kunnas kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
Itse en usko että AIM-120B:n ja C-7:n ero kantamassa olisi yli 100 %. AIM-120B:n kantamaksi ilmoitetaan 50-70 km:ä. Josta 50 km:ä on todellinen kantama ja 70 km:ä on kantama paikallaan pörräävään maalilennokkiin. (Tieto eräältä ilmavoimien luutnantilta.) AIM-120D:n kantama on sitten 50 % suurempi, mutta se onkin selvästi suurempi ohjus.
Elikkä siis kantama on tuo 70 km (paikallaan pörräävään maaliin)?!? Ammunta etäisyys lähestyvään maaliin on huomattavasti pidempi. Amraamin lentorata on optimoidumpi kuin ydenkään alamon joten ohjuksien kantavuutta ei (senkään takia) voidan kovin suoraan verrata. Enkä pitäisi ihmeellisenä, että esim rakettimoottoria olisi saatu 10-vuoden aikan boostattua siten että kantama kasvaisi noinkin reilusti. Kun osa kantamasta varmasti tulee pienentyneestä ilmanvastuksesta tms....
Yli 100 % kantaman lisäys on todella paljon AIM-120D:lle luvataa ainoastaan 50 % kantaman lisäystä ja ilmeisesti ohjus on kookkaampi.
Kyse on vähän samasta kuin MLRS heittimen raketti kantaisi 45 km:n sijaan 90 km:ä ajoaineen ja taistelulatauksen painon muuttumatta. (M26A1 kantaa 518xM85 aliammusta 45 km:n päähän ja M30 404xM85 aliammusta 60 km:n päähän.)
Ohjusten kantamia: (Ohjusten kantama on suhteellinen käsite.)
RVV-AE 80 km/175 kg
http://www.eng.ktrv.ru/production_eng/323/503/567/
RVV-SD 110 km/190 kg (RVV-SD ohjusta on verrattu AIM-120D:n)
AIM-120B 50 Km/152 kg
MBDA Meteor 100+km/185 kg (3 kertaa suurempi non escape zone vs aim-120C)
Ohjusten kantamat on kiistelty aihe julkisuudessa, eikä tarkkaa kantamaa valmistaja varmasti kerro julkisuuteen. Tuskin tekevät niin käyttäjätkään.
AIM-120A:n kantama arvioitiin "Weapons of gulf war" kirjassa olevan noin 40 mailia. Tämä on ilmeisimmin maksimaalinen kantama kohtisuoraan tulevaan maaliin.
Yhdeltä saitiltä löysin AIM-120:stä tällaista tietoa:
(päivitykset vahvennettuna.)
The AIM-120A is powered by a solid-propellant rocket motor in a WPU-6/B propulsion section. Before launch, the launching aircraft's fire control system programs the missile's inertial autopilot in the WGU-16/B guidance unit to bring it into a homing basket in the vicinity of the target. The autopilot can receive mid-course updates from the aircraft via a data link. The AMRAAM's WCU-11/B control section controls the missile in flight with the four movable tail fins. As soon as the target is within range, the AMRAAM activates its active radar seeker for autonomous terminal homing. The 23 kg (50 lb) WDU-33/B fragmentation warhead is detonated by an FZU-49/B fuzing system consisting of a "smart" (anti-clutter) proximity fuze and an impact fuze. The effective range of the AIM-120A of course highly depends on the firing parameters, and official performance data are classified. Typical quoted figures for maximum range vary between 50 km (30 miles) and 70 km (45 miles). For the lower portions of the AMRAAM's range envelope (minimum range is said to be 2 km (2200 yds)), where the mid-course guidance updates are not needed, the AIM-120 is a true fire-and-forget weapon.
Non-tactical variants of the AIM-120A are the CATM-120A captive-carry training missile, the DATM-120A for ground-handling training, and the JAIM-120A with telemetry electronics for test and evaluation purposes.
Although a few AIM-120As were deployed to the Gulf during Operation Desert Storm in early 1991, no AMRAAMs were fired in that conflict (officially, at least). The first combat use of an AIM-120A occurred in December 1992, when an F-16C shot down an Iraqi MiG-25 during Operation Southern Watch.
The AIM-120B, which was first delivered in late 1994, had a
new WGU-41/B guidance section. It had software in reprogrammable EPROM modules, a new digital processor and other electronics updates. Non-tactical versions are the CATM-120B captive-carry and JAIM-120B test and evaluation missiles.
AIM-120B on siis päivitetty versio muunkin kuin pelkän uudelleen ohjelmointikyvyn / digitalisoinnin osalta. Koska ohjuksen ohjausyksikkö on pranneltu versio, on syytä olettaa sillä on ainakin pieni vaikutus kantamaan.
AIM-120 C-sarja:
The AMRAAM P3I (Pre-Planned Product Improvement) program led to the AIM-120C, first delivered in 1996. The major new feature of the basic AIM-120C (P3I Phase 1) are the
clipped wings and fins. Although this feature was introduced to allow carriage in the internal weapons bays of the F/A-22 Raptor, the -120C can also be used from other AMRAAM-capable aircraft.
The guidance unit of the AIM-120C is upgraded to WGU-44/B standard. The first P3I Phase 2 missile is the AIM-120C-4 (first delivered in 1999), which has an improved WDU-41/B warhead. The AIM-120C-5 is a C-4 with a slightly larger motor in the new WPU-16/B propulsion section and a new shorter WCU-28/B control section with compressed electronics and ECCM upgrades. Deliveries of the AIM-120C-5 began in July 2000. It was followed on the production line by the AIM-120
C-6, which features an updated TDD (Target Detection Device). The AIM-120
C-7 (P3I Phase 3), development of which has begun in 1998, incorporates improved ECCM with jamming detection, an upgraded seeker, and longer range.
The latter feature was specifically requested by the U.S. Navy to get a (somewhat) suitable replacement for the AIM-54 Phoenix very-long range missile, which was then planned to be retired together with the F-14D Tomcat around 2007 (actual official retirement was already in September 2004). The AIM-120C-7 was successfully tested against combat-realistic targets in August and September 2003, and IOC was then planned for 2004. This has slipped somewhat, but as of early 2006, the AIM-120C-7 is beginning to be fielded. Equivalent to the -120A/B, there are also CATM-120C and JAIM-120C non-tactical variants of the AIM-120C.
AIM-120 C-sarjan C-4 versiossa päivitettiin siis tämän tiedon mukaan jälleen ohjausyksikköä ja hakupäätä sekä uusittiin taistelulataus.
C-5 versiossa tuli mukaan uusi, suurempi (ja oletettavasti tehokkaampi) moottori sekä elektorniikkaa uusittiin ja pakattiin kompaktimmaksi jolloin lisätilaa saatiin todennäköisimmin polttoaineelle.
C-6 mallissa parannettiin hakupäätä? (TDD) ja C-7 mallia päivitettiin taas laajemmin hakua, kantamaa ja ECCM-kykyä.
The AIM-120D (P3I Phase 4, formerly known as AIM-120C-8) is a development of the AIM-120C with
a two-way data link, more accurate navigation using a GPS-enhanced IMU, an expanded no-escape envelope, improved HOBS (High-Angle Off-Boresight) capability, and a 50% increase in range. The AIM-120D is a joint USAF/USN project, and is currently in the testing phase. First production deliveries are expected for December 2007. The CATM-120D is the inert captive-carry training version of the AIM-120D.
Ohjusversioiden vertailua:
Specifications
Note: Data given by several sources show slight variations. Figures given below may therefore be inaccurate! Especially the range figures are rough estimates only.
Data for AIM-120A/B/C:
AIM-120A/B
Length 3.66 m(12 ft)
Wingspan 53.3 cm (21 in)
Finspan 63.5 cm (25 in)
Diameter 17.8 cm (7 in)
Weight 157 kg (345 lb)
Speed Mach 4
Range 50-70 km (30-45 miles)
Propulsion Hercules/Aerojet solid-fueled rocket
Warhead 23 kg (50 lb) WDU-33/B blast-fragmentation
AIM-120C-5
Wingspan 44.7 cm (17.6 in)
Finspan 44.7 cm (17.6 in)
Diameter 17.8 cm (7 in)
Weight 157 kg (345 lb)
Speed Mach 4
Range > 105 km (65 miles)
Warhead 18 kg (40 lb) WDU-41/B blast-fragmentation
Kuten huomautuksessa sanotaan, data vaihtelee eri lähteiden mukaan ja erityisesti kantaman osalta nämä ovat vain karkeita arvioita. AIM-120 on kuitenkin lönsimaailman tärkein ja käytetyin keskimatkan ohjus jota on päivitetty jatkuvasti palveluskäyttönsä aikana joten yli 20 vuotta sitten, 1991 käyttöön otettu A-malli on melkolailla eri puikko suorituskyvyssä kuin nykyinen C-7 versio tai D-(C-8) versio.
Jos SLAMMERin (C-7) kantama pyöriin 100 km:n paikkeilla, tuo D-mallin esitetty kantamalisäys uusimman D-mallin jonnekkin puolentoistasadan kilometrin paikkeille.
Tarkempi lähdemateriaali näille löytyy itse lainaussivulta (ei virallinen).
http://www.designation-systems.net/dusrm/m-120.html
