Kirjat

Hitler ja Stalin erosivat kansanmurhissaan VAIN yhdellä tavalla: Hitlerillä oli kaasukammiot ja polttouunit. Eli murhaaminen teollistettiin ja sitä hoidettiin saksalaisella perusteellisuudella. Niin, ja Hitler hävisi sodan....

Molemmat sankarit pysyvät historian lehdillä sen aikaa, kunnes joku vetää vielä paremmaksi. Ja ihmiskunnan rikosrekisteriä katsellessa voi olla varma, että Hitlerit ja Stalinit ovat pysyvä voimavara.
Niin mutta OGPU tappoi ensimmäisenä kaasulla Proletariaatin diktatuurissa ja taisipa olla vielä juutalainen turvallisuusmies painamassa kaasupoljinta...

Kolymassa taas ei tarvinnut raatoja poltella, kuin voitiin työntää avantoon.

Erosivat myös siten, että Stalin jatkoi oppi-isänsä viitoittamalla tiellä mitä tulee ihmisten joukkotuhontaan. Hitlerillä malli tuli Snyderin tulkintojen mukaan vähän yllättävästi Pohjois-Amerikasta, nimittäin eurooppalaisperäisten siirtolaisten ja alkuperäisasukkaiden suhteista ja niiden 'ratkaisusta'. Aatun lempilukemistoa oli nimittäin villin lännen fiktio.
 
Viimeksi muokattu:
1575220672458.png

Sain kirjan lahjaksi jälkikasvulta. En ole vielä lukenut sitä. Mielenkiintoisia tarinoita mm. Brandenburgilaisten Suomen operaatioista.
 
Niin mutta OGPU tappoi ensimmäisenä kaasulla Proletariaatin diktatuurissa ja taisipa olla vielä juutalainen turvallisuusmies painamassa kaasupoljinta..

Sinä, minä ja tuhat muuta tiedämme tämän. Valtavirran käsitykset syntyvät muilla tavoin. Ja kyllähän se neuvostokaasuilu oli joutavaa leikkiä vs. Aatun touhuun.

Minusta näitä kahta ArvoPohjaa, kommunismia ja natsismia ei pidä vertailla lainkaan, ne ovat ihan sitä samaa juurta ja nippua keskenään. Turha on vääntää jommasta kummasta jotenkin -parempi tai lievempi-. Molempien saavutukset ihmisoikeuksien rikkomisen saralla ovat varmasti ihan riittäviä.

Jos vääntäisimme itsemme Kiinaan ja Koreaan ja alkaisimme tentata siellä, että kuka tai mikä on tehnyt paljon pahojaan, niin he sanoisivat, että japanilainen sotilasrälssi kyllä oli kammottava otus silloin aikoinaan. Jos menemme aasiaan ja afrikkaan ja kysymme, että mitäpä tykkäsittä kolonialismista, niin varmasti kuulisimme hyytäviä kertomuksia ihan eurooppalaisista sivistyskansoista ilman mitään ismejä.

Jos menemme amerikkalaisilta alkuperäiskansoilta kyselemään samoja asioita, niin vastauksen ei pitäisi ullattaa ketään. Ja me suomalaisetkin pyydystimme saamelaisia saksalaisiin eläintarhoihin reilut sata vuotta sitten ja sata vuotta sitten pistettiinkin ihan hulinaksi keskenään.....

Ihmisen rikosrekisteri on kyllä sellainen, että mikään muu nisäkäs ei pysty samaan.
 
Ihmisen rikosrekisteri on kyllä sellainen, että mikään muu nisäkäs ei pysty samaan.
Niistä sais kyllä aika moniniteiset kootut teokset.

Huomiota herättää tosin se seikka, että aikalaiset eivät niitä sellaisina (rikoksina) useinkaan pidä. Oikeutus löytyy lähes aina aatteesta, joka onkin kiva syntipukki, kun se ei henkilöidy kehenkään. Paitsi tietysti NATSO:n kohdalla.

Siirtomaapolitiikasta emme kuule mustalta mieheltä mitään hyvää, koska Nelson Mandelan vaimo olisi polttamassa tätä hengiltä autonrenkaalla ('teimme vallankumouksen tikkuaskilla ja renkailla' sanoi tämän rauhanmiehen vaimo).

Ja Aatun kaasuilu (ei metaanipitoinen, heh, vaikkakin tosiasia sekin) oli sekin kansanmurhan asiayhteydessä näpertelyä, koska suurempi osa päästettiin päiviltä siellä monttujen reunoilla.

Neuvostoliiton valtionturvallisuus taas huomasi kuten sakutkin häkämyrkyttämisen epäluotettavaksi: homma piti sitten kuitenkin varmistaa nikkelillä, kun kooerrän perkeleet virkosivat lentäessään kaasuauton kyydistä neuvostolaatuisten teiden tiukoissa kurveissa. Ja jos sattui 'läsnäolijoita' paikalle, niin kohta kansanvihollisten määrä olikin tuplaantunut.
 
Viimeksi muokattu:
Moni motti olisi ammuttu atomeiksi, jos -edes raskaita heittimiä- olisi ollut käytössä. Raskaita heittimiähän taisi olla Talvisodassa kaikki ne molemmat kappaleet käytössä.

Selkeä mistaaki varustelussa.

Ei olisi varmaankaan syntynyt niin paljoa motteja, jos epäsuoraa olisi ollut.

Mistä tulee mieleen sellainen juttu: Vaikka heittimet eivät välttämättä niin paljon kaipaakkaan herätesytyttimiä, niin talvella ne olisivat ihan paikallaan.
 
Sain äsken luettua. Kuvaa jenkkiarmeijan jalkaväkipataljoonan sotatietä Bagdadin ympäristössä vuosina 2007-2008. On se ollut hommaa. Vihollinen on joka puolella. Siviiliä ja vihollista on vaikeata erottaa. Miehiä kaatuu jatkuvalla syötöllä krh-keskityksissä, tienvarsipommien uhreina ja väijytyksissä. Osalta miehistä lähtee henki tai terveys. Kaikki eivät palaa tour of dutyn jälkeen hengissä kotiin. Hyvin kirjoitettu. Tykkäsin.

1085947.jpg
 
Sain äsken luettua. Kuvaa jenkkiarmeijan jalkaväkipataljoonan sotatietä Bagdadin ympäristössä vuosina 2007-2008. On se ollut hommaa. Vihollinen on joka puolella. Siviiliä ja vihollista on vaikeata erottaa. Miehiä kaatuu jatkuvalla syötöllä krh-keskityksissä, tienvarsipommien uhreina ja väijytyksissä. Osalta miehistä lähtee henki tai terveys. Kaikki eivät palaa tour of dutyn jälkeen hengissä kotiin. Hyvin kirjoitettu. Tykkäsin.

Katso liite: 35113
Tämäkös se oli jossa avattiin sitä paikallista tapaa kinuta lahjuksia siitäkin kun alueelle oltaisiin tuotu elämää helpottavia parannuksia?
 
Tämäkös se oli jossa avattiin sitä paikallista tapaa kinuta lahjuksia siitäkin kun alueelle oltaisiin tuotu elämää helpottavia parannuksia?

Löytyy tuostakin kuvauksia. Jenkkien hearts and minds -kampanja perustui siihen että koettivat toimia hyväntekijöinä paikallisille siviileille (ruoka-apu, infran kunnostusta jne.). Ja yleensä paikalliset yhteistyökumppanit jättivät omat sovitut hommansa tekemättä ja kinusivat jatkuvasti lisää avustuksia.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Sain äsken luettua. Kuvaa jenkkiarmeijan jalkaväkipataljoonan sotatietä Bagdadin ympäristössä vuosina 2007-2008. On se ollut hommaa. Vihollinen on joka puolella. Siviiliä ja vihollista on vaikeata erottaa. Miehiä kaatuu jatkuvalla syötöllä krh-keskityksissä, tienvarsipommien uhreina ja väijytyksissä. Osalta miehistä lähtee henki tai terveys. Kaikki eivät palaa tour of dutyn jälkeen hengissä kotiin. Hyvin kirjoitettu. Tykkäsin.

Katso liite: 35113
Myös luettu, ei ollut helppoa kuin heinänteko äijillä
 
Noh, laajensin omaa kirjastoani seuraavilla teoksilla:

1. Saadun tiedon mukaan - Päämajan johtama tiedustelu 39 - 45
2.TK-piirrosnäyttely sodan-ajalta
3.Natsimiljonäärit
4.Venäjällä on väljää
5.Posliinpojan sota - Taipaleen joen tulessa

Ps. Lisään tähän kansikuvat kun ehdin.
 
Enpä ole ennen Ilkka Remeksiä lukenut, mutta kokeilin äänikirjana Jäätyvän Helvetin.

Jäin lähinnä hämmästelemään sitä, miten kaveri on voinut ”tietää” Airiston Helmen tapahtumat etukäteen? Kirjassa oli paljon muutakin skenaariota, joten jos ne muutkin pitävät yhtä hyvin paikkansa..?
 
Enpä ole ennen Ilkka Remeksiä lukenut, mutta kokeilin äänikirjana Jäätyvän Helvetin.

Jäin lähinnä hämmästelemään sitä, miten kaveri on voinut ”tietää” Airiston Helmen tapahtumat etukäteen? Kirjassa oli paljon muutakin skenaariota, joten jos ne muutkin pitävät yhtä hyvin paikkansa..?

Lukaise yksilötuotantoketju läpi, niin saat osittaisen vastauksen ihmettelyyn. Jos se ei avaa tarpeeksi, niin vilkaise hybridinarratiiviketjusta narratiivisia rakenteita ja suoraan tai epäsuorasti tuottavuutta käsittelevät osat.

Kirjailijat voidaan jakaa kirjoitustyylin tietyn perusulottuvuuden mukaan dikotomia-akselille. Näistä tyyleistä käytetään monia eri nimiä.

Outliner eli plotter eli architect eli... Kirjailija, joka suunnittelee juonen tarkasti ja toteuttaa sen tekstinä.
Discovery writer eli pantser eli... Tajunnanvirtakirjailija. Kirjalilija joka ei aloittaessaan itsekään tiedä mihin teksti ja tarina hänet vie. (Mm. Stephen King)

Remes edustaa melko äärimmäistä outliner -tyyppiä.

Luovuus voidaan jakaa samalla tavalla kahtia liberaaliin tai konservatiiviseen. (Ikävä kyllä luovuustutkimus osaa tunnistaa näistä lähinnä vain liberaalin. Se johtaa jättimäiseen harhaan tutkimuksissa, niiden tuloksissa, tulosten hyödynnettävyydessä ja ennen kaikkea valmiudessa hyödyntää luovaa työtä hallinnon, viranomaistyön ja turvallisuuden alueila.)

Assosiatiivinen luovuus <==> systematisoiva luovuus.

Remeksellä systematisoiva puoli on varsin vahva.

Luovuuden määrän suhteen Remes edustaa aikaansaamistensa mukaan arvioituna alle promillen kärkeä. Se tarkoittaa, että jos otat tavallisen ihmisen ja yrität saada hänet hahmottamaan saman luovuuden aluuelle menevän ongelman, niin aikaa kuluu keskimäärin tuhat kertaa enemmän.

Eli... Remes huomaa jotain. Se rupeaa kutkuttamaan hänen mielikuvitustaan. Hän tarkastelee asiaa eri näkökulmista vaikka kuukauden. Hän pystyy hahmottamaan asiassa kuvion.

Keskimääräinen yhtä älykäs virkamies katsoo samaa asiaa. Hän ei huomaa mitään. Jos huomaa, niin se ei rupea kutkuttamaan hänen mielikuvitustaan (koska hänellä ei tässä mittakaavassa asiaa tarkastellen ole olemassakaan sellaiseksi nimitettävää älykkyyden osa-aluetta). Jos rupeaisi, niin häneltä kuluisi noin 83 vuotta nähdä se kokonaisuus jonka Remes näkee kuukaudessa. Tämä siis ihan Pricen lain...


...perusteella.

Virkamiesajattelun näkökulmalla on pitkä historiallinen perinne. Nämä jollain ajattelun/älykkyyden osa-alueella useita kertaluokkia nopeammin asioita hahmottavat koetaan tunnetasolla uhkaksi omalle asemalle ja itsetärkeydelle. Sen vuoksi on tapana leimata heidät väärin, epärehellisin perustein uhkiksi kansalliselle tms. turvallisuudelle. (Ainoa todellinen uhkaaja on tuommoisessa tilanteessa tietenkin se leimaaja joka pitäisi tietenkin erottaa ja pistää syytteeseen tai sota-aikana ampua, mutta sellaista ei ikävä kyllä tapahdu koskaan.)

Remeksen lahjakkuuden määrän ja tyypin perusteella on (tilastollisesti) täysin itsestäänselvää, että hän huomaa kymmeniä, satoja, tuhansia... asioita joita esim. peruspulliainen ei huomaa. Samoin on itsestäänselvää, että hän pystyy muodostamaan huomioistaan ehjiä kokonaiskuvia, luomaan ennusteita joilla on satunnaisuutta korkeampi toteutumistodennäköisyys jne.

Jos luovuuden kriteeriksi asetetaan ainoa kelvollinen eli se että luova aikaansaaminen on konseptuaalisessa mielessä uutta ja toimivaa, niin noin 90% väestöstä saa aikuisiän luovuuden numeraaliseksi arvoksi tasan nolla. Sen vuoksi enemmistö peräänkuuluttaa luovassa työskentelyssä ryhmätyötä, yhteistoimintaa jne. Heidän on pakko, koska heidän oma kontribuutionsa sillä alueella on nolla.

Aidosti luovat taas pääsääntöisesti suostuvat ryhmätyöhön vain pakotettuina - tai eivät silloinkaan. He voivat kyllä toimia ryhmän osana, yhteistyössä tms. mutta vain niin että luova työskentely itsessään tapahtuu yksilösuorituksena. Ainoa poikkeus tästä on tilanne, jossa koko työskentelevä ryhmä - ja osin sen kontaktipinnatkin - koostuu suurinpiirtein yhtä luovista henkilöistä. Useimmiten tämmöiset ryhmät muodostuvat orgaanisesti tai niin että niiihiin hakeudutaan (joka on oikeastaan orgaanisen muodostumisen alatyyppi).

"It works in all fields."


"There is the distribution of scores... ...The median person has not done anything creative ever in her life with anything on any dimension...." (Joten hänellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin huutaa ryhmätyön suuntaan saadakseen edes yhden aikaansaamiskykyisen lähelleen jotta voisi varastaa tämän aikaansaannokset omiin nimiinsä. Ja luovat eivät tietenkään suostu tämmöiseen - ainakaan kahta kertaa. Yhdestä opitaan riittävästi jos siitä toivutaan. ) "And then you have these horrible people here. They do everything..."

 
Parhaillaan luettavana. Harri Gustafsberg on pitkän linjan poliisimies joka palveli poliisin valmiusyksikkö Karhussa päälle 20 vuotta.

Tekijät käyvät kattavasti läpi valmiusyksikön suorittamia erilaisia tehtäviä. Tosin mikään virallinen historiateos tämä ei ole. Paljon painoarvoa laitetaan sekä rikollisten että poliisien päänsisäiselle toiminnalle. Miten ihminen toimii äärimmäisen stressaavissa ja haastavissa tilanteissa.

Mielenkiintoista luettavaa, vaikka ymmärrettävistä syistä erikoisjoukkotaktiikkaa kirjassa ei pintaraapaisua syvällisemmin avata. Kuvaliitteen perusteella Karhuryhmä tekee kiinteää yhteistyötä Rajan kanssa (kuvia mm. Jukajärveltä).


P1010146.JPG
 
Back
Top