sotilaan, joka ei innoissaan kaikesta Putinin linjauksista ollut, vaan arvioi että "olemme joko Lännen ystävä tai Kiinan vasalli, riippuen miten toimimme". Nyt tiedämme suunnan.

Lukusuositus, mutta ei välttämättä sellainen yhdellä istumalla luettava kirja.

Itselläni on muutama Galeottin kirjoittama Ospreyn militariasarjan opus jotka käsittelevät Venäjän nykypäivän asevoimia. Tiiviitä vajaa sadan sivun tietopaketteja, mutta ihan OK tasoa kaikkiaan.
 
Nettidivarilöytö tältä päivältä parilla eurolla. Ye-eversti Käkönen palveli mm. Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa, sekä jatkosodan aikana Päämajan tiedusteluosastolla. Istui linnassa asekätkennästä sodan jälkeen. Kirjaa en ole koskaan aiemmin lukenut.

Katso liite: 70698

Tulipa hankittua kirjahyllyyn lisää kotimaisen sotilastiedustelun historiaa. Toki näihin pitänee suhtautua kuten muistelmakirjallisuuteen yleensäkin (Kirjoittaja on kaikkitietävä ja aina oikeassa oleva tarinan sankari. Muut kollegat aina väärässä olleita idiootteja). Mutta odotan nyt ainakin ihan mielenkiintoista ajankuvaa tuon ajan Stalinin Neuvostoliitosta.

lg_0012b514df7e793858cd2de2.jpg

z1_p_864017_0.jpg
 
Tulipa hankittua kirjahyllyyn lisää kotimaisen sotilastiedustelun historiaa. Toki näihin pitänee suhtautua kuten muistelmakirjallisuuteen yleensäkin (Kirjoittaja on kaikkitietävä ja aina oikeassa oleva tarinan sankari. Muut kollegat aina väärässä olleita idiootteja). Mutta odotan nyt ainakin ihan mielenkiintoista ajankuvaa tuon ajan Stalinin Neuvostoliitosta.

Katso liite: 71177

Katso liite: 71178

Täytyy todeta, että olet kyllä hurja lukumies. (y)
 
Tänään koko päivän olen kuunnellut tätä, suosittelen:

Vakoojajahti

Hyytävän jännittävä tietokirja Putinin Venäjän vakoojista.

Yhdysvalloissa pidätettiin kesällä 2010 vakoojia: Anna Chapman ja yhdeksän muuta agenttia olivat eläneet vuosikausia keräten tietoa Venäjän tiedustelupalvelulle. Pidätysoperaatio oli kuin toimintaelokuvasta.

Monet pitivät ryhmää kylmän sodan jäänteenä, mutta Venäjä jatkaa edelleen aggressiivista vakoilua ja vaikutustyötä, mistä hätkähdyttävänä esimerkkinä on Sergei Skripalin myrkytys Englannissa vuonna 2018.

Vakoojajahti kertoo trillerin tavoin vakoojista ja heidän metsästäjistään. Kirja päivittää käsityksemme vakoilusta kybertiedustelun ja vaalivilppien 2020-luvulle. Illegaalit agentit ovat keskellämme tänäänkin.
 
Tänään koko päivän olen kuunnellut tätä, suosittelen:

Vakoojajahti

Hyytävän jännittävä tietokirja Putinin Venäjän vakoojista.

Yhdysvalloissa pidätettiin kesällä 2010 vakoojia: Anna Chapman ja yhdeksän muuta agenttia olivat eläneet vuosikausia keräten tietoa Venäjän tiedustelupalvelulle. Pidätysoperaatio oli kuin toimintaelokuvasta.

Monet pitivät ryhmää kylmän sodan jäänteenä, mutta Venäjä jatkaa edelleen aggressiivista vakoilua ja vaikutustyötä, mistä hätkähdyttävänä esimerkkinä on Sergei Skripalin myrkytys Englannissa vuonna 2018.

Vakoojajahti kertoo trillerin tavoin vakoojista ja heidän metsästäjistään. Kirja päivittää käsityksemme vakoilusta kybertiedustelun ja vaalivilppien 2020-luvulle. Illegaalit agentit ovat keskellämme tänäänkin.
Luke Hardingin Venäjä Vakoojaverkosto kirja nosti esiin Trumpin ja Putin erityissuhteen.
Putinilla kun olisi niinsanotusti kiristys ote Donaldin palleista johtuen maksullista.
 
Black Friday näyttää pyörivän myös useassa nettidivarissa. Löysin tänään nämä edullisesti.

Teos Laineen Tuntemattoman kuvauksista ja elokuvan vastaanotosta.

Katso liite: 71055

Alan Clarkin klassikko. Vanha kuin mikä ja tarjolla on paljon tätä uudempia kirjoja teemasta. Mutta kun halvalla sain.

Katso liite: 71056

Tuli tämän päivän postin mukana. Iloinen yllätys, tästä löytyy Åke Lindmanin, Pentti Siimeksen, Matti Raninin ja Veeruskaa näytelleen Helena Vinkan nimmarit. :love:

DSCN1904.JPG
 
1670091118361.png Kiintoisa kirja Hitlerin Saksan ydinasehankkeesta ja sen vastaisista liittoutuneiden operaatioista, eli hyökkäyksistä Norsk Hydron raskaan veden tuotantoa vastaan. Pääosan näistä operaatioista suoritti Norjan vastarintaliike, mutta asialla olivat vuorollaan myös brittijoukot sekä Yhdysvaltojen pommikoneet. Hyvin käy ilmi myös miehitetyn maan raadollinen todellisuus, jossa osa kansasta ei ole innolla mukana vastarinnassa, ja jossa vaarana voi olla myös "ystävällisten" ilmavoimien hyökkäys. Sujuvasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu. Hyvä lukukokemus.
 
Katso liite: 70987

Tämä on nyt muutamaa sivua vaille loppuun luettu. Tsekkkoslovakian miehitys ei minua mitenkään mahdottoman paljon kiinnostanut ennen tämän kirjan lukemista, eikä sellaisenaan enempää kiinnosta nytkään. Mutta kirjan varsinainen pointti ei olekaan itse miehitys (jonka tapahtumat ennen, aikana ja jälkeen käsitellään tietenkin riittävästi), vaan miten siihen Suomessa (ja muuallakin) suhtauduttiin, mitä siitä tiedettiin, miten siihen reagoitiin, mitä vaikutuksia sillä oli, mitä keskeiset toimijat (kuten Keinonen) tekivät, pitävätkö miehitysajasta liikkuvat myytit paikkansa, yms.

Kirjoittaja lähestyy aihetta koti- ja hieman ulkomaisten lähteiden kautta, arkistoja on tutkittu (ja on muuten tutkittu paljon), muuta tutkimusta luettu ja kotimaista muistitietoa on kerätty ja arvioitu. Voisi sanoa että jotakuinkin kaikki aina myös taustoitetaan ja kytketään laajempiin kokonaisuuksiin ja kehityksiin: kerrotaan Suomen sotilastiedustelun muodostuminen sellaiseksi mitä se oli vuonna -68, esitetään ulkoasiainhallinnon rooli tiedon tuottajana ja käsittelijänä, puolustusvoimien tuonaikainen organisointi sotilaslääniuudistuksen jälkeen, millä kalustolla lennettiin, miten ilma- ja meritilannekuvaa muodostettiin, oikeastaan kaikkea mahdollista taustoitetaan isosta kuvasta aiheeseen liittyviin detaljeihin asti. Ja itse miehitykseen liittyviä tapahtumia tietenkin käsitellään hyvässä ja selkeässä järjestyksessä.

Ja koska kirjoittaja on todellakin paneutunut asiaansa ja malttaa käsitellä aihetta tekemisten ja tapahtumien ympäriltäkin, oli ainakin minulle tämän kirjan parasta antia se, että kirja tarjoaa samalla hyvän kuvauksen tuon aikakauden Puolustusvoimista ja monenlaisista turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuspoliittisen tilanteen asioista yya-ajan mausteineen. Historiallinen viitekehys on Tsekkoslovakian miehitys, mutta fokus on paljon laajemmalla.

Kekkosen osuus kirjassa on paljon vähäisempi kuin otsikon perusteella voisi kuvitella. Toki hän ja monet aikakauden poliitikot saavat roolinsa, mutta mikään kekkoskirja tämä ei ole, Kekkosella on vain sivurooli. Sotilaista tämä kirja eniten kertoo.

Kirjan ote on tutkimuksellinen. Mikään kevyt ohimennen parilla paskallaistumisella luettava kirja ei ole kysymyksessä. Se on tiukkaa tietokirjallisuutta, mutta onneksi hyvin ja sujuvalla kielellä kirjoitettua sellaista. Tarjoaa monia hyviä huomioita, knoppeja, kiinnostavia tapahtumia, ja välillä myös tekee mieli jäädä pohtimaan yhtäläisyyksiä 1968 ja 2022 tapahtumien välillä.

Sitten ne kuuluisat miehitysajasta elävät myytitkin on käsitelty. Ja on käsitelty sen verran perusteellisesti, että tarvittaessa on etsitty komppaniatason päiväohjelmatkin esiin kun on haluttu selvittää, pitääkö jokin tuon ajan tornihuhu paikkansa.

Erikoisplussa kirjoittajalle käsitteen "ryssiminen" käyttämisestä asiakirjallisuudessa (kertaalleen). Asiayhteys neuvostotiedustelu: sen maine oli todellisuutta parempi, ja tuloksena syntyi usein ryssimistä.

Mitään faktatarkastusta ei minun osaamiseni riitä tekemään. Oletan kirjoittajan osaavan hommansa yli kymmenvuotisen MPKK:n tutkijanuransa kokemuksella. Hutiloinnin makua ei todellakaan ole, sen näkee maallikkokin. Tykkään erityisen kovasti siitä, miten hyvin Turunen taustoittaa käsittelemänsä asiat.

Kalle Haatasen ohjelmassa Pekka Turunen ja kirja esillä.
Linkki löytyy tuosta sivusta:
 
Kalle Haatasen ohjelmassa Pekka Turunen ja kirja esillä.
Linkki löytyy tuosta sivusta:
Jessus että tuo Haatanen on välillä aika raskas kuunnella. Sinänsä asiaa ohjelmissa on, muuta tietyt maneerit ovat vähän rasittavia.
 
Back
Top