Kirjat

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
Luin pari viikkoa takaperin ja tykkäsin. Perus-Beevoria samaan tapaan kuin miehen aiempi Ardennien taistelua kuvannut kirja. Ei minusta yllä Stalingradin ja Berliinin tasolle, mutta kaikin puolin mukava lukukokemus.
Jep. Luettu on. Eipä juuri lisäämistä tämän säikeen aiempiin arvioihin kyseisestä opuksesta. Se hieman yllätti, miten inhan kuvan Beevor maalasi lähes koko brittijohdosta.
 

Leaderwolf

Kenraali
Lahjoittaja
Jep. Luettu on. Eipä juuri lisäämistä tämän säikeen aiempiin arvioihin kyseisestä opuksesta. Se hieman yllätti, miten inhan kuvan Beevor maalasi lähes koko brittijohdosta.
Eikö Beevor ole tunnettu siitä, ettei silittele voittajien päätä, vaan kertoo tasapuolisesti niin hyvästä kuin huonosta, oli kyseessä akseli tai liittoutunut?
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jep. Luettu on. Eipä juuri lisäämistä tämän säikeen aiempiin arvioihin kyseisestä opuksesta. Se hieman yllätti, miten inhan kuvan Beevor maalasi lähes koko brittijohdosta.
Ja syystäkin. Koko operaatio oli täysi fiasko ja täysin johtoportaan vika.
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Johtoportaillakin oli joku sairas kilpailu kuka ehtii ensin jonnekin ja saada kunnia siitä. Vähempi hoppu ja olisivat ensin siivonneet Antwerpenin luoteispuolisen alueen saksalaisista ensin niin olisivat saaneet sen sataman käyttöön. Ja sen jälkeen vasta ruveta kiirehtimään kohti Saksaa.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Johtoportaillakin oli joku sairas kilpailu kuka ehtii ensin jonnekin ja saada kunnia siitä. Vähempi hoppu ja olisivat ensin siivonneet Antwerpenin luoteispuolisen alueen saksalaisista ensin niin olisivat saaneet sen sataman käyttöön. Ja sen jälkeen vasta ruveta kiirehtimään kohti Saksaa.
Montgomery.

Jopa tuo massiivinen narsisti myönsi, että Antwerpenin homma oli virhe.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
.. ja silti operaatio oli piirun päässä onnistumisesta. Sähläily Nijmegenin maahanlaskussa maksoi kallista aikaa, mikä lopulta kostautui.
Myös brittien dokumentoitu kädettömyys Arnheimissa oli erikoista. Esimerkiksi radioissa oli väärät kiteet...joten esikuntaan ei saatu yhteyttä.

Ja saksalaisten lausuntojen mukaan kyseessä eivät olleet heidän mielestään mitkään eliittisotilaat, maahanlaskupaikka oli sillasta liian kaukana ja toiminta liian kaavamaista. Kuolettava yhdistelmä vaikka vastassa oli vain takalinjan joukkoja aluksi. Jokin koulutuspataljoona (joka oli ensin vastassa) ei oikealle eliittiyksikölle olisi ollut kuin suupala. Saksalaisten nopea reagointikyky (joka sinänsä olisi kunniaksi mille asevoimalle tahansa) tuli myös yllätyksenä.

Myöskään ei ymmärretty, että kevyelle jalkaväelle puolitelavaunut ja panssaritiedusteluvaunut ovat tappava uhka ilman tehokasta panssarintorjuntaa. Tästä varoittaneet (ja muistakin asioista) hiljennettiin Montgomeryn esikunnan taholta nopeasti.

Esimerkiksi puolalaisen laskuvarjoprikaatin komentajaa pidettiin pellenä kun vastusti operaatiota varsin emotionaalisesti. Ja oli kuitenkin oikeassa.
 

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
Myös brittien dokumentoitu kädettömyys Arnheimissa oli erikoista. Esimerkiksi radioissa oli väärät kiteet...joten esikuntaan ei saatu yhteyttä.
Yhteydet eivät toimineet myöskään ilmavoimiin päin. Varmaan tympäisi, kun yleensä oli totuttu saamaan tehokkaasti ilmatukea, ja nyt joutui katselemaan, kun koneet vain lentelivät täysin sokkona ulkona tilanteesta.
 

hansai

Ylipäällikkö
Ei ehtinyt kuumimpaan sesonkiin...

Putinin trollit
Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta
Kirja, jota luet kuin tosielämän agenttitarinaa.

Journalistinen jännityskertomus modernin informaatiosodankäynnin toimintatavoista
Venäjä käy netissä sotaa siviilejä vastaan. Jokainen kriittinen ääni on vihollinen. Resursseja ei säästetä eikä laeista piitata, kun kriitikot halutaan vaientaa.

Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti Suomessa ja useassa muussa länsimaassa viime vuosina toteutettuja, Kremlin masinoimia ja hyväksymiä mustamaalausoperaatioita. Kirjan polttopisteessä ovat kansainväliset, joskus rikoskynnyksen ylittävät, lokakampanjat yksityisiä ihmisiä vastaan.

Tarkasti dokumentoidut tositarinat osoittavat, ettei Putinin Venäjä kaihda pimeimpiäkään keinoja vastustajiensa eliminoimiseksi nettivakoilun, sometrollien, valeuutisten, kyberhyökkäysten, tappouhkausten ja PR-ammattilaisten toteuttamien vihakampanjoiden avulla.

Kustantaja:
Johnny Kniga
Julkaisu:
Helmikuu 2019 (Kirja)

https://www.johnnykniga.fi/kirja/jessikka-aro/putinin-trollit/9789510438299
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Vaikka Scott Crossfieldin elämäkerta ilmestyi jo 60-luvun alussa on kirja silti mainio kuvaus tuolloisista koelentäjistä jotka laittoivat lentämänsä lentolaitteet äärimmäisille rajoille. NASA:n koelentäjä Scott Crossfield oli ensimmäisen kaksinkertaisen äänennopeuden saavuttanut pilotti. Hänellä oli myös keskeinen osa X-15 -rakettikoekoneen koelento-ohjelmassa. Kirja kuvaa hyvin koelentäjän elämää. Eliitiksi he itsensä kokivat ja keskinäinen kilpailu todella kovaa. Vain kovimmista kovimmat pääsivät lentämään viimeisintä huutoa olevia hävittäjiä ja rakettikoneita. Eipä siis ihme että ensimmäiset astronautit valittiin tämän veljeskunnan parista. Hyvä kirja jota suosittelen ilmailuharrastajille.

51JSHHB64bL.jpg

Samaan kategoriaan niputtaisin yhden suosikkikirjoistani. Legendaarisen Chuck Yeagerin elämäkerran pitäisi sisältyä jokaisen alan harrastajan yleissivistykseen. Erinomainen ja hyvin kirjoitettu kirja joka vie mennessään. Sen verran värikäs ura Yeagerillä oli USA:n ilmavoimien palveluksessa. Jos Koala-kustannuksen pitäisi joku klassikko suomentaa, niin minä valitsisin tämän.

91Yv9eUfyoL.jpg
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Sanoisin että Laukkasen ilmailu- ja ilmavoimakirjojen ystäville tämä Gnatin vaiheista kertova uutuus on pakollista luettavaa. Tämä on laadittu yhteistyössä Kössi Partosen kanssa, joka laati sarjan Vampirea käsittelevän osan. Taattua laatua tämäkin. Kirja esittelee 1950-luvun suihkuhävittäjien yleisen kehityksen, Gnatin ja valmistajatehdas Follandin historiat. Tämän jälkeen käydään läpi konetyypin hankinta Suomeen ja käyttö ilmavoimissa. Mielenkiintoista luettavaa on erityisesti kuvaus tyypin lento-ominaisuuksista. Haastavana Gnatia pidettiin uusille ja kokemattomille ohjaajille, koska tyypissä oli paljon lastentauteja sekä pikkuvikoja ja teknisesti Gnat oli vaikeahko ylläpitää. Erittäin hyvä lisäys ilmavoimien historiaa käsitteleviin kirjoihin.

9789522291981.jpg
 

hansai

Ylipäällikkö
Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho. Otava 2018.

Sandarmohin metsässä lähellä Karhumäen kaupunkia teloitettiin ja haudattiin joukkohautoihin arviolta 9500 poliittisen vainon uhria Stalinin aikana. Muistomerkki teloituspaikalla, josta on kaivettu esille vuosien 1937-1938 poliittisten joukkovainojen uhrien salainen hauta. Yhteensä 10 ha:n alueelta löytyi 236 joukkohautaa. LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN

Pako punakaartista puna-armeijaan johti joukkotuhoon
MARKKU JOKIPII | 28.10.2018 | 16:21- päivitetty28.10.2018 | 16:23

Talvisota olisi voinut kääntyä Suomelle tuhoisaksi ilman Josif Stalinin suomalaisiin punaupseereihin kohdistamia puhdistuksia.

Maailmansotien välisenä aikana Pietarin sotakoulussa opiskeli liki yhtä paljon suomalaisia kuin vastaavana aikana Suomen kadettikoulussa. Vaikka Suomi ”hävisi” talvi- ja jatkosodat, arvatkaa kumpien kävi huonommin: suomalaisupseerien vai Pietarin sotakoulun punaupseerien?

Suomen kommunistinen puolue valmisteli suomalaisille vuonna 1918 tulevaisuutta: Neuvosto-Suomea. Suomesta paenneista entisistä punakaartilaisista koulutettiin Pietarissa 1402 punaupseeria uuden vallankumouksen johtajiksi. Vastaavina vuosina Suomen kadettikoulusta valmistui 1 571 upseeria Suomen armeijaan. Rajan takana valmistuneet punaupseerit odottivat, että olisivat saaneet käskyn käydä sotaan valkoisen Suomen armeijaa vastaan.

Markku Salomaa ironisesti kiittää Josif Stalinia, ”isä aurinkoista”. Tämä kohteli omia maamiehiään, puoluetovereitaan ja luokseen siirtyneitä kuin pahimpia vihollisiaan. Salomaa kysyy, miten talvisodassa olisi käynyt, jos puna-armeijalla olisi ollut riveissään nuo Suomi-vihassa kostoa janonneet – liki puolitoista tuhatta upseeria?

Kun talvisota alkoi, valtaosa Pietarissa upseerikoulutuksensa saaneista suomalaisista virui vankileireillä tai teloitusten jäljiltä joukkohaudoissa. Oli siis puhtaasti Suomen onni, että petturit pakenivat rajan tuolle puolen, ja että heidät siellä koulutuksen jälkeen surmattiin.

100-vuotista itsenäisyyttämme tulisi juhlia 14. lokakuuta 2020
Markku Salomaa pitää Suomen oikeana itsenäisyys päivänä Tarton rauhansopimuksen solmimispäivää, lokakuun 14. päivää vuonna 2020:
”Joulukuun 6. päivänä 1918 ei tapahtunut vielä mitään, millä olisi ollut käänteentekevää ja pysyvää merkitystä. Sata vuotta sitten ratkottiin, toteutuuko Suomen itsenäisyys vai onko tulevaisuutemme paluussa Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Suomessa talvella ja keväällä 1918 käyty sota oli kaikkien sotien äiti: se oli yhtä aikaa kapina, kansalaissota, sisällissota, luokkasota, vapaussota ja osa ensimmäistä maailmansotaa.

Kaikille näkökulmille löytyvät perusteensa, joten niistä kiisteleminen ei ole enää ajankohtaista. Kukin pitäköön sotansa.”
Vaikka Suomi ja nuori Neuvostoliitto solmivat rauhansopimuksen 1920, kahtiajako Suomen sisällä johti tuhansien suomalaisten siirtymiseen itärajan taakse. Uusi isänmaa sai suuren joukon Suomeen vihamielisesti suhtautuvia.

Markku Salomaa esittelee laajassa tutkimuksessaan yksityiskohtaisia suomalaisten punaupseerien kohtalokuvauksia. Teos perustuu hänen jo 25 vuotta sitten valmistuneeseen väitöskirjaansa (Punaupseerit, Juva 1992), josta lähdeviitteet on karsittu.

Stalinin 1930-luvulla toimeenpanemia puhdistuksia muutamat suomalaistutkijatkin ovat kaunistelleet tapaturmiksi tai sairastapauksiksi. Toki sairastumisiakin ilmeni. Joku saattoi kuolla sukupuolitautiin, jotkut nälkään, useimmat kuitenkin ns. lyijymyrkytykseen.

NL-järjestelmä pelkäsi
Jo keisarivallan aikana Suomi tuotti Venäjälle paljon kenraaleiksikin kohonneita sotilaita. Sama siis jatkui Neuvostoliiton alkuaikana, joskin likvidointi harvensi huomattavasti rivejä.
Kun Stalinin lähiapulainen Otto Wille Kuusinen oli suunnittelemassa talvisotaa, suomalaissyntyisiä punaupseereita oli jäljellä alle sata. Heistä ei ollut Suomen miehitysjoukkojen selkärangaksi. Mutta usko Suomen luhistumiseen ennen talvisotaa oli suorastaan optimistinen: Suomen armeijasta tiedettiin yli 60 prosenttia siirtyvän heti puna-armeijan puolelle.
Monen punaupseerin ura tyssäsi paljastukseen ”puuttuva luokkavalppaus”, mikä merkitsi lopun alkua. Jos näin kävi tuhansille suomalaissyntyisille – siis myös heidän perheen jäsenilleen – Neuvostoliitossa, sikäläiset puhdistajat murhasivat myös Suomessa Suomen kommunistisen puolueen epäuskollisia jäseniä. Kommunistit harvensivat omia rivejään enemmän kuin mihin valkoinen Suomi oli omassa maassaan halukas kommunistien suhteen.

Salomaan kirja on tämän päivän Venäjälle epämieluisaa luettavaa. Siitä käy kiistatta ilmi, että Stalinin Neuvostoliitto eli ylimmästä johdosta aina rivi-ihmisten tasolle saakka pelkotilassa. Omien kansalaisten vainoaminen on nykyiselle venäläiselle historian tulkinnalle vähemmän mieluisaa.

Stalinin puuterointi
V.I. Lenin ei ole kovin suosittu, koska hän oli vallankumouksen julistaja ja hänen kunnioituksensa saattaisi herättää vääränlaisia ajatuksia. Stalin sen sijaan oli lujan yksinvallan ja puoluediktatuurin toteuttaja sekä hyödyntäjä. Näin ollen hän on nyt mieluisampi.

Massiivisten joukkohautojen ja miljoonien uhrien muistelua ei seurata hyvällä silmällä. Sitä harrastavia on leimattu maassa ulkomaiden agenteiksi. Otto Wille Kuusisen elämänkerran kirjoittanut Antero Uitto(Suomensyöjä. Paasilinna 2013) on kirjansa venäjänkielisen version kautta kokenut Stalinin maineen suojelun Venäjällä.
Käännöksestä on poistettu yli 20 sivua, jotka sisältävät Stalinin kannalta ilkeää tekstiä. Kääntämättä on jätetty O.W. Kuusisen ja Stalinin murhanhimoisia julistuksia.

Venäjällä uskotellaan, että Stalinin julmuuden takana oli vähintään yhtä julma Suomi. Venäjä pesee Stalinin tekoja. Esimerkiksi suomalaiselokuva Ikitie, joka kuvaa suomalaisperheiden kärsimyksiä 1930-luvun Neuvostomaassa, on alkanut harmittaa. Elokuvalle arvellaan tehtävän vastinetta. Uitto kertoo:
”Vuosi sitten karjalaisissa lehdissä peräänkuulutettiin laihoja ihmisiä tulevaan elokuvaan. Todennäköisesti se käsittelee suomalaisten vankileirijulmuuksia valloitetussa Itä-Karjalassa. Syntymässä on elokuva nimeltä Petja.” Mielenkiintoinen kulttuuriuutinen. Kansanmurhien kieltäminen on kuitenkin toivoton tehtävä.
Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho. Otava 2018.
https://www.verkkouutiset.fi/pako-punakaartista-puna-armeijaan-johti-joukkotuhoon
 
Tämä kirja on pakko lukea:

Hän oli Suomen salaisimmissa töissä – laitoksesta kerrotaan ensi kertaa

Juha-Pekka Tikka | 28.10.2018 | 23:57- päivitetty 29.10.2018 | 00:11

Yllätyskirjan kirjoittaja-majuri toimi 17 vuotta näkymättömissä sotilastiedustelussa.

Suomen Mies -kustannusyhtiö on julkaissut vaikeasti saatavilla olevan poikkeuksellisen teoksen. Nopeasti levinneeseen syöpään huhtikuussa nuorena kuolleen Timo Lieneen Irtoviiksimies on suomalaisen sotilastiedustelun varjoissa toimineen majurin omaelämäkerta.
Kirjaan on tehnyt esipuheen Timo Lieneen pitkäaikainen esimies kenraalimajuri tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho. Hänen mukaansa kirja ”ilostuttaa, hämmästyttää, naurattaa, itkettää ja tekee syvän vaikutuksen. Se on kirja, joka on kirjoitettu elämän viimeisillä metreillä kirjaimellisesti sormet ja sielu vereslihalla”.
Ohra-aho kiittelee tekijän ilmiömäistä kykyä ”kuvata tiedustelu-upseerin toimintaa ilman, että salaiseksi luokiteltuja asioita tarvitsisi tuoda esille”. Lieneen ura hänen mukaansa kehkeytyi ”nuoresta kadettiupseerista kosmopoliitiksi, opettajasta kirjailijaksi ja teologista arvostetuksi sotilastiedustelijaksi”.
Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö ja tiedustelulaitoksen johtaja olivat kannustaneet harvinaisen monipuolista Timo Lienettä kirjoittamaan muistelmansa. Hän kirjoitti ne sairastaessaan.
Tekijä toteaa joutuneensa kertomaan monista asioista pintapuolisesti, sivuuttavansa paljon, kertovansa osatotuuksia ja jättävänsä nimiä julkaisematta.
Yksi tiedustelutoiminnan nyrkkisäännöistä on, että ne jotka tietävät, eivät kerro toimialan asioista ulkopuolisille, ja ne, jotka luulevat tietävänsä, kertovat. Vaitiolositoumukset annetaan, jotta salaisuudet päätyisivät aikanaan kantajiensa mukana hautaan, ja ne sitovat minuakin, Timo Liene kuvailee kirjassaan.
Monen kanssani palvelleen ulkomaalaisen tiedusteluhenkilön oikea nimi ei edes ole tiedossani.
Työni vuoksi olen vältellyt kaikenlaista julkisuutta 2000-luvun alusta lähtien ja kaiken kaikkiaan minusta on otettu sotilasurani aikana työ- tai vapaa-ajalla erittäin vähän valokuvia. Harvat olemassa olevat kuvat liittyvät lähes yksinomaan julkisiin tilanteisiin ja tapahtumiin,
Timo Liene on omistanut kirjan ”kaikille niille tuhansille viimeisen sadan vuoden aikana Suomen sotilastiedustelussa palvelleille, jotka ovat pitäneet vaitiolositoumuksensa työuransa aikana ja sen jälkeen”.
”Tilastokeskuksia”
Upseerin uraa tehnyt Timo Liene palasi vuosituhannen alkupuolella Afganistanista kriisinhallintatehtävistä maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitokselle. Hän riitaantui johtajan kanssa ja edessä oli siirtyminen tiedustelutehtäviin. Paikaksi tuli viestikoelaitos jossain ”pääkaupunkiseudulla” – sijaintia ei avattu tarkemmin.
Näin Liene kirjoittaa värväyksestään huippusalaiseen viestikoelaitokseen:
Eräänä päivänä joku tuntematon henkilö soitti minulle töihin ja kysyi, missä olisin seuraavana iltana. Tämä kyseinen ”joku” halusi tavata minut siirtooni liittyen. Sovin tapaamisen L Pohjanheimon Asekokoelman tiloihin, ja seuraavana iltana sovittuna aikana ulko-oven summeri soi. En avannut ovea sisältä vaan menin ulos avaamaan sen. Minua odotti siellä siviilivaatteissa pienikokoinen, kovakuntoisen oloinen viisikymppinen mies. Yllään hänellä oli samanlainen pieniruutuinen puvuntakki, jollaisia Spede Pasasella oli tapana käyttää. En suostunut päästämään häntä sisään, ennen kuin hän näytti henkilökorttinsa. Vastahakoisesti vieraani näytti sen ja saatoin todeta siitä, että luokseni oli saapunut merivoimien upseeri Ilmavoimien Viestikoelaitoksesta.
Kysymyksiinsä Liene ei saanut mieheltä vastauksia.
Kysyessäni, mitä kaikkea se Viestikoelaitos oikein tekee, sain vastaukseksi jo Puolustusvoimat ennen ja nyt -teoksesta minulle tutuksi tulleen lauseen, jonka mukaan ”Viestikoelaitos harjoittaa sähkömagneettiseen spektriin liittyvää tutkimus- ja mittaustoimintaa”. …
Ajo-ohjeet olivat erikoiset, sillä niissä ei kerrottu osoitetta vaan ainoastaan kilometrimääriä risteyksestä toiseen sekä tienviittojen sisältöjä. En siis tiennyt, mihin tarkalleen ottaen olin menossa. …Lopulta saavuin hiekkatien päässä keskellä ei-mitään aidatun alueen portille. Sotaväen kylteistä päättelin olevani oikeassa paikassa.
Summeria painettuaan Lieneelle ei vastattu kaiuttimesta. Vasta muutaman minuutin päästä portti avautui.
Salamyhkäisyydestään tunnetun Viestikoelaitoksen organisaatiokaavio muistutti sammakonkutua, mutta minulle selvisi, että olin saapunut erääseen sen eri puolilla maata olevista Tilastokeskuksina tunnetuista toimipaikoista. Minusta tuli sen varapäällikkö ja samalla tilastotoimiston päällikkö. Esimiehekseni eli tämän Tilastokeskuksen päälliköksi paljastui sama mies, joka oli käynyt luonani.
Tainnut tulla irtoviiksimies
Paikka tuntui eriskummalliselta ja minulle selitettiin konekiväärivauhtia asioita, jotka olivat täysin vieraita. Kiertäessämme työpisteitä näin operaattoreiden joukossa nuoren upseerin, joka oli ollut oppilaani ja valmistui Kadettikoulusta kurssinsa priimuksena.
Kaikki työntekijät olivat siviilivaatteissa, kaikki miehet olivat sotilaita ja merkittävä osa työntekijöistä oli sotilasammattihenkilönä palvelevia keski-ikäisiä naisia. Kaikki asiat kerrottiin suullisesti.
Kaikki, mitä teimme töissä, oli korkeimman salattavuusasteen toimintaa eli erittäin salaista. Univormua sain käyttää vain jos oli pakko, kuten esimerkiksi vieraillessani Pääesikunnassa. Jokaista käyttökertaa varten piti pyytää lupa esimieheltä ja mistään työhön liittyvästä ei saanut puhua kenellekään. Partaa en sentään saanut kasvattaa.
Jos asiasta kysyttiin, Liene vastaili olevansa historian opettaja ja maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän ilmoitti myös veljelleen ja äidilleen, ettei voinut puhua enää mitään työasioistaan. Tällöin veli oli sanonut, että ”Timosta on tainnut tulla sellainen irtoviiksimies”.
Tikkakosken viestikoelaitoksen silloinen johtaja toivoi, ettei Liene julkaisisi enää missään yhtään mitään, ei esiintyisi julkisuudessa ja luopuisi kaikista luottamustehtävistä.
Mitä vähemmän nimeni näkyisi missään yhteydessä, sitä parempi. Tein kuten hän toivoi, ja siitä lähtien olen vältellyt julkisuutta.
Väitöskirjaprojektikin piti jättää kesken.
Sinänsä Laitoksen johto oli varmasti oikeassa, että minun oli hyvä pysytellä poissa Venäjältä.
Laitoksen johtajalla oli lempinimiä: Jurottava Buddha, Suuri Puutarhuri ja Valtakunnansalaaja.
Viestikoelaitoksen ilmapiiri oli boheemin intellektuelli. Pidin siitä. Tietojärjestelmien sisältämissä tiedoissa oli valtavasti dataa, ja koin työnteon sen parissa erittäin mielekkääksi.
https://www.verkkouutiset.fi/tallai...a-laitoksessa-nyt-siita-kuullaan-ensi-kertaa/
 
Kannattaa lukea myös tämä Verkkouutisten juttu:

Tiedustelija Suomesta esti omin päin mellakat Afganistanissa

Juha-Pekka Tikka | 28.10.2018 | 23:56- päivitetty 28.10.2018 | 23:57

Hiuksia nostattavassa episodissa henkilökohtainen rohkeus esti väkivallan leimahtamisen.

Irtoviiksimies-kirja ilmestyy puoli vuotta tekijänsä, tiedustelu-upseeri Timo Lieneen kuoleman jälkeen. Liene oli aikanaan siirtynyt esiupseerikurssilta suoraan päälliköksi Euroopan unionin taisteluosaston elektronisen sodankäynnin osastolle, jonka päätehtävä oli signaalitiedustelu. Viime vuosinaan hän toimi tittelillä puolustusvoimien tiedustelukeskuksen analyysiosaston sektorijohtaja.
Afganistanissa Timo Liene oli uransa vaiheissa useita vuosia. Muistelmakirjansa alussa hän kertoo alkukeväästä 2008, jolloin Afganistanissakin alkoivat mielenosoitukset, kun tanskalainen Jyllands-Posten julkaisi Muhammed-pilakuvan.
Pohjoismaisen leirin lähellä Mazar-e Sharifissa oli Sinisellä moskeijalla tuhansien ihmisten mielenosoitus, jossa huudettiin kuolemaa tanskalaisille.
Timo Liene kirjoittaa sanoneensa vastustelleelle ruotsalaiskomentajalle, että hänen on heti käytävä mielenosoituksen johtajan luona. Liene otti omin päin mukaansa pari henkilöä, määräsi tulkin mukaan ja lähti suomalaispartion viemänä paikalle.
Perillä tulkki pelkäsi niin paljon, että hänen kätensä vapisivat. Moskeijan edessä oli satoja afgaanimiehiä.
Käskin seuruettani tekemään juuri kuten minä, kun pysähdymme ja avasin oven Väki nousi seisomaan. Oli hiirenhiljaista ja aggressio väreili ilmassa. Taivas oli pilvetön ja oli tyyntä
.
Liene kertoo nousseensa autosta, riisuneensa kypäränsä, liivinsä ja aseensa, ja laittaneensa ne auton takapenkille. Taskunsa hän käänsi ylösalaisin. Oli haudanhiljaista.
Käskin tulkkia, että nyt kävelemme mielenosoittajien takana olevalle Sinisen moskeijan portille. Tulkki kulkee yleensä aina ensin, mutta hän ei ottanut askeltakaan, tärisi vain. Työnsin hänet taakseni ja lähdin kävelemään kohti väkijoukkoa. Samalla mieleni valtasi merkillinen, täydellinen tyyneys. Muistan katsoneeni sinistä taivasta ja ajatelleeni, että onpa kaunis päivä kuolla.
Ihmispaljouteen avautui tulijoille kuja. Moskeijan portin edessä oli kädet puuskassa ilmeettömästi katsova uskonnollinen johtaja Qari Hayatullah.
Hayatullah oli puhjennut hymyyn, halannut ja sanonut ”sinä et pelkää mitään”. Miehet menivät hänen toimistoonsa, jossa tarjottiin teetä.
Timo Liene sanoi tulleensa kertomaan, ettei Pohjois-Afganistanissa palvele yhtään tanskalaista sotilasta. Hayatullah kiisti ja sanoi tanskalaisten lukumäärän. Liene sanoi luvun oikeaksi, mutta heidän siirtyneen uuteen sijoituspaikkaansa. Hayatullah laittoi suomalaisen vannomaan, että tieto on totta. Hän vannoi.
Asia kuulutettiin lopulta moskeijassa eikä maan pohjoisosissa todettu pilapiirrosten takia yhtään iskua.
Myöhemmin Liene selitti amerikkalaisille epäuskoisille työkavereilleen Afganistanissa logiikkansa. Moskeijasta turvaa hakeva pitää päästää sinne, afgaanit kunnioittavat rohkeutta, mieleltään järkkyneitä pidetään Allahin koskettamina ja hän oli jo aiemmin tavannut Hayatullahin.
Amerikkalaisilla oli ollut Predator kuvaamassa mielenosoittajia ja nauha Lieneen tempauksesta löytyi. Sitä oli käytetty koulutuksessa esimerkkinä ”rohkeudesta ja johtajuudesta – tai täydellisestä arvostelukyvyttömyydestä”.
Mike kysyi minulta, miten esimieheni suhtautuivat tekooni. Myönsin, etteivät he tienneet asiasta, sillä en raportoinut siitä mitään. Kerroin rikkoneeni niin montaa turvallisuusmääräystä etten edes tiedä, ja olisin voinut joutua episodin johdosta pulaan jos olisin kertonut siitä, vaikka lopputulos olikin hyvä. Mike ei voinut ymmärtää kertomaani.
Amerikkalaiset halusivat käyttää asiaa pr-mielessä, Liene kieltäytyi jyrkästi. Seuraavaksi sotilasjohtaja ”Mike” halusi esittää urhoollisuudesta annettavaa korkea kunniamerkkiä, hopeatähteä.
Selitin että olisin Suomessa vaikeassa tilanteessa jos palaisin yhdysvaltalainen korkea kunniamerkki rinnassani, ja että kaikki asiaan liittyvä julkisuus olisi edustamalleni organisaatiolle kauhistus ja johtaisi todennäköisesti median esittämiin kiusallisiin kysymyksiin siitä, mikä mies minä oikein olen, mitä minä olen puuhannut Afganistanissa ja niin edelleen.
https://www.verkkouutiset.fi/suomen...fganistanissa-kieltaytyi-usan-kunniamerkista/
 
kaikki asiaan liittyvä julkisuus olisi edustamalleni organisaatiolle kauhistus ja johtaisi todennäköisesti median esittämiin kiusallisiin kysymyksiin siitä, mikä mies minä oikein olen, mitä minä olen puuhannut Afganistanissa ja niin edelleen.
Korkean NATO-kunniamerkin sai samaan aikaan samanlaisesta tilanteesta tykkimies evl Jari Vaara (63 kurssi). Hän kuitenkin toimi "by the book" ja kun johti monikansallista tukikohtaa ei tietysti muuta voinutkaan.
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=11&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwi6yZCB2qveAhWM1iwKHdBhC4QQFjAKegQIBBAB&url=https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074185867/Merkittava+Natomitali+ensi+kertaa+suomalaiselle&usg=AOvVaw3l4VDNFZy0aJQFqaQaHiM6
 
Jälleen yksi huomiohakuinen kirjailija, tällä kertaa ei tosin tulipalopunaisen sosiologian alalta.

On se joka tapauksessa ollut kova reissu punaryssästä punaiseksi ryssänupseeriksi, varsinkin kun matkan päänä on ollut lähes poikkeuksetta Lubjankan kellari, Kolyma tai määrittelemätön montunreuna.
Olisi kannattanut tulla ajoissa (mutta ei liian ajoissa) lakki kädessä kotio...
 
Top