Kirjat

Arvostelen huonon kirjan, varoitukseksi kaikille lukutaitoisille.

Kouvola, Karolina Soturit - Assasiineista samuraihin. SKS 2017.
Karoliina Kouvola on kuulema kääntänyt viikinkisaagoja. Lisäksi hän kuulema valmistelee väitöskirjaa. Hänen tarkoituksensa on esitellä eri soturiryhmiä eli berserkit, assasiinit, temppeliritarit, samurait, lakotojen soturiseurat ja Intian tugeenit. Positiivista kirjassa on, että kaikki nuo soturiryhmät käsitellään. Sen sijaan se, että kyseessä on kielenkäytön ammattilainen tai koulutettu tutkija eivät oikein näy tässä teoksessa. Tekstissä on lähinnä ärsyttävää puhekielisyyttä ja jippoja, jotka ovat hienoja n. 12-vuotiaan mielestä. "Mutta eipäs se ollutkaan niin. Seuraavaksi kerronkin miten se menikään." (ei sanatarkka sitaatti). Samoin välillä ollaan vähän Helvetin lähdekriittisiä "Jotkut tutkijat ovat olleet löytävinään kaikuja Suomeen tehdyistä ristiretkistä, mutta eipä niistä kyllä varmaksi mitään varmuutta ole." mutta silti esim. Toursin taistelu on Kaarle Martelin loistava voitto, joka torjuu islamin uhkan Euroopasta. "Taistelutekniikka" ja "taistelustrategia" yms. täysin sikin sokin käytettynä, antamassa tekstille muka uskottavuutta.

Kaikki esittelyt jotenkin omituisia juostenkustuja hölkkiä, joihin on poimittu jänniä juttuja sieltä ja täältä, mutta oikein mitään koherenttia kokonaisuutta ei saada aikaiseksi. En suosittele.
 
Tuuri, Antti Tammikuu 18. Otava 2017.
On tammikuu 1918 ja Suomi on itsenäistynyt. Venäläisten sotilaiden tai punakaartien aikeista ei ole tietoa. Pohjanmaalla valkoiset päättävät tehostaa suojeluskuntien toimintaa ja perustaa sotakoulun. Ahto Sippola edistää isänmaan asiaa parhaansa mukaan, mutta tuskaiselta välillä tuntuu. Sitten alkaa kuulua huhuja jääkäreistä ja jostakin ryssänkenraali Mannerheimista ja kahinoista Viipurissa suojeluskuntien ja punakaartien välillä. Lopulta tulee määräys pysäyttää Vaasaan matkalla oleva venäläisten sotilasjuna. Odotus päättyy.

Antti Tuuri tekee jälleen sen, minkä parhaiten osaa. Tarttuu isoon aiheeseen, kuvaa sitä ruohonjuuritasolta uskottavasti ja vielä tiivistää koko homman pariin sataan sivuun. Suosittelen erittäin lämpimästi.
 
Kyrönseppä, Kari Ensimmäisten joukossa. Docendo 2018.
Sammakkoperspektiivi isoihin asioihin, sama taitava henkilökuvaus, Pohjanmaa. Tämä voisi olla Antti Tuuri salanimellä, mutta ilmeisestikään ei ole.

Poikaa harmittaa, kun isoveli oli vapaussodassa, mutta itse ei päässyt. Ikävää on myös kodin köyhyys ja äidin sekoaminen. Onneksi isoveljen kaveri pyytää vapauttamaan Aunusta. Sotaretkelle lähteminen on jännää, mutta aika pian poika tajuaa, että siinä on paljon muitakin puolia, kuin "jännä". Ja sitten alkavat taistelut.

Tarina on tosi ja muistaakseni Kyrönsepän sukulainen on päähenkilönä. Kirjaa ei enää minulla ole, joten en voi tarkistaa. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille jotka kestävät muunkinlaisia sotakirjoja kuin hasselmaisen vauhdikkaita tai jussikukkosmaisen kiiltokuvamaisia.
 
Luen seuraavaa kirjaa

Puolustusvoimien rauhan ajan historia, osa 2, vuodet 1944-1974

Se on mielenkiintoista, mutta hidas ja raskas luettava sivumäärän takia.
Luen välillä muuta ja jatka sen jälkeen sitkeästi edelleen. Kunnioitettava saavutus sen tekijöille.
 
Ilmasotaketjussa tämän jo mainitsinkin. Minulla on parhaillaan menossa Karjalan Lennoston joukko-osastohistoriikki. Tämä on jatkoa vuosia 1918-1980 käsitelleelle kirjalle. Tämä vastailmestynyt jatko-osa käsittelee otsikon mukaisesti kylmän sodan viimeisen vuosikymmenen, Hornet-hankinnan vaikutukset, sekä 2000-luvun myötä kuvioihin tulleet kansainväliset harjoitukset.

Hyvin kirjoitettu ja tekstiä elävöittää anekdoottien ja erilaisten pienten tarinoiden ja sattumusten mukanaolo. Tuovat mukavasti väriä tekstiin. Paljon itsellenikin uutta asiaa on mukana. Mielenkiintoista juttua mm. siitä mitenkä MiG-21 BIS -kalustolle kehitettiin hävittäjätaktiikkaa sen jälkeen kun koneen suorituskyky ja arvot oli selvitetty. Näin koneista saatiin enemmän irti mitä alkujaan odotettiin, mikäli olisi pysytelty myyjävaltion manuaaleissa ja käsikirjoissa.

Hyvin tässä myös selostetaan se valtava muutos minkä Hornet toi mukanaan ilmavoimiin. 90-luvun puolivälissä kone oli huippumoderni ja se mullisti taktiikkaa ja tulenkäyttöä. Kirjassa kerrotaan hyvin myös lentotekniikan ja ilmavalvonnan kehitys tälle vuosituhannelle. Ja erittäin mukavaa on lueskella myös siitä miten Suomi lähti mukaan läntisten kumppaneiden harjoitustoimintaan. Tätä kirjaa voi suositella varauksetta ilmavoimien historiasta kiinnostuneille.

karlnsto.jpg
 
Jari Aarniosta on tullut pari kirjaa, myös äänikirjana. Nyt on kuuntelussa (Book Beat) ollut tuo Myrkky. Jos sitä vertaa Keisari Aarnioon, niin pidän Myrkkyä parempana ja huom. siinä itse Aarnio kertoo myös näkökulmaansa miten hänen mielestään koko homma meni.
 
Viimeksi muokattu:
Tuuri, Antti Tammikuu 18. Otava 2017.
On tammikuu 1918 ja Suomi on itsenäistynyt. Venäläisten sotilaiden tai punakaartien aikeista ei ole tietoa. Pohjanmaalla valkoiset päättävät tehostaa suojeluskuntien toimintaa ja perustaa sotakoulun. Ahto Sippola edistää isänmaan asiaa parhaansa mukaan, mutta tuskaiselta välillä tuntuu. Sitten alkaa kuulua huhuja jääkäreistä ja jostakin ryssänkenraali Mannerheimista ja kahinoista Viipurissa suojeluskuntien ja punakaartien välillä. Lopulta tulee määräys pysäyttää Vaasaan matkalla oleva venäläisten sotilasjuna. Odotus päättyy.

Antti Tuuri tekee jälleen sen, minkä parhaiten osaa. Tarttuu isoon aiheeseen, kuvaa sitä ruohonjuuritasolta uskottavasti ja vielä tiivistää koko homman pariin sataan sivuun. Suosittelen erittäin lämpimästi.

Dokumenttielokuva Tammisunnuntai 1918 kuvannee samoja tapahtumia. Antti Tuuri on toiminut käsikirjoittajana.

https://areena.yle.fi/1-4376704
 
Eräänä päivänä joku tuntematon henkilö soitti minulle töihin ja kysyi, missä olisin seuraavana iltana. Tämä kyseinen ”joku” halusi tavata minut siirtooni liittyen. Sovin tapaamisen L Pohjanheimon Asekokoelman tiloihin, ja seuraavana iltana sovittuna aikana ulko-oven summeri soi. En avannut ovea sisältä vaan menin ulos avaamaan sen. Minua odotti siellä siviilivaatteissa pienikokoinen, kovakuntoisen oloinen viisikymppinen mies. Yllään hänellä oli samanlainen pieniruutuinen puvuntakki, jollaisia Spede Pasasella oli tapana käyttää. En suostunut päästämään häntä sisään, ennen kuin hän näytti henkilökorttinsa. Vastahakoisesti vieraani näytti sen ja saatoin todeta siitä, että luokseni oli saapunut merivoimien upseeri Ilmavoimien Viestikoelaitoksesta.

https://www.verkkouutiset.fi/tallai...a-laitoksessa-nyt-siita-kuullaan-ensi-kertaa/

Kysyessäni, mitä kaikkea se Viestikoelaitos oikein tekee, sain vastaukseksi jo Puolustusvoimat ennen ja nyt -teoksesta minulle tutuksi tulleen lauseen, jonka mukaan ”Viestikoelaitos harjoittaa sähkömagneettiseen spektriin liittyvää tutkimus- ja mittaustoimintaa”
 
Ilmoitelkaa missä järjestykseesä alkaa kirjoja saapumaan, vai saapuko lainkaan.
Mulle tuli kirja eilen, siis maanantaina. Tilasin edellisenä keskiviikkona. Nyt aloittelen lukemista -- jahka tästä pääsee kotiin.
 
Onko Mad Mike Hoaren kirjoja suomennettu,pikasilmäys netistä, en löytänyt, onko kellään tietoa??
 
Johtamistaidon kannalta suositeltava kirja. Frederick kiinnostui tapauksesta, jossa 101. Maahanlaskudivisioonan 502 jalkaväkirykmentin I. pataljoonan sotilaat murhasivat ja raiskasivat 14-vuotiaan irakilaistytön ja tappoivat hänen perheensä mukaan lukien tytön kuusivuotiaan sisaren. Kyse ei ollut edes raivoreaktiosta vaan metodisesta ja suunnitellusta murhasta.

Lehdistössä kirjaa käsitellään kertomuksena hulluudesta ja mainostetaan Ilmestyskirja. Nyt -viittauksin. Minusta se on arvosteluissa luettu kovin pintapuolisesti. Vakava ja itse asiassa vertaansa vailla oleva rikos on kyseessä, mutta Frederick on tehnyt tarkkaa työtä ja päätyy tutkimuksissaan siihen, miten juuri yksi ainoa Bravo-komppanian joukkue profiloituu sekä suurimmissa tappioissa että yhteishengen puutteessa ja karmeassa rikoksessa. Muut joukkueet selvisivät hyvin.

Vähänkin sotilasasiantuntemusta omaava huomaa varmasti nopeasti, että teot osuvat aikaan 2005-2006, jolloin vastasissitoiminta oli huipussaan. Pataljoona koki 900 IED-iskua ja tulitaistelu oli päivittäin. Kyseinen joukkue oli rikoksen tapahtuessa juuri menettänyt seitsemän miestä pelkästään kaatuneina, alijohtajien moraali oli uskomattoman huono ja pojat aivan heitteillä. Upseerit vaihtuneet tiuhaan. Koko komentoketju näyttää silmiinpistävän rikkinäiseltä ja puutteelliselta. Bravo-komppanian kokonaistappiot olivat vuonna 2006 amerikkalaisittain suuret; 135 miehen komppaniassa 21 KIA + haavoittuneet ja kotiin poistetut ja kenttäkelvottomat + toisiin tehtäviin siirretyt 51.

Muiden joukkueiden ero surullisen tahran jättäneeseen joukkueeseen on selvä. Niissä joukkueenjohtajasta ryhmänjohtajiin oli miehistöstä huolehtivia hyviä sotilaita. Bravo-komppanian katkeruus onkin suurta, koska lopulta jälkiselvittelyissä mitalit perutaan, ystävyyssuhteet katkeavat ja urakehitys pysähtyy. Frederickin rekonstruktio näyttää kuitenkin, miten yksi joukkue sekosi täysin ja teos antaa selkeän näkymän siitä, miksi niin tapahtui.

Terveellinen muistutus, miten paineenalaisessa toiminnassa luonnevikainen ja moraaliton simputtaja-johtaja voi olla koko yksikön tehtävän onnistumisen kannalta kielteinen muuttuja ja tappioiden tuottaja ja sotarikollisuuteen vievä katalysaattori, joka antaa huonon kokonaisjälkimaineen tehtävänsä uhrautuvasti tehneelle komppanialle. Myös pataljoonankomentajan mahdollisuuksia nähdä "eteen" ja komppanianpäällikön toimintaa suhteessa yksittäisiin joukkueisiin voi tarkastella teoksen avulla.

Teos on tehty niin, että Frederick haastatteli kaikkia ja antoi heidän kertoa tarinansa. Pyynnön asian tutkimiseen hän sai lakimieheksi kouluttautuneelta jalkaväen kapteenilta, joka oli ollut rikosprosessin tiimoilta mukana.



1541842573484.png
 
Aloittelin tänään lukemaan. Sisältää pieniä tuokiokuvia ja tarinoita lennoston palveluksessa olleelta henkilöstöltä. Muisteluksia mm. Fougalla, Hawkilla, Drakenilla ja Hornetilla lentämisestä. Tässä mm. todetaan Drakenista että muuan ruotsalainen esityslentäjä voitti Britanniassa Royal International Air Tattoo -lentonäytöksessä DK-soolollaan parhaan suihkuhävittäjäsoolon palkinnon. Kaveri teki matalalla silmukan ja kone meni silmukan laella supersakkaukseen. Mutta kaikeksi onneksi oikeni heti. Vaikuttava liike, oli tuomaristo vaan todennut.

kirja.jpg
 
Robert Brantberg

Hän on tietokirjailija, joka on julkaissut paljon teoksia sotahistorian alalla. Hänen kunkin asinomaisen vuoden sotakirjaksi äänestettyjä kirjojaan ovat seuraavat:

- Kaukopartioritari (2009)
- Arnold Majewski, Rukajärven legenda (2013)
- Tiedustelueversti Reino Hallamaa (2014)

Hän on julkaissut useita marsalkka Mannerheimia koskevia tietokirjoja ja suomalaisten kenraalien elämänkertoja. Olen itse lukenut hänen kirjoistaan 8. Voisiko tämän palstan seuraajat kertoa jotain muistoja hänen tekemistään kirjoista. Itse pidin ainakin Arnold Majewskin koskettavasta tarinasta.
 
Sanoisin että tämä kirja kuuluu yleissivistykseen mikäli talvisodan ilmataistelut kiinnostavat.

Tehtävä Utissa kertoo Kaakkois-Suomen alueella käydyistä ilmataisteluista Lentolaivue 24:n Fokker D.XXI -pilottien näkökulmasta. Ja totta kai, mukana on se maailmankuulu Jorma Sarvannon urotyö. Tämä 6.1.1940 käyty ilmataistelu käsitellään sitten laakin tarkkuudella. En ole missään muualla nähnyt yhtä yksityiskohtaista kuvausta neuvostopommittajien joutumisesta luutnantti Sarvannon Fokkerin maaliksi. Suosittelen kaikille ilmasodankäynnin historian ystäville.

Katso liite: 24388
Tilasin tämän joku aika sitten, ja on ollut odottamassa sopivaa rakoa. Tänään sulattelin sitten isänpäivä ateriaa hyvän kirjan ja konjakin kanssa :solthum:
 
Kiitos, tulihan tuo keskustelu jopa luettua silloin. Sama pää kesät talvet. Mutta tämän muistuttamana tilasin nyt liipasimella olleen "Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944 : kesäsodan taustaa, tapahtumia ja lähikuvia Panssaridivisioonan patterinpäällikön näkökulmasta" kirjan antikvaarista. Kiinnostaa ihan yleisellä tasolla tämä näkökulma.

E9671.jpg
 
Back
Top