Kirjat

Tuli luettua ja laitan muutaman rivin kun kyselin aikaisemmin kirjan perään.
kuva.jpg
Tietokirjamainen esitys Ilmavoimien taktisesta viestitoiminnasta sotien aikana. Kirjan alussa käydään läpi oikeastaan kaikki myöhemmin eteen tulevat asiat, nimikkeet, salausmenetelmät, koodit, paikannukset jne. joten aiheen asiantuntija ei tarvitse olla. Toki perustiedot Ilmavoimien organisaatiosta ja koneista helpottavat aiheeseen sukeltamista. Radioiden selostuksista kannattaa lukea ainakin esittelytekstit vaikka mitat, painot ja muu nippelitieto ei kiinnostaisi. Kirjan loppupuoli selostaa eri laivueiden ja muutamien tukikohtien vaiheita, lennonvarmistusta ja kesän 1944 tapahtumia.
Kenelle? Jokaiselle joka harrastaa Ilmavoimien historiaa tai sota-aikaisia koneita pintaa syvemmältä. Sotahistorian harrastajalle yleisesti tunnettujen tapahtumien, yhteistoiminnan ja Ilmavoimien ruohonjuuren johtamisen taustoihin.
Kirjassa on paljon pieniä detaljitietoja. Kerronta on sujuvaa (tietysti huomioiden tekninen lähestymistapa) ja aiheesta eksytään välillä kauemmaksi, jos kokonaisuus vaatii.
Henkilöhistoriaa kirjasta ei löydy. Lundqvistia ei taideta mainita kertaakaan. Eka Magnusson kehittää hävittäjien johtamisjärjestelmää ja Richard Lorenz vilahti jossain.
Googlen kuvahaku löytää kirjasta muutamia esimerkkisivuja.
 
Puolustusvoimien entinen pitkäaikainen komentaja Gustav Hägglund sen sanoo kiteytetysti ja helvetin hyvin:
Maailman parantaminen ei voi olla näin pienen kansan tärkein tehtävä. Meidän vaikutuksemme maailman menoon on promillen luokkaa. Sekin on hieman yläkanttiin laskettu. Meidän tärkein tehtävämme on huolehtia tästä maasta, suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kukaan muu ei sitä tee.”

otava.fi

Kenraalin iltahuuto | Otava

Turvallisuuden ja isänmaan asialla Menneiden sukupolvien ponnistusten tuloksena Suomi on vapaa, vakaa, demokraattinen ja itsenäinen maa. Kenraali Gustav
otava.fi otava.fi

Kenraali Gustav Hägglund pohtii viimeisessä kirjassaan, miten Suomen arvokasta perintöä tulisi vaalia. Hän painottaa, että raadollisessa maailmassa on tärkeää huolehtia puolustuskyvystä. Jos laiminlyömme Suomen puolustuksen, saattaa käydä niin, että kasakka ottaa sen mikä on irti, hän varoittaa.
 
Kiusankpl kirjoitti:
Puolustusvoimien entinen pitkäaikainen komentaja Gustav Hägglund sen sanoo kiteytetysti ja helvetin hyvin:
Maailman parantaminen ei voi olla näin pienen kansan tärkein tehtävä. Meidän vaikutuksemme maailman menoon on promillen luokkaa. Sekin on hieman yläkanttiin laskettu. Meidän tärkein tehtävämme on huolehtia tästä maasta, suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kukaan muu ei sitä tee.”

otava.fi

Kenraalin iltahuuto | Otava

Turvallisuuden ja isänmaan asialla Menneiden sukupolvien ponnistusten tuloksena Suomi on vapaa, vakaa, demokraattinen ja itsenäinen maa. Kenraali Gustav
otava.fi otava.fi

Kenraali Gustav Hägglund pohtii viimeisessä kirjassaan, miten Suomen arvokasta perintöä tulisi vaalia. Hän painottaa, että raadollisessa maailmassa on tärkeää huolehtia puolustuskyvystä. Jos laiminlyömme Suomen puolustuksen, saattaa käydä niin, että kasakka ottaa sen mikä on irti, hän varoittaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Justiin on luettavana samaisen kentsun kirja rauhan utopia
 
Törmäsin vastenmieliseen kirjaan Suomalaisessa. Kirjan nimi oli Kyttä. Toimittaja onnistuu soluttautumaan Ranskan poliisiin ja paljastaa poliisivoimien karun todellisuuden. Rasismi rehottaa kaikkialla.
docendo.fi

Kyttä

Toimittaja soluttautui Ranskan poliisiin. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen hänelle annettiin ase ja asema. Karuissa lähiöissä työskennellyt Valentin Gendrot näki läheltä sekä poliisin rasismin ja väärinkäytökset että rankat työolot, jotka ajavat poliiseja jopa itsemurhiin. Pariisin poliisi...
docendo.fi docendo.fi
 
Herman30 kirjoitti:
Se että rasisimi rehoittaa Pariisin poliisissa on vain hyvä ja kiitettävä asia. Muutenhan ne muslimipaskat hyppisi aivan nenille, enemmän kuin nytkin tekevät.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuollaisen kirjan taustalla oltava vaaralliset vihervasemmistolaiset voimat. Oli muuten laitettu Suomalaisessa esille parhaimmalle paikalle. Jos olisin myymäläpäällikkö, niin menisi hyllyyn muiden kirjojen joukkoon.
 
Herman30 kirjoitti:
Se että rasisimi rehoittaa Pariisin poliisissa on vain hyvä ja kiitettävä asia. Muutenhan ne muslimipaskat hyppisi aivan nenille, enemmän kuin nytkin tekevät.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen siellä asuneena nähnyt just tämän, ja poliisin sekä CRS:n vastauksen. Jonain päivän edessä Espoossa, Vantaalla ja Stadissa...
 
Muistelen lukeneeni netistä noin 5-6 vuotta sitten jonkun amatööri-kirjailijan sotakertomusta tämän päivän Suomesta.

Leopardit ja CV:t painaa pitkin poikin taistelukenttiä.

Kuka muistaa?

Löytyykö enää netistä?
 
Uusi Suomi vapaavuoro / Jorma Melleri esittelee seuraavaa kirjaa:

2AE18765-87B1-4EDF-99C3-D40A276C8273-913x1440.jpeg


Vapaaherratar Ruth Munck (1886-1976) oli niin intohimoinen Saksan ystävä, että hän ei innoissaan aina tullut ajatelleeksi, mikä on sopivaa, mikä ei.

Entinen jääkärien sairaanhoitaja ja lottajohtaja Munck on yksi päähenkilöistä Martti Backmanin vetävästi kirjoittamassa kirjassa niistä suomalaisista, joita Saksa käytti häikäilemättä hyväkseen hävityn sodan jälkeen syksyllä 1944 (Hirmuinen aika – Saksalaismielinen vastarinta 1944-1948, Docendo 2021).

Backmanin vauhdikasta tarinaa lukee kuin jännitysromaania ja kirja onkin kuin valmis käsikirjoitus elokuvaksi.

Pieni joukko suomalaisia valmistautui Saksan tuella vastarintaan siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittää Suomen. Touhu vaikutti epätoivoiselta. Saksan romahdus oli jo lähellä ja Lapin sota päällä, mutta vielä uskottiin ihmeisiin.

Ruth Munck, Schwester Ruth, toimi Saksassa jääkäriliikkeen hengessä myös suomalaisten SS-miesten apuna erityisesti sotasairaaloissa. Hän liikkui pitkin poikin Saksan miehittämillä alueilla Puolasta Itävaltaan ja Tšekkoslovakiasta Luxemburgiin.

Munckin kohtaloksi koitui Lapin sota. Hän matkusti Saksaan, Suomen vihollismaahan, Lapin sodan aikana ja sai syytteen, jonka mukaan hän olisi värvännyt suomalaisia naisia vakoojiksi Suomessa tehtävää vakoilua varten.

Munck tuomittiin sodan jälkeen neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen maanpetoksesta. Oliko hänen kokoamansa parinkymmenen naisen joukon tarkoitus toimia vakoilijoina, jäi epäselväksi. Munck piti vakoiluväitteitä mielettöminä.

Backmanin mukaan Munck ei suuremmin järkyttynyt tuomiostaan. Vankilassa hän huvitti itseään kuulemallaan sanonnalla: ”Kaikkeen tottuu, paitsi puukkoon selässä. Ja siihenkin tottuu, jos makaa vatsallansa.”

Suomen valkoiset piirit eivät ottaneet Munckin maanpetostuomiota kovinkaan vakavasti. Hänen luokseen vankilaan virtasi katkeamaton vierailijoiden virta: professoreita, kenraaleita, kulttuuri-ihmisiä.

Ruokapaketteja tuli ystäviltä ja sukulaisilta, akateemikko V. A. Koskenniemi toi kirjoja luettavaksi ja myös toinen akateemikko Rolf Nevanlinna vieraili vankilassa. Lapin herkkuja lähettivät Annikki Kariniemi ja hänen puolisonsa, Lapin keisari Oiva Willamo.

Karuun selliin Munck ei halunnut vieraita vastaanottaa. Hän pyysi vankilanjohtajalta lupaa sisustaa selli viihtyisäksi. Lupa tuli ja lopputuloksena selliä somisti muhkea laiskanlinna, jalallinen lukulamppu, pieni yöpöytä, tauluja seinillä, matto lattialla ja kalteri-ikkunassa verhot.

Vapaaherratar sai maalata yhdelle seinälle freskon, joka toi mieleen hänen kotinsa Hausjärvellä, Leponiemen kartanon maiseman puutarhoineen, hevosineen, lintuineen ja perhosineen.

Martti Backman kuljettaa Munckin tarinan rinnalla suomalaisen SS-pataljoonan kapteenin Jouko Itälän dramaattisia vaiheita. Itäläkin sai vankilatuomion, kun hän värväsi Lapin sodassa suomalaisia sotavankeja loikkaamaan Saksan eli vihollisen puolelle.

Munck ja Itälä tapasivat Berliinissä maaliskuussa 1945, vähän ennen Saksan romahdusta. Backmanin kuvaus tapaamisesta kiteyttää hyvin, mistä oli kyse.

Ruth Munck kysyy, miksi tässä näin kävi: ”Mehän lähdimme pelastamaan eurooppalaista sivistystä idän barbarialta, Suomea bolsevismilta!”

Itälä vastaa: ”Me löimme vetoa väärän hevosen puolesta, väärän barbarian puolesta.” Itälä kehotti Munckia poistumaan Berliinistä niin pian kuin mahdollista.

Munck saapui pitkän kotimatkan jälkeen Suomeen 24. toukokuuta 1945. Seuraavan vuoden elokuussa ovelle kolkuttivat Valtiollisen poliisin miehet.


vapaavuoro.uusisuomi.fi

Kun vapaaherratar vankilaan joutui | Uusi Suomi Vapaavuoro

Vapaaherratar Ruth Munck (1886-1976) oli niin intohimoinen Saksan ystävä, että hän ei innoissaan aina tullut ajatelleeksi, mikä on sopivaa, mikä ei. Entinen jääkärien sairaanhoitaja ja lottajohtaja…
vapaavuoro.uusisuomi.fi vapaavuoro.uusisuomi.fi
 
tulikomento kirjoitti:
Elokuva on surkea ja minusta sillä on vähän tekemistä alkuperäisen kirjan kanssa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kylmän sodan loppuun 90-luvun alkuun jolloin Neuvostoliitto on vielä olemassa. Elokuvassa eletään 2000-luvun alkua.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näinkö? Olen olettanut että leffassa oltaisiin ysärin puolivälissä. Perustan tämän Nokian 2110 malliin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top