Kirjat

[Vatnik]

Tässä kerrottiin,että joku Rajan Valmareista olisi käynyt Ranger-schoolin ja kait jäänyt Jenkkeihin.

Oliko niin, että RVL:n virassa palvelemisen lisäksi oli käynyt muutaman vuoden kääntymässä muukalaislegioonassa ja sitten Uncle Sam? Ranger-kurssin suorittamista en itse muista mainitun, mutta jos miettii, minkä verran aikaa tuo on vaatinut, niin ainakin sen viisi vuotta Yhdysvalloissa asumista ennen kansalaisuutta. Ymmärtääkseni vasta kansalaisuuden myötä voi edetä yhtään vaativampiin tehtäviin asevoimissa, erikoisjoukkioista puhumattakaan. Kirjailijanimi Seppo Mustaluoto on käyttänyt jo yhdessä romaanissaan tuollaista hahmoa eli esikuva lienee vaikuttava tyyppi.

 

[tulikomento]

Tuli tänään postissa. On seuraavana lukulistallani. Oletan että on mukava kumppani Jyrki Laukkasen Hornet -konetyyppikirjalle.

Luin tänään loppuun Heikki Mansikan kirjan. Tämä oli minusta todella hyvä. Antaa hyvän käsityksen siitä millaista on olla suomalainen hävittäjälentäjä.

 

[mienkoiv]

Kaukopartioritarin kohtalo

Tosipohjainen kertomus nuoren soturin viimeisestä taistelusta. Syyskuun viimeisenä sunnuntaina 1943 kahdenkymmenen miehen tuhoamispartio lähti kohti Muurmannin rataa johtajanaan vänrikki Viljo Suokas. 23-vuotias Suokas oli kokenut sissi ja nimitetty ansioistaan kaukopartiomatkoilla...

otava.kauppakv.fi

Pojat minä en jaksa. Lukekaa Isä Meidän…

 

[tulikomento]

Kaukopartioritarin kohtalo

Tosipohjainen kertomus nuoren soturin viimeisestä taistelusta. Syyskuun viimeisenä sunnuntaina 1943 kahdenkymmenen miehen tuhoamispartio lähti kohti Muurmannin rataa johtajanaan vänrikki Viljo Suokas. 23-vuotias Suokas oli kokenut sissi ja nimitetty ansioistaan kaukopartiomatkoilla...

otava.kauppakv.fi

Pojat minä en jaksa. Lukekaa Isä Meidän…

Joku hämärä muistikuva että Viljo Suokkaasta oli suunnitteilla elokuva, olikohan ohjaajaksi kaavailtu Kai Lehtistä ? Sitten muistelen myös, että Åke Lindmanilla oli vireillä joku kaukopartioelokuva. Tähän mennessä Mikko Niskasen 60-luvun alun Sissit on ainoa teemaa käsittelevä kotimainen elokuva.

 

[tulikomento]

Vahva lukusuositus. Everstiluutnantti evp. Heikki Mansikka kertoo millaista on olla nykypäivän suomalainen hävittäjälentäjä. Lukijan ei tarvitse olla ilmasodankäynnin erikoisasiantuntija. Myös maallikko saa kirjasta paljon irti.

 

[mienkoiv]

Joku hämärä muistikuva että Viljo Suokkaasta oli suunnitteilla elokuva, olikohan ohjaajaksi kaavailtu Kai Lehtistä ? Sitten muistelen myös, että Åke Lindmanilla oli vireillä joku kaukopartioelokuva. Tähän mennessä Mikko Niskasen 60-luvun alun Sissit on ainoa teemaa käsittelevä kotimainen elokuva.

Olen kuullut tismalleen samat. Taisi olla tuo Bakom Främsta Linjen -elokuva kuitenkin Lindmanille tärkeämpi tehdä kuin kaukopartioelokuva. (runopojat liian puhtaissa lumipuvuissaan...)
Sissithän on loistava, mutta onko siinä kaukopartio- vai sissi-iskuosastotomintaa niinkään?

Voi pojat kun saisi hyviä elokuvia kaukopartioiden seikkailuista!

 

[tulikomento]

Olen kuullut tismalleen samat. Taisi olla tuo Bakom Främsta Linjen -elokuva kuitenkin Lindmanille tärkeämpi tehdä kuin kaukopartioelokuva. (runopojat liian puhtaissa lumipuvuissaan...)
Sissithän on loistava, mutta onko siinä kaukopartio- vai sissi-iskuosastotomintaa niinkään?

Voi pojat kun saisi hyviä elokuvia kaukopartioiden seikkailuista!

Mikko Niskasen elokuvan teknisenä neuvonantajana toimi Marskin ritari Eino Penttilä, 14. divisioonan kaukopartio-osaston johtaja.

 

[tulikomento]

Tämmönen meni divarista tilaukseen. Oletan että kirja käsittelee ainakin Osasto Kuismasen toimintaa ryssän selustassa, sekä rysyjen vastatoimenpiteitä suomalaisia kaukopartioita vastaan.

 

[jalperi]

Tälläinen varautumisopas ilmestynyt

https://twitter.com/x/status/1638197131650514944

 

[AKE-ukki]

Conn Iggulden, Ateena-sarja. Otava 2021-23.
- Ateenan portit
- Suojelija
- Leijona

Conn Iggulden on taituri kirjoittamaan historiallisia romaaneja. Itselleni se Caesar-sarja ei ihan kympillä uponnut, mutta Mongoli-sarja oli täysosuma ja Ruusujen sota -sarjakin melkein. Mikäli mahdollista, tämä Ateena-sarja on ainakin tässä vaiheessa (neljäs osa on vielä tulossa) jopa parempi kuin tuo mongoleista kertonut sarja. Igguldenin tavasta kirjoittaa täytyy kuitenkin heti todeta, että mies suhtautuu historian kulkuun aika vapaamielisesti ja tiivistää tapahtumia, välillä huomattavastikin. Onneksi kirjailija kuitenkin jokaisen kirjan lopussa kertoo tekemistään muutoksista pääpiirteissään.

Ateena-sarja sijoittuu Persialaissotiin, eli siis Xerxeen sotaretkeen Kreikkaan. On Marathonin taistelu, Thermopylain sola, Ateenan palo, Salamiin meritaistelu ja Plataiain taistelu sekä Eurymedonin taistelu. Tapahtumia seurataan hierarkian huipulta, eli päähenkilöinä ovat Themistokles, Aristeides, Ksanthippos, Pausanias, Kimon, Perikles sekä Xerxes ja Mardonios. Taistelukuvaus on oikein verevää ja toimivaa. Myöskin henkilöt on kuvattu hyvin inhimillisinä, eli he tekevät virheitä ja toimivat omista lähtökohdistaan, eivät suinkaan minkään ennaltamäärätyn käsikirjoituksen mukaan. Kunhan muistaa Igguldenin tavan asettaa juonenkuljetuksen edut historiallisten faktojen edelle.

Ajanvietelukemistona arvosana noin 6/5 (ennen viimeisen osan ilmestymistä).

Tähän kirjasarjaan liittyen...

Ostin myös tuon Leijona kirjan. Pystyin eläytymään tuohon aikakauteen ja ihmisiin. Jaa miksikö? Olin käynyt Ateenassa viikkoa aikaisemmin ja pääsin tutustumaan Akropoliin, Roomalaiseen agoraan jne.
Hyvin Iggulden maalaa tuon aikuisia oloja ja tuntoja.
Ja kun tälläinen ikäloppu militantti lähtee moiselle matkalle, niin sotahistoriahan on aina mielessä.
Marathon tuli tutuksi, Ateenan valloittajat jne. Ja mielestäni oli matkani huippukohta, kun museossa näki Hopiliitin kilven... aidon.

(Puhumattakaan kun näki restauroidun n. 2000 v. vanhan vesi-wc:n.)

Suosittelen matkakohteena ja kohdetta käsittelevä kirja mukana. Se antaa toisenlaista, hieman laajempaa näkökulmaa.

 

[EK]

Mikael Mattlin, Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori. Kiinan poliittinen järjestelmä. Vastapaino 2022.

Tämän teoksen kirjoittajat näkyvät työskentelevän akateemisessa maailmassa professoreina ja tutkijoina. He ovat päätyneet kirjoittamaan suomenkielisen yleisesityksen Kiinan poliittisesta järjestelmästä 2020-luvun alussa. Teos ei ole yhtään jännä, eikä siinä ole hauskoja anekdootteja. Silti se on ehdottoman hyvä, sillä siinä käydään melkoisen yleistajuisesti läpi se, miten Kiinan järjestelmä on rakennettu ja miten se toimii. Samalla tullaan vähän avanneeksi sitä, miksi Kiina toimii siten kuin se toimii. Suosittelen perehtymään, jos aihe kiinnostaa.

Nostan huvikseni esiin pari seikkaa teoksesta. Vielä 2000-luvun alussa Kiinassa laskettiin poliittiset vangit tuhansissa. Nyt pelkästään uiguureja on vangittuna pari miljoonaa. Tämä muuten osittain liittyy Yhdysvaltain terrorisminvastaiseen sotaan, jossa Kiina ja USA olivat samalla puolen, ainakin alkuvaiheessa. Toinen huomio oli, että vastoin yleistä teoriaa, keskiluokan vaurastuminen ei ole demokratisoinut, eikä näillä näkymin myöskään demokratisoi Kiinaa. Keskiluokka päinvastoin tukee vallitsevaa tilannetta, koska hyötyy esimerkiksi kotipaikkaoikeuden eli vapaan maansisäisen muuttoliiikkeen rajoittamisesta.

 

[tulikomento]

Huomasin että Ospreyn julkaisusarjassa tulee tässä kuussa mielenkiintoisen oloinen uutuus. Mark Galeotti kirjoittaa Venäjän hyökkäyksestä Georgiaan vuonna 2008.

Katso liite: 75022

Luin eilen loppuun. Ospreyn kirjaseksi vankkaa peruslaatua. Ryssä onnistui provosoimaan Georgian Saakasvilin iskemään kapinamaakuntiin kesken Georgian asevoimien reformia. Yksi prikaati oli lisäksi juuri tuohon aikaan Irakissa. Ryssillä oli Georgian iskun varalle olemassa valmiussuunnitelma, jonka Pohjois-Kaukasuksen sotilaspiiri pani täytäntöön. Tosin ei ryssälläkään ihan kaikki mennyt putkeen. Kautta linjan johtamisessa ja osaamisessa samoja ongelmia mitä nyt nähdään vielä Ukrainassakin. Surkuhupaisinta oli se, että kun piti lähteä sotaan, niin Moskovassa oli parhaillaan menossa puolustusministeriön toimitilamuutto. Kassakaapit joissa suunnitelmat olivat, oli siirretty lukkojen taakse väistötiloihin, eikä kukaan ensi hätään onnistunut löytämään tarvittavia avaimia. Ryssä voitti tämän erän häikäilemättömyydellään ja erityisesti sillä, että se tunaroi Georgiaa vähemmän. Mutta paljon oli tässäkin turhaa hehkutusta. Ei se rysyjen osaamistaso 2008 Georgiasta näytä paljon olevan paremmaksi muuttunut. Ihan samalla tavalla toimivat tosiaan nyt myös Ukrainassa.

 

[tulikomento]

Miten vertautuu Richard Rhodesin kirjaan?

Parhaillaan työn alla. Tämä Pandora's Keepers tosiaan on atomipommin kehittäjien henkilöhistoriaa. Käy läpi sitä, minkälaisia tunnontuskia osa porukasta koki ennen ja jälkeen Hiroshiman. Fysiikkapuoli on paremmin esillä Richard Rhodesin teoksissa.

 

[tulikomento]

Nobelin rauhanpalkinnon saajan ja neuvostoliittolaisen toisinajattelijan muistelmat laitoin nettidivarista tilaukseen kun parilla eurolla sain. Itse asiassa se mitä eniten tältä odotan, on muisteluksia Neuvostoliiton ydinaseohjelman vaiheista. Saharov käsittääkseni oli keskeinen tekijämies kun puhutaan neukkujen lämpöydinaseista.

 

[EK]

Robert Bartlett, Hirtetty mies - Kertomus ihmeestä, muistista ja kolonialismista keskiajalla. Gaudeamus 2006. Suom. Ossi Kokkonen.

Olipa mielenkiintoinen kirja. Robert Bartlett on kirjaa kirjoittaessaan ollut historian proffana St. Andrewsin yliopistossa Skotlannissa. Hän on kirjoittanut tiiviin (160 sivua leipätekstiä) teoksen, joka sopisi hyväksi esimerkiksi historian laitoksiin hyvän kirjan ja hyvän tapaustutkimuksen (case study) tekemisestä.

Noin vuonna 1290 Walesissa hirtettiin kuoliaaksi William Cragh ja "kaikki" olivat tyytyväisiä, sillä kyseessä oli roisto ja ilkitöiden tekijä. Lähtökohta tutkimukselle on vähän laimea, sillä keskiajan Euroopassa hirttäminen oli sangen yleinen tapa kohdella tuhmia ihmisiä. Craghin tapauksessa oli kuitenkin poikkeuksellista se, että kuollut heräsi myöhemmin henkiin. Tapaus on erittäin hyvin dokumentoitu, sillä henkiin herääminen liitettiin aiemmin kuolleeseen piispaan, joka haluttiin julistaa pyhimykseksi. Paavi lähetti 1307 Walesiin tutkijaryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää, oliko ihme oikeasti tapahtunut, oliko pyhimyskokelas ollut osallinen vai oliko kyse silkasta paskapuheesta.

Kirjassa avataan hyvin keskiajan maailmaa, Britteinsaarten historiaa (se kolonialismi-sana tuossa alaotsikossa) ja montaa muutakin asiaa. Se on kirjoitettu (ja suomennettu) oikein jouhevasti, joten tuon 160 sivua lukaisee melko nopeasti. Suosittelen kaikille keskiajasta kiinnostuneille.

 

[EK]

Vallankumouspäivät Venäjällä ja Suomessa maaliskuulla 1917 - Seikkaperäinen esitys vallankumousliikkeen pyörteistä ja sen vaikutuksista. Sanasato Oy 2017.

Vuoden 1917 maaliskuussa Venäjällä koettiin helmikuun vallankumous. Pian tapahtumien jälkeen Kustannustoimisto Vapaus painatti Työväen Kirjapainossa Tampereella teoksen, jonka näköispainos on julkaistu vuonna 2017.

Kyseessä on mielenkiintoinen aikalaiskuvaus ja 140-sivuinen tiivistelmä vallankumoukseen johtaneista tapahtumista sekä vallankumouksen välittömistä seurauksista Venäjällä ja Suomessa. Mielenkiintoisen teoksesta tekee juuri se, että sitä voi pitää kurkistusaukkona tuon ajan tilanteeseen. Teoksessa ei ole mitään selitysosaa tai lisäyksiä, vaan siinä aikalainen kommentoi tuoreita tapahtumia vailla tietoa tulevasta tai vailla jälkiviisautta. Sitä ei kannatakaan lukea "totuutena", vaan paremminkin tulkita kuin valokuvaa tai filmipätkää. Se on suomalaisen vasemmiston näkemys sekasortoisen vuoden tapahtumista, kuitenkin ennen kuin suurempi repeäminen porvarien ja työväenliikkeen välillä tapahtui.

 

[Panssari Salama]

Kirjastovaraus Pekka Virkki ja Jälkisuomettumisen ruumiinavaus oli saapunut, kävin tänään noutamassa.

Miten se isänmaa, jonka sankarillisuutta Neuvostoliiton vataisessa taistelussa isoisä oli ylistänyt, onnistui melkein toistamiseen jättämään itsensä yksin - vieläpä omasta tahdostaan?

Virkiltä kirjan alkusanoisssa - ja tässä samalla myös minulta - lämmin kiitos urheille ukrainalaisille, jotka taistelullaan estivät meidänkin vajoamisen jo toistamiseen idän diktatuurin etupiiriin.

Esittelyteksti​

Jälkisuomettuneisuuden ilmentymät hämmästyttävät. Pääset lukijana tekemään moraalisia, ehkä juridisiakin johtopäätöksiä kärkipoliitikoistamme.

Suomi käytti Nato-optionsa viimeisellä hetkellä. Vielä viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan osa eturivin politikoistamme myötäili Venäjää entiseen tapaansa. Teos pureutuu yksityiskohtaisesti tähän ulko- ja turvallisuuspolitiikan myöntyväisyyslinjaan.

Erityisesti Vladimir Putinin aikakautta on leimannut maassamme Venäjän myötäily, suomettumisen ajan sisäpoliittisten valtarakenteiden säilyminen sekä sinisilmäinen usko globaalin keskinäisriippuvuuden autuuteen. Tätä kaasuputkilobbarit, idänkaupan konsultit ja ajastaan jääneet rauhanaktivistit käyttivät vuosia häikäilemättä hyväkseen.

Jälkisuomettumisen ruumiinavaus on vaikuttavaa luettavaa kaikille maamme turvallisuudesta ja vallankäytön vinoutumista kiinnostuneille.

Pekka Virkki on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja, joka on käsitellyt lukuisissa artikkeleissaan Suomen poliittista ja tiedusteluhistoriaa sekä hybridivaikuttamista. Hänellä on maisterintutkinto kansainvälisen politiikan sekä aluetutkimuksen alalta Tarton yliopistosta ja hän opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa Euroopan ja Pohjoismaiden tutkimusta.


* Muoks korjattu alkusanoja, joissa kiitos ukrainalaisille jotka pelastivat meidän "Nato-optiomme"

 

[Sanavalmis Muurinen]

Kirjastovaraus Pekka Virkki ja Jälkisuomettumisen ruumiinavaus oli saapunut, kävin tänään noutamassa.

Miten se isänmaa, jonka sankarillisuutta Neuvostoliiton vataisessa taistelussa isoisä oli ylistänyt, onnistui melkein toistamiseen jättämään itsensä yksin - vieläpä omasta tahdostaan?

Virkiltä kirjan alkusanoisssa - ja tässä samalla myös minulta - lämmin kiitos urheille ukrainalaisille, jotka taistelullaan mahdollistivat meidänkin vajoamisen toistamiseen idän diktatuurin etupiiriin.

Pitää laittaa tämä äänikirjalistalle korkealla prioriteetilla.

Onko alkusanat varmasti siteerattu oikein?

 

[Sanavalmis Muurinen]

Pari kekkoskirjaa. Gordon F. Sander: Kansalainen Kekkonen - suuri suunnitelma ja Mikko Virta: Operaatio Kekkonen - lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä.

Sanderin kirja on vasta alussa, mutta vaikuttaa hyvin kirjoitetulta ja jopa mielenkiintoiselta kuvaukselta Kekkosen ensimmäisestä kaudesta ja Suomesta kylmän sodan ja suurvaltapolitiikan pyörteissä. Mikko Virran jutut varmaan tulevat olemaan vielä mielenkiintoisempia, kunhan ehdin lukemaan. Kertoo länsitiedustelun suhteista ja vaikuttamisesta Kekkoseen.

Sanderin kirja Kansalainen Kekkonen tuli kahlattua läpi. Tahti hidastui kirjan edetessä, koska ei se ollutkaan niin mielenkiintoinen kuin odotin, ja vähän vastahankaisesti tartuin siihen. Yöpakkaset ja noottikriisi sekä Suomen sisäpolitiikan tuulahdukset käytiin kyllä läpi kattavasti Kekkosen ensimmäisen presidenttikauden ajalta. USA:n suhtautuminen Suomeen ja Suomen tukemiseen on sellaista, josta en ole muualta lukenut. Jonkin verran halua oli tukea, mm. USA:n Suomen-suurlähettiläillä, mutta ei juurikaan valtion ylimmän johdon tasolla. JFK tarjosi noottikriisin alla poliittista ja taloudellista tukea, jota Kekkonen ei ollut halukas ottamaan. Kekkosen penseyden syynä on ilmeisesti ollut halu estää Suomen joutuminen kylmän sodan vääntöjen keskiöön - se ei välttämättä olisi ollut Suomelle lopulta eduksi.

Virran kirja Operaatio Kekkonen on nyt alkuvaiheissaan ja vaikuttaa mielenkiintoisemmalta. Nyt on vasta päästy Kekkosen aikaisemmista vaiheista sotien jälkeisen aikakauden alkuun, jolloin Kekkonen tutustui brittitiedustelijoihin, joista tärkein oli Suomessa jo nuoruudessaan paljon aikaa viettänyt Rex Bosley.

 

[StepanRudanskij]

Vallankumouspäivät Venäjällä ja Suomessa maaliskuulla 1917 - Seikkaperäinen esitys vallankumousliikkeen pyörteistä ja sen vaikutuksista. Sanasato Oy 2017.

Vuoden 1917 maaliskuussa Venäjällä koettiin helmikuun vallankumous. Pian tapahtumien jälkeen Kustannustoimisto Vapaus painatti Työväen Kirjapainossa Tampereella teoksen, jonka näköispainos on julkaistu vuonna 2017.

Kyseessä on mielenkiintoinen aikalaiskuvaus ja 140-sivuinen tiivistelmä vallankumoukseen johtaneista tapahtumista sekä vallankumouksen välittömistä seurauksista Venäjällä ja Suomessa. Mielenkiintoisen teoksesta tekee juuri se, että sitä voi pitää kurkistusaukkona tuon ajan tilanteeseen. Teoksessa ei ole mitään selitysosaa tai lisäyksiä, vaan siinä aikalainen kommentoi tuoreita tapahtumia vailla tietoa tulevasta tai vailla jälkiviisautta. Sitä ei kannatakaan lukea "totuutena", vaan paremminkin tulkita kuin valokuvaa tai filmipätkää. Se on suomalaisen vasemmiston näkemys sekasortoisen vuoden tapahtumista, kuitenkin ennen kuin suurempi repeäminen porvarien ja työväenliikkeen välillä tapahtui.

Tuo väli Venäjän keisarivallan kukistumisesta bolsevikkien kaappaukseen on mielenkiintoinen ajanjakso. Siitä on Suomessa ja Suomen osalta useampiakin vastaavia aikalaiskuvauksia. Ne jäivät kuitenkin pian tapahtuneiden kovempien asioiden varjoon ja vastaavat julkaisutkin katosivat ajankohtaisuutensa menettäneinä kaupoista. Niiden käsiin saaminen on ollut vaivalloista ja joitakin on saanut etsiä vuosia.