Kirjat

Arvostelusi perusteella oli laitettava tilaukseen nettidivarista. :) Ja samaan syssyyn tilasin myös tämän Anttalan kaukopartiokirjan. Kertoo elokuun 1940 kriisitunnelmista jolloin NL painosti Suomea. Maan ylin johto tarvitsi tietoja rajantakaisista joukkojenkeskityksistä. Tiedustelupartioita lähetettiin rajan taakse ottamaan selvää.

Katso liite: 50848
Juu, tuo Elokuun kriisi luettu muutama sivu taaksepäin. Mielenkiintoinen kirja ennen kaikkea sielun maisemia kuvaillessa.
 
Missä määrin mahdettiin käyttää näitä -40 kokemusta hankkineita koulutusvoimana sitten jatkossa? Äkkiä kuvittelisi, että nuo kokemukset olivat kullanarvoisia jatkoa ajatellen.
Anttala ja Wist taisivat jäädä kaukopartiohommiin heti saman tien, se kuuluisa Hopeaa rajan takaa ei enää ollut pelkkä hopioiden haku kun ekalla yrittämällä ensin jäivät kiinni jo omalla puolella. Tokkopa olivat ainoita, tuo Elokuun kriisi jo kuvaa, miten partioita oli Välirauhan aikana useita liikkeellä. ilman että tiesivät toisistaan.
 
Vahva suositus tästäkin, pitäisi käydä uudelleen lainaamassa kun edellisestä lukukerrasta on jo pari vuotta:
 
Kauppareissulla poikkesin divarissa. Mukaan tarttui Jukka Rislakin kirja, joka käsittelee sitä mitenkä Suomi kylmän sodan vuosina kulissien takana tuki Yhdysvaltoja mm. tieteellisteknisin keinoin. Apua annettiin esim. mannertenvälisten ohjusten lentoratojen laskemisessa. Suomalaisella tiedeyhteisöllä tuntui olevan hyvät suhteet länteen.

18660673.jpg

Samoin mukaan divarista lähti kenraaliluutnantti Heikki Tilanderin muistelmat. Vuonna 1963 suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen mies jäi armeijan harmaisiin ja ehti olla monessa mukana. Sotilasasiamiehenä, sotilastarkkailijana Israelin ja arabimaiden kahinoissa, maanpuolustuskurssien opettajana, pataljoonankomentajana Uudenmaan Prikaatissa. Sotilasura huipentui Pohjoisen maanpuolustusalueen komentajuuteen.

1161674035_tilander.jpg
 
Arvostelusi perusteella oli laitettava tilaukseen nettidivarista. :) Ja samaan syssyyn tilasin myös tämän Anttalan kaukopartiokirjan. Kertoo elokuun 1940 kriisitunnelmista jolloin NL painosti Suomea. Maan ylin johto tarvitsi tietoja rajantakaisista joukkojenkeskityksistä. Tiedustelupartioita lähetettiin rajan taakse ottamaan selvää.

Katso liite: 50848
Hyvä vinkki,kiitos. Mennyt itseltä jotenkin ohi tämä. Lähti tilaukseen!
 
Kauppareissulla poikkesin divarissa. Mukaan tarttui Jukka Rislakin kirja, joka käsittelee sitä mitenkä Suomi kylmän sodan vuosina kulissien takana tuki Yhdysvaltoja mm. tieteellisteknisin keinoin. Apua annettiin esim. mannertenvälisten ohjusten lentoratojen laskemisessa. Suomalaisella tiedeyhteisöllä tuntui olevan hyvät suhteet länteen.
Jukka Rislakin Paha sektori ilmestyi yli 10 v sitten. Se esiteltiin ja arvosteltiin kyllä Hesarissa, koska Rislakki oli entinen HS toimittaja, mutta kirja ei saanut ansaitsemaansa huomiota. Paljon uutta tietoa, jossa tosin pikkuvika oli, ettei useinkaan selvinnyt mistä Rislakki oli kunkin tiedon löytänyt. Hän kun oli toimittaja eikä historiantutkija.

Toimittaja ei tiedä kaikkea kaikesta, niin Rislakilta jäi kirjassa kertomatta, mistä tässä mannertenvälisten ohjusten lentoratojen laskennassa oli kysymys. Uusien mantereiden löytymisestä lähtien ovat maan- ja tähtitieteilijät koettaneet sijoittaa niitä kartoille. Ei oo helppo tehtävä, koska normi kolmiomittausta ei voi ulottaa valtamerten yli mantereelta toiselle. Nämä mittaukset tehtiin tähtitieteellisin välinein käyttäen samaa tähteä apupisteenä esim mantereiden etäisyyksiä toisistaan mitattaessa. Auringonpimennys tarjosi loistavan tilaisuuden, kun sopiva "apupiste" oli tähtitieteen mittakaavassa ihan vieressä. Suomessa päästiin II MS aikoihin parhaisiin tuloksiin koko maailmassa.

Mannertenvälinen ohjus on oikeastaan kuin ballistisella radalla lentävä raketinheittimen raketti, jonka rata lasketaan samalla tavalla. Tarvii kuitenkin saada lähtöpaikka jossain Keski-Lännessä ja maali Moskovassa samaan koordinaatistoon. Jenkit kääntyi salaisesti maailman parhaan tiedemiesryhmän puoleen, joka löytyi ...Suomesta! Kuitenkin sitten ihan julkisesti proffat Princetonin Yliopiston palveluksessa olivat, unohtui ainoastaan kertoa työn liittyminen ohjusten lentoratoihin ja rahoittaja CIA. 1960-luvun kuluessa satelliitit korvasivat tämän suomalaisten bravuurin eikä enää oltu maailman kärjessä. Kuten on käyny jossain muussakin huipputekniikassa.
 
Mannertenvälinen ohjus on oikeastaan kuin ballistisella radalla lentävä raketinheittimen raketti, jonka rata lasketaan samalla tavalla. Tarvii kuitenkin saada lähtöpaikka jossain Keski-Lännessä ja maali Moskovassa samaan koordinaatistoon. Jenkit kääntyi salaisesti maailman parhaan tiedemiesryhmän puoleen, joka löytyi ...Suomesta! Kuitenkin sitten ihan julkisesti proffat Princetonin Yliopiston palveluksessa olivat, unohtui ainoastaan kertoa työn liittyminen ohjusten lentoratoihin ja rahoittaja CIA. 1960-luvun kuluessa satelliitit korvasivat tämän suomalaisten bravuurin eikä enää oltu maailman kärjessä. Kuten on käyny jossain muussakin huipputekniikassa.

Ballististen ohjusten tarkempaa lentorataa varten tarvitaan myös tietoa painovoiman poikkeamista. En sitten tiedä olisiko Suomella ollut tarjota mitään siltä saralta. USA:n laivasto lähetti 1985 Geosat satelliitin mittaamaan painovoiman muutoksia valtamerten yllä. Aluksi tiedot olivat salaisia, mutta myöhemmin ne annettiin tiedeyhteisön käyttöön.
 
Luulo ei ole tiedon väärti, mutta epäilen Rislakilla olevan paljon haastattelukeinoin saatua materiaalia.
Ja muista suullisista lähteistä kuten muilta toimittajilta jne...
 
Ballististen ohjusten

lentorataan ja osumispotentiaaliin vaikuttaa runsas valikoima asioita. Lämpötilat, ilmavirtojen liikkeet, säät, polttoaine-erien ominaisuudet, monta muuttujaa pitkän matkan kuluessa. Kyllä tuo karttakoordinointi on ollut ihan ensimmäisiä lähtökohtia tavoiteltaessa osumia. Melkein kaikki muu on sitten laskettavissa, kokeiltavissa jne. kunhan tuo koordinaatioasia on ensin ollut hallussa. Erikoinen pieni anekdootti Kylmän Sodan historiasta on tämä suomalaisten -osuus- tällaisessa kontekstissa.
 
lentorataan ja osumispotentiaaliin vaikuttaa runsas valikoima asioita. Lämpötilat, ilmavirtojen liikkeet, säät, polttoaine-erien ominaisuudet, monta muuttujaa pitkän matkan kuluessa. Kyllä tuo karttakoordinointi on ollut ihan ensimmäisiä lähtökohtia tavoiteltaessa osumia. Melkein kaikki muu on sitten laskettavissa, kokeiltavissa jne. kunhan tuo koordinaatioasia on ensin ollut hallussa. Erikoinen pieni anekdootti Kylmän Sodan historiasta on tämä suomalaisten -osuus- tällaisessa kontekstissa.
Painovoimakartta lienee näistä kuitenkin se staattisin. Lämpötila, sää yms. muuttuvat jatkuvasti.
 
Citymarketin alelaarista löytyi tämä eversti evp. Ari Rautalan muutama vuosi sitten ilmestynyt tutkimus Siilasvuon armeijakunnan taisteluista Vienassa. Näkökulma on suomalaisten ja saksalaisten joukkojen yhteistoiminnassa.

aseveljetkorpisodassa-scaled.jpg
 
Back
Top