Kirjat

Sotahistoriasta kiinnostuneille on tarjolla tietokirja, jota en aio lukea läpi. Se on käsikirjatyyppinen - selailua ja tietojen poimimista varten. Sain sen käsiini ja sen nimi on

Ilkka Enkenberg: Jatkosota päivä päivältä (2014), Kuvitettu,
395 suurikokoista sivua + karttoja ja kuvia liitteenä lopussa

Se on oikein jermujen kuvakirja, jota voisi näyttää vaikka lapsille malliksi: Tuollaistakin on joskus ollut. Tällaiselta oikea sota näytti ennen vanhaan.

Pidän sitä lainassa sen aikaa, kun kirjoitan jatkosodasta eräitä juttuja lähiaikoina.
 
Viimeksi muokattu:
Kristian Kosonen: Taistelu Vasikkasaaresta Bazar Kustannus Oy 2017.

Kristian Kososen ensimmäinen sotaromaani kertoo kesän 1944 taisteluista Vasikkasaaressa. Kimmokkeen Kosonen on teokseensa saanut isoisänsä kokemuksista Vasikkasaaren taistelussa. Joukko-osastoa ei mainita, mutta kyseessä oli 9./JR7, tosin Aake Jermon Teräsmyrskyssä loppuun asti saareen syötettiin täydennyksinä melkoinen osa koko III/JR7. Kirja on vahvasti tyylitelty, eikä ainakaan Jermon kirjaan peilaten edes pyri kovin tarkkaan todenmukaisuuteen. Tämä sitten joko häiritsee tai on häiritsemättä lukijaa, itse en välttämättä pitänyt kaikista ratkaisuista.

Kyseessä on ihan menevää taistelukuvausta, hektistä toimintaa sekä ankaria moraalipohdintoja. Suomalaisetkaan eivät ole mitään kiiltokuvapoikia, vaan osa lähtee karkuun, osa hylkää kylmästi haavoittuneet toverinsa ja osa on kylmäverisiä tappajia. Henkilöitä rakennetaan jonkin verran syvemmin kuin yleensä. Heidän tekojaan ja ratkaisujaan pyritään perustelemaan ja avaamaan, tässä yleensä myös onnistuen. Parasta kirjassa on kesän 1944 torjuntataisteluiden ankaruuden kuvaaminen ja siinä on onnistuneesti rakennettu tunnelma yksilöiden avuttomuudesta materiaalitaistelun keskellä. Kuitenkin välillä tuntuu siltä, että kirjan kaikilla henkilöillä kaikki on päin vittua paitsi muna, myös muutoin kuin juuri sen hetkisessä elämänvaiheessa.

320 sivua sujuvasti kirjoitettua tekstiä on helposti luettu, eikä ainakaan minun silmiäni särkenyt opuksen lukemisen jälkeen. Elämää suurempaa elämystä ei kannata odottaa, mutta ihan jees kirja. Tosin se edellisessä esittelemäni Mikko Haajan kirja, johon tämä teos vertautuu, oli parempi.
 
Kristian Kosonen: Petäjäsaaren jäinen Helvetti. Bazar Kustannut 2018.

Edellisessä viestissäni esittelemäni Kosonen on kirjoittanut jo seuraavana vuonna ilmestyneen teoksen Petäjäsaaren taisteluista talvisodassa. Esikuvana kirjassa kuvatulle joukolle on ollut 6./JR35. Jälleen Kosonen kuvaa todellisia tapahtumia, mutta voimakkaasti taiteilijanvapauttaan käyttäen. Romaanin ei mielestäni tarvitse yksi yhteen todenmukainen tai dokumentaarinen ollakaan, mutta jotkin ratkaisut tässäkin vähän häiritsevät.

Kirjoittajana Kosonen on mielestäni edistynyt edelliseen kirjaan verrattuna kovastikin, tai sitten talvisota on hänen mielestään vain ollut niin erilainen tapahtuma (mihin hän edellisessä kirjassaan viittaa), että tekstikin on erilaista. Taas ollaan epätoivoisessa tilanteessa ja taistellaan hengellä materiaa vastaan. Taas ihmisten taustoja perataan, mutta tällä kertaa ne ovat ehkä hieman moniulotteisempia kuin edellisessä kirjassa. Kerronta on toimivaa ja tunnelmaa luodaan tehokkaasti. Jos ajanpuute vaivaa, lue mieluummin tämä kuin se Vasikkasaari-kirja. Ei räjäytä tajuntaa, mutta on ihan jees.
 
Niin otti itä-saksalaisetkin... :) !

ps. Hyvää viikonloppua sinne L-rannan suuntaan

Länsi-Saksan BGS oli mielenkiintoinen pumppu. Sotilaallisesti järjestetty vaikka kuuluikin sisäministeriölle. Sotilaallinen maanpuolustus oli osa rajavartioston toimintaa. Jopa palvelusarvot olivat melko lailla samat mitä meilläkin: grenzjäger, obergrenzjäger jne. Pikkuhiljaa kylmän sodan jälkeen BGS alkoi muuttua enemmän rajapoliisiksi ja vuonna 2005 siitä tuli puhdas poliisiorganisaatio nimellä Bundespolizei.
 
Länsi-Saksan BGS oli mielenkiintoinen pumppu. Sotilaallisesti järjestetty vaikka kuuluikin sisäministeriölle. Sotilaallinen maanpuolustus oli osa rajavartioston toimintaa. Jopa palvelusarvot olivat melko lailla samat mitä meilläkin: grenzjäger, obergrenzjäger jne. Pikkuhiljaa kylmän sodan jälkeen BGS alkoi muuttua enemmän rajapoliisiksi ja vuonna 2005 siitä tuli puhdas poliisiorganisaatio nimellä Bundespolizei.
Jep, ja toi niin sanottu blaue Grenze, eli Travemundestä pohjoiseen Itämereen ulottuva kylmän sodan aikainen valvonta-alue, ja sen sulkeminen tappavan voiman uhalla, on aika kiinnostava episodi.

Olen itse kerran matkustanut Finnjetillä sieltä Suomeen, joskus 70-luvun lopulla. Muistikuvat hyvin hataria, koska olin nuori lapsi, mutta uhkan tuntu jäi mieleen, ja helpotus vanhemmilla ja muilla matkustajilla, kun päästiin ulapalle...

EDIT: ainoastaan 18 ihmistä murhattiin tällä kyseisellä rajavyöhykkeellä, yrittäessään muuttaa pois omasta kotimaastaan.

Vittu miten sekopäistä touhua toi on ollut.

 
Viimeksi muokattu:
Jep, ja toi niin sanottu blaue Grenze, eli Travemundestä pohjoiseen Itämereen ulottuva kylmän sodan aikainen valvonta-alue, ja sen sulkeminen tappavan voiman uhalla, on aika kiinnostava episodi.

Olen itse kerran matkustanut Finnjetillä sieltä Suomeen, joskus 70-luvun lopulla. Muistikuvat hyvin hataria, koska olin nuori lapsi, mutta uhkan tuntu jäi mieleen, ja helpotus vanhemmilla ja muilla matkustajilla, kun päästiin ulapalle...

EDIT: ainoastaan 18 ihmistä murhattiin tällä kyseisellä rajavyöhykkeellä, yrittäessään muuttaa pois omasta kotimaastaan.

Vittu miten sekopäistä touhua toi on ollut.


Kiehtovaa kylmän sodan historiaa. Bundesgrenzschutz oli Itä-Saksan rajajoukkojen inhokkilistalla korkealla tehokkuutensa ansiosta. Sille annettiin pari pilkkanimeäkin. Die andere Bonner armee oli viittaus siihen että rajavartiosto olisi Bonnin hallituksen toinen armeija Bundeswehrin rinnalla. Toinen pilkkanimi oli Grüne SS, vihreä SS BGS:n virkapukujen värin mukaan.
 
Onko kukaan lukenut ? Onko tutustumisen arvoinen ?

Katso liite: 48556
Luin tuon joskus aika pian ilmestymisen jälkeen. Mitä nyt muistan siitä -en paljoa- niin ei se ainakaan ihan surkea ollut. Suomeksi käännettyä erikoisjoukkomuistelmaa ei ihan hirveästi ole, niin siinä tuolla nyt ainakin on paikkansa. Ne BinLaden-iskun yksityskohdat löytää varmaan jo ihan googlaamalla.
 
Luin tuon joskus aika pian ilmestymisen jälkeen. Mitä nyt muistan siitä -en paljoa- niin ei se ainakaan ihan surkea ollut. Suomeksi käännettyä erikoisjoukkomuistelmaa ei ihan hirveästi ole, niin siinä tuolla nyt ainakin on paikkansa. Ne BinLaden-iskun yksityskohdat löytää varmaan jo ihan googlaamalla.

Kiitän kommentista. Laitoin hankintaan.
 
Luin äsken loppuun kirjan

Björn Immonen-Toivo Siikarla ym.: Tammidivisioona, kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa (1999), 279 sivua, sisältäen runsaasti kuvia ja karttoja.

Olipa se lukukokemus. Tuon 17. divisioonan tarina lähti liikkeelle Hangon rintamalta, kuljettiin Aunuksen kautta Syvärille. Pysähdyttiin sinne yli 2 vuoden ajaksi. Juuri sopivasti keväällä ehdittiin siirtyä Kannakselle ottamaan vastaan suurta venäläishyökkäystä. Siellä apu olikin tarpeen. Se oli opettavainen ja samalla jännittävä kertomus.

On ollut ns. tammidivisoonan veteraanien suurtyö saada kerättyä tieto ja kirjoittaa se kirjaksi. Tässä tapauksessa onnittelen työhön osallistuneista niitä, jotka ovat vielä elossa kiitosta vastaanottamaan. Kirjassa oli hyviä yksittäistarinoita omissa tietoikkunoissaan pääkertomuksen rinnalla. Se oli toimiva keino kertoa esim. sotilaskodeista lottien näkökulmasta.
 
Tilasin melko edullisen kirjan
 
Omat tärkeimmät kirjat?Välskärit alkuperäisellä kuvituksella ehdottomasti,Regine Pernoudin Ristiretket,Peter Englundin Suuren sodan vuodet,Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillou,Hammond Innesin Coquistadorit,Suomen historia kirjasarja Weilin Göös,Dumasin Kolme muskettisoturia.Nämä löytyy kirjahyllystä ja paljon muutakin,lukeminen ollut vaan paljon vähempää viime vuosina.
 
Back
Top