Torni
Kapteeni
Laitoin niiden palautelaatikkoon jo kyselyn asiasta, jos ottavat yhteyttä saavat yhden tai pari kirjaa myytyä?
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Laitoin niiden palautelaatikkoon jo kyselyn asiasta, jos ottavat yhteyttä saavat yhden tai pari kirjaa myytyä?
Soita..
Museo
Kenraali
Onko tämä joku mainoskikka laittaa ulos kirja jota ei saa tilata mistään ja jota ei löydy nopealla haulla mistään muusta maailman kirjastosta kun MPKK:n kirjastosta yksi kappale?
Sama kävi mielessä kun yllättäen puol.min. avustajan kauppa "oli saanut" erikoiserän vaikeasti saatavaa kirjaa...
Torni
Kapteeni
Pakko olla mainos kikka. Lisäksi myyjä kuiskaa korvaan "tällä hintaa vain sulle", myöhemmin huomaat maksaneesi kolminkertaisen hinnan.
Minulla on yks kaveri joka on jokaisen ammattitaitoisen myyjän unelma asiakas. Esimerkiksi kaveri kysyy myyjältä onko tämä hyvä, myyjä vastaa ei tämä on paras. Silloin on jo kaverilla lompakko kädessä. Tämän useamman kerran sivusta seuranneena nähnyt.
lukkarinapulainen
Majuri
rukkaskikka
Majuri
Tuolla olisi hintaan 44,30€.
https://www.booky.fi/tuote/timo_lie...isen_sotilastiedustelijan_elama/9789529872725
https://www.booky.fi/tuote/timo_lie...isen_sotilastiedustelijan_elama/9789529872725
Viimeksi muokattu:
29€ oli puttella
Mitäh !?
En nyt ole kirjaa tosin vielä saanut(tilasin toki juuri hetki sitten) mutta, mä laitoin tuonne viestiä ja tämmöinen oli vastaa:
Hei,
Kiitos viestistä.
Kirjan tosiaan voi tilata meiltä, Kirjan mukana tulee lasku ja hinta on 29€+ postikulut 5€.
Annat vain osoitteen mikäli kirjan haluat tilata.
Ystävällisin terveisin,
Raija
Asiakaspalvelu
Suomen Sotilas-lehti
Puh. 03 4246 5334
Email: [email protected]
Ihan vastaava pufendorfilla(putella), en maininnut lähetyskuluja erikseen, koska harvemmin tulee ilman..
Joo - meni vastaus väärään kommenttiin tuossa. Siis 29,- hintana, mutta lähinnä saatavuusongelmaa ihmettelin; mulle tuli kyllä heti tuolta ilmoitus että tilaus on valmis ja kirja tulossa.
"kiitos tilauksestasi, Irtoviiksimies-kirja toimitetaan muutaman päivän sisällä sinulle. Lasku tulee tosiaan mukana."
Eli tuolta ainakin saa iisisti.
Leaderdog
Kaukopartio
https://en.wikipedia.org/wiki/Gideon's_Spies
Kannattaa lukea "with dose of salt". Mutta antaa ihan hyvän yleisvaikutelman ko. porukan operaatioista.
Etenkin Afrikassa ottivat kirjan mukaan kiinalaisten kanssa yhteen lujasti.
Kannattaa lukea "with dose of salt". Mutta antaa ihan hyvän yleisvaikutelman ko. porukan operaatioista.
Etenkin Afrikassa ottivat kirjan mukaan kiinalaisten kanssa yhteen lujasti.
Ja tuon mun saaman toimitusvahvistuksen oli allekirjoittanut Ekaterina Asiakaspalvelu
Hunaja-ansaJa tuon mun saaman toimitusvahvistuksen oli allekirjoittanut Ekaterina Asiakaspalvelu
Saakeli, mulle vastas vaan joku perkuleen Leino..
Miten suomalaiset SS-miehet olisi tienneet itärintaman julmuuksista mitään? Eihän koko itärintamaa vielä silloin ollut olemassa?
Toimittaja Leena Sharma. LEHTIKUVA/MIKKO STIG
Maamme kommunistinen kulttuuriväki palvoi Neuvostoliittoa
MARKKU JOKIPII | 23.09.2018 | 09:57- päivitetty23.09.2018 | 10:05
Suomen Kuvalehden toimittaja kokosi karmean kokoelman taideväen veljeilystä Neuvostoliiton kanssa.
Harva on näkyvästi hävennyt toimintaansa kommunismin hyväksi. Leena Sharma olisi voinut hyvin perustein nimetä kirjansa otsakkeella ”Vaikka voissa paistais”.
Äärivasemmistolaista, sotien jälkeistä poliittista ystävyystoimintaa Neuvostoliiton kanssa romantisoidaan yhä. Monet ilmiöön läheisissä suhteissa eläneet vähättelevät ns. taistolaisuuden aikaansa.
Sharman Ikuiset ystävät on varmasti kommunismia kaipaavien kielletyllä listalla.
Vastaavanlainen musta lista eli aikansa 1970-luvun opiskelupoliittisessa kuohunnassa, jolloin maamme hallitusta muistutettiin Neuvostoliiton kannalta haitallisesta oppimateriaalista.
Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan ”mädän aineksen” korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.
Sharman keräämät esimerkit kertovat, miten jopa demarit olivat äärivasemmiston panta kaulassa – vaikka Kalevi Sorsa(sd.) muistelmissaan toista väittää.
Erittäin aktiivinen oli ennen kaikkea SOL – Sosialistinen opiskelijaliitto (taist.) – jonka vuoden 1975 liittokokouksessa komeili tunnus ”Otto Wille Kuusisenviitoittamalla tiellä”.
Sankareita oli harvassa
Kun Neuvostosuhteissa Suomessa pääasiassa vain hyssyteltiin, otsikkoihin pääsivät harvat ja rohkeat. Kalevi Sorsan hallituksen kulttuuriministerinä toiminutta Marjatta Väänästä (kesk.) nimitettiin hallituksen ainoaksi mieheksi. Tämä siksi, että Väänänen pani kapuloita vasemmistolaisten kulttuurijärjestöjen tuelle ja rohkaisi porvareiden oikeutta päätöksentekoon.
Sanomalehti Uusi Suomi sekä osa maakuntalehdistä kävivät omaa sotaansa sosialisointia vastaan.
Kullervo Rainio nosti ETYK:n vuonna 1975 eduskunnassa julkisuuteen ns. Pirkkalan monisteet. Siitä tuli Suomen mainetta vahingoittava skandaali. Paljastui, että kouluhallitus kopioi kritiikittä neuvostoliittolaista opintomateriaalia ja pyrki kasvattamaan koululaisista aatteellisesti puhtaita idän opetuslapsia.
Kirjassaan Sherma ei anna edellä mainitun toiminnan kaltaista anteeksi, vaan nostaa suomalaisen taistolaisen seurakunnan ja sitä tukeneet tikun nokkaan. Tuossa suhteessa vanhaa vasenta järjestystä ikävöivä voi perustein syyttää Sharmaa vaikkapa Neuvostovihamieliseksi tai suomettumisen halveksijaksi – siksi rankkoja hänen kuvauksensa ovat suomalaisten kritiikittömyydestä kaikkea mahdollista Neuvostoliiton parasta ajaessaan.
Eino S. Repo Yleisradion vaikuttajahahmona saa kirjassa paljon huomiota osakseen. Hänen toimintansa edisti aatetovereiden taiteellista arvovaltaa ja taloudellista hyvin vointia.
Toimillaan Yle pyrki selvästi vaikuttamaan kansalaisten asenteisiin, mutta todellisuus oli toiveita ihmeellisempää: parlamentarismi vei voiton presidentin ja Revon yhteispelistä, valta vaihtui vähitellen Yleisradiossa.
Ääliöiden olympialaiset
Varsin paljon Leena Sharma uhraa sivutilaa Renny Harlinin jaMarkus Selinin elokuvan Jäätävä polte käsittelylle. Se juuttui kielletyksi pitkäksi aikaa. Kohtaloksi muodostui käsky Neuvostoliiton Suomen suurlähetystöstä.
Presidentti Mauno Koiviston ensimmäinen kausi oli yhä pelon aikaa.
Tätä Sharma kirjassaan ei kerro: Kun Finlandia-talon vihkiäiset olivat vuonna 1971 jo ovella, laitavasemmiston Rauhanpuolustajien pääsihteeri Mirjam Vire-Tuominen (taist.) löysi onnekseen ilmiselvän yrityksen solvata rauhaa rakastavaa ja maailmaan demokratiaa levittävää Neuvostoliittoa.
Avajaisohjelmistoon oli ujutettu salakavalasti tshekkiemigrantti Jan Novakin sävellys Ignis pro Joanne Palach, joka oli omistettu vastalauseena Neuvostoliiton Tshekkoslovakian miehitykselle polttoitsemurhan tehneen Jan Palachin muistolle.
Olisiko vähemmistökommunisti voinut sen arvokkaampaa palvelusta tehdä omalle maineelleen ja kommunistiselle internationaalille!? Eivätkä Finlandia-talon sivustot kerro vielä tänäänkään, mitä avajaisissa olisi pitänyt soittaa, vaan kertoo, mitä soitettiin. Näin meillä vaalitaan jopa rakennusten puhtoisuutta.
Harva katuu, moni vähättelee
Suomalaisissa teattereissa kyti vallankumous, jonka hehkuun puhallettiin niin, ettei puheista enää saanut selvää, onko henkilö järjissään. Kaisa Korhonen kuvaili poliittista tiedostamisprosessiaan Kulttuurivihkojen
(taist.) haastattelussa vuonna 1974:
”Teatteriopiskelijana minunkin tieni suuntautui 60-luvun alussa Berliiniin näkemään teatteria. Näin sekä suurenmoista teatteria että sosialistisen maan, jonka ihmisten sosialistisesti turvattu elämä vahvisti jo syntynyttä näkemystäni sosialistisen järjestelmän paremmuudesta”. Tautologiaako?
Ikuiset ystävät vie lokaan monet kirkasotsaiset Neuvostoliiton lumoissa eläneet ja yhä elävät.
Noloja henkilöitä näiden vallankumouksellisten listoilta voi poimia joukoittain. Esimerkkinä olkoon vaikkapa suomalaisstalinistien solidaarisuussähke Itä-Saksaan vuodelta 1976. Siinä iloittiin laulaja Wolf Biermannin DDR:sta tapahtuneen karkottamisen puolesta. Allekirjoittajina Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Aulikki Oksanen, Marja-Leena Mikkola, lauluyhtye Agit-Prop ja KOM-teatteri.
Moni vähättelee osallistumistaan sosialismin palvontaan ja selittää stalinistisen uskon aallon olleen vaikutukseltaan pientä ja lyhytkestoinen. Ilmiöstä puhuminen ja kirjoittaminen herättävät kuitenkin varovaisuutta: olisivatkohan menneisyyteni noloudet jo hautautuneet unholaan?
Yksi pelkääjistä on säveltäjä Kaj Chydenius (taist.), joka toimii Kulttuurityöntekijöiden Liiton (taist.) arkiston portinvartijana.
Leena Sharma anoi tutkimuslupaa, ja sai vastaukseksi:
”Hei, vielä ei ole mielestämme aika antaa Kansan Arkistossa olevan Kulttuurityöntekijäin Liiton arkiston tutkimuslupaa, vastuussa olevien puolesta, Kaj Chydenius.”
Hei, mutta sehän on kuin Tiitisen lista!
Leena Sharma: Ikuiset ystävät. Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteet sotien jälkeen. SKS 2018.
https://www.verkkouutiset.fi/maamme-kommunistinen-kulttuurivaki-palvoi-neuvostoliittoa/
Koska valtio tuomitsee Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan kuulumisen ihmisyyden vastaisena