Kirjat

[tulikomento]

Ostin eilen uteliaisuudesta Perttulan kirjan. Sain luettua juuri äsken (200 sivua helppolukuista tekstiä ja paljon kuvia). Ihan asiallinen yhteenveto HX-hankkeessa mukana olevista ehdokkaista. Perttula ei ota kantaa puoleen eikä toiseen vaan esittelee kunkin konetyypin ominaisuudet tunnettuine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Hyvin reportaasimainen kirjahan tämä on ja tämä selittynee sillä, että Perttula on Siivet-lehden toimittaja.

Vaikka kirjoitustyyli on neutraali, voi minusta kirjasta aistia pientä painotusta F-35:n suhteen. Häiveominaisuudet ja sensorifuusio Perttulan mukaan ovat mullistamassa ilmasodankäyntiä tulevaisuudessa. Mielenkiintoisesti mukana on loppupuolella ilmavoimien entisten komentajien kommentteja, nimettömästi julkaistuna tosin. Näistäkin paistaa läpi kiinnostus F-35:sta kohtaan. Suomalaisesta Kirjakaupasta opus lähti mukaan vähän päälle 30 euron hintaan. Itse maksaisin tästä ehkä sen vähän päälle 20 euroa. Yhteenvetohan tämä kirja on. Mitään varsinaisesti uutta tässä ei ole sellaiselle lukijalle joka on seurannut HX-hanketta keskivertokansalaista tiiviimmin.

 

[lukkarinapulainen]

Kun olet tuoreemmin lukenut, niin kuvasiko kirjoittaja sodanjälkeistä -teennäistä- suhdetta Ranskaan ja Britanniaan?

Siis kumman sodan? Ja kyllä ensimmäisen osan alkupuolella ja neljännen loppupuolella taisi olla jotain nillitystä molemmista sodista. Itsellä ei yleensä jää tällaiset asiat hyvin mieleen, ellei niihin liity jotain mielenkiintoista yksityiskohtaa.

 

[Merten sheriffi]

Ostin eilen uteliaisuudesta Perttulan kirjan. Sain luettua juuri äsken (200 sivua helppolukuista tekstiä ja paljon kuvia). Ihan asiallinen yhteenveto HX-hankkeessa mukana olevista ehdokkaista. Perttula ei ota kantaa puoleen eikä toiseen vaan esittelee kunkin konetyypin ominaisuudet tunnettuine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Hyvin reportaasimainen kirjahan tämä on ja tämä selittynee sillä, että Perttula on Siivet-lehden toimittaja.

Vaikka kirjoitustyyli on neutraali, voi minusta kirjasta aistia pientä painotusta F-35:n suhteen. Häiveominaisuudet ja sensorifuusio Perttulan mukaan ovat mullistamassa ilmasodankäyntiä tulevaisuudessa. Mielenkiintoisesti mukana on loppupuolella ilmavoimien entisten komentajien kommentteja, nimettömästi julkaistuna tosin. Näistäkin paistaa läpi kiinnostus F-35:sta kohtaan. Suomalaisesta Kirjakaupasta opus lähti mukaan vähän päälle 30 euron hintaan. Itse maksaisin tästä ehkä sen vähän päälle 20 euroa. Yhteenvetohan tämä kirja on. Mitään varsinaisesti uutta tässä ei ole sellaiselle lukijalle joka on seurannut HX-hanketta keskivertokansalaista tiiviimmin.

Katso liite: 24674

Vähän kuten arvelimmekin. Kenties nuo entisten komentajien puheenvuorot ne mielenkiintoisimmat.
Tosin keltainen lehdistö ne kävi läpi heti julkaisupäivänä.

 

[tulikomento]

Vähän kuten arvelimmekin. Kenties nuo entisten komentajien puheenvuorot ne mielenkiintoisimmat.
Tosin keltainen lehdistö ne kävi läpi heti julkaisupäivänä.

Juuri näin. Komentajia ei mainittu nimeltä, mutta olin tunnistavinani ainakin Heikki Nikusen ja Lauri Purasen. Ex-komentajia tuntui kiinnostavan mm. se miten kaukovaikuttamisella kyettäisiin iskemään itänaapurin ballististen ohjusten (Iskander) laukaisualustoihin mahdollisessa sotatilanteessa. Ja tässä sitten korostivat sitä mitenkä tilannekuva, elso ja häivetekniikka sulautuvat tehokkaaksi paketiksi Venäjän ilmatorjunnan ollessa mukana kuvioissa.

 

[hansai]

Odotan Veljesavun vastinetta...

Myytti Suomen ja Natsi-Saksan kanssasotijuudesta ja suomalaisista SS-vapaaehtoisista oli hyvä, mutta valheellinen – vuoden tärkein sotahistorian teos perustelee, miksi

Andre Swanströmin Hakaristin ritarit romuttaa aiemman käsityksemme suomalaisista SS-vapaaehtoisista ja valaisee, miten aiemmissa jatkosodan historioissa luotiin paikkansapitämättömiä myyttejä.

Suomalaisia SS-miehiä palaamassa Suomeen vuonna 1943. (KUVA: WIKIMEDIA COMMONS)

Oula Silvennoinen
Julkaistu: 17.10. 8:29
Tietokirja

Andre Swanström: Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset. Jyväskylä: Atena 2018.

HELSINGIN Hietaniemen hautausmaalla muiden muassa seisoo suomalaisten SS-vapaaehtoisten muistokivi. Sellaiseksi sitä ei heti arvaisi. Kiveen on kiinnitetty pronssista valettu luterilainen risti ja epämääräisen saksalaismallisessa univormussa seisovaa sotilasta esittävä pienoispatsas. Teksti on ylimalkaisuudessaan yhtä lailla harhaanjohtava: se muistaa ”Saksan sotavoimissa isänmaan vapauden puolesta” kaatuneita.

Vuonna 1983 pystytetty muistomerkki on hyvä yhteenveto suomalaisten SS-vapaaehtoisten jälkikuvasta sodan jälkeisessä historiakulttuurissa. Vapaaehtoiset on totuttu kuvaamaan ongelmattomina, tavallisina suomalaisina poikina, jotka Ukrainan peltomailla ja Kaukasuksen rinteilläkin taistelivat vain ja ainoastaan Suomen puolesta.

Kuvan säröttömyys on jo pitempään kiinnittänyt tutkijoiden huomiota.

SS-Kenraali Felix Steiner ja suomalaisia Waffen-SS -vapaaehtoisia. (KUVA: HS)

SS-VAPAAEHTOISPATALJOONANsotanäyttämö, Saksan itärintama, oli toisen maailmansodankin mittapuulla ennennäkemättömän raaka juutalaisten ja romanien kansanmurhan, julman partisaanisodan, joukkomurhien ja terrorin tapahtumapaikka. Puolustuskyvyttömän siviiliväestön murhaaminen oli harkittu, ennalta suunniteltu, ohjelmallinen ja elimellinen osa Saksan sotatoimia.

Kasautuva tutkimusnäyttö on yksi kerrallaan murskannut myöhemmin kehitellyt erillissotateoriat. Itärintamalla kukaan ei ollut sivullisen asemassa.

Synkkämaineisten SS:n Einsatz-yksiköiden rinnalla joukkomurhien toteuttamiseen osallistuivat niin tavalliset poliisijoukot ja SS-kenttäsantarmit, erilaiset varmistusjoukot, Waffen-SS:n taisteluyksiköt ja aivan tavalliset Saksan armeijan joukot, aselajiin katsomatta.


Miten siis suomalaiset, ainoina Waffen-SS:n ulkomaalaisista vapaaehtoisista olisivat voineet pysytellä tietämättöminä tai syrjässä aatteellisen ja rodullisen tuhoamissodan käytännön toteutuksesta? Kysymykseen esittää punnitun vastauksensa kirkkohistorian dosentti Andre Swanström uutuuskirjassaan Hakaristin ritarit. Swanström osoittaa vastaansanomattomasti, että totuttu tarina suomalaisista SS-vapaaehtoisista on ollut liian hyvä ollakseen totta.

SUOMALAISEN SS-LIIKKEENhistoriankirjoitus on tähän mennessä keskittynyt lähinnä vapaaehtoispataljoonaan ja sen sotatiehen. Syynä on professori Mauno Jokipiin vuonna 1968 nimellä Panttipataljoonajulkaisema näennäisen tyhjentävä SS-pataljoonan historia.

Arvovaltaisen tutkijan SS-veteraanien kanssa tiiviissä yhteistyössä luoma kuva on siitä lähtien saanut hallita kenttää yksin. Jokipiin avoimesti ilmaisema tavoite kuvata suomalaiset SS-vapaaehtoiset ”sotilaina siinä missä muutkin”, oli otettu suoraan sodanjälkeisestä Waffen-SS -apologiakirjallisuudesta. Sen olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan kylmän sodan ajan Suomessakin, mutta Jokipiitä ei kukaan noussut haastamaan.

Suomalainen SS-liike syntyi keväällä 1941 värvätyn SS-vapaaehtoispataljoonan ympärille, mutta se oli pataljoonaa paljon laajempi ilmiö. Siihen kuului alun perin salainen värväysorganisaatio, jossa valtion viranomaiset valtiollisen poliisin kautta olivat tiiviisti mukana. Lisäksi siihen kuuluivat SS-vapaaehtoistoimikunnan edustama kotimainen värväys-, täydennys- ja ylläpitotoiminta, Berliinin ja Helsingin SS-yhteysesikuntien edustama suomalais-saksalainen organisaatio ja epävirallinen, lopulta maanalainen SS-yhteistyö.

SS-yhteistyötä suomalaiset aktiivit jatkoivat vielä aselevon jälkeen Suomen ja Saksan jouduttua keskenään sotatilaan.

Dosentti, akatemiatutkija Andre Swanström Kansallisarkistossa Helsingissä. (KUVA: MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA)

SWANSTRÖM PIIRTÄÄ osittain aiemmin käyttämättömän lähdeaineiston avulla kovin toisenlaisen kuvan suomalaisesta SS-liikkeestä ja -pataljoonasta kuin Jokipiin silotteleva magnum opus. Hän romuttaa Jokipiin sievistelevät arviot pataljoonan miesten poliittisesta suuntautuneisuudesta sekä Jokipiin ja myöhempien SS-muistelijoiden yritykset kirjoittaa pataljoonan historiaa puhumatta sen yhteydessä holokaustista ja muista itärintaman sotarikoksista.

Jokipiin tuotannon läpäisevä teema, Panttipataljoonastavuonna 1987 ilmestyneeseen Jatkosodan syntyyn, oli Suomen ja Saksan suhteen erityisluonteen korostaminen. Sen rinnalla kulki johdonmukainen pyrkimys vähätellä seurauksia, joita liittoutuminen kansallissosialistisen diktatuurin kanssa tuotti.

Jatkosodan synnyssä Jokipii päätyi lopulta julistamaan Suomen ja Saksan yhteisen sodan olleen ”niin siistiä kuin sodankäynnin on mahdollista olla”. Jostain syystä, jota Jokipii ei kuitenkaan koskaan tarkemmin avannut, Suomi oli saanut kulkea kokonaan toisenlaisen tien kuin Saksan muut liittolaismaat. Edes Suomen ja Saksan liittolaisuus ei ollut liittolaisuutta, vaan kanssasotijuutta.

Semanttinen hiuksenhalkominen oli tarkoitettu hämäämään, ellei Jokipiitä itseään niin ainakin lukijaa, ja siinä se pitkään myös onnistui.

SWANSTRÖM EI SÄÄSTELE sanojaan ruotiessaan Jokipiin jättämää perintöä. ”Systemaattinen tapa pimittää merkittäviä tietoja” on raskas syytös.

Swanström perustelee väitteensä kuitenkin siinä määrin painavasti, että vastaväitteille ei jää tilaa.

Kuten teoksen alaotsikkokin kertoo, Swanström analysoi uudelleen suomalaisten SS-vapaaehtoisten poliittista taustaa, heidän hengellisyytensä laatua ja yhteyksiään Hitlerin Saksan kansanmurhan politiikkaan.

HERÄNNÄISYYDEN suhdetta fasismiin, kansallissosialismiin ja SS-liikkeeseen Swanström käsittelee herännäistaustaisten SS-vapaaehtoisten kautta. Aihe on pysynyt vähälle huomiolle jääneenä sivupolkuna herännäisyyden historiankirjoituksessa huolimatta Swanströminkin esiin nostamasta seikasta. Erityisesti körttiläisyyden suhde äärioikeistoon ensin Lapuan liikkeessä ja IKL:ssa, sekä myöhemmin SS-liikkeessä, oli tiivis.

Mauno Jokipiin Panttipataljoonassa suorittama pataljoonan sotatien yksityiskohtainen dokumentointi lienee arvonsa pitävää. Jokipiin SS-aiheisia teoksia ei kuitenkaan enää tule lukea ilman Swanströmin kommentaaria. Swanströmin omin sanoin kysymyksessä on ”avaus myytin jälkeiseen monipuolistuvien tulkintojen aikaan”, josta jatkotutkimus voi ponnistaa eteenpäin vapaampana menneinä vuosikymmeninä kehrättyjen myyttien painolastista.

PUOLUSTUSVOIMIEN LIPPUJUHLAN vuosittaisessa paraatissa on tähän saakka kuitenkin kulkenut mukana myös SS-pataljoonan lippu. Viimeistään tämän kirjan jälkeen tasavallan asevoimien on tehtävä johtopäätöksensä ja lakattava marssimasta SS:n tunnusten alla.

Andre Swanströmin Hakaristin ritarit on pakollista luettavaa jokaiselle sodan poliittisesta historiasta, ja erityisesti Suomen ja Hitlerin Saksan suhteesta kiinnostuneelle. Sujuvasti kirjoitettu teos on kipeästi kaivattu kriittinen puheenvuoro, joka viimein nostaa suomalaiseen SS-liikkeen tutkimuksen kansainväliselle tasolle.

Kirjavuoden tärkeintä ja ansiokkainta sotahistorian tietoteosta ei tarvitse kauempaa etsiä, se on tässä.

https://www.hs.paskamedia.fi/kulttuuri/art-2000005866918.html

 

[setämies]

No nyt löytyi kova kirja

Takakannen mukaan tästä on tulossa Richard Burtonin ja Roger Mooren tähdittämä elokuvakin - eihän tässä malta odottaa!

Spoiler: 1978

No nyt! Hyväksyvä leima napsahti tähän postaukseen.

 

[Nakkke]

Iltalehden kirja-arvio on vähemmän sensaatiohakuinen:

"Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito”, SS-riveissä rintamalle hinkunut Olavi pohti kirjeessään - uutuuskirja kertoo suomalaisista, jotka taistelivat natsi-Saksan puolesta

Tänään klo 6:29
Tutkija Andre Swanström syyttää suomalaisia SS-miehiä juutalaisten ja vankien teloituksista ja kidutuksesta sekä niiden hyväksymisestä II:ssa maailmansodassa.

Kalervo Kurkiala ja Felix Steiner hyökkäysvaiheen aikana. HAKARISTIN RITARIT, SUOMALAISET SS-MIEHET, POLITIIKKA, USKONTO JA SOTARIKOKSET
Andre Swanströmin uutuuskirja Hakaristin ritarit, Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena 2018) kertoo suomalaissotilaista natsi-Saksan SS-joukoissa.
Tutkija on löytänyt SS-mies Olavi Karpalon kirjeen suomalaisten sotilaspastorille. Siinä huoltojoukkoihin joutunut mies purkaa turhautumistaan, kun ei ole päässyt rintamalle. Hän kirjoittaa muun muassa: ”Lisäksi juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme.”
Kaikkiaan Suomesta lähti Saksaan 1 400 SS-miestä. Talvisodan kokeneet miehet, noin parisataa, siirrettiin pikimmiten itärintamalle. Muut joutuivat ensin koulutukseen.
Koulutus oli kovaa ja suomalaisten saksankielen taito erittäin puutteellista.Kouluttajat tuntuivat pitävän suomalaisia ”vähempiarvoisina.”
”Naisilta vatsat auki”

SS-mies Ensio Pihkala. HAKARISTIN RITARIT, SUOMALAISET SS-MIEHET, POLITIIKKA, USKONTO JA SOTARIKOKSET
Nuori suomalainen SS-mies Ensio Pihkala on kuvannut saksalaisten tekemiä julmuuksia Lembergissä raakuuksia peittelemättä:
– Puolalaiset etsivät juutalaisia kodeista, raahasivat kellareihin, löivät ja pieksivät.
– Naisilta vatsat auki, tukka irti revitty, pääkallot murskattu. Ja tämä teurastus tapahtui vielä elävien juutalaisten silmäin edessä. Eräässä kellarissa n. 200 kuollutta.
– Kävin GBU:n vankilassa (neuvostoliiton salainen poliisi), jossa 7 000 bolsevikkien murhaamaa lojui sikin sokin pihalla. Hirveä haju, saksalaisilla sotilailla kaasunaamarit. Murhatut oli kauheasti raadeltu, nyljettyjä, silvottuja, naisia ja lapsia myöten.
Tädilleen Suomeen hän kirjoitti hirvittävät yksityiskohdat piilotellen:
– Nyt olen nähnyt sellaista, mitä Suomessa ei ole voinut aivan todeksi uskoa.
Saksalaisten juutalaismurhista tädilleen hän ei kertonut, vain bolsevikkien rikoksista, sanoo Swanström.
”Siviilit ammutaan”
Kun Westland-rykmentin komentaja kuoli sala-ampujan luotiin, järjesti SS-johto julman koston: Yksi komppania määrättiin tuhomaan siviilien asuttama kylä ihmisineen, juutalaisia ja muita siviilejä. Siviilit ammuttiin ja talot poltettiin.
Tähän komppaniaan sattui kuulumaan myös yhdeksän suomalaista SS-miestä.

Mitään todisteita heidän tarkemmasta osallistumisestaan ampumisiin ei ole.Tutkija Swanströn oikaisee mutkia ja kirjoittaa: ”Kuuluminen komppaniaan, jonka tehtäväksi annettiin kylän polttaminen ja siviilien surmaaminen, langettaa epäilyksen varjon kaikkien komppanian miesten, myös suomalaisten ylle.”
Kuitenkin tutkija muistuttaa, että SS-joukoissa vallitsi erittäin kova kuri.Alemman täytyi ehdottomasti totella ylemmän antamaa käskyä - oli se sitten millainen tahansa.
Suomalaiset holokaustissa?
Keskitysleirien olemassaolo kävi kirjan mukaan ainakin osalle suomalaisista selvästi ilmi. Swanströn kertoo, että kaksi suomalaista määrättiin parinkymmenen tanskalaisen kanssa Lauenburgiin ”poliittiselle kurssille”. Koulun rakentamiseen, ylläpitoon ja huoltoon käytettiin myös läheisen keskitysleirin vankeja.
– Suomalaisille vankien läsnäolo on pakostakin toiminut muistutuksena siitä, että keskitysleirijärjestelmä oli mittasuhteiltaan valtava. Vankien joukossa oli saksalaisia, puolalaisia ja tsekkejä, kirjassa pohditaan.
Swanström koettaa jatkuvasti todistella suomalaisten osuutta holokaustissa, juutalaisten joukkomurhaamisessa ja muissa julmuuksissa. Yhä uudelleen hän käyttää esimerkkeinä lähinnä hollantilaisia ja tanskalaisia SS-miehiä. Suomalaisen ”syyllistämiseen” riittää se, että joku tai jotkut ovat olleet lähellä jotain tapahtumapaikkaa.
Väärä tausta
Politiikan osuus tutkimuksessa on mielenkiintoinen. Millaisia suomalaiset SS-miehet olivat poliittiselta vakaumukseltaan?
Suuri osa oli hyvin nuoria, vain 17-vuotiaita sota-ajan kasvatteja. Heidän päämotiivejaan lähteä Saksaan olivat seikkailunhalu, kouluttautuminen ja Suomen auttaminen - toisin sanoen sotiminen Neuvostoliittoa vastan.
Vanhemmilla miehillä löytyi enemmän poliittista taustaa. Erityisen haltioissaan Swanström tuntuu olevan, kun hän huomaa joidenkin miesten kuuluneen Akateemiseen Karjalaseuraan, Isänmaalliseen Kansan Liikkeeseen tai olleen muuten vain isänmaallisia. (IKL oli tuolloin sallittu, ja sillä oli Suomen eduskunnassa enimmillään jopa 14 kansanedustajaa.)
Edellä mainitut arvot tekivät tutkijan mielestä miehestä heti fasistin, kansallissosialismin intomielisen kannattajan ja useissa tapauksissa ainakin epäilyttävän sotarikollisen.
”Väärä” totuus
Swanströmin tutkimuksen yksi pääkohde on edesmenneen professori Mauno Jokipiin teos Panttipataljoona, suomalaisen SS-pataljoonan historia.
Hänen mukaansa kirja on jo lähtökohtaisesti tehty väärin: mukaillen liikaa SS-miesten omia kertomuksia, vältellen ”totuutta” ja vaieten ”sotarikoksista, joihin suomalaiset syyllistyivät.”
Panttipataljoona siis Swanströmin mielestä vahvistaa ja tukee vaikenemisen myyttiä.
Swanström arvioi omaa teostaan ylevästi sen lopussa: ”Tutkimus paljasti myös suomalaisten osallistuneen sotarikoksiin. Suomalaiset SS-miehet olivat kaiken kaikkiaan hyvin tietoisia keskitysleirien olemassaolosta ja toiminnasta.”
Tarkemmin ottaen tutkimus ei tuo mitään uutta esille. Swanströmin ”löytämät” tapaukset on aikanaan huolella tutkittu Valpon toimesta, eikä mitään rikoksiin viittaavaa löytynyt. Näitä tapauksia on jo lehdistössäkin puitu vuosien varrella useita kertoja.
Simon Wiesenthal -järjestön pyynnöstä Suomi teettää vielä virallisen selvityksen suomalaisten SS- miesten toimista. 1 400 suomalaisesta SS-miehestä elossa on enää yhdeksän, ja he kaikki ovat jo yli 90-vuotiaita.
JUHA MUURINEN

 

[Vääpeli]

Odotan Veljesavun vastinetta...

Myytti Suomen ja Natsi-Saksan kanssasotijuudesta ja suomalaisista SS-vapaaehtoisista oli hyvä, mutta valheellinen – vuoden tärkein sotahistorian teos perustelee, miksi

Andre Swanströmin Hakaristin ritarit romuttaa aiemman käsityksemme suomalaisista SS-vapaaehtoisista ja valaisee, miten aiemmissa jatkosodan historioissa luotiin paikkansapitämättömiä myyttejä.

Suomalaisia SS-miehiä palaamassa Suomeen vuonna 1943. (KUVA: WIKIMEDIA COMMONS)

Oula Silvennoinen
Julkaistu: 17.10. 8:29
Tietokirja

Andre Swanström: Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset. Jyväskylä: Atena 2018.

HELSINGIN Hietaniemen hautausmaalla muiden muassa seisoo suomalaisten SS-vapaaehtoisten muistokivi. Sellaiseksi sitä ei heti arvaisi. Kiveen on kiinnitetty pronssista valettu luterilainen risti ja epämääräisen saksalaismallisessa univormussa seisovaa sotilasta esittävä pienoispatsas. Teksti on ylimalkaisuudessaan yhtä lailla harhaanjohtava: se muistaa ”Saksan sotavoimissa isänmaan vapauden puolesta” kaatuneita.

Vuonna 1983 pystytetty muistomerkki on hyvä yhteenveto suomalaisten SS-vapaaehtoisten jälkikuvasta sodan jälkeisessä historiakulttuurissa. Vapaaehtoiset on totuttu kuvaamaan ongelmattomina, tavallisina suomalaisina poikina, jotka Ukrainan peltomailla ja Kaukasuksen rinteilläkin taistelivat vain ja ainoastaan Suomen puolesta.

Kuvan säröttömyys on jo pitempään kiinnittänyt tutkijoiden huomiota.

SS-Kenraali Felix Steiner ja suomalaisia Waffen-SS -vapaaehtoisia. (KUVA: HS)

SS-VAPAAEHTOISPATALJOONANsotanäyttämö, Saksan itärintama, oli toisen maailmansodankin mittapuulla ennennäkemättömän raaka juutalaisten ja romanien kansanmurhan, julman partisaanisodan, joukkomurhien ja terrorin tapahtumapaikka. Puolustuskyvyttömän siviiliväestön murhaaminen oli harkittu, ennalta suunniteltu, ohjelmallinen ja elimellinen osa Saksan sotatoimia.

Kasautuva tutkimusnäyttö on yksi kerrallaan murskannut myöhemmin kehitellyt erillissotateoriat. Itärintamalla kukaan ei ollut sivullisen asemassa.

Synkkämaineisten SS:n Einsatz-yksiköiden rinnalla joukkomurhien toteuttamiseen osallistuivat niin tavalliset poliisijoukot ja SS-kenttäsantarmit, erilaiset varmistusjoukot, Waffen-SS:n taisteluyksiköt ja aivan tavalliset Saksan armeijan joukot, aselajiin katsomatta.


Miten siis suomalaiset, ainoina Waffen-SS:n ulkomaalaisista vapaaehtoisista olisivat voineet pysytellä tietämättöminä tai syrjässä aatteellisen ja rodullisen tuhoamissodan käytännön toteutuksesta? Kysymykseen esittää punnitun vastauksensa kirkkohistorian dosentti Andre Swanström uutuuskirjassaan Hakaristin ritarit. Swanström osoittaa vastaansanomattomasti, että totuttu tarina suomalaisista SS-vapaaehtoisista on ollut liian hyvä ollakseen totta.

SUOMALAISEN SS-LIIKKEENhistoriankirjoitus on tähän mennessä keskittynyt lähinnä vapaaehtoispataljoonaan ja sen sotatiehen. Syynä on professori Mauno Jokipiin vuonna 1968 nimellä Panttipataljoonajulkaisema näennäisen tyhjentävä SS-pataljoonan historia.

Arvovaltaisen tutkijan SS-veteraanien kanssa tiiviissä yhteistyössä luoma kuva on siitä lähtien saanut hallita kenttää yksin. Jokipiin avoimesti ilmaisema tavoite kuvata suomalaiset SS-vapaaehtoiset ”sotilaina siinä missä muutkin”, oli otettu suoraan sodanjälkeisestä Waffen-SS -apologiakirjallisuudesta. Sen olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan kylmän sodan ajan Suomessakin, mutta Jokipiitä ei kukaan noussut haastamaan.

Suomalainen SS-liike syntyi keväällä 1941 värvätyn SS-vapaaehtoispataljoonan ympärille, mutta se oli pataljoonaa paljon laajempi ilmiö. Siihen kuului alun perin salainen värväysorganisaatio, jossa valtion viranomaiset valtiollisen poliisin kautta olivat tiiviisti mukana. Lisäksi siihen kuuluivat SS-vapaaehtoistoimikunnan edustama kotimainen värväys-, täydennys- ja ylläpitotoiminta, Berliinin ja Helsingin SS-yhteysesikuntien edustama suomalais-saksalainen organisaatio ja epävirallinen, lopulta maanalainen SS-yhteistyö.

SS-yhteistyötä suomalaiset aktiivit jatkoivat vielä aselevon jälkeen Suomen ja Saksan jouduttua keskenään sotatilaan.

Dosentti, akatemiatutkija Andre Swanström Kansallisarkistossa Helsingissä. (KUVA: MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA)

SWANSTRÖM PIIRTÄÄ osittain aiemmin käyttämättömän lähdeaineiston avulla kovin toisenlaisen kuvan suomalaisesta SS-liikkeestä ja -pataljoonasta kuin Jokipiin silotteleva magnum opus. Hän romuttaa Jokipiin sievistelevät arviot pataljoonan miesten poliittisesta suuntautuneisuudesta sekä Jokipiin ja myöhempien SS-muistelijoiden yritykset kirjoittaa pataljoonan historiaa puhumatta sen yhteydessä holokaustista ja muista itärintaman sotarikoksista.

Jokipiin tuotannon läpäisevä teema, Panttipataljoonastavuonna 1987 ilmestyneeseen Jatkosodan syntyyn, oli Suomen ja Saksan suhteen erityisluonteen korostaminen. Sen rinnalla kulki johdonmukainen pyrkimys vähätellä seurauksia, joita liittoutuminen kansallissosialistisen diktatuurin kanssa tuotti.

Jatkosodan synnyssä Jokipii päätyi lopulta julistamaan Suomen ja Saksan yhteisen sodan olleen ”niin siistiä kuin sodankäynnin on mahdollista olla”. Jostain syystä, jota Jokipii ei kuitenkaan koskaan tarkemmin avannut, Suomi oli saanut kulkea kokonaan toisenlaisen tien kuin Saksan muut liittolaismaat. Edes Suomen ja Saksan liittolaisuus ei ollut liittolaisuutta, vaan kanssasotijuutta.

Semanttinen hiuksenhalkominen oli tarkoitettu hämäämään, ellei Jokipiitä itseään niin ainakin lukijaa, ja siinä se pitkään myös onnistui.

SWANSTRÖM EI SÄÄSTELE sanojaan ruotiessaan Jokipiin jättämää perintöä. ”Systemaattinen tapa pimittää merkittäviä tietoja” on raskas syytös.

Swanström perustelee väitteensä kuitenkin siinä määrin painavasti, että vastaväitteille ei jää tilaa.

Kuten teoksen alaotsikkokin kertoo, Swanström analysoi uudelleen suomalaisten SS-vapaaehtoisten poliittista taustaa, heidän hengellisyytensä laatua ja yhteyksiään Hitlerin Saksan kansanmurhan politiikkaan.

HERÄNNÄISYYDEN suhdetta fasismiin, kansallissosialismiin ja SS-liikkeeseen Swanström käsittelee herännäistaustaisten SS-vapaaehtoisten kautta. Aihe on pysynyt vähälle huomiolle jääneenä sivupolkuna herännäisyyden historiankirjoituksessa huolimatta Swanströminkin esiin nostamasta seikasta. Erityisesti körttiläisyyden suhde äärioikeistoon ensin Lapuan liikkeessä ja IKL:ssa, sekä myöhemmin SS-liikkeessä, oli tiivis.

Mauno Jokipiin Panttipataljoonassa suorittama pataljoonan sotatien yksityiskohtainen dokumentointi lienee arvonsa pitävää. Jokipiin SS-aiheisia teoksia ei kuitenkaan enää tule lukea ilman Swanströmin kommentaaria. Swanströmin omin sanoin kysymyksessä on ”avaus myytin jälkeiseen monipuolistuvien tulkintojen aikaan”, josta jatkotutkimus voi ponnistaa eteenpäin vapaampana menneinä vuosikymmeninä kehrättyjen myyttien painolastista.

PUOLUSTUSVOIMIEN LIPPUJUHLAN vuosittaisessa paraatissa on tähän saakka kuitenkin kulkenut mukana myös SS-pataljoonan lippu. Viimeistään tämän kirjan jälkeen tasavallan asevoimien on tehtävä johtopäätöksensä ja lakattava marssimasta SS:n tunnusten alla.

Andre Swanströmin Hakaristin ritarit on pakollista luettavaa jokaiselle sodan poliittisesta historiasta, ja erityisesti Suomen ja Hitlerin Saksan suhteesta kiinnostuneelle. Sujuvasti kirjoitettu teos on kipeästi kaivattu kriittinen puheenvuoro, joka viimein nostaa suomalaiseen SS-liikkeen tutkimuksen kansainväliselle tasolle.

Kirjavuoden tärkeintä ja ansiokkainta sotahistorian tietoteosta ei tarvitse kauempaa etsiä, se on tässä.

https://www.hs.paskamedia.fi/kulttuuri/art-2000005866918.html

Eli lyhennettynä, kaikki jotka taisteli Saksan puolella tiesivät jokaista rivimiestä myöten, että juutalaisia yms tapettiin.
Mutta silti jostain syystä Steiner vapautettiin syystteistä, vaikka hänet olisi ollut ihan helppo todeta syylliseksi ja pistää narun jatkoksi.

 

[Panssari Salama]

Iltalehden kirja-arvio on vähemmän sensaatiohakuinen:

Ilta-Sanomat sen sijaan nielee kirjan johtopäätökset koukkuineen päivineen. Artikkeli oheisessa lainauksessa.

Nostan esiin tämän osan artikkelista, lihavointi minun:

Jokipii pimitti Swanströmin mukaan tietoa SS-vapaaehtoisten vahvasti fasistisista taustoista: palvelussitoumusten mukaan lähes puolet heistä ilmoitti puoluekannakseen IKL:n tai eri kansallissosialistiset järjestöt.

Melkoisella pensselillä maalaillaan... Tai siten olen missannut kokonaan nämä suomalaiset Natsi (kansallis-sosialistiset) -järjestöt. Tietääkseni Natseja ei suomessa kuitenkaan juurikaan ollut, erilaisia kansallismielisiä järjestöjä toki, kuten AKS.

Kiitos Ilta-lehdelle tolkun arviosta. Jääneekö ainoaksi?

Tässä Ilta-Sanomien sepustus aiheesta;

Myytti Suomen puhtoisista SS-vapaaehtoisista mureni tutkijan silmien edessä – ”Kyllä he tiesivät”
Tutkija ja kirjailija Andre Swanström Kansallisarkistossa Helsingissä 11. lokakuuta 2018.(KUVA: LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN)
Julkaistu: 17.10. 6:05

• Jaa150
• Twiittaa
• Sähköposti

SOTAHISTORIA
Uusi kirja kuvaa uskottavasti, kuinka SS-miesten on täytynyt olla tietoisia siitä, mitä tuhoamissodassa heidän ympärillään tapahtui.
DOSENTTI André Swanström aiheutti vuosi sitten kohua kertomalla todisteista, jotka viittaavat suomalaisten SS-miesten rooliin sekä sotarikosten ja julmuuksien todistajina että myös niiden tekijöinä Saksan itärintamalla. Siitä hän sai paljon ala-arvoista ja henkilökohtaisuuksiin mennyttä palautetta.

Swanströmin blogitekstit ovat nyt kasvaneet kirjaksi nimeltä Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena), joka julkaistiin keskiviikkona.

– Miellän itseni isänmaalliseksi henkilöksi, sanoo Swanström IS:lle.

– Varmasti SS-pataljoonalla on ollut oma poliittinen merkityksensä siinä, että on saatu Saksalta aikoinaan apua kiperässä tilanteessa. Liiallinen gloorian ja ihannoinnin liittäminen siihen, mikä vaikeassa historiallisessa tilanteessa oli ikään kuin välttämätön paha – sen näen ongelmallisena.

Lomalla olevia suomalaisia SS-miehiä IKL:n eduskuntaryhmän vieraina.(KUVA: LEHTIKUVA / HANDOUT / HAKARISTIN RITARIT / SOTAMUSEO)
HAKARISTIN RITARIT on tutkimustyö, jota varten Swanström on käynyt läpi laajan aineiston – muun muassa uraauurtavan Panttipataljoona-kirjan kirjoittaneen professori Mauno Jokipiin arkiston. Vaikka kirja ampuukin alas Jokipiin tutkimuksen, ei Swanström pidä teostaan poliittisena puheenvuorona.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)


MAINOS PÄÄTTYY
– Otetaan historia historiana. Minun tutkimustuloksiani voidaan sitten haastaa historiatieteen menetelmin.

Jokipii tuli 50 vuotta sitten siihen tulokseen, ettei suomalaisten SS-miesten kilpi tahriutunut. Tämä myytti on kestänyt vuosikymmenet.

– Lähdin puhtaalta pöydältä liikkeelle. En ajatellut, että minulla on tässä myytti murrettavana, mutta se mureni edessäni, kun porauduin asiakirjoihin.

PANTTIPATALJOONA-kirja oli Swanströmin mukaan tilaustyö, jonka taustavaikuttajana oli Jokipiin opiskelutoveri, entinen SS-mies Ensio Anttila. Ennen värväytymistään Anttila oli toiminut muun muassa Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n aktivistina.

Jokipii pimitti Swanströmin mukaan tietoa SS-vapaaehtoisten vahvasti fasistisista taustoista: palvelussitoumusten mukaan lähes puolet heistä ilmoitti puoluekannakseen IKL:n tai eri kansallissosialistiset järjestöt.

Vapaaehtoispataljoona rivissä.(KUVA: LEHTIKUVA / HANDOUT / SOT.VIRK. ESKO SUOMELA)
HAKARISTIN ritarit kuvaa uskottavasti, kuinka SS-miesten on täytynyt olla tietoisia siitä, mitä tuhoamissodassa heidän ympärillään tapahtui. Sodan jälkeen SS-miehet ovat itse vähätelleet tietojaan.

– Kyllä he tiesivät, sanoo Swanström.

Jokipii puolestaan esittää, että juutalaisten murhaaminen ja sotarikokset olisivat loppuneet siinä vaiheessa, kun saksalaiset joukot, Wiking-divisioonan suomalaiset niiden mukana, etenivät hyökkäysvaiheessa itään juutalaisten pääasiallisen asutusvyöhykkeen läpi.

– Näin ei voinut olla, koska divisioonan toiminta-alueella Kaukasuksella liikkui Einsatzkommando, jolla oli käytössään juutalaisten kaasuttamiseen tarkoitettu auto, Swanström sanoo.

– Maikopissa ja Armavirissä Einsatzkommando tuhosi paikallisen juutalaisväestön. Vaikka tämä ei ollut suoraan suomalaispataljoonan toimialuetta, ne olivat liikenteen solmukohtia, joiden kautta suomalaisia SS-miehiä kulki. He ovat hyvin todennäköisesti olleet tietoisia siitä, että divisioonaan kuuluu tällainen juutalaisten tuhoamisyksikkö.

Andre Swanström sanoo lähteneensä puhtaalta pöydältä liikkeelle.(KUVA: LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN)
TODISTEINA suomalaisten näkemistä ja tekemistä sotarikoksista Swanströmin tuo esille kolme jo aiemmin tiedossa ollutta löytöä: SS-mies Olavi Karpalon kirjetekstin juutalaisten teloittamisesta, pastori Ensio Pihkalan realistisen päiväkirjan ja Jukka Tyrkön kirjemaininnan suomalaisten teloittamasta puna-armeijan komissaarista.

Pihkala muun muassa kuvasi päiväkirjassaan juutalaisten ampumisia. Ikävä kyllä Pihkala ei selvinnyt sodasta kertoakseen kokemuksistaan jälkipolville.

Swanström pystyy myös osoittamaan Waffen-SS:n ja keskitysleirijärjestelmän yhteydet. Muutama suomalainen muun muassa komennettiin Oranienburgin ja Dachaun leireille. SS-henkilöstöä myös kiersi eri tehtävissä järjestelmän sisällä: Wiking-divisioonassa oli muun muassa rykmentinkomentajana entinen Dachaun komendantti Hilmar Wäckerleja sotilaslääkärinä myöhemmin ”kuoleman enkelinä” tunnetuksi tullut Josef Mengele – ennen siirtoaan Auschwitzin tuhoamisleirille.
Jouko Juonala

• Siirry kommentteihin

Selvitys valmistumassa
Valtioneuvoston tilaama virallinen selvitys suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisista sotarikoksista valmistunee marraskuussa. Aloitteen selvityksen tekemisestä teki tasavallan presidentti Sauli Niinistö Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin-toimiston pyynnöstä.

SS-miesten perinteitä vaaliva Veljesapu-Perinneyhdistys ry suhtautuu selvitykseen myönteisesti.

– Mitään salaisuuksia panttipataljoonan aineistossa ei ole. Kyllä tässä haetaan neulaa heinäsuovasta, sanoi yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kääriäinen IS:lle alkukesällä.

Saksaan lähti touko- ja kesäkuun aikana 1941 yhteensä 1 197 suomalaista SS-vapaaehtoista. Heistä talvisodassa kokemusta saaneet lähetettiin Wiking-divisioonan rintamayksiköihin. Pääjoukosta muodotettiin yhtenäinen pataljoona koulutusjakson jälkeen. Myöhemmin Saksaan saapui vielä 200 miehen täydennysjoukko.

SS-pataljoona kotiutettiin kesäkuun alussa 1943. Vapaaehtoisista 256 kaatui itärintaman taisteluissa.

 

[tulikomento]

Iltalehden kirja-arvio on vähemmän sensaatiohakuinen:

"Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito”, SS-riveissä rintamalle hinkunut Olavi pohti kirjeessään - uutuuskirja kertoo suomalaisista, jotka taistelivat natsi-Saksan puolesta

Tänään klo 6:29
Tutkija Andre Swanström syyttää suomalaisia SS-miehiä juutalaisten ja vankien teloituksista ja kidutuksesta sekä niiden hyväksymisestä II:ssa maailmansodassa.

Kalervo Kurkiala ja Felix Steiner hyökkäysvaiheen aikana. HAKARISTIN RITARIT, SUOMALAISET SS-MIEHET, POLITIIKKA, USKONTO JA SOTARIKOKSET
Andre Swanströmin uutuuskirja Hakaristin ritarit, Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena 2018) kertoo suomalaissotilaista natsi-Saksan SS-joukoissa.
Tutkija on löytänyt SS-mies Olavi Karpalon kirjeen suomalaisten sotilaspastorille. Siinä huoltojoukkoihin joutunut mies purkaa turhautumistaan, kun ei ole päässyt rintamalle. Hän kirjoittaa muun muassa: ”Lisäksi juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme.”
Kaikkiaan Suomesta lähti Saksaan 1 400 SS-miestä. Talvisodan kokeneet miehet, noin parisataa, siirrettiin pikimmiten itärintamalle. Muut joutuivat ensin koulutukseen.
Koulutus oli kovaa ja suomalaisten saksankielen taito erittäin puutteellista.Kouluttajat tuntuivat pitävän suomalaisia ”vähempiarvoisina.”
”Naisilta vatsat auki”

SS-mies Ensio Pihkala. HAKARISTIN RITARIT, SUOMALAISET SS-MIEHET, POLITIIKKA, USKONTO JA SOTARIKOKSET
Nuori suomalainen SS-mies Ensio Pihkala on kuvannut saksalaisten tekemiä julmuuksia Lembergissä raakuuksia peittelemättä:
– Puolalaiset etsivät juutalaisia kodeista, raahasivat kellareihin, löivät ja pieksivät.
– Naisilta vatsat auki, tukka irti revitty, pääkallot murskattu. Ja tämä teurastus tapahtui vielä elävien juutalaisten silmäin edessä. Eräässä kellarissa n. 200 kuollutta.
– Kävin GBU:n vankilassa (neuvostoliiton salainen poliisi), jossa 7 000 bolsevikkien murhaamaa lojui sikin sokin pihalla. Hirveä haju, saksalaisilla sotilailla kaasunaamarit. Murhatut oli kauheasti raadeltu, nyljettyjä, silvottuja, naisia ja lapsia myöten.
Tädilleen Suomeen hän kirjoitti hirvittävät yksityiskohdat piilotellen:
– Nyt olen nähnyt sellaista, mitä Suomessa ei ole voinut aivan todeksi uskoa.
Saksalaisten juutalaismurhista tädilleen hän ei kertonut, vain bolsevikkien rikoksista, sanoo Swanström.
”Siviilit ammutaan”
Kun Westland-rykmentin komentaja kuoli sala-ampujan luotiin, järjesti SS-johto julman koston: Yksi komppania määrättiin tuhomaan siviilien asuttama kylä ihmisineen, juutalaisia ja muita siviilejä. Siviilit ammuttiin ja talot poltettiin.
Tähän komppaniaan sattui kuulumaan myös yhdeksän suomalaista SS-miestä.

Mitään todisteita heidän tarkemmasta osallistumisestaan ampumisiin ei ole.Tutkija Swanströn oikaisee mutkia ja kirjoittaa: ”Kuuluminen komppaniaan, jonka tehtäväksi annettiin kylän polttaminen ja siviilien surmaaminen, langettaa epäilyksen varjon kaikkien komppanian miesten, myös suomalaisten ylle.”
Kuitenkin tutkija muistuttaa, että SS-joukoissa vallitsi erittäin kova kuri.Alemman täytyi ehdottomasti totella ylemmän antamaa käskyä - oli se sitten millainen tahansa.
Suomalaiset holokaustissa?
Keskitysleirien olemassaolo kävi kirjan mukaan ainakin osalle suomalaisista selvästi ilmi. Swanströn kertoo, että kaksi suomalaista määrättiin parinkymmenen tanskalaisen kanssa Lauenburgiin ”poliittiselle kurssille”. Koulun rakentamiseen, ylläpitoon ja huoltoon käytettiin myös läheisen keskitysleirin vankeja.
– Suomalaisille vankien läsnäolo on pakostakin toiminut muistutuksena siitä, että keskitysleirijärjestelmä oli mittasuhteiltaan valtava. Vankien joukossa oli saksalaisia, puolalaisia ja tsekkejä, kirjassa pohditaan.
Swanström koettaa jatkuvasti todistella suomalaisten osuutta holokaustissa, juutalaisten joukkomurhaamisessa ja muissa julmuuksissa. Yhä uudelleen hän käyttää esimerkkeinä lähinnä hollantilaisia ja tanskalaisia SS-miehiä. Suomalaisen ”syyllistämiseen” riittää se, että joku tai jotkut ovat olleet lähellä jotain tapahtumapaikkaa.
Väärä tausta
Politiikan osuus tutkimuksessa on mielenkiintoinen. Millaisia suomalaiset SS-miehet olivat poliittiselta vakaumukseltaan?
Suuri osa oli hyvin nuoria, vain 17-vuotiaita sota-ajan kasvatteja. Heidän päämotiivejaan lähteä Saksaan olivat seikkailunhalu, kouluttautuminen ja Suomen auttaminen - toisin sanoen sotiminen Neuvostoliittoa vastan.
Vanhemmilla miehillä löytyi enemmän poliittista taustaa. Erityisen haltioissaan Swanström tuntuu olevan, kun hän huomaa joidenkin miesten kuuluneen Akateemiseen Karjalaseuraan, Isänmaalliseen Kansan Liikkeeseen tai olleen muuten vain isänmaallisia. (IKL oli tuolloin sallittu, ja sillä oli Suomen eduskunnassa enimmillään jopa 14 kansanedustajaa.)
Edellä mainitut arvot tekivät tutkijan mielestä miehestä heti fasistin, kansallissosialismin intomielisen kannattajan ja useissa tapauksissa ainakin epäilyttävän sotarikollisen.
”Väärä” totuus
Swanströmin tutkimuksen yksi pääkohde on edesmenneen professori Mauno Jokipiin teos Panttipataljoona, suomalaisen SS-pataljoonan historia.
Hänen mukaansa kirja on jo lähtökohtaisesti tehty väärin: mukaillen liikaa SS-miesten omia kertomuksia, vältellen ”totuutta” ja vaieten ”sotarikoksista, joihin suomalaiset syyllistyivät.”
Panttipataljoona siis Swanströmin mielestä vahvistaa ja tukee vaikenemisen myyttiä.
Swanström arvioi omaa teostaan ylevästi sen lopussa: ”Tutkimus paljasti myös suomalaisten osallistuneen sotarikoksiin. Suomalaiset SS-miehet olivat kaiken kaikkiaan hyvin tietoisia keskitysleirien olemassaolosta ja toiminnasta.”
Tarkemmin ottaen tutkimus ei tuo mitään uutta esille. Swanströmin ”löytämät” tapaukset on aikanaan huolella tutkittu Valpon toimesta, eikä mitään rikoksiin viittaavaa löytynyt. Näitä tapauksia on jo lehdistössäkin puitu vuosien varrella useita kertoja.
Simon Wiesenthal -järjestön pyynnöstä Suomi teettää vielä virallisen selvityksen suomalaisten SS- miesten toimista. 1 400 suomalaisesta SS-miehestä elossa on enää yhdeksän, ja he kaikki ovat jo yli 90-vuotiaita.
JUHA MUURINEN

Muurinen kirjoittaa ihan asiaa. Swanström kyllä yleistää rankalla kädellä ja vastoin tiukkaa de factoa ja parempaa tietämystään tämä vetää johtopäätöksiä olettamuksista ja hypoteeseista. Valtaosa SS-joukkoihin lähtijöistä oli natseja kyselykaavakkeiden mukaan ? Okei, vai olisiko niinkin että kaavakkeisiin osa porukasta on kirjoittanut mitä on olettanut kysyjän nimenomaan halunneen kuulla (poliittinen kanta äärioikeistoa) ?

Ja sitten se että rintaman takana on liikkunut einsatzgruppen pyöveleitä rintamajoukkojen takana. Swanströmin mukaan tämä jo itsessään todistaa että suomalaiset ovat ottaneet itse osaa julmuuksiin tai ovat vähintään olleet niistä tietoisia. Ehkä, ehkä ei. Vastoin parempaa tietämystä emme voi varmuudella tätä tietää.

Sen verran itse tuosta kuitenkin olettaisin uskovani, että eivät suomalaisetkaan mitään pyhimyksiä sentään olleet. Vihattua Neuvostoliittoa lähdetiin kesällä 1941 kaatamaan ja sota idässä oli erittäin armotonta ja julmaa. En epäile etteivätkö olisi reissullaan törmänneet Saksan rotuoppeihin ja rotusotaan, mutta ei tämä kategorisesti ja automaattisesti tee jokaisesta suomalaisesta SS-miehestä sotarikollista natsipirua.

 

[rukkaskikka]

Docplayerissa on "Nykyajan aseet - käyttö, vaikutukset ja suojautuminen" vuodelta 1987. Teos on käännös FOA:n (Försvarets forskningsanstalt, Ruotsin pv:n tutkimuslaitos) julkaisusta vuodelta 1983.

"NYKYAJAN ASEET- käyttö, vaikutukset ja suojautuminen antaa yleiskuvan eri aseiden erityisesti siviiliyhteiskuntaan kohdistuvista
vaikutuksista sekä mahdollisuuksista suojautua näitä vaikutuksia vastaan.

Teos kuuluu pelastushallinnon koulutukseen tarkoitettuun oppikirjasarjaan ja se on suunnattu lähinnä väestönsuojeluviranomaisille
sekä muille väestönsuojelun tehtävissä toimiville. Monipuolisine, tekstiä havainnollistavine piirros- ja valokuva-aineistoineen teos
tarjoaa mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa kaikille asiasta kiinnostuneille."

https://docplayer.fi/18917589-Nykyajan-kaytto-vaikutukset-ia-suoiautuminen.html

Linkki pdf:ään:
https://docplayer.fi/storage/39/18917589/1539787898/gzrjUxD56JVaK7AY8X_QPA/18917589.pdf

 

[hansai]

Muurinen kirjoittaa ihan asiaa. Swanström kyllä yleistää rankalla kädellä ja vastoin tiukkaa de factoa ja parempaa tietämystään tämä vetää johtopäätöksiä olettamuksista ja hypoteeseista. Valtaosa SS-joukkoihin lähtijöistä oli natseja kyselykaavakkeiden mukaan ? Okei, vai olisiko niinkin että kaavakkeisiin osa porukasta on kirjoittanut mitä on olettanut kysyjän nimenomaan halunneen kuulla (poliittinen kanta äärioikeistoa) ?

Ja sitten se että rintaman takana on liikkunut einsatzgruppen pyöveleitä rintamajoukkojen takana. Swanströmin mukaan tämä jo itsessään todistaa että suomalaiset ovat ottaneet itse osaa julmuuksiin tai ovat vähintään olleet niistä tietoisia. Ehkä, ehkä ei. Vastoin parempaa tietämystä emme voi varmuudella tätä tietää.

Sen verran itse tuosta kuitenkin olettaisin uskovani, että eivät suomalaisetkaan mitään pyhimyksiä sentään olleet. Vihattua Neuvostoliittoa lähdetiin kesällä 1941 kaatamaan ja sota idässä oli erittäin armotonta ja julmaa. En epäile etteivätkö olisi reissullaan törmänneet Saksan rotuoppeihin ja rotusotaan, mutta ei tämä kategorisesti ja automaattisesti tee jokaisesta suomalaisesta SS-miehestä sotarikollista natsipirua.

Odottelen mielenkiinnolla kirjanteossa avustaneen naapurini kommenttia kirjasta..

 

[lukkarinapulainen]

Sosiologilla ei ole siis yhtäkään uutta faktaa esitettävänä - paitsi tuo jokin aika sitten painostusryhmän esiin nostama 'Olavin' kirje -, mutta uskoa pitäisi villit tulkinnat.
Ja miten niin vain suomalaiset SS-vapaaehtoiset? Monen monta muutakin vapaaehtoispataljoonaa, joiden ei ole katsottu syyllistyneen sotarikoksiin.

Niin kauan kuin nämä 'tutkijat' käyttävän laajempaa kuin Stanley G. Paynen määritelmää 'fasismista', eivätkä lainkaan erittele italialaista fascismia ja saksalaista kansallissosialismia, niin ainakin minulle ne ovat huuhaata.

Yksisarvinen on myytti: sitä ei ole olemassa. Nämä toimittelijat eivät edes tiedä käyttämiensä sanojen merkitystä. Miten 'kanssasotijuus' voi olla myytti? Jos jatkosota ei ole tulkittavissa erillissodaksi, niin eikö sitten talvisotakaan?

Ja mitäs nyt, Jokipiihan on toiminut juuri kuten nämä punaisen sosiologian ajanjaksolta ponnistaneet, hän ei ole valehdellut, jättänyt vain jotain kertomatta ja tulkinnut (tai paremminkin jättänyt tulkitsematta, ollut siis objektiivinen sotahistorioitsija, joka on hyvä).

Koska näen samojen sosiologien syyllistävän Walter Durantya siitä, että tämä ei nähnyt ('ei tiennyt') Ukrainassa nälänhätää (vaikka oli paikan päällä ja näki raatoja) ja kehtasi vieläpä toimitella artikkeleita 'laatulehti' New York Timesille?

 

[tulikomento]

Sosiologilla ei ole siis yhtäkään uutta faktaa esitettävänä - paitsi tuo jokin aika sitten painostusryhmän esiin nostama 'Olavin' kirje -, mutta uskoa pitäisi villit tulkinnat.
Ja miten niin vain suomalaiset SS-vapaaehtoiset? Monen monta muutakin vapaaehtoispataljoonaa, joiden ei ole katsottu syyllistyneen sotarikoksiin.

Niin kauan kuin nämä 'tutkijat' käyttävän laajempaa kuin Stanley G. Paynen määritelmää 'fasismista', eivätkä lainkaan erittele italialaista fascismia ja saksalaista kansallissosialismia, niin ainakin minulle ne ovat huuhaata.

Yksisarvinen on myytti: sitä ei ole olemassa. Nämä toimittelijat eivät edes tiedä käyttämiensä sanojen merkitystä. Miten 'kanssasotijuus' voi olla myytti? Jos jatkosota ei ole tulkittavissa erillissodaksi, niin eikö sitten talvisotakaan?

Ja mitäs nyt, Jokipiihan on toiminut juuri kuten nämä punaisen sosiologian ajanjaksolta ponnistaneet, hän ei ole valehdellut, jättänyt vain jotain kertomatta ja tulkinnut (tai paremminkin jättänyt tulkitsematta, ollut siis objektiivinen sotahistorioitsija, joka on hyvä).

Koska näen samojen sosiologien syyllistävän Walter Durantya siitä, että tämä ei nähnyt ('ei tiennyt') Ukrainassa nälänhätää (vaikka oli paikan päällä ja näki raatoja) ja kehtasi vieläpä toimitella artikkeleita 'laatulehti' New York Timesille?

Historiatieteen kannalta ikävää ettei Mauno Jokipii ole enää keskuudessamme puolustamassa omia tutkimuksiaan Swanströmin iskuilta. Kohukirjassaanhan tämä antaa ymmärtää että Jokipii jätti tahallisesti kertomatta SS-pataljoonaan lähteneiden poliittisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Toisin sanoen että tämä olisi peitellyt äärioikeistolaisten merkittävää osuutta lähtijöiden joukossa. Syyksihän Swanström on esittänyt että Panttipataljoona oli SS-veteraanien tilaustyö ja Jokipii teki työtä käskettyä - syntyi kaunisteltu ja siloteltu historiikki.

 

[hansai]

Ja mitäs nyt, Jokipiihan on toiminut juuri kuten nämä punaisen sosiologian ajanjaksolta ponnistaneet, hän ei ole valehdellut, jättänyt vain jotain kertomatta ja tulkinnut (tai paremminkin jättänyt tulkitsematta, ollut siis objektiivinen sotahistorioitsija, joka on hyvä).

Tämän kun sovittaa 1918 selvittelyihin, niin ikiliikkuja on syntynyt..

 

[hansai]

Historiatieteen kannalta ikävää ettei Mauno Jokipii ole enää keskuudessamme puolustamassa omia tutkimuksiaan Swanströmin iskuilta. Kohukirjassaanhan tämä antaa ymmärtää että Jokipii jätti tahallisesti kertomatta SS-pataljoonaan lähteneiden poliittisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Toisin sanoen että tämä olisi peitellyt äärioikeistolaisten merkittävää osuutta lähtijöiden joukossa. Syyksihän Swanström on esittänyt että Panttipataljoona oli SS-veteraanien tilaustyö ja Jokipii teki työtä käskettyä - syntyi kaunisteltu ja siloteltu historiikki.

Keskustelin keväällä "tilaajan" kanssa(Kääriäinen) ja hän piti liki epäuskottavana, että nyt löytyisi oikeasti jotain merkittävää uutta.

Heillä on hyvin runsain määrin muistelmia ja haastatteluja reissun tehneiltä. Oletus perustui massiiviseen, jo tutkittuun materiaaliin.

 

[lukkarinapulainen]

Jokipii jätti tahallisesti kertomatta SS-pataljoonaan lähteneiden poliittisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Toisin sanoen että tämä olisi peitellyt äärioikeistolaisten merkittävää osuutta lähtijöiden joukossa. Syyksihän Swanström on esittänyt että Panttipataljoona oli SS-veteraanien tilaustyö ja Jokipii teki työtä käskettyä - syntyi kaunisteltu ja siloteltu historiikki.

Ainoa tosiasiahan on tuo, että teoksen on tilannut perinnejärjestö. Varmasti toivomuksia, ehkä ehtojakin se on työlle asetellut ja yhtenä näistä on ollut liuskojen määrä. Siihen ei mahdu jok'ikinen vaihtoehtoinen tulkinta tästä tai tuosta.

Tai Jokipii ei ole pitänyt noita 'poliittisia' taustoja a) luotettavina (kuten kirjoititkin, että on annettu vastaus, jonka kyselijä on halunnut kuulla) tai b) merkityksillisinä.

Tuolla toisessa langassa esitetty tulkinta, että suomalaiset vapaaehtoiset ovat halunneet taistella nimenomaan kansallissosialismia tottelevan Saksan riveissä on myös mielestäni heikompi tai ei yhtään uskottavampi tulkinta kuin jääkäriperinteen jatkaminen.

Tämän kun sovittaa 1918 selvittelyihin, niin ikiliikkuja on syntynyt..

Tai mihin tahansa historialliseen tapahtumaan tai ajanjaksoon, jossa on rapaa lentänyt ja osapuolia jaoteltu voittajiin ja häviäjiin sekä eläviin ja kuolleisiin.

 

[tulikomento]

Keskustelin keväällä "tilaajan" kanssa(Kääriäinen) ja hän piti liki epäuskottavana, että nyt löytyisi oikeasti jotain merkittävää uutta.

Heillä on hyvin runsain määrin muistelmia ja haastatteluja reissun tehneiltä. Oletus perustui massiiviseen, jo tutkittuun materiaaliin.

Swanström käyttää siis todisteinaan kirjeviitteitä. Ja tämän mielestä kirjeviitteet riittävät johtopäätelmän tekemiseen että suomalaiset SS-miehet olivat suurelta osan natseja ja todennäköisesti myös sotarikollisia. Minusta tämän kirjan suhteen olisi syytä kysyä ennen kaikkea että kuinka laajojen johtopäätösten tekemisen Swanströmin lähteet mahdollistavat ? Lähdetäänkö tuomitsemaan koko pataljoona joukkomurhaajiksi ? Minusta ei vielä riitä.

 

[Leaderwolf]

Siitä seuraava lukeminen

 

[tulikomento]

Siitä seuraava lukeminen
Katso liite: 24698Katso liite: 24699

Luin pari viikkoa takaperin ja tykkäsin. Perus-Beevoria samaan tapaan kuin miehen aiempi Ardennien taistelua kuvannut kirja. Ei minusta yllä Stalingradin ja Berliinin tasolle, mutta kaikin puolin mukava lukukokemus.