Kirjat

[Hallinkorva]

Sain viimeinkin luettua lukujonossa olleen Antony Beevorin Kohtalokas silta. Arnhem 1944. Siitähän oli täällä jo aiemmin lehtikritiikki.

Hyvä se on. Se on seikkaperäinen ja täynnä asioita, joilla kaikilla ei voi olla kiinnostavuutta jokaisessa lukijassa ja kriitikossa, mutta minä pidin. Brittien ja amerikkalaisten välinen yhteistyöpolitiikka, komentajien henkilösuhteet ja moni muu asia antaa paljon uutta kulmaa siihen, miksi jotkin asiat menivät kuten menivät.

Beevor toteaa ykskantaan, että paljon historioitsijat ovat jossitelleet, että jos olisi mennyt näin tai näin, sen sijaan että olisivat todenneet, että suunnitelma oli huono. Se nimittäin oli.

Sosabowski urheine puolalaisineen saa synninpäästön, ja Montgomerylle annetaan vastuu, jota hän ei itse halunnut ottaa. Hän ei eläessään myöntänyt virheitään vaan laittoi ne muiden virheiksi.

 

[tulikomento]

Divarilöytö. Neuvostoliiton marsalkka Vasili Tsuikovin sotamuistelmien ensimmäinen osa. Tsuikov toimi 62. armeijan komentajana ja hänen vastuullaan oli Stalingradin puolustaminen. Olen tätä juuri aloittelemassa ja kuten arvata saattaa, on kirja tyypillisesti neuvostoliittolainen. Sisältää propagandaa, mutta kuulemma Tsuikovin muistelmia pidetään yleisesti ottaen melko luotettavina. Jotain asiavirheitä kirjaan on toki jäänyt. On mielenkiintoista verrata tätä kirjaa uudempaan tutkimuskirjallisuuteen.



Myös Tsuikovin muistelmien päätösosa menee hankintaan.

 

[Hallinkorva]

Divarilöytö. Neuvostoliiton marsalkka Vasili Tsuikovin sotamuistelmien ensimmäinen osa. Tsuikov toimi 62. armeijan komentajana ja hänen vastuullaan oli Stalingradin puolustaminen. Olen tätä juuri aloittelemassa ja kuten arvata saattaa, on kirja tyypillisesti neuvostoliittolainen. Sisältää propagandaa, mutta kuulemma Tsuikovin muistelmia pidetään yleisesti ottaen melko luotettavina. Jotain asiavirheitä kirjaan on toki jäänyt. On mielenkiintoista verrata tätä kirjaa uudempaan tutkimuskirjallisuuteen.

Katso liite: 30774

Myös Tsuikovin muistelmien päätösosa menee hankintaan.

Katso liite: 30773

Tšuikov on Stalingradin sankari ja Berliinin sankari. Hän oli 8. Kaartin komentajana myös ensimmäisenä Berliinissä eli on sen valtaaja. Goebbelsin lähettämä epävirallinen rauhantunnustelija Krebs ilmestyi juuri hänen esikuntaansa, vaikka historiassa kunnia Berliinissä on virallisesti Zukovin.

Me muistamme hänet tietenkin Raatteen tieltä. Hän oli 9. Armeijan komentaja ja koki melkoisen selkäsaunan 1939-1940.

 

[Leaderdog]

Jos yhtään vähimmässäkään määrin kotimaan politiikka herättää kummastusta, niin lukekaa tai kuunnelkaa ketkä ja millä eväillä sekä ketkuilulla tätä maata on luotsattu....mm. esim. A.Stubb on kirjassa mainittu. Porukassa näyttää olevan häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita vaikka kuinka monta.

Katso liite: 30638


Herrahissin vauhdissa
Vapise Arkadianmäki! Kirstunvartijan kynä on teroitettu.
Arkadianmäen kirstunvartija -teoksen jälkeen eduskunnan entinen talouspäällikkö tarkentaa katseensa Sipilän, Stubbin, Soinin ja muiden nykypoliitikkojen edesottamuksiin ja puhuu suunsa puhtaaksi suorasukaiseen tyyliinsä.
Uudessa teoksessaan Pertti J. Rosila valottaa näkemyksiään monista herrahissin asemiinsa nostamista vaikuttajista, kuten Juha Sipilästä ja tämän suojatista Anne Berneristä. Terävän kriittisesti Rosila arvioi Alexander Stubbin näyttävästi alkaneen poliittisen uran epäonnistumisen syitä niin pääministerinä kuin kokoomuksen puheenjohtajana. Osansa saa myös eduskunnan pääsihteerinä pitkään toiminut Seppo Tiitinen. Lukijat pääsevät jälleen tutustumaan Arkadianmäen elämään ja tapahtumiin, kuten Paavo Väyrysen, Kimmo Kiljusen, Suvi Lindenin, Jörn Donnerin ja monen muun kansanedustajan edesottamuksiin. Herrahissin lisäksi Rosila kertoo eduskunnan pyöröovista, jotka viime vuosina ovat käyneet vinhaa vauhtia, kun turhautuneet kansanedustajat ovat siirtyneet parempiin ja rahakkaampiin hommiin, kuten Carl Haglund, joka sai eduskunnasta tarpeekseen vuodessa. Eduskunnan taloudenhoitoa ja hallintoa Rosila arvioi mm. eduskunnan tilintarkastajien vinkkelistä. Tilintarkastajien hyvänä apuna toimi Iltalehden toimittaja. Hän oli kuin eduskunnan ylimääräinen tilintarkastaja, jonka "tarkastuskäyntien" lööppejä pelolla odotettiin eduskunnassa. Eduskuntaryhmien rahankäytöstä Rosilalla on vakavaa ja hauskaakin kerrottavaa liittyen mm. Timojen Soinin ja Kallin sekä Juha Rehulan raviharrastuksiin.


Ps. Pistää oikein vihaksi, kun kuulee noiden välinpitämättömästä, ellei ylimielisestä törsäämisestä ja eräiden käyttäytymisestä.

Nyt kun tuota Rosilan teosta on tullut sulateltua, niin ei voi muuta kuin ihmetellä millä vimmalla ja kiimalla nuo törsää verovarojamme, lähes kaikkeen mahdolliseen kuin viimeistä päivää kavalluksen rajaa hipoen..... Voi s-tana sentään mitä porukkaa tuonne valikoituu. Kaikkia mitä omaan pussiin voi edes märimmissä päiväunissa haalia, niin sitä todella monet näyttää siekailematta toteuttaa.

Noilta pitäisi ehdottomasti ottaa valtion luottokortit pois, ja heti. Kulukorvauksia voisivat yrittää omissa veroilmoituksissaan anella takaisin, jos kehtaavat.... no varmasti osa kehtaa, rehellisesti toimivia on todellakin heistä vain osa. Viinan käyttö vähän ihmetyttää noissa töissä, kellonaikaan riippumatta tämä jengi edustaa ja pämppää verovaroja kurkusta alas ja voitte olla varmoja että nuo lipittää listan yläpään aineita, kun tietty ei tarvitse itse maksaa......

 

[Loyd]

.

 

[hansai]

Nyt kun tuota Rosilan teosta on tullut sulateltua, niin ei voi muuta kuin ihmetellä millä vimmalla ja kiimalla nuo törsää verovarojamme, lähes kaikkeen mahdolliseen kuin viimeistä päivää kavalluksen rajaa hipoen..... Voi s-tana sentään mitä porukkaa tuonne valikoituu. Kaikkia mitä omaan pussiin voi edes märimmissä päiväunissa haalia, niin sitä todella monet näyttää siekailematta toteuttaa.

Noilta pitäisi ehdottomasti ottaa valtion luottokortit pois, ja heti. Kulukorvauksia voisivat yrittää omissa veroilmoituksissaan anella takaisin, jos kehtaavat.... no varmasti osa kehtaa, rehellisesti toimivia on todellakin heistä vain osa. Viinan käyttö vähän ihmetyttää noissa töissä, kellonaikaan riippumatta tämä jengi edustaa ja pämppää verovaroja kurkusta alas ja voitte olla varmoja että nuo lipittää listan yläpään aineita, kun tietty ei tarvitse itse maksaa......

Eipä ole paljoa kirjasta kuulunut..

 

[tulikomento]

Kesälomalla on hyvä tehdä divarilöytöjä ja kartuttaa sotahistoriakokoelmaa.

Tämä sisältää pääasiassa yksittäisten saksalaissotilaiden kokemuksia Stalingradista sekä sotamarsalkka von Mansteinin joulukuussa 1942 käynnistämästä operaatio Talvimyrskystä, jonka tavoitteena oli 6. armeijan pelastaminen motista. Kertoo suht onnistuneesti laajemman strategisen taustakuvion ja menee yksityiskohtiin hyödyntämällä sotilaiden päiväkirjoja, kirjeitä ym. henkilökohtaista aineistoa. Täydentää minusta aika hyvin Beevorin mainiota Stalingrad-teosta.



Neuvostoliittolaisten komentajien omaelämäkerrat ja muistelmat ovat omalla tavallaan kiehtovia. Nämä kirjoitettiin neuvostoaikana, joten ne ovat tyypillistä kylmän sodan propagandaa. Marsalkat ja kenraalitkin saivat kirjoittaa omista kokemuksistaan vain puolueen hyväksymän linjan mukaisesti. Luonnollisesti omista tappioista ja mokista vaiettiin tai sitten niistä puhuttiin muunneltua totuutta. Saksalaisia systemaattisesti aliarvioitiin ja aivan erityisesti länsiliittoutuneiden roolia ja panosta vähäteltiin. Konstantin Rokossovski oli yksi keskeisimmistä puna-armeijan komentajista ja hänen muistelmansa luen kyllä mielenkiinnolla.

 

[John Hilly]

Rokossovski oli erittäin tyytymätön muistelmiinsa. Politrukit pilasivat, kuulemma. Luin kylläkin mielenkiinnolla, sillä Roko oli venäjän parhaita, ellei paras kenraali.

Rokossovskista on ilmestynyt myös uusi elämänkerta, jota ei ole suomennettu, enkä ole saanut englannin kielistä versiota käsiini.

 

[tulikomento]

Rokossovski oli erittäin tyytymätön muistelmiinsa. Politrukit pilasivat, kuulemma. Luin kylläkin mielenkiinnolla, sillä Roko oli venäjän parhaita, ellei paras kenraali.

Rokossovskista on ilmestynyt myös uusi elämänkerta, jota ei ole suomennettu, enkä ole saanut englannin kielistä versiota käsiini.

Mielenkiintoista. Muistelmathan nyt muutenkin ovat erittäin subjektiivisia ja päähenkilöhän pyrkii lähes aina esittämään itsensä parhaimmassa mahdollisessa valossa. Saksalaisista nyt ainakin Erich von Manstein ja Heinz Guderian. Ja brittien sotasankari Bernard Montgomeryn sotamuistelmat ovat yhtä itsekehua alusta loppuun. Neuvostoliittolaisten muisteluksia leimaa sitten ideologiakin. Tähän mennessä olen lukenut Georgi Zukovin kirjan. Se on mielenkiintoinen, mutta tyypillisesti ns. poliittisesti korrekti versio. Zukov ei liiemmin tuo esiin erimielisyyksiään Stalinin kanssa. Lisäksi tuoreempi tutkimuskirjallisuus on armotta paljastanut Zukovin olleen armoton komentaja, joka käskytti miehiään lihamyllyyn kerta toisensa jälkeen. Neuvostosotilaan henki ei paljoa painanut komentajien laskelmissa.

 

[EK]

Neuvostoliittolaisten komentajien omaelämäkerrat ja muistelmat ovat omalla tavallaan kiehtovia. Nämä kirjoitettiin neuvostoaikana, joten ne ovat tyypillistä kylmän sodan propagandaa. Marsalkat ja kenraalitkin saivat kirjoittaa omista kokemuksistaan vain puolueen hyväksymän linjan mukaisesti. Luonnollisesti omista tappioista ja mokista vaiettiin tai sitten niistä puhuttiin muunneltua totuutta. Saksalaisia systemaattisesti aliarvioitiin ja aivan erityisesti länsiliittoutuneiden roolia ja panosta vähäteltiin. Konstantin Rokossovski oli yksi keskeisimmistä puna-armeijan komentajista ja hänen muistelmansa luen kyllä mielenkiinnolla.

Katso liite: 30836

Aino Kuusisen (Otto Wille Kuusisen toinen vaimo) kertoo muistelmissaan Jumala syökseen enkelinsä, miten vankileirin vartija otti puolalaisen Rokossovskin silmätikukseen. Vuonna 1940 vapautettu Rokossovski lähetti sitten Stalingradin taistelujen jälkeen kortin vartijalle, jossa totesi voivansa hyvin ja toivoi vartijankin voivan hyvin. Kuusisen mukaan kyseisen vartijan käytös jotensakin muuttui.

 

[EK]

Ernst Jünger Teräsmyrskyssä Gummerus 2008.
Pirun hieno kirja. Klassikko ja ehdottomasti pakollista luettavaa jokaiselle, joka on kiinnostunut materiaalitaistelun todellisuudesta. Jünger ilmoittautui vapaaehtoisena vuonna 1914 ja pääsi vuoden lopussa rintamalle jalkaväkisotilaana. Ensimmäisen haavoittumisen jälkeen meni upseerikouluun ja toimi loppukesään 1918 asti joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä länsirintamalla. On viimeisenpäälle nyrkit savessa -meininkiä. Ei kaunistella, eikä nöyristellä. Jünger haavoittui useita kertoja ja laski itse 14 arpea sodan päättyessä. Ja nyt ei puhuta mistään paperiviilloista sormenpäässä. Tämä on niitä miehiä, joilla on paskassakin lihakset. Ei ihme, että oli Saksan suosituimpia kirjoja ennen toista maailmansotaa - on nimittäin ihan tosipohjainen ja realistinen eikä mitään Sven Hasselia.

Jüngeristä tuli sodanjälkeen muistelmiensa myötä melkoinen kulttihahmo. Hän oli vaikuttamassa sodan jälkeen Reichswehrin muotoutumiseen ja mm. kirjoitti ohjesääntöjä. Vielä enemmän hän kuitenkin vaikutti nousemalla oikeistoradikaalien äänitorveksi ja symboliksi. Tässäkin kirjassa (rivien välissä) näkyy Jüngerin ja muun äärioikeiston ajatus siitä, ettei yksilö ole mitään, vaan ainoastaan osa suurempaa koneistoa, joka on kaikki. Niinpä yksilö on uhrattavissa. Lisäksi sota on se tuli, joka polttaa kuonan kansakunnan teräksestä.

Jünger pystyi välttämään natsien seireeninkutsun, eikä liittynyt puolueeseen tai lähtenyt ehdolle vaaleissa, mutta vain koska piti natseja liian nössöinä, koska nämä osallistuivat vaaleihin. Toisessa maailmansodassa toimi esikunta- ja hallintotehtävissä ja osallistui Hitlerin vastaiseen salaliittoon, mutta sai pitää henkensä kuuluisuutensa (ja pienen roolinsa) vuoksi. Götterdämmerung 1945 taittoi vähän terää kärjekkäiltä ajatuksilta ja mies kirjoittikin sittemmin myös rauhan puolesta.

Kannattaa ehdottomasti lukea ja samalla miettiä tekstin myöhempiä vaikutuksia.

 

[EK]

Pekka Jaatinen Pimeys. Johnny Kniga 2018.
Jaatisen kirja kertoo meillä hyvin harvoin kuvatusta sukellusvenesodasta Itämerellä jatkosodan aikana. Teksti on tuttua Jaatista. Pohjaa tositapahtumiin ja on hyvin intensiivistä, mukaansa tempaavaa ja uskottavaakin. Saalistamisen riemua, klaustrofobiaa, pettymyksiä ja onnistuneita upotuksia. Kirjaa ei myöskään ole pituudella pilattu, joten se on oikein mukava yhden kesäpäivän piriste.

En kuitenkaan osannut oikein hirveästi lämmetä kokonaisuudelle. Teos nimittäin liikkuu kahdessa aikatasossa, eli jatkosodassa ja 1980-luvussa. Näistä tuo sota-aika on onnistunutta ja toimivaa. Sen sijaan se 1980-luku kuvaa kahden rikkinäisen nuoren kohtaamista vielä rikkinäisemmän sotaveteraanin kanssa. Sinänsä on ihan oikein ja positiivista ja asiallista muistuttaa ja muistaa, että kaikki veteraanit eivät kiinnittyneet yhteiskuntaan sodan jälkeen ihan 100% ja että niissä kiiltokuvissa on usein rosoja - joskus paljonkin. Silti nuo ajan ja paikan vaihdokset eivät mielestäni ole täysin toimivia ja jotenkin Jaatinen vetää lopussa jotenkin yli. Etenkin kun kyseessä on fiktiivinen henkilö, ei todellinen.

Jotenkin samoja mietteitä heräsi kuin SS-mies Valoa lukiessa, jossa aihe sinänsä oli hyvä ja mielenkiintoinen ja teksti toimi, mutta kokonaisuus tökki (Valossa se lopun väkivaltamässäily oli minusta jotenkin itsetarkoituksellinen ja ylikorostettu). Mutta huolimatta moitteistani, kannattaa lukea jos kirjastossa tulee vastaan.

 

[EK]

Reima Mäkinen: Mantšuria - Mannerheimin tulikaste. Omakustanne 2019. Sarjakuva.
Nyt on kulttuuriteko! Sarjakuva Mannerheimin osallistumisesta Venäjän-Japanin sotaan. Hyvin erittäin vahvasti faktapohjainen sarjakuva onnettomasta sodasta Mannerheimin näkökulmasta kuvattuna. Paljon faktaa, paljon nippelitietoa, kokonaisuutta on välillä vähän hankalahko seurata. Kuitenkin tämän viimeisen kohdan tulkitsen (ainakin) osittain tarkoitukselliseksikin, eli tekijä pyrkii tuomaan lukijan tietoisuuteen sen, miten sekava koko Venäjän sotaretki oli. Kohdettaan kunnioittava, mutta silti välillä kävi mielessä, että yritetäänkö tässä nyt sittenkin taas leipoa Mannerheimista homoseksuaalia. On se kumma, ettei miehelle pillu kelepaa, vaikka ovista ja ikkunoista tyrkytetään. Onneksi tuo ei ollut mitenkään korostettua eikä päälleliimattua.

Omakustanne näkyy valitettavasti painojäljessä. Värit ovat välillä vähän mitä sattuu. Silti nostan hattua ja ostan teoksen, koska haluan tukea tekijää. Suomalainen sarjakuva on nyt kovassa nosteessa. (TJEU: Voro 1 & 2 - kovinta mitä perinteisten fantasiasarjakuvien puolella koko maailmassa on tehty vuosikausiin)

 

[EK]

Mika Lietzén: Jääkärit - Viisi kertomusta. Vaasan kaupungin museot 2017.

Taas sarjakuva, mutta edelleenkin suositeltava. Viisi kertomusta jääkäreistä vuosina 1915-18, ennen osallistumista sisällissodan taisteluihin. Ei pahemmin toimintaa tai verta ja suolenpätkiä, mutta koskettavia, harkittuja kuvauksia pienen ihmisen elämästä, kun historian suuret rattaat jauhavat ihmiskohtaloita tomuksi. Joku voi pitää vähän tekotaiteellisena hienovaraisen lähestymistapansa vuoksi, mutta minä tykkäsin. Tosin tarinoita olisi kaivannut lisää, mutta hieno, lyhyt tarinakokoelma on ollut ehdottomasti julkaisemisen arvoinen.

 

[Old Boy]

Jos jotakuta kiinnostaa, lauantaina 16.6. Kuuterselkä vallataan uudelleen paikallisten tekemässä sotanäytöksessä. Siellä on kyllä pienillä teillä varmaankin tukkoista.

Vähän off-topic mutta kun aloitettiin tässä ketjussa niin laitetaan tämäkin. Suomen Sotilas näyttää käyneen paikan päällä molemmissa näytöksissä. Jäsen @Hallinkorva n epäilys liikenneongelmista osoittautui aiheelliseksi.

» Venäläisten uusisänmaallinen taistelunäytös Viipurissa

www.suomensotilas.fi

» Kuuterselän läpimurto elettiin uudelleen Kannaksella

www.suomensotilas.fi

 

[inscout]

Mielenkiintoista. Muistelmathan nyt muutenkin ovat erittäin subjektiivisia ja päähenkilöhän pyrkii lähes aina esittämään itsensä parhaimmassa mahdollisessa valossa. Saksalaisista nyt ainakin Erich von Manstein ja Heinz Guderian. Ja brittien sotasankari Bernard Montgomeryn sotamuistelmat ovat yhtä itsekehua alusta loppuun. Neuvostoliittolaisten muisteluksia leimaa sitten ideologiakin. Tähän mennessä olen lukenut Georgi Zukovin kirjan. Se on mielenkiintoinen, mutta tyypillisesti ns. poliittisesti korrekti versio. Zukov ei liiemmin tuo esiin erimielisyyksiään Stalinin kanssa. Lisäksi tuoreempi tutkimuskirjallisuus on armotta paljastanut Zukovin olleen armoton komentaja, joka käskytti miehiään lihamyllyyn kerta toisensa jälkeen. Neuvostosotilaan henki ei paljoa painanut komentajien laskelmissa.

Katso liite: 30861

Varsinkin Suurten Päälliköiden muistelmat tuppaavat olemaan mitä ovat. En itse ole koskaan jaksanut niistä kiinnostua.

Mutta Rudolf Hössin Auschwitzin Komendanttia voi suositella. Varsinkin jos löytää version jossa on hyvät viittaukset hänen sodanaikaisiin kirjoituksiinsa ja kuulusteluajan lausuntoihin.

Todella mielenkiintoinen kuvaus siitä, miten vuosien mittaan pala palalta syntyy täydellinen tappaja. Ja miten oikeaksi hän asiansa näkee jopa aivan lopussa. Maksaisin hyvää rahaa jos tietäisin, miten todellisella mielellä Höss kirjoitti viimeisen kirjeensä ja testamenttinsa ennen teloitusta. Fyysistä pakkoa siihen tuskin oli.

 

[tulikomento]

Varsinkin Suurten Päälliköiden muistelmat tuppaavat olemaan mitä ovat. En itse ole koskaan jaksanut niistä kiinnostua.

Mutta Rudolf Hössin Auschwitzin Komendanttia voi suositella. Varsinkin jos löytää version jossa on hyvät viittaukset hänen sodanaikaisiin kirjoituksiinsa ja kuulusteluajan lausuntoihin.

Todella mielenkiintoinen kuvaus siitä, miten vuosien mittaan pala palalta syntyy täydellinen tappaja. Ja miten oikeaksi hän asiansa näkee jopa aivan lopussa. Maksaisin hyvää rahaa jos tietäisin, miten todellisella mielellä Höss kirjoitti viimeisen kirjeensä ja testamenttinsa ennen teloitusta. Fyysistä pakkoa siihen tuskin oli.

Vaikka muistelmien luotettavuus ja todenmukaisuus useimmiten on mitä on, omaavat ne minusta silti lähdearvoa. Sillä niitä lukemalla voi tehdä päätelmiä kirjoittajan persoonasta ja luonteenpiirteistä. Minusta myös sillä mitä jätetään tarkoituksella sanomatta ( = kaunistelu, valehtelu) on historiallista merkitystä.

 

[Hallinkorva]

Vähän off-topic mutta kun aloitettiin tässä ketjussa niin laitetaan tämäkin. Suomen Sotilas näyttää käyneen paikan päällä molemmissa näytöksissä. Jäsen @Hallinkorva n epäilys liikenneongelmista osoittautui aiheelliseksi.

» Venäläisten uusisänmaallinen taistelunäytös Viipurissa

www.suomensotilas.fi

» Kuuterselän läpimurto elettiin uudelleen Kannaksella

www.suomensotilas.fi

Arto Ojanen mainitsee tuossa kaksi kertaa, että Viipurissa ei ollut vastahyökkäystä. Ei tietenkään sen jälkeen ollutkaan, kun 20. Pr oli jättänyt Viipurin, mutta sen lyhyen taistelupäivän aikana oli prikaatin omia hajanaisia yrityksiä palauttaa puolustusasemia. Eversti Kemppi käski reservipataljoonansa vastaiskuun klo 13.40. Se oli ponneton ja epäonnistui. Eteläkaistalta meren puolelta siirrettiin porukoita keskikaistan vastahyökkäyksiin. Näissä toimissa kaiketi vänrikki Eräsen joukkue jäi ansaan ja piiloutui kirjaston kellariin. Sitä marssitettiin pian propagandafilmeihin ja joukkueesta otettiin valokuvia. Klo 14–16 välillä oli siis hajanaisia ja epätahtisia vastaiskuja. Yksi pataljoonan komentaja kaatui ja toinen katosi näissä yritelmissä.

Kaupunkiin ei enää hyökätty, kun se oli jätetty, mutta tuskin tuo torilla tehty hassu näytös on muutenkaan mikään realismin huippu.

 

[Erkki]

Hyvä kuvaus tämän itsenäisen Suomen arkkivihollisen henkilöstä ja toiminnasta. Teoksessa käydään varsin hyvin läpi hänen vaiheensa niin Suomessa kuin Neuvostoliitossakin. Vuoden 1918 tappion tuoma katkeruus näyttää säilyneen OWK toiminnan pontimena melkeinpä läpi elämän, hänen haaveillessaan asemasta punaisen Suomen johtajana. Stalinin aikana hän osoittautuu mieheksi, joka tarkkaan haisteli ilmaa, pysytteli huomaamattomana kulisseissa, mutta saattoi hyökätä vaikka parhaimman ystävänsä kimppuun, jos tämä joutui Stalinin epäsuosioon. Tuo tietty varovaisuus näkyy myös siinä, ettei hän pitänyt päiväkirjaa tai tehnyt muitakaan henkkoht muistiinpanoja, ja avautui hyvin vähän omista ajatuksistaan. Persoonana hän oli kansanomainen, murretta haasteleva, jopa leppoisan oloinen, mutta ilmeisesti tunne-elämältään täysin kylmä. Perhe ja ihmissuhteet eivät näytä merkinneen hänelle mitään, vaikka olikin melkoinen häntäheikki, joka piti melkoista haaremia. Taisi syyllistyä useampaaan kaksinnaimiseenkin. Tuon verran värikkyyttäkin löytyy siis tästä Neuvostoliiton harmaasta ideologiapaperigeneraattorista. Nimitys "suomensyöjä" oli muuten peräisin Leniniltä, ja kerrotaan, että OWK oli tästä nimestään jopa ylpeä.

 

[Talvela]

Nuo tuli hankittua.

Political Order and Political Decay: From the Industrial Revolution to the Globalization of Democracy - Kindle edition by Fukuyama, Francis. Politics & Social Sciences Kindle eBooks @ Amazon.com.

Political Order and Political Decay: From the Industrial Revolution to the Globalization of Democracy - Kindle edition by Fukuyama, Francis. Download it once and read it on your Kindle device, PC, phones or tablets. Use features like bookmarks, note taking and highlighting while reading...

www.amazon.com

Age of Conquests — Angelos Chaniotis | Harvard University Press

The world that Alexander remade in his lifetime was transformed once again by his death in 323 BCE. Over time, trade and intellectual achievement resumed, but Cleopatra's death in 30 BCE brought this Hellenistic moment to a close -- or so the story goes. Angelos Chaniotis reveals a Hellenistic...

www.hup.harvard.edu