Kirjat

Näin tapahtui. Se kuningaskysymys kuuluukin: miksi sosiaalidemokraattinen puolue ei puhaltanut peliä seis? Jotkut wanhat sosialistit ovat sanoneet, että vielä tammikuussa 18 puolue olisi voinut puhaltaa pelin poikki ja jättää vallankumoushaluiset oman onnensa nojaan. Miksi näin ei menetelty? Siihen voi olla hyviäkin vastauksia ja validejakin. -ei uskallettu-eivoitu-olimyöhäistä.....nuo vastaukset eivät sinällään kyllä kelpaa.

Puolueiden jakamiset voivat olla haastavia juttuja.
 
Suomen sisällissodasta ennenkuin "fasistien kieli" kiellettiin ja sen puhujat raahattiin kuopan reunalle.

On näköjään kaksi lukemaani kirjaa tuolla työväenkirjastossa pdf:nä. Eli tuo itsekritiikki ja sitten Lehtosaaren punakaartin sota. Muu valikoima ei näyttänyt tutulta. Viikin kirjoitus pitää iltasella lukaista.
 
Toistan vielä itseäni: mielenkiintoni timanttisin keihäänkärki on suunnattu siihen, että saisin ymmärrystä siitä, miten ihmiset agitoidaan niin isoon peliliikkeeseen kuin aseelliseen kapinaan. Mitkä temput siinä tehdään ja mitkä olosuhteet pitää natsata ns. kohilleen? Kahtokkeehan ympärillenne eritoten somessa. Selkeää agitointia on suuntaan ja toiseen. Nyt pitää olla halua, taitoa ja kykyä lukea suht oikein tai mennään kyllä mehtään ja huolella.

Melko hyvin kerrottua tarinaa vallankumouksen "aamusta", noin paikallisesti: Seppo Aalto - Kapina tehtailla. (Tietofinlandia-2018)

 
Onko porukassa Frederick Forsythen faneja ? Sanoisin että tämä mies on kirjoittanut ehkä parhaimmat vakoilujännärit mitä koskaan on julkaistu. Miehen tuotanto oli ensiluokkaista aina kylmän sodan lopulle saakka. Forsyth kehitteli uskottavia juonikuvioita joissa idän ja lännen vakoojat ottivat mittaa toisistaan. Olen yhä fani ja olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut teokset, vaikka ihan uusimmat eivät enää aiemman tuotannon tasolle ole päässeetkään.


Suosikkini vapaassa järjestyksessä:

Shakaali

Läpimurtoteos. Kuvaa 60-luvun alkua jolloin Ranskan äärioikeisto yritti salamurhata presidentti de Gaullen.

kirja1.jpg

Odessan miehet kuvaa 60-luvun alun Länsi-Saksassa käynnistyvää SS-sotarikollisten jahtia.

kirja2.jpg

Petkuttajan testamentti sisältää useamman lyhyemmän tarinan. Lopussa juonikuviot kootaan yhteen.

kirja3.jpg

Paholaisen ruletti sijoittuu 70-luvun loppuun. Neuvostoliitto suunnittelee salaa hyökkäystä Länsi-Eurooppaan. Brittien tiedustelu pääsee jyvälle juonesta ja alkaa heittää kapuloita Kremlin rattaisiin.

kirja4.jpg

Neljäs sopimus sijoittuu 80-luvun alun Thatcherin Britanniaan. Neuvostoliitto yrittää irrottaa britit NATO:sta ydinterrorismia hyödyntäen. Kuvaa MI5:n kilpajuoksua KGB:tä vastaan.

kirja5.jpg

Jumalan nyrkki kuvaa mainiosti ensimmäisen Persianlahden sodan tiedustelupeliä.

kirja6.jpg

90-luvun puolivälissä ilmestynyt Musta manifesti sijoittuu sekasortoiselle Venäjälle. Zhirinovskin kaltainen kansalliskiihkoilija on voittamassa presidentinvaalit. Tämä ei lupaa lännelle hyvää, joten amerikkalaiset ja britit käynnistävät salaisen operaation vaikuttaakseen vaaleihin.

kirja7.jpg
 
Onko porukassa Frederick Forsythen faneja ? Sanoisin että tämä mies on kirjoittanut ehkä parhaimmat vakoilujännärit mitä koskaan on julkaistu. Miehen tuotanto oli ensiluokkaista aina kylmän sodan lopulle saakka. Forsyth kehitteli uskottavia juonikuvioita joissa idän ja lännen vakoojat ottivat mittaa toisistaan. Olen yhä fani ja olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut teokset, vaikka ihan uusimmat eivät enää aiemman tuotannon tasolle ole päässeetkään.


Suosikkini vapaassa järjestyksessä:

Shakaali

Läpimurtoteos. Kuvaa 60-luvun alkua jolloin Ranskan äärioikeisto yritti salamurhata presidentti de Gaullen.

Katso liite: 36574

Odessan miehet kuvaa 60-luvun alun Länsi-Saksassa käynnistyvää SS-sotarikollisten jahtia.

Katso liite: 36575

Petkuttajan testamentti sisältää useamman lyhyemmän tarinan. Lopussa juonikuviot kootaan yhteen.

Katso liite: 36576

Paholaisen ruletti sijoittuu 70-luvun loppuun. Neuvostoliitto suunnittelee salaa hyökkäystä Länsi-Eurooppaan. Brittien tiedustelu pääsee jyvälle juonesta ja alkaa heittää kapuloita Kremlin rattaisiin.

Katso liite: 36577

Neljäs sopimus sijoittuu 80-luvun alun Thatcherin Britanniaan. Neuvostoliitto yrittää irrottaa britit NATO:sta ydinterrorismia hyödyntäen. Kuvaa MI5:n kilpajuoksua KGB:tä vastaan.

Katso liite: 36578

Jumalan nyrkki kuvaa mainiosti ensimmäisen Persianlahden sodan tiedustelupeliä.

Katso liite: 36579

90-luvun puolivälissä ilmestynyt Musta manifesti sijoittuu sekasortoiselle Venäjälle. Zhirinovskin kaltainen kansalliskiihkoilija on voittamassa presidentinvaalit. Tämä ei lupaa lännelle hyvää, joten amerikkalaiset ja britit käynnistävät salaisen operaation vaikuttaakseen vaaleihin.

Katso liite: 36580

Ehdottomasti huippuluokan kirjoja.
 
Lueskelin eilen Unto Parvilahden teosta Terekille ja takaisin. Ilmestyi 50-luvun lopulla ja muistelmamuotoon kirjoitettuna kuvaa suomalaisten SS-miesten vaiheita.

Luvussa Salainen tehtävä 800 kerrotaan pataljoonan 12:n miehen kouluttamisesta ja osallisuudesta Muurmannin radalle suunnattuun kaukopartioon kesällä 1942. Enpä ole tällaisesta kuullutkaan. Mahtaako tässä olla mitään totuusperää vai keksiikö Parvilahti koko jutun omasta päästään ? Kuulostaa aika erikoiselta, että saksalaiset vetävät miehiä pois Etelä-Venäjän taisteluista ja lähettävät kauas Pohjois-Suomeen keikkahommiin. Eikä olisi ollut järkevämpää käyttää esim. suomalaisia kaukopartiomiehiä ?

4940_680x1000.jpg
 
Odessan miehet luin joskus 80-luvulla, olis isoäidin kirjahyllyssä. Oli kyllä hyvä ja mukaansa tempaava jännäri.
Muistan vielä tänäpäivänäkin mitä odessa tarkoittaa = organisazion der ehemaligen ss-angehörigen. (Oikeinkirjoitus saattaa olla hiukan viallinen).
 
Lueskelin eilen Unto Parvilahden teosta Terekille ja takaisin. Ilmestyi 50-luvun lopulla ja muistelmamuotoon kirjoitettuna kuvaa suomalaisten SS-miesten vaiheita.

Luvussa Salainen tehtävä 800 kerrotaan pataljoonan 12:n miehen kouluttamisesta ja osallisuudesta Muurmannin radalle suunnattuun kaukopartioon kesällä 1942. Enpä ole tällaisesta kuullutkaan. Mahtaako tässä olla mitään totuusperää vai keksiikö Parvilahti koko jutun omasta päästään ? Kuulostaa aika erikoiselta, että saksalaiset vetävät miehiä pois Etelä-Venäjän taisteluista ja lähettävät kauas Pohjois-Suomeen keikkahommiin. Eikä olisi ollut järkevämpää käyttää esim. suomalaisia kaukopartiomiehiä ?

Katso liite: 36587

Kyllä se totta on. On siitä ollut paljonkin juttua aikanaan.
 
Kanoottisissit.


Lisätietoa: Sisältää kuvia. Postitus 1,60 euroa. Huimanrohkea sissiretki Muurmannin radalle kesällä 1942. Eräs viime sotien uhkarohkeimmista ja yllättävimmistä operaatioista: kanoottipartio vihollisen selustaan. Vihollisen elintärkeitä huoltoyhteyksiä oli häirittävä. Suomalaisista ja saksalaisista koottu kaukopartiokomppania komennettiin miinoittamaan Muurmannin rataa usean kilometrin matkalta. Komppania jaettiin kahteen osastoon. Pääjoukko siirtyi maitse Mossan kylän tuntumaan. Sen oli tuhottava vihollisen siellä oleva vahva kenttävartio. Miinoitusosasto eteni yöllä kanooteilla ja ohitti pimeän turvin vihollisen varmistukset. Kanoottisissit saivat kokea, että matkan rasituksia ja valpasta vihollistakin vaarallisempi vastustaja oli villi korpi ja hyinen vesi.

Saksalaisilta puuttui metsäsodan taitajia, siksi suomalaisia SS-miehiä oli mukana. Osahan porukasta oli sitten Suomen armeijaa.
 
Tämäkin on lukemisen alla juuri nyt:


Hyvä kirja ensimmäisten 50 sivun perusteella. Etenkin MI6:n varsin surkuhupaisa alku on mielenkiintoinen. Ja brittien valtiokoneiston henkilöstöpolitiikan sössimiset. Mansfield Cumming ei ollut pahemmin käynyt ulkomailla eikä kovin kielitaitoinen, osasi vain hieman ranskaa. Kell-nimisellä upseerilla oli paljon ulkomaankokemusta, kielitaitoa (ranska, saksa, venäjä, kiina) ja kokemusta sotilastiedustelun johtotehtävistä. Joten jossain vaiheessa byrokratiassa tietenkin Kellistä tuli turvallisuuspalvelu MI5:n pomo ja avuttomasta Cummingista (jonka laivasto-ura oli jumittunut ja joka käytti aikaansa Southamptonin sataman puomisulun suunnitteluun) tuli MI6:n pomo.

Kuulemma syy miksi MI6:n arkistot on niin salattuja johtuu siitä, ettei haluta esille etenkään alkuaikojen sössimisiä.

Ja vielä en ole päässyt lukemisessa edes Suomeen liittyvään operaatioon, jossa pääosissa nuori laivastoupseeri Agar ja torpedoveneet.
 
Tämäkin on lukemisen alla juuri nyt:


Hyvä kirja ensimmäisten 50 sivun perusteella. Etenkin MI6:n varsin surkuhupaisa alku on mielenkiintoinen. Ja brittien valtiokoneiston henkilöstöpolitiikan sössimiset. Mansfield Cumming ei ollut pahemmin käynyt ulkomailla eikä kovin kielitaitoinen, osasi vain hieman ranskaa. Kell-nimisellä upseerilla oli paljon ulkomaankokemusta, kielitaitoa (ranska, saksa, venäjä, kiina) ja kokemusta sotilastiedustelun johtotehtävistä. Joten jossain vaiheessa byrokratiassa tietenkin Kellistä tuli turvallisuuspalvelu MI5:n pomo ja avuttomasta Cummingista (jonka laivasto-ura oli jumittunut ja joka käytti aikaansa Southamptonin sataman puomisulun suunnitteluun) tuli MI6:n pomo.

Kuulemma syy miksi MI6:n arkistot on niin salattuja johtuu siitä, ettei haluta esille etenkään alkuaikojen sössimisiä.

Ja vielä en ole päässyt lukemisessa edes Suomeen liittyvään operaatioon, jossa pääosissa nuori laivastoupseeri Agar ja torpedoveneet.

Varmasti mielenkiintoinen. Voinen suositella kumppaniteokseksi tätä. Kuvaa brittien operaatioita Koivistolta käsin. Hyvää ajankuvaa myös mukana.

MainiPikkuSota_1.jpg
 
Mitä arvelette väitteistä, joiden mukaan mm. Forsythin kirjoista vain osa on hänen kirjoittamiaan? Toki muistakin tuotteliaista kirjoittajista on väitetty samaa. Forsyth on kyllä oman lajinsa mestari.
 
Mitä arvelette väitteistä, joiden mukaan mm. Forsythin kirjoista vain osa on hänen kirjoittamiaan? Toki muistakin tuotteliaista kirjoittajista on väitetty samaa. Forsyth on kyllä oman lajinsa mestari.

En ole kuullut että Forsythellä olisi ollut haamukirjoittaja. Tyylillisesti jokainen kirja noudattelee miehen kerrontyyliä hyvinkin tarkkaan. Enkä ole huomannut sen ihmeempiä eroja alkuperäiskielisissä versioissa enkä suomennoksissa.

Sen sijaan Alistair MacLeanin nimellä on myyty vaikka mitä. Eri kirjoittajia piisaa.


Robert Ludlumin perikunta rahastaa myös edesmenneen kirjailijan maineella.

 
Tänään tuli jonoon kirja Joppe, ritari Jorma Karhusen elämä.



Joppe : Ritari Jorma Karhusen elämä


Joppe : Ritari Jorma Karhusen elämä

by
Jukka Piipponen
Isänmaallisessa perheessä kasvanut Jorma Karhunen näki eräänä keväisenä päivänä Ilmavoimien taitolentoesityksen. Lentosirkus teki nuorukaiseen niin suuren vaikutuksen, että hän teki tuolloin päätöksen hakeutua lentäjäksi Ilmavoimiin.

Karhunen sai kolmekymmentäluvulla perusteellisen koulutuksen Ilmavoimien lentäjäupseeriksi. Laivuepalvelus alkoi perinteikkäässä Utissa hävittäjäkoneilla varustetussa Lentolaivue 24:ssä. Opitut taidot laitettiin talvisodassa käyttöön ja punailmavoimien kimppuun käytiin aina kun sää ja oma vähälukuinen Fokker-kalusto sen salli.

Jatkosodassa Joppe Karhusen kolmoslentueella oli käytössään Brewsterit. Taivaan helmeksikin kutsutuilla hävittäjillä Lentolaivue 24 saavutti runsaasti ilmavoittoja vähäisin tappioin. Yksilösuoritusten lisäksi oman panoksensa menestykseen toivat niin taktiikka ja taistelunjohto kuin radiotiedustelukin. Saavutukset eivät jääneet huomaamatta ja Karhuselle myönnettiin syyskuussa 1942 Mannerheim-risti. Laivueen lentueet tekivät laajat kierrokset Itä-Karjalassa päätyen Kannaksen puolustukseen. Laivueenkomentajana Joppe Karhunen johti Messerschmitteillä taistelevia miehiään kesäsodan 1944 ratkaisevina hetkinä. Talvi- ja jatkosodassa Karhunen saavutti 31 ilmavoittoa.

Sodan jälkeen Joppe Karhunen eteni everstiluutnanttina lennostonkomentajaksi ja oli luotsaamassa Ilmavoimia suihkukonekauteen. Eläkkeellä Joppe Karhunen loi vielä pitkän uran maamme tuotteliaimpana ilmasotakirjailijana.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toisaalla:

 
Back
Top