Kirjat

[Panssari Salama]

Kappas, juuri tänään Mikkelin Jalkaväkimuseon poistomyynnistä lähti matkaan sama teos.

Hyvin kirjoitettu kirja, varsinkin jos antaa itsensä nähdä kenraali Laguksen Jäntin sanojen takana, varsinkin johtopäätösten osalta. Jäntti tuo hyvin esiin myös sodan sumua, eli jos tuolla nostin esille hänen kritiikkiään, niin myös ymmärtämystä puutteellisille päätöksille löytyi.

Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944 on näköjään ilmestynyt 1955, Tykinjyskeessä jatkosodassa jonka myös samalla tilasin puolestaan 1969. Ovat pitkälle sama kirja, jälkimmäisessä voi jopa loppukaneeteissa aistia tosin jo YYA-Suomea puoltavia lauseita, olihan Jäntti toki WSOY:n johtajan Yrjö Jäntin veli. En ollutkaan Lauri Jäntistä taustoja katsonut ennen kuin nyt.

Kolmas kirja jonka tilasin silloin aikanaan samalla on Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944, vuodelta1964, joka avaa Viipurin tapahtumia tarkemmin kuin mitä ne muutama luku tuossa Kannaksen suurtaisteluissa -kirjassa tekee.

 

[Panssari Salama]

Kolmas kirja jonka tilasin silloin aikanaan samalla on Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944, vuodelta1964, joka avaa Viipurin tapahtumia tarkemmin kuin mitä ne muutama luku tuossa Kannaksen suurtaisteluissa -kirjassa tekee.

Mainio yhteenveto, tämä. Yhteen lauseeseen tiivistettynä Jäntin näkemystä voisi kuvata siten, että ilman tykistön, jalkaväen ammuksia ja ilman panssarintorjuntaa taistellut 20. prikaati olisi parhaimmilaankin pystynyt vain kaatumaan paikoilleen, pidättelemään siinä sivussa puna-armeijan läpimurtoyhtymää ehkäpä muutaman tunnin pidempään.

 

[tulikomento]

Mainio yhteenveto, tämä. Yhteen lauseeseen tiivistettynä Jäntin näkemystä voisi kuvata siten, että ilman tykistön, jalkaväen ammuksia ja ilman panssarintorjuntaa taistellut 20. prikaati olisi parhaimmilaankin pystynyt vain kaatumaan paikoilleen, pidättelemään siinä sivussa puna-armeijan läpimurtoyhtymää ehkäpä muutaman tunnin pidempään.

Kuulostaa realismilta. Ja kun panssaritukea haluttiin, niin Lagus antoi BT-42 rynnäkkötykit, toisin sanoen Erillisen Panssarikomppanian. Ja eiköhän se aika selvää ollut että kyseisten vaunujen taisteluarvo T-34- ja KV-kalustoa vastaan oli olematon.

 

[arix]

Kuulostaa realismilta. Ja kun panssaritukea haluttiin, niin Lagus antoi BT-42 rynnäkkötykit, toisin sanoen Erillisen Panssarikomppanian. Ja eiköhän se aika selvää ollut että kyseisten vaunujen taisteluarvo T-34- ja KV-kalustoa vastaan oli olematon.

Ja Lagus varmasti tiesi tämän yksikön tulevan kohtalon etukäteen ja uhrasi nämä...

 

[Leaderdog]

Selvästi on Parola ruvennut minuakin kinnostamaan, no pitää mennä sinne seuraavaksi tutkimaan panssarivaunuja.

 

[tulikomento]

Luin viikonloppulukemisena uudestaan Henrik Meinanderin erinomaisen Suomi 1944 -kirjan.

Kerrassaan juurikin niin erinomainen luotaus suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen keskeisistä toimijoista tuona kohtalon vuotena, kuin mitä muistelinkin. Joka kerta nousee uusia yksityiskohtia mieleen pohdittavaksi, vaikka sinällään ne ovat yleistä tietoa. Tällä kertaa nämä kaksi:

Maalis-huhtikuun 1944 rauhanneuvottelut ja Stalinin aikeet - hukattiinko mahdollisuus rauhaan ennen suuria uhrauksia vaatinutta ratkaisua Kannaksella? No ei hukattu, Meinander muistuttaa Moskovan arkistoista löytyneestä dokumentista, jossa ohjeet lisävaatimuksille, jos Suomi suostuu esivaatimuksiin: raja Kymijoelle, Suomenlinna ja Ahvennanmaa Porkkalan lisäksi tukikohdiksi, suuremmat korvaukset. Olisi kovin toisenlainen Suomi tänään, mahdollisesti myös satelliitiksi päätyneenä: sotilaallinen ja taloudellinen edellytys elämään sodan jälkeen olisi mennyt.

Rauhanopposition toilailut ja oman poliittisen edun ajaminen, vs. miten presidentiksi noussut ja jo vanha Mannerheim pelasi tyynen rauhallisesti ensin varmistuksen, että Saksan kanssa ei jouduta kahden rintaman sotaan, ennen kuin rauhasta NL:n kanssa sovittu, sitten askeleet rauhaan, ja sodanjälkeiset sulkeiset yhdessä Paasikiven kanssa jotka rauhoittivat Stalinin "unohtamaan" Suomen ja keskittymään Saksan kurmoottamiseen ja Itä-Euroopan saamiseen valtansa alle.

En ole lukenut mutta muistan kun tämä ilmestyi. Sai mm. Historiallisessa Aikakausikirjassa hyvät arvostelut. Suomalaisen (sota)historian yksi helmasynti on ollut se, että Suomen ja NL:n väliset kähinät tyypillisesti on nähty kahdenvälisinä mittelöinä. Eli laajempaa eurooppalaista ja globaalia taustakontekstia ei ole huomioitu. Vaikka Meinanderin teos on enempi poliittista historiaa, sitoo se käsittääkseni Suomen kesän 1944 torjuntataistelut osaksi laajempaa WW2:n kokonaisuutta.

 

[tulikomento]

Nyt muistankin lainanneeni tuon kirjan kirjastosta, kun se julkaistiin. Totta, oli hieman kevyellä pohjalla osa teorisoinnista. Mielenkiintoinen aihe, toki.

Lueskelin Viipuri 1944 teoksen useita vuosia takaperin. Itsellenikin jäi mieleen, että Eeva Tammen väittämä Viipurin tahallisesta menettämisestä ja heikosta puolustamisesta kuulosti oudolta. Toisaalta, kyseessähän on artikkeliteos, eli useita kirjoittajia ja eri näkökulmia. Mieleen on jäänyt, että mukana oli ansiokkaastikin laadittuja kirjoituksia, kuten mm. Calle Geustin kirjoitus neuvostoilmavoimien roolista, sekä Hannu Valtosen selvitys Suomen ilmavoimien sekä Lento-osasto Kuhlmeyn operaatioista 20.6.1944 Karjalankannaksella.

 

[Panssari Salama]

En ole lukenut mutta muistan kun tämä ilmestyi. Sai mm. Historiallisessa Aikakausikirjassa hyvät arvostelut. Suomalaisen (sota)historian yksi helmasynti on ollut se, että Suomen ja NL:n väliset kähinät tyypillisesti on nähty kahdenvälisinä mittelöinä. Eli laajempaa eurooppalaista ja globaalia taustakontekstia ei ole huomioitu. Vaikka Meinanderin teos on enempi poliittista historiaa, sitoo se käsittääkseni Suomen kesän 1944 torjuntataistelut osaksi laajempaa WW2:n kokonaisuutta.

Juurikin näin, Meinander sitoo Suomen tapahtumat kiinteästi osaksi Saksan Narvan rintamaa, valaisee myös mm. sitä miten Hitler pakotti Saksan pysymään Baltiassa kynsin hampain, juurikin että Suomi saisi pidettyä sodassa mukana.

Toisaalta, erillissotateesi todetaan juurikin propagandaksi jota se oli, erillissotateesiä käytettiin ohjaamaan länsivaltoja myötämielisemmiksi, siinä onnistumatta.

Kirjassa on pitkät kuukausittaiset luvut, ja niissä käsitellään monia eri asioita. Ehdottamasti lukemisen arvoinen opus.

 

[Panssari Salama]

Lueskelin Viipuri 1944 teoksen useita vuosia takaperin. Itsellenikin jäi mieleen, että Eeva Tammen väittämä Viipurin tahallisesta menettämisestä ja heikosta puolustamisesta kuulosti oudolta. Toisaalta, kyseessähän on artikkeliteos, eli useita kirjoittajia ja eri näkökulmia. Mieleen on jäänyt, että mukana oli ansiokkaastikin laadittuja kirjoituksia, kuten mm. Calle Geustin kirjoitus neuvostoilmavoimien roolista, sekä Hannu Valtosen selvitys Suomen ilmavoimien sekä Lento-osasto Kuhlmeyn operaatioista 20.6.1944 Karjalankannaksella.

Eiköhän se tilanne vaan sekä kaatunut päälle, että sitten lisäksi sählättiin itse oikein urakalla, mm. nämä ammustäydennysten epäonnistumiset. Kyse ei siis ollut pelkästään tykistön 152mm ammuksista, vaan myös käsiase- ja krh-ammustäydennystä ei saatu ajoissa. Panssarintorjuntaa ei ollut, ympäristö oli vieras, siihen ei ollut aikaa perehtyä, asemia ei juurikaan ollut. Yksin jätetty prikaati ei sitten mahdottomassa tilanteessa enää selvinnyt, tykistön ammusten huvettua, (krh:lla niitä ei myöskään ollut), ja käsiaseiden ammustenkin huvetessa. Pst:tä oli aluksi neljä (kuusi?) 45mm tehotonta kanuunaa, jossain vaiheessa saatiin sitten kaksi (2) 75mm pst-kanuunaa. Kauhut ja nyrkit saatiin viime tipassa, niitä ei osattu käyttää, kauhuilla esim avattiin tuli jo 250m etäisyydellä, ja osaamatta virittää ammuksia... Taistele siinä sitten voitonvarmuudella etenevää läpimurtoyhtymää vasten...

Muoks lisättäköön vielä, että Jäntti jakaa mielipiteen, että sen sijaan anteeksiantamatonta oli, että 20.Pr ei kyennyt järjestämään puolustusta Kivensalmensillan pohjoispuolelle, vaan hajosi paniikissa. Jäntti sai itse hälytyksen lähteä yhden 150mm putken kanssa suorasuuntaustehtävään sinne, ja hämmästyksekseen (kauhukseen) sai huomata, että paikka oli tyhjä. Lopulta yksi pikakivääriryhmä tuli avuksi päivystämään tilannetta. No, kuten tiedämme, Puna-armeija pysähtyi juhlimaan Viipuria toviksi, ja JR61 yms ehtivät paikalle...

 

[Merten sheriffi]

Selvästi on Parola ruvennut minuakin kinnostamaan, no pitää mennä sinne seuraavaksi tutkimaan panssarivaunuja.

Suosittelen menemään heti kun aukeaa klo 10:00. Saimme olla hyvin rauhassa heti alkuun. Tunnin päästä pihalla oli jo kymmeniä autoja.

 

[tulikomento]

Juurikin näin, Meinander sitoo Suomen tapahtumat kiinteästi osaksi Saksan Narvan rintamaa, valaisee myös mm. sitä miten Hitler pakotti Saksan pysymään Baltiassa kynsin hampain, juurikin että Suomi saisi pidettyä sodassa mukana.

Toisaalta, erillissotateesi todetaan juurikin propagandaksi jota se oli, erillissotateesiä käytettiin ohjaamaan länsivaltoja myötämielisemmiksi, siinä onnistumatta.

Kirjassa on pitkät kuukausittaiset luvut, ja niissä käsitellään monia eri asioita. Ehdottamasti lukemisen arvoinen opus.

Täytynee hankkia tämä omaan kirjahyllyyn. Sitkeässä elää muuten suomalaisissa yhä tämä erillissotateesi. Muun muassa eräs Uuden Suomen ahkerahko blogisti Juhani Putkinen jaksaa osapuilleen joka ainoassa sotahistoriaa käsittelevässä kirjoituksessaan korostaa mitenkä Neuvostoliitto hyökkäsi 25.6.1941 Suomeen ilmavoimillaan ja aloitti näin jatkosodan. No, faktuaalisesti totta, mutta kyseinen kaveri jättää täysin huomioimatta jo alkuvuodesta 1941 suomalaisten ja saksalaisten tekemän sotilaallisen yhteistyön. Oli aivan selvää, että Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, tulisi Suomi liittymään sotaan Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.

22.6.1941 jälkeen käytiin muutama päivä hermosotaa. Saksan Luftwaffe käytti Suomen lentokenttiä operaatioissaan Neuvostoliittoa vastaan. Lopulta neukkujen pinna petti ja päättivät iskeä ilmasta käsin Suomea vastaan. Tämä oli kuin taivaan lahja Suomen poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle. Ulospäin Suomi esitti puolustautuvansa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan ja totesi sotatilan vallitsevan maiden välillä.

 

[Panssari Salama]

Täytynee hankkia tämä omaan kirjahyllyyn. Sitkeässä elää muuten suomalaisissa yhä tämä erillissotateesi. Muun muassa eräs Uuden Suomen ahkerahko blogisti Juhani Putkinen jaksaa osapuilleen joka ainoassa sotahistoriaa käsittelevässä kirjoituksessaan korostaa mitenkä Neuvostoliitto hyökkäsi 25.6.1941 Suomeen ilmavoimillaan ja aloitti näin jatkosodan. No, faktuaalisesti totta, mutta kyseinen kaveri jättää täysin huomioimatta jo alkuvuodesta 1941 suomalaisten ja saksalaisten tekemän sotilaallisen yhteistyön. Oli aivan selvää, että Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, tulisi Suomi liittymään sotaan Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.

22.6.1941 jälkeen käytiin muutama päivä hermosotaa. Saksan Luftwaffe käytti Suomen lentokenttiä operaatioissaan Neuvostoliittoa vastaan. Lopulta neukkujen pinna petti ja päättivät iskeä ilmasta käsin Suomea vastaan. Tämä oli kuin taivaan lahja Suomen poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle. Ulospäin Suomi esitti puolustautuvansa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan ja totesi sotatilan vallitsevan maiden välillä.

Minulla löytyy ylimääräinen pehmeäkantinen omasta kirjahyllystä, mitenkähän saisi sitä teikäläisen suuntaan? Laitan yv:n...

 

[tulikomento]

Eiköhän se tilanne vaan sekä kaatunut päälle, että sitten lisäksi sählättiin itse oikein urakalla, mm. nämä ammustäydennysten epäonnistumiset. Kyse ei siis ollut pelkästään tykistön 152mm ammuksista, vaan myös käsiase- ja krh-ammustäydennystä ei saatu ajoissa. Panssarintorjuntaa ei ollut, ympäristö oli vieras, siihen ei ollut aikaa perehtyä, asemia ei juurikaan ollut. Yksin jätetty prikaati ei sitten mahdottomassa tilanteessa enää selvinnyt, tykistön ammusten huvettua, (krh:lla niitä ei myöskään ollut), ja käsiaseiden ammustenkin huvetessa. Pst:tä oli aluksi neljä (kuusi?) 45mm tehotonta kanuunaa, jossain vaiheessa saatiin sitten kaksi (2) 75mm pst-kanuunaa. Kauhut ja nyrkit saatiin viime tipassa, niitä ei osattu käyttää, kauhuilla esim avattiin tuli jo 250m etäisyydellä, ja osaamatta virittää ammuksia... Taistele siinä sitten voitonvarmuudella etenevää läpimurtoyhtymää vasten...

Muoks lisättäköön vielä, että Jäntti jakaa mielipiteen, että sen sijaan anteeksiantamatonta oli, että 20.Pr ei kyennyt järjestämään puolustusta Kivensalmensillan pohjoispuolelle, vaan hajosi paniikissa. Jäntti sai itse hälytyksen lähteä yhden 150mm putken kanssa suorasuuntaustehtävään sinne, ja hämmästyksekseen (kauhukseen) sai huomata, että paikka oli tyhjä. Lopulta yksi pikakivääriryhmä tuli avuksi päivystämään tilannetta. No, kuten tiedämme, Puna-armeija pysähtyi juhlimaan Viipuria toviksi, ja JR61 yms ehtivät paikalle...

Alpo Marttinen & pojat ehtivät paikalle. Mutta tosiaan, muistaakseni Viipurin luhistumisen jälkeen prikaatin komentaja Kemppi ei tainnut tehdä elettäkään miestensä kasaamiseksi ja puolustuksen uudelleenjärjestämiseksi.

 

[Panssari Salama]

Alpo Marttinen & pojat ehtivät paikalle. Mutta tosiaan, muistaakseni Viipurin luhistumisen jälkeen prikaatin komentaja Kemppi ei tainnut tehdä elettäkään miestensä kasaamiseksi ja puolustuksen uudelleenjärjestämiseksi.

Niin se taisi mennä, oli kirjaimellisesti maansa myynyt mies Viipurin menetyksen jälkeen, olisi halunnut jäädä kaupunkiin (tapettavaksi), jos en väärin muista.

 

[Iso-Mursu]

Ei kun huutamaan, tarjolla on Kajaanin Asemuseon kirjakokoelma.

Huutokaupat.com - Suomen kiinnostavin huutokauppa

Huutokaupat.com on Suomen kiinnostavin kauppapaikka. Sivustolla on jatkuvasti myynnissä monipuolinen valikoima ajoneuvoja, työkoneita, asuntoja, tontteja, työkaluja, kalusteita ja paljon muuta. Ilmoittajina toimivat tuhannet yritykset, ulosottovirastot, puolustusvoimat, kunnat ja muut julkisen...

huutokaupat.com

Itse kävin museossa viime viikolla.

En tykännyt

 

[tulikomento]

Niin se taisi mennä, oli kirjaimellisesti maansa myynyt mies Viipurin menetyksen jälkeen, olisi halunnut jäädä kaupunkiin (tapettavaksi), jos en väärin muista.

Joo, jonkun alemman upseerin piti tiettävästi vetää Kemppi mukanaan ulos sieltä komentopaikkana toimineen pankin holvista. Tosin, Lasse Laaksosen teosta Viina, hermot ja rangaistukset lukiessa käy selville että Kemppi oli tuolloin jo parhaan teränsä menettänyt. Asemasotavaiheessa miehellä oli todellisia ongelmia mm. viinan kanssa. Kesällä 1944 en yhtään ihmettelisi jos olisi ollut pelkkä varjo talvisodan aikaisesta rautaisesta itsestään.

 

[tulikomento]

Itse museossa viime viikolla.

En tykännyt

Annas kun arvaan, sekalainen kokoelma sitä sun tätä epämääräisesti esitettynä ?

 

[Iso-Mursu]

Annas kun arvaan, sekalainen kokoelma sitä sun tätä epämääräisesti esitettynä ?

Juuri näin. Ja oppaan huomio kiinnitty yhden miehen neuvontaan.

 

[tulikomento]

Selvästi on Parola ruvennut minuakin kinnostamaan, no pitää mennä sinne seuraavaksi tutkimaan panssarivaunuja.

Jos et ole käynyt niin ehdoton suositus. En ole itse käynyt näitä tapahtumapäiviä katsomassa, mutta perinteisesti vapun tienoilla museolla on nähtävillä ajokuntoisten vaunujen esityksiä. Ja tyypillisesti asiaan kuuluu, että joku henkilöauto jyrätään taistelupanssarivaunulla. Ks. kohdasta 8.40 eteenpäin.

 

[Iso-Mursu]

Museossa oli kyllä esimerkiksi merkittävä määrä haarakaukoputkia.

Mutta ainoa inffo oli että mistä mallista on kysä per laite. Ei mitään kerrontaa mihin laitetta käytetään. Saati mitään inffoa mikä putki olisi ollut käytössä suosittu