Kirjat

[Panssari Salama]

Kari Stenmanilta pukkaa taas uutta ilmasotakirjaa. Tällä kertaa aiheena Brewster ilmavoimissa. Hinta vaatimattomat 70 euroa. Jää kyllä minulta ostamatta. Seuraava konetyyppikirja jonka aion kirjahyllyyn hankkia tulee olemaan kuun lopulla ilmestyvä Jyrki Laukkasen ja Kyösti Partosen Gnat-kirja.

http://siivet.fi/ajankohtaista/uusi-brewster-kirja-avaa-taivaan-helmen-historiaa/

Pylly-Valtteri on kyllä ihan huikea kone. En ole ostanut näitä, mutta tämä voisi kiinnostaa, hinta tosin tosi kova. Ei ettei sille olisi vastinetta:

Teos on kovakantinen, koko 230×307 mm (suurempi kuin A4), 400 sivua sisältäen 530 valokuvaa ja 16 sivun väriliitteen:

Onko kokemusta aiemmista sarjan kirjoista, suosituksia / varoituksia?

MUOKS: Ennakkotilaushinta 55 euroa

 

[tulikomento]

Pylly-Valtteri on kyllä ihan huikea kone. En ole ostanut näitä, mutta tämä voisi kiinnostaa, hinta tosin tosi kova. Ei ettei sille olisi vastinetta:



Onko kokemusta aiemmista sarjan kirjoista, suosituksia / varoituksia?

MUOKS: Ennakkotilaushinta 55 euroa

@Ikarus eikös sinulla ole se aikaisempi Mersu-kirja tästä sarjasta ?

Itse olen aina mieltänyt parivaljakko Kalevi Keskinen & Kari Stenman ilmailukirjat lähinnä kuvakirjoiksi. Herrathan aloittivat Suomen ilmavoimien konekalustokirjojen julkaisemisen jo 70-luvulla, joten tähän päivään mennessä ovat kyllä kierrättäneet samoja kuvia kirjasta toiseen.

Mutta tämä nykyinen kirjasarja saattanee olla ihan luettavaa tasoa oleva yhteenveto. Eli näihin on koottu yhteen monissa eri kirjoissa oleva materiaali yksiin kansiin. Epäilen tosin ettei näissä mitään varsinaisesti uutta ja mullistavaa ole.

 

[Panssari Salama]

Niinpä, noita Suomen Ilmavoimien historia XX -kirjoja löytyy muutamakin omasta hyllystä, ja herrat taisivat tehdä näitä kirjoja tosiaan jo silloin kun itse nöösipoikana rakentelin pienoismalleja suomalaisista koneista. Pitääpä käydä kirjastossa hypistelemässä Mersu-kirjaa, jos sattuisi olemaan hyllyssä...

 

[Ikarus]

@Ikarus eikös sinulla ole se aikaisempi Mersu-kirja tästä sarjasta ?

Itse olen aina mieltänyt parivaljakko Kalevi Keskinen & Kari Stenman ilmailukirjat lähinnä kuvakirjoiksi. Herrathan aloittivat Suomen ilmavoimien konekalustokirjojen julkaisemisen jo 70-luvulla, joten tähän päivään mennessä ovat kyllä kierrättäneet samoja kuvia kirjasta toiseen.

Mutta tämä nykyinen kirjasarja saattanee olla ihan luettavaa tasoa oleva yhteenveto. Eli näihin on koottu yhteen monissa eri kirjoissa oleva materiaali yksiin kansiin. Epäilen tosin ettei näissä mitään varsinaisesti uutta ja mullistavaa ole.

On. Iso opus, paljon kuvia. Kirjan liittenä kaikkien meille tuotujen Bf 109-koneiden historiat, (vauriot, lentotuntimäärät, poistopäivä, saavutetut ilmavoitot jne.)
Selkeästi paras Bf 109:stä suomeksi kirjoitettu opus on alla:

 

[EK]

Mihail Bulgakov: Valkokaarti. WSOY 1972.

Bulgakov tunnetaan paremmin Saatana saapuu Moskovaan -teoksestaan. Valkokaarti on osin omaelämäkerrallinen teos Ukrainan tapahtumista vuosien 1918-19 aikana. Aika perinteisen venäläisen klassikkokirjallisuuden esittelemä yläluokkainen Turbinien sisarusparvi joutuu kohtaamaan sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia mullistuksia.

Teos alkaa, kun saksalaiset hallitsevat Kaupunkia (Kiova) ja ovat nostaneet hetmannin valtaan. Perhe kannattaa hetmania, mutta kokee järkytyksen, kun hetmanin hallinto luhistuu ja Petljuran johtamat joukot valloittavat Kaupungin. Ja aivan yhtä äkillisesti Petljurakin katoaa ja bolshevikit saapuvat. Hämmästyttävintä on, että Valkokaarti on näköjään julkaistu sekä kirjana 1925 että näytelmänä 1926 Neuvostoliitossa. Varmaan Bulgakov on osannut selittää ja venäläiset tulkita Turbinit jonkin suotimen läpi, esim. rappeutunutta porvaristoa edustaviksi varoittaviksi esimerkeiksi. Silti Turbinien avoin yläluokkaisuus ja muutosvastarinta hämmästyttää.

Mielenkiintoisinta kirjassa on ajankuva. Tsaarivallan romahtamista seurannut sekasorto ja sitä pahentanut sotilaallinen tappio ja totaalinen epävarmuus ja huhut Ukrainan itsenäisyyspyrkimysten, tsaarivallan palauttamisen, valkoisten kenraalien, bolshevikkien ja ukrainan sisällissodan repiessä ja riehuessa on kuvattu hyvin. Välillä meikäläinen ei oikein jaksanut niitä ilmestyskirjamaisuuksia tai ymmärtänyt kaikkia hienoja viittauksia venäläisyyteen tai ukrainalaisuuteen, mutta pidin silti kovasti.

Suosittelen lukemaan 320 sivua jotain vähän erilaista.

 

[EK]

Dolly Dunbar. Iloinen Erkko. Gummerus 2012.

Ajattelin näin ennen syyslomaa yhdistää huvin ja hyödyn, eli toisin sanoen lueskella lomalla jonkin kirjan, joka olisi mukava lukea ja antaisi uutta tietoa työtä varten. Koska historia ja etenkin Suomen historia ja vieläpä siitäkin henkilöhistoria on lähellä sydäntäni, päätin perehtyä johonkin suomalaiseen vaikuttajaan, "suurmieheen" jos vanhahtavaa ilmausta halutaan käyttää. Koska sotilasjohtajat on käyty jo läpi ja poliittisia johtajia käsittelevät teokset ovat yleensä aika tylsiä, päätin perehtyä Erkon sukuun. Kirjaston tietokoneeseen siis hakusanaksi "Erkko" ja hyllystä käteen haun ykköspaikkaa pitävä kirja.

Yleensä yritän löytää arvioimastani kirjasta jotakin positiivista sanottavaa (jos ei muuta, niin yleensä fontti on selkeää ja helposti luettavaa), mutta tämän kohdalla se on vaikeaa. Polly Dunbarin Iloinen Erkko on periaatteessa piristävä poikkeus henkilöhistoriaksi, että siinä on sen perinteisen "syntymä-nuoruus-aikuisuus-vanhuus-kuolema" -laapatuksen sijaan keskitytty vain yksittäiseen tapahtumaan Erkon elämässä. Metodi ei sinänsä ole ainutkertainen ja toimiessaan se tarjoaa uusia näköaloja tai tulkintoja kohdehenkilöstään, mutta tällä kertaa on menty pahasti metsään.

Teos kertoo Erkon konfliktista Nuunin, Helmin ja kumppanien kanssa siitä, kuka saa istua Tildan sylissä. Peruuttamattomalta näyttävä välirikko saadaan korjattua lopulta voimaannuttavan taideterapian avulla, jonka jälkeen status quo palautuu. Konflikti sinänsä on tietenkin hedelmällinen lähtökohta kirjalliselle työlle ja tässäkin tapauksessa nimenomaan konfliktin kuvaus toimii. Kuitenkin sitominen laajempaan kontekstiin puuttuu, jolloin kiista Tildan sylissä istumisesta jää irralliseksi. Myös henkilöiden taustoitus on puutteellista, ja olisin kaivannut tarkempaa analyysiä esim. Erkon ja Nuunin tai Tildan ja Helmin aiemmista vuorovaikutussuhteista. Ehkä Erkkoon enemmän perehtyneet henkilöt saavat tästä joko vahvistusta tai uusia sävyjä tulkintoihinsa lehtimogulin ja poliitikon tulkintoihinsa, mutta tällaisen maallikon teos jättää kylmäksi.

Valitettavasti en voi suositella kuin hyllyyn jättämistä. Kouluarvosanoin 6-.

 

[Ottoville]

Sori, arvostelu ja linkki kirjaan oli jo tuolla ”suljetussa keskustelussa ”.

https://maanpuolustus.net/threads/tykistö.283/page-501

 

[Slammer]

Onko kokemusta aiemmista sarjan kirjoista, suosituksia / varoituksia?

Jos on lukenut yhtään Stenmanin kirjaa, niin tietää mitä odottaa. Eli päivä päivältä etenevää koostetta taistelukertomuksista, muistelmista ja muista vastaavista lähteistä. Omasta mielestäni toimii hyvin yksikköhistoriikeissä, mutta ei oikein muissa. Lisäksi painopiste on sotatapahtumien kertaamisessa, sodan jälkeinen aika on yleensä käsitelty aika ohkaisesti ja tekninen puoli vielä heikommin. Ainakaan tämä Mersu-kirja ei ole missään nimessä sellainen kaiken kattava paketti kuin takakannessa annetaan ymmärtää vaan ulkopuolelle jää paljon sellaista asiaa, mikä mm. Valtonen ja Raunio ovat muualla käsitelleet.
Vähän Stenmanin tuotannosta alkaa tulla sellainen olo, että samaa materiaalia kierrätetään aina vain uusiin kirjoihin ja hyvin vähän on mitään uutta sanottavaa.

 

[Lunni]

Tuollainen on nyt odottamassa lukemista. Ostin kesällä "kevyeksi kesäproosaksi" riippumattoon, mutta ei tota voinut niillä helteillä lukea.


Suurimpana yllätyksenä on ollut suomalaisten neuvottelijoiden osaamattomuus, ja itsenäisyyden myötä valtion rajojen haku. Suomalaiset halusivat mm. koko Kuolan niemen, ja siitä suoraan alas aina laatokkaan asti. Vastineeksi lupasivat "ei mitään", johon ei sitten suostuttu...

 

[tulikomento]

Parhaillaan menossa kevyenä välipalana tämä Osprey-sarjan kirjanen. Ilmestyi 90-luvun puolivälissä joten tässä on mukana jo tietoja Neuvostoliiton romahduksen jälkeen auenneista venäläisarkistoista. Sangen pitkäänhän sitä arvuuteltiin että lensivätkö neuvostopilotit sotalentoja Koreassa. No, kyllä lensivät. Kokonaisuutena tätä kirjaa voinee pitää eräänlaisena johdatuksena aiheeseen. Vajaa sata sivua on liian vähän kattavan kokonaiskuvan saamiselle noin niin kuin lukijan kannalta ajateltuna, mutta perustiedot tästä kyllä saa. Tämän lukemisen jälkeen aihetta voi lähteä penkomaan tarkemmin läpi. Ihan suosittelemisen arvoinen ilmasotakirjanen. Lyhyesti voisi tiivistää, että koneina MiG-15 ja F-86 Sabre olivat suunnilleen samanarvoisia. Amerikkalaisilla oli sitten heittää peliin erittäin osaavia ja kokeneita toisen maailmansodan lentäjäveteraaneja, jotka tahkosivat kovaa tulosta. Pohjoiskorealaisia auttoivat sitten venäläiset ja kiinalaiset.

 

[Falangi]

No nyt löytyi kova kirja

Takakannen mukaan tästä on tulossa Richard Burtonin ja Roger Mooren tähdittämä elokuvakin - eihän tässä malta odottaa!

Spoiler: 1978

 

[tulikomento]

Heh, samalla kirjakauppakäynnillä hommasin muuten sivuostoksena töihin sotakamreeri Lehväslaihoa äänikirjana.

Pitää huomenna iskeä soimaan toimistolla. Miten uskallankin veikata että tarina sijoittuu jonnekin Itä-Karjalan korpeen kenttävartiolle. Aluksi miehet makoilevat korsussa piereskellen ja sitten lähdetään ryssän linjojen taakse kaukopartiokeikalle. Porukkaa johtaa joku sissivääpeli tai luutnantti ja osastoon kuuluu se pakollinen koltta, joka on siitetty alulle jossain pohjan perukoilla saamelaisen noitarummun säestyksellä. Ruumiita varmasti tulee kun Suomi-konepistoolit niittävät iivanaa poikki ja pinoon.

Katso liite: 24429

Ollaan tosiaan kuunneltu tätä tämän viikkoa työporukan kanssa ja naureskeltu. Taattua Lehväslaihoa. Miehet piereskelevät, paskovat ja kusevat. Ja ylennyksiä jaellaan yhtä mittaa. Tiedustelijoina toimivat koltat tosiaan aistivat ryssät kilometrien päästä. Mainiota viihdettä.

 

[hansai]

Laitan tähän aktiiviseen ketjuun...vaikkakin lehdestä kyse..

https://twitter.com/x/status/1050595616626098178

 

[lukkarinapulainen]

Onko palstalaisille tuttu von Tippelkirschin 'Toisen maailmansodan historia'? Tuli luettua pitkästä aikaa.
Nimihän on sinänsä väärin, koska se ei käsittele kauko-idän tapahtumia käytännössä lainkaan, vaan pelkästään sotaa Euroopassa.

50-luvulla kirjoitettuna teoksena se tietysti sisältää runsain mitoin väärää tai vanhentunutta tietoa ja on ehtaa sodan jälkeistä länsisaksalaisista tuotetta eli kaikki oli Hitlerin syytä ja Endlösungiin ei kiinnitetä suhteettoman paljon huomiota, joka on mielestäni hyvä.

Kyseessä ei ole myöskään akateeminen tutkimus, vaan sotilaan kirjoittama historia. Lähdeviitteitä ei käytännössä ole, vaan pelkästään ilmoitus käytetyistä teoksista ja lähdearkistoista.
Lähempää esimerkkiä voi hakea Hannulan vapaussodan ja maailmansodan historioista, jotka mielestäni eivät omissa aihealueissaan yllä läheskään Tippelkirschin teoksen rinnalle, vaikka niitä periaattessa arvostankin.

Kuitenkin on ajoittain virkistävää lukea teoksia, joissa sakuista ei tehdä ehdottomia pahoja poikia, joka varsinkin angloamerikkalaisessa historiankirjoituksessa tuppaa olemaan vakio. Mussolini saa osakseen vähän tarpeetonta naljailua, mutta se ei teosta pilaa.
Suomalaiset sotahistorioitsijathan (ei sosiologit) ovat tunnetusti suhtautuneet jatkosodan aseveljiin objektiivisemmin tai paremminkin vähemmän kriittisesti.

Ja kysymys: onko kukaan lukenut massiivista, kymmenosaista Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen toimittamaa jatkosodan historiaa 'Suomen sota 1941-1945'?
Pitää varmaan viimein ruveta lukemaan, kun en edes muistanut kys. teossarjaa hyllystä löytyvän. Pikaselauksella vaikuttaisi asteen paremmalta teossarjalta kuin 20-luvun suuret vapaussodan historiateokset.

 

[baikal]

Onko palstalaisille tuttu von Tippelkirschin 'Toisen maailmansodan historia'?

Pitkä aika luvusta, mutta jäänyt mieleen eräänä parhaista alan teoksista. En saa nyt mieleeni, mikä yksityiskohta jäi silloin luettuani vaivaamaan mieltä?

Kun olet tuoreemmin lukenut, niin kuvasiko kirjoittaja sodanjälkeistä -teennäistä- suhdetta Ranskaan ja Britanniaan?

 

[tulikomento]

Onko palstalaisille tuttu von Tippelkirschin 'Toisen maailmansodan historia'? Tuli luettua pitkästä aikaa.
Nimihän on sinänsä väärin, koska se ei käsittele kauko-idän tapahtumia käytännössä lainkaan, vaan pelkästään sotaa Euroopassa.

Lukioiässä taisi tulla luettua. Vähän sama homma kuin Eddy Bauerin WW2-historiikkien kanssa. Periaatteessa suuret linjat ovat ihan kunnossa, mutta jostain 1950-luvun historiatulkinnoista on pitkä matka 2010-luvulle.

 

[Heinrich]

Onko palstalaisille tuttu von Tippelkirschin 'Toisen maailmansodan historia'? Tuli luettua pitkästä aikaa.
Nimihän on sinänsä väärin, koska se ei käsittele kauko-idän tapahtumia käytännössä lainkaan, vaan pelkästään sotaa Euroopassa.

50-luvulla kirjoitettuna teoksena se tietysti sisältää runsain mitoin väärää tai vanhentunutta tietoa ja on ehtaa sodan jälkeistä länsisaksalaisista tuotetta eli kaikki oli Hitlerin syytä ja Endlösungiin ei kiinnitetä suhteettoman paljon huomiota, joka on mielestäni hyvä.

Kyseessä ei ole myöskään akateeminen tutkimus, vaan sotilaan kirjoittama historia. Lähdeviitteitä ei käytännössä ole, vaan pelkästään ilmoitus käytetyistä teoksista ja lähdearkistoista.
Lähempää esimerkkiä voi hakea Hannulan vapaussodan ja maailmansodan historioista, jotka mielestäni eivät omissa aihealueissaan yllä läheskään Tippelkirschin teoksen rinnalle, vaikka niitä periaattessa arvostankin.

Kuitenkin on ajoittain virkistävää lukea teoksia, joissa sakuista ei tehdä ehdottomia pahoja poikia, joka varsinkin angloamerikkalaisessa historiankirjoituksessa tuppaa olemaan vakio. Mussolini saa osakseen vähän tarpeetonta naljailua, mutta se ei teosta pilaa.
Suomalaiset sotahistorioitsijathan (ei sosiologit) ovat tunnetusti suhtautuneet jatkosodan aseveljiin objektiivisemmin tai paremminkin vähemmän kriittisesti.

Ja kysymys: onko kukaan lukenut massiivista, kymmenosaista Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen toimittamaa jatkosodan historiaa 'Suomen sota 1941-1945'?
Pitää varmaan viimein ruveta lukemaan, kun en edes muistanut kys. teossarjaa hyllystä löytyvän. Pikaselauksella vaikuttaisi asteen paremmalta teossarjalta kuin 20-luvun suuret vapaussodan historiateokset.

Hmm, vaan mulla onkin tuo Tippelkirschin teos tuolla kirjahyllyssä ihan kaksiosaisena, n. 500 sivuisina Sodan alku ja laajeneminen sekä Sodan käänne ja loppu - ja täyttä asiaa joka sivu. Pöllin ne aikanaan kymmenvuotiaana opettaja-isältäni ja luin kannesta kanteen. Viimeksi luin n. 15 v. sitten - ja: niissä on kyllä koko maailma mukana ja holokausti kanssa.

Erittäin huono asia on liitekarttojen häviäminen; käytin niitä nöösipoikana huonompia itärintama-aiheisia kirjoja lukiessani karttamateriaalina ja jossain sillä tiellä ovat edelleen.

 

[Hallinkorva]

Onko palstalaisille tuttu von Tippelkirschin 'Toisen maailmansodan historia'? Tuli luettua pitkästä aikaa.
Nimihän on sinänsä väärin, koska se ei käsittele kauko-idän tapahtumia käytännössä lainkaan, vaan pelkästään sotaa Euroopassa.

50-luvulla kirjoitettuna teoksena se tietysti sisältää runsain mitoin väärää tai vanhentunutta tietoa ja on ehtaa sodan jälkeistä länsisaksalaisista tuotetta eli kaikki oli Hitlerin syytä ja Endlösungiin ei kiinnitetä suhteettoman paljon huomiota, joka on mielestäni hyvä.

Kyseessä ei ole myöskään akateeminen tutkimus, vaan sotilaan kirjoittama historia. Lähdeviitteitä ei käytännössä ole, vaan pelkästään ilmoitus käytetyistä teoksista ja lähdearkistoista.
Lähempää esimerkkiä voi hakea Hannulan vapaussodan ja maailmansodan historioista, jotka mielestäni eivät omissa aihealueissaan yllä läheskään Tippelkirschin teoksen rinnalle, vaikka niitä periaattessa arvostankin.

Kuitenkin on ajoittain virkistävää lukea teoksia, joissa sakuista ei tehdä ehdottomia pahoja poikia, joka varsinkin angloamerikkalaisessa historiankirjoituksessa tuppaa olemaan vakio. Mussolini saa osakseen vähän tarpeetonta naljailua, mutta se ei teosta pilaa.
Suomalaiset sotahistorioitsijathan (ei sosiologit) ovat tunnetusti suhtautuneet jatkosodan aseveljiin objektiivisemmin tai paremminkin vähemmän kriittisesti.

Ja kysymys: onko kukaan lukenut massiivista, kymmenosaista Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen toimittamaa jatkosodan historiaa 'Suomen sota 1941-1945'?
Pitää varmaan viimein ruveta lukemaan, kun en edes muistanut kys. teossarjaa hyllystä löytyvän. Pikaselauksella vaikuttaisi asteen paremmalta teossarjalta kuin 20-luvun suuret vapaussodan historiateokset.

Tippelskirchit luin jo pikkupoikana. Silloin en kiinnittänyt sävyihin huomiota. On se tuossa hyllyssä.

 

[Hallinkorva]

Suomalaiset ilmatilaloukkaajina. Karjalan lennoston yliluutnantti hujautti MiG-21UM-yliäänikoelennolla lähes 2 Machin nopeudella Neuvostoliiton puolelle vuonna 1989. Vuoden 1989 ilmatilaloukkaus on ollut viimeinen suomalaisen hävittäjälentäjän tekemä alueloukkaus toistaiseksi. Tämä ja paljon muuta muisteloa Karjalan lennoston 100-vuotisjuhlan kunniaksi kootussa entisen komentajan Ari Jussilan kirjoittamassa teoksessa Karjalan lennosto 1980–2018 Kylmästä sodasta kansainvälistymiseen.

 

[tulikomento]

Suomalaiset ilmatilaloukkaajina. Karjalan lennoston yliluutnantti hujautti MiG-21UM-yliäänikoelennolla lähes 2 Machin nopeudella Neuvostoliiton puolelle vuonna 1989. Vuoden 1989 ilmatilaloukkaus on ollut viimeinen suomalaisen hävittäjälentäjän tekemä alueloukkaus toistaiseksi. Tämä ja paljon muuta muisteloa Karjalan lennoston 100-vuotisjuhlan kunniaksi kootussa entisen komentajan Ari Jussilan kirjoittamassa teoksessa Karjalan lennosto 1980–2018 Kylmästä sodasta kansainvälistymiseen.

Kirja on minulla tilauksessa. Totta tosiaan, kyllähän suomalaisetkin ovat syyllistyneet ilmatilan loukkauksiin. Tuttavani palveli 80-luvulla Lapin lennostossa taistelunjohtajana. On kertonut että neukut testailivat meikäläisten reaktioita lentämällä hävittäjillään aivan rajan pinnassa Itä-Lapissa. Rovaniemeltä hälytettiin Draken aina ilmaan. Kerran kävi kuulemma niin, että venäläinen hävittäjä käyttäytyi erittäin aggressiivisesti ja suomalainen Draken-pilotti koki olevansa uhattuna. Aloitti rajut väistöliikkeet ja ajautui tämän myötä Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tilanne laukesi kun taistelunjohtaja käskytti Drakenin irti. Rovaniemelle laskeuduttua pilotti heitti lentokypäränsä platalle ja kirosi niin maan perkeleesti. Eipä aikaakaan kun ilmavoimien komentaja kenraali Meriö soitti lennoston esikuntaan ja käskytti jäitä hattuun. Ei saanut provosoitua neukkujen leikeistä.