https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512096435/hhhh/
Laurent Binet kertoo arvostelijoilta ylistystä saaneessa kirjassaan Reinhard Heydrichin salamurhasta eli terroriteosta tai iskusta, jonka kaikki vähänkin WWII:n historiaa tavanneet tietävät. Ensimmäinen reaktio on varmaan, että miksi? Tarinahan on kerrottu ja dokumentoitu jo kymmeniin tai satoihin kirjoihin. Luultavasti tuhansiin niteisiin on tämä natsivastarinnan saaga kirjoitettu, mutta Binet onnistuu yllättämään lukijan tällä samalla tarinalla täysin.
Kirjaa lienee mahdoton luokitella mihinkään traditionaaliseen luokkaan, koska se luo oman genrensä. Binet ei millään tavoin peittele äärivasemmistolaisuuttaan ja kommunismin ihannointiaan, vaan tuo sen avoimesti julki. Kirjoittajan oma tarina kulkee koko ajan mukana ja täysin yksityiskohtia myöten dokumentoidun historian eli tosiasioiden rinnalla.
Kirjoittaja vie tarinan, eli Heydrichin salamurhan, ohella lukijan sekä omiin naisseikkailuihinsa että Prahassa toikkaroivan turistin kokemuksiin. Kirjailija jopa osaa kertoa omista ”historiaa tutkivista” löytöretkiyrityksistään tavalla, joka rikkoo kepeästi sekä huumorin että myötähäpeän rajat. Välillä kirjaa lukiessa ei oikein osaa sanoa onko kyse historiankirjoituksesta, Prahan matkailumainoksesta vai pienen vasemmistorääpäleen koomisesta parisuhdedraamasta.
Teoksen suuri anti onkin koko tekstin sekaan ujutetut pohdinnat historiankirjoittajien ja historiantekijöiden moraalista ja vaikuttimista. Nämä pohdinnat laittavat jopa kyynisen realistinkin ajattelemaan koko historiankirjoittajien moraalia ja vaikuttimia aivan uudella tavalla. Kirja lienee saanut kaikki mahdolliset palkinnot, joita tällainen kirja voi yleensä saada. Oma kokonaisarvioni poikkeaa jonkin verran sisäänpäin pahasti lämmenneen kirjaoligerkian antamasta tuomiosta.
Tämä on kirja, jota joko rakastaa tai vihaa, eikä vaihtoehtoja oikein taida olla? Kirja on omasta mielestäni jonkinasteinen mestariteos, joka omalla tavallaan rikkoo rajoja luomalla genren, jota ei ole ollut aiemmin olemassa. Tekstin rakenne ja kerronnan sävy tuo väistämättä mieleen Milan Kunderan ihmisyyden ulottuvuuksia pohdiskelevan kerronnan. Kirja ei todellakaan ole kliininen kuvaus tapahtumista, vaan jotain aivan muuta. Kaikkein oudointa on se, että kirjoittaja pystyy pitämään kirjan alussa ilmaisemansa lupauksen tarinan kertomisesta myös historian kannalta aukottomasti.
Outo kirja, jota joko rakastaa tai vihaa. Itse pidin. En voi kirjaa suositella kapeakatseisille jäyhäjöpöttäjille tai täysin huumorintajuttomille tosikoille. Outo kirja, jonka luomaa tunnelmaa ei voi edes sanoin kuvailla.
Arvosteluja muilta:
https://www.goodreads.com/book/show/7992363-hhhh.
