Komissio kieltämässä itselataavat?

Tietenkin on selvää, että kevyet aseet aiheuttavat sodassa hyvin pienen osan tappioista*. Sitä ei kuitenkaan mitenkään voi käyttää argumenttina siihen, että kyseisten aseiden käytön treenaaminen pitäisi kieltää. Ensinnäkin, rynnäkkökiväärin käyttötaito on Suomessa sotilaan perustaito. Olipa kyseessä sitten maavoimien tykkimies tai (varsinkin) ilmavoimien tukikohtaa suojaava sotilaspoliisi. Tykkimies saattaa pääasiassa käyttää sitä 155K98 -kenttätykkiä, mutta hänellä silti on, ihan syystä, se RK62. Ehkä (toivottavasti) hän ei sitä joudu käyttämään, mutta jos joutuu, niin toivottavasti hän on mahdollisimman hyvä ampuja!

Sitten taas on niitä, joille se RK todellakin on se varsinainen työkalu. Heidän taas toivoisi olevan mahdollisimman hyviä ampujia.

Tilanne kun ei ole se, että jos ne aseet kerätään kansalta, niin PV yllättäen alkaa tarjoamaan treenejä RK:n/kenttätykin/sanomalaitteen/kenttäkeittimen suhteen. Ei, PV ei reagoi mitenkään siihen, koska PV:n resurssit ei mitenkään muutu sen seurauksena. Ainoa mikä muuttuu on se, että yhä harvempi reserviläinen voi harjoitella ampumataitoaan. Ja jos PV tarjoaakin spadelle sen kenttäkeittimien suhteen harjoituksia, niin se ei mitenkään haittaa sitä, että se spade treenaa vapaa-ajallaan RK-ammuntaa.

Jos joku on huolissaan suomalaisten terveydestä, ja tarjoaa ratkaisuksi kieltoja, niin ensimmäisenä kannattaisi kieltää alkoholi - katsos kun tappaminen tai pahoinpitely ei vaadi sitä itselataavaa asetta, se onnistuu ilman tuliasettakin. Jos on oikeasti huolissaan suomalaisten terveydestä, niin sitten kannattaa ensimmäisenä miettiä alkoholia... Niin joo, sitä ei haluta kieltää kun varmaan itsekin sitä käyttää. Kumpikohan on suurempi haitta suomalaisille - itselataavat aseet, vai alkoholi, joka aiheuttaa lihavuutta, sairauksia, väkivaltaa ja mielenterveysongelmia?

(Itse en liberaalina kannata alkoholin tai itselataavien kieltoa)

*tästä olen itsekin kirjoittanut ja jalkaväen epäsuoran sotilaana pidän sitä suorastaan kunnia-asiana
 
Viimeksi muokattu:
:solthum:

Aselait kiristyvät terroristien keinoin

29.12.2015 09:03 Tere Sammallahti

Euroopassa sattuneiden terrori-iskujen jälkeen on erityisesti poliittisen vasemmiston taholta aina aiheellisesti muistutettu, ettei pelolle saa antaa valtaa. Pelottelijat yrittävät luoda kuulijalleen pelkotilan, joka voidaan voittaa vain luopumalla kansalaisoikeuksista ”sisäisen turvallisuuden parantamiseksi”. Harmillisesti pelon vastustamisen logiikka tuntuu monilla loppuvan keskusteluun aselainsäädännöstä, jonka kivijalka yritetään rakentaa nimenomaan pelottelulle ja vieläpä niiden samojen ihmisten toimesta, jotka muissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa tietävät pelon olevan myrkkyä.

Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että”[ase]direktiivin uudistamisen tavoitteena on EU:n sisäisen turvallisuuden parantaminen, mikä on kannatettavaa”, mikä argumenttina on tismalleen sama kuin rajojen sulkemista vaativan ja burkha-kieltoa masinoivan kansanliikkeen kärkiargumentti turvallisuudesta. Muistakaa myös, ettei pelolle saa antaa valtaa vaikka SDP:n Erkki Tuomioja totesikin blogissaan, että ”Paljon suurempi riski on, että sellainen [suomalainen puoliautomaattiase] päätyy jonain päivänä jonkun supisuomalaisen breivikin käsiin tuhoisin seurauksin”.

Samaa valitettavan naiivia logiikkaa ”turvallisuuden parantamisesta” voidaan käyttää niin verkkovalvonnan, nettisensuurin ja poliisien voimankäyttöoikeuksien laajentamisen kuin vaikkapa viranomaisten salaisten henkilötietorekisterien perustamisen puolesta. Ja sitä onkin käytetty esim. USA:n Patriot Act:ia sorvatessa samoin kuin NSA:n globaalia verkkovakoilua mahdollistettaessa. Toisin kuin Hautala väittää, emme pelkästään saa, vaan meillä on nimenomaan velvollisuus, vastustaa kansalaisoikeuksiamme rajoittavia ja poliisivaltiokehitystä edistäviä direktiivejä.

Siinä Tuomioja tosin on oikeassa, että reserviläistoimintaan vetoaminen on turhaa aselaista puhuttaessa. Ainoat merkittävät parametrit aseen hankintaluvan myöntämiseksi pitäisi olla kansalaisen nuhteettomuus, henkinen terveydentila, asianmukaiset asesäilytystilat sekä kohtuullinen odotusaika inhimillisten impulssien rajoittamiseksi. Nämä kriteerit täytettyään kansalainen ei ole velvollinen perustelemaan ampuma-asehankintojaan ulkopuolisille vaikka joku pelkäisikin aseita yli kaiken. Tällainen toimintamalli olisi juuri sitä länsimaista vapautta, jossa ei massamurhilla pelottelemalla terrorisoida nuhteettomia kansalaisi eväämään itseltään kansalaisoikeutensa.

Vihreiden Hannu Oskalan Facebook-päivitys aiheesta on samaa ennakkoluuloihin perustuvaa pelonlietsontaa kuin Tuomiojan ja Hautalan kommentit, tai muukalaisvihaajien fantasiat maahanmuuttajien patologisesta halusta raiskata.

Oskalan mukaan EU-direktiivissä käytetty termi ”lippaallinen, itselataava kertatulta ampuva siviilikäyttöön valmistettu sarjatuliaseita muistuttava ampuma-ase” on yhtä kuin ”rynkyn näköiset pyssyt”, mikä terminä saa aseharrastajan korvat vuotamaan verta. Ampuma-aseen toiminnallisuudesta puhuttaessa aseen ulkonäöllä kun ei ole mitään merkitystä, vaikka koko EU-parlamentti eläisi sellaisessa harhaluulossa. Suomalaisten aseharrastajien kohdalla puhutaan lähinnä haulikoista, pistooleista ja kivääreistä, joista kaikki teoriassa voisivat aseen rakenteesta riippuen ja ulkonäöstään riippumatta olla, näin kansankielellä ilmaistuna, kertalaukaistavia itse ladattavia, puoliautomaattisia tai täysautomaattisia.

Myöskään sellaiset termit kuin ”rynnäkkökivääri” tai ”sotilasase” eivät ole aseteknisesti saati juridisesti relevantteja, koska molempiin termeihin liittyy perusteettomia ennakko-odotuksia siitä, mihin asetta käytetään. Kuitenkin ”sotilasase” voi olla mikä tahansa sotilaan käyttämä ase ja ”rynnäkkökivääri” taas juontuu saksankielisestä sanasta ”Sturmgewehr”, jonka sisällöstä terminä ei ole yhtenäistä tulkintaa. Yhtä hyvin voitaisiin puhua ”kallonhalkomisvasarasta”, ”nokkaanlyömisnyrkistä”, ”vaimonpuukotusveitsestä”, ”vatsahuuhtelualkoholista” tai ”yliajamisautosta”.

Oskala, Tuomiojan tapaan, vetoaa myös aktiivisten reserviläisten ja reserviläistoiminnassa käytettyjen tuliaseiden pieneen määrään, aivan kuin määrillä olisi mitään merkitystä. Eihän esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa homoparien vähäinen määrä ollut mikään argumentti parempaa lainsäädäntöä vastaan eikä sen pitäisi olla argumentti aselainsäädännöstäkään keskusteltaessa.

Ampumaharraste tai metsästäminen ei siis ole millään tapaa uhattuna”, toteaa Oskalakin virheellisesti. Ampumaharrastuksiin kuuluu mm. metsästäminen, toiminnallinen ammunta lukuisissa eri muodoissaan ja rata-ammunta, joista kaikissa puoliautomaattisilla aseilla on rooli, kahdessa jälkimmäisessä vieläpä erittäin merkittävä sellainen. Toiminnallinen ammunta Suomesta loppuisi uuden lain myötä lähes kokonaan, samoin suurin osa rata-ammunnasta.

Koska suomalaiset asehysteerikot eivät osaa puhua aselainsäädännöstä sen järkevämmin kuin Seppo Lehto maahanmuutosta, vetää Oskalakin tötteröhatun päähänsä toteamalla, että ”Jo nykyiset lait ovat ikävästi rajoittaneet omaa ydinasekeräilyharrastettani”. Koska tilastollisesti erittäin lainkuuliaisten ase- ja reserviharrastajien tuliaseet ovat mielekkäästi verrattavissa ydinaseisiin, eikö niin Hannu? Samassa suhteellisuudentajun puutteella kuorrutetussa mielikuvitusmaailmassa hajuvesi rinnastunee sinappikaasuun ja paperilennokki risteilyohjukseen?

Nykyiset vaatimukset puoliautomaattiaseiden kieltämiseksi nojaavat lähinnä pelon rampauttamien mielten luomiin harhaisiin mielikuviin ampuma-aseista ja ammunnan harrastajista, seurausten ollessa juuri sitä mitä terrorin on ajateltu pahimmillaan yhteiskunnallemme aiheuttavan. Mitään konkreettista hyötyä uusista aselain rajoituksista ei ole, mutta valtavasti harmia lainkuuliaisille suomalaisille.

Esitetyn kaltaisen direktiivin implementoiminen kansalliseen lainsäädäntöön tarkoittaisi terroristien saavuttaneen jälleen yhden erävoiton tuhoamalla osan länsimaisten demokratioiden vaalimista vapauksista.
 
Se on sitä vihervasemmistolaista logiikkaa:

1. Meidän ei tule syyllistää kaikkia maahanmuuttajia muutaman mädän yksilön tekemien rikosten takia.
2. Meidän tulee syyllistää kaikki aseenomistajat muutaman mädän yksilön tekemien rikosten takia.
 
Reserviläisen ja aseenomistajan kannalta seuraavat vaalit ovat ratkaisevat on nimittäin niin että jos Direktiivi hyväksytään ja vaikka Suomi saa poikkeuksen reserviläisaseisiin niin seuraava Hallitus jos se koostuu SDP/ Vas /Vih/ KEPU/ KOK yhdistelmästä aseet tullaan kieltämään, siksi juuri kannattaa Persut pitää hengissä ja kannatus korkealla vaikka kuinka olisi pettynyt.

Täytyy muistaa ettei Demarit kaihda työläiseltäkään leikata Lipposen Hallitus leikkasi rajummin etuja kuin mikään sitä edellinen ja sen jälkeinen Hallitus.

Demareiden kohdalla tätyy muistaa Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen on ikäihmisiä joiden halu päästä historiankirjoihin merkittävien saavutusten tekijänä on suuri, mutta kun suurta sosialismia ei sitten tullutkaan niin ajan loppuessa pienempikin saavutus kelpaa, asekielto voisi olla sellainen saavutus joka riittää Erkille ja Tarjalle.
EU kokouksissa Erkki pyrki viime vaiheessa kirjaamaan saavutuksiaan nimenomaan historiankirjoituksen pohjalta ja tämänhän hän itse kertoi monta kertaa.

Vihreiden kohdalla lähes kaikki aikaisemmat saavutukset ovat valuneet hukkaan jopa uusiutuva energia on suurissa vaikeuksissa kun markkinavoimat jyrää ja huoltovarmuuden vuoksi on uusituvia pakko lähteä rajoittamaan niin jotta vanhat synnit voidaan unohtaa on löydettävä uusi kode kieltokamppailulle ja se on reserviläisten ja harrastajien aseet.

Vasemmistoliitto saa kohta uuden Puheenjohtajan joka on todennäköisesti Li Andesson hän on profiloitunut vahvasti puolueen vasemmistosiiven ja anarkistien ymmärtäjänä sielläkin aseet ja reserviläisyys on lähes kirosana.

Kokoomus ei tänä päivän enään näytä tietävä mitä oikein pitäisi tehdä ollakko oikeistoa vaiko vasemmistoa sen osoitti Kataisen Hallitus eduskunta oli oikeistolainen ja Hallitus teki vihreiden ja vasemmiston politiikkaa, eikä Stubb Pääministerinä ja nyt Valtionvarainministerinä ole ollut kovin montaa kertaa minkään linjan takana kuukautta pidempään.

Persujen suurin saavutus on ollut pitää oikeisto ja demarit varpaillaan kun kannatus on valunut persujen puolelle.
Edellinen aselaki sekoilu jota ajoi kiivaasti Vihreät ja Demarit sekä vasemmistoliitto joita Vanhasen Kepu peesasi aiheutti kyseisille puolueille rökäletappion joka nyt Direktiivin kohdalla muistetaan kaikissa puolueissa ja se estää Suomea tukemasta Direktiiviä ja saa Suomen hakemaan siihen poikkeuksia.

Ehkäpä sittenkin aseenomistajan ja reserviläisen kannattaa miettiä vaikka persut ovat melkoisen pettymyksen aiheuttanet yhteisen hyvän vuoksi kannattaako antaa äänensa asekieltopuolueille vaiko pelkästään vastarinnan vuoksi Persuille ja senhän me olemme jo nähneet ei Isänmaa ole ainakaan Persujen takia ole romahtanut mutta jos tuo aikaisempi meno olisi jatkunut rahat olisi lähteneet täältä euroopan turuille ja rajat olisivat auki kelle tahansa.
 
Vihervasemmisto sen vanhaa kaartia myöten tiedostaa nyt varmasti erittäin tarkasti, että suurenmoinen tilaisuus 90-luvulla perustettujen "uusien suojeluskuntien" täydelliseen tuhoamiseen on vihdoinkin tullut. Vielä 90-luvulla vihervasemmisto epäonnistui näiden "uuden tulemisen" torjumisessa eikä asekieltojen langettaminen onnistunut yksistään kotimaisin voimin edes nykyisen aselain valmistelua puidessa, mutta nyt on koittanut uusi tilaisuus oikein eurostoliiton tukemana ja sen tilaisuuden he myös aikovat käyttää. Tätä tilaisuutta on varmasti odotettu jo pitkään ja hartaasti.

Valitettavasti tällä kerralla he voivat siinä myös onnistua, koska tämä on Suomen ulkopuolelta masinoitua ja mahtikäsky tulee suoraan itsestään mystisen kasvottomasta EUrostoliitosta, minkä vuoksi suomalaiset eivät tietenkään voi pelkästään kotimaisin voimin sitä millään tavalla vastustaa. Todellisuudessa edes eurostoliitto ei ole mystinen eikä kasvoton, vaikka jakeleekin röyhkeitä käskyjään ja häikäilemättömiä uhkavaatimuksiaan tukevasti vieraalla maaperällä tasavallan ulkopuolelta - kuin Molotoffi Moskovasta ikään. Jopa eurostoliiton komissio koostuu nimistä ja kasvoista, vaikka yhtäkään heistä en ole koskaan päässyt äänestämään tai muutenkaan heidän demokraattiseen valintaansa vaikuttamaan.

Eurostoliiton röyhkeiden vaatimusten edessä on Suomen kansan valitsemien päättäjien pysyttävä nyt lujana eikä tuumaakaan tule antaa periksi! Suomen hallituksella ja kansanedustuslaitoksella on tähän kansan antama mandaatti sekä luottamus.

Lisäksi tietysti vielä Suomi irti eurosta ja eurostoliitosta! Oikeasti itsenäisessä perustuslain tarkoittamassa tasavallassa ei tällaisia keskusteluja maan ulkopuolelta masinoitavista hankkeista tarvitse edes käydä.
 
Ilman maanpuolustushenkeä ei ole puolustuskykyä
Mielipide 29.12.2015 2:00 4
Helsingin Sanomat
Pääkirjoitus ”Turha kohu omista aseista” (HS 23.12.) veti mutkat suoriksi ja toisti kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) jo aikaisemmin vääriksi todettuja perusteluja. Silti pääkirjoitus totesi, että vaikka Tuomioja asettuu jälleen asiassa vastahankaan, hän on tällä kertaa oikeassa. Samalla linjalla jatkoi (HS Mielipide 27.12.) europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr).

Molemmat kirjoittajat viittasivat muun muassa Puolustusvoimien neljän vuoden takaisiin lausuntoihin, jotka liittyivät silloiseen aselakimuutokseen. Sekä Hautalan että Tuomiojan käyttämät lainaukset on irrotettu yhteydestään, ja he ovat antaneet niille oman merkityksen.

Lausunnoissa ei sanota, etteikö omaehtoinen harjoittelu olisi hyödyksi. Tämän lisäksi lausuntojen antamisajan jälkeen tehdyssä puolustusvoimauudistuksessa painotetaan erityisesti reserviläisten omaehtoista ja vapaaehtoista harjoittelua. Kaikki ammunta, oli se sitten urheilu- tai metsästystarkoituksessa, ylläpitää ja kehittää ampumataitoa. Pelkillä kertausharjoituksilla ei pystytä ylläpitämään edes tyydyttävää ampumataitoa.

On myös syytä muistaa, että vaikka kolme neljäsosaa reservistä on rauhanaikana sijoittamatonta, se ei tarkoita, etteikö tämäkin reservi ole oleellinen voimavara, jos maata pitäisi jonain päivänä puolustaa.

Hautala moitti kirjoituksessaan puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) lausuntoja ja kritiikkiä, jota EU:n asedirektiivin uudistus on saanut osakseen.

Tässä on kaksi oleellista virhettä. Ensinnäkin esitystä, joka on tehty hätäisesti ja ilman vaikutusarviota, pitääkin kritisoida. Toiseksi direktiivin kiellot eivät vaikuta laittomaan asekauppaan tai terrorismiin millään tavalla. Sen sijaan se viestii kansalaisille, ettei heihin luoteta. Tämän vaikutus maanpuolustushenkeen olisi kohtalokasta.

Pääkirjoituksen viimeiseen lauseeseen – ”kyseessä taitavat olla taas eri tulkinnat maanpuolustushengestä, ei -kyvystä” – kiteytyy pääkirjoituksen epäonnistuminen. Ilman maanpuolustushenkeä ei nimittäin ole maanpuolustuskykyä.

Caspar von Walzel

puheenjohtaja

Helsingin Reserviupseeripiiri r.y.

http://www.hs.fi/mielipide/a1451285434955?jako=9ffab57fc9f5fb56d4233c59fafd531f&ref=fb-share
 
YLE:ssä masinoidaan näköjään aseidenvastaista kampanjaa:

"http://yle.fi/uutiset/metsastykseen_vedotaan_toisiamme_tapetaan/8545293

Metsästykseen vedotaan, toisiamme tapetaan
-Usein pojat ja nuoret miehet ampuvat itsensä omalla tai isänsä metsästyskiväärillä, sanoo Mielenterveysseuran professori Kristian Wahlbeck. Kuva: Yle
Suomalaisia kuolee ammuttuna suhteessa enemmän kuin muita EU-kansalaisia. Mielenterveysprofessorin mukaan aseiden helppo saatavuus on kansanterveydellinen ongelma. Silti väitteet maan ampuma-aseongelmasta tyrmätään usein, kirjoittaa Yle Newsin toimittaja Sam Kingsley.
– On todella järkyttävää, kun sellaista näkee ensimmäisen kerran. Se on järkyttävää joka kerta muutaman ensimmäisen vuoden ajan.

Pitkän uran poliisina lähinnä Etelä-Suomessa tehnyt Vesa on kutsuttu monta kertaa hoitamaan ampumatapausten ikäviä jälkimaininkeja.

– Vuosien mittaan siihen on pakko alkaa suhtautua mustalla huumorilla, Vesa myöntää.

Johan nyt, täällähän on aivoja joka puolella. Yäk!

– Sitä kävelee huoneeseen ja sanoo: ’Johan nyt, täällähän on aivoja joka puolella. Yäk!’

Suomessa tapahtuu eniten kuolemaan johtavia ampumatapauksia koko EU:n alueella. Ampuma-aseisiin liittyvien tapausten hoitaminen kuuluu Suomessa tavalliseen poliisin työhön. Selviytymisstrategia on välttämätön poliiseille, jotka joutuvat ruotimaan ampumisten seurauksia.

– Keskenämme puhumme sarkastisesti ja jopa kyynisesti, vaikka olemme selvittämässä kauheaa tilannetta. Meidän on pakko. Kukaan ei pysty käsittelemään kaikkia näkemiään kauheita asioita, jos hautoo niitä mielessään koko ikänsä.

– Joka viikko tulee kaksi tai kolme hälytystä tilanteista, joissa joku on yleensä vetänyt aseen esiin tai ampunut sillä, Vesa sanoo. Sen lisäksi tulevat uhkailijat.

– Ihmiset keksivät kaikenlaisia typeriä ideoita etenkin humalassa. He saattavat uhkailla, vaikkei heillä edes olisi asetta. Kun meidät kutsutaan paikalle ampuma-aseen takia, kysymys on useimmiten juuri aseella uhkailusta.

Ikävässä ennätyksessä ei ole kadehtimista
Saattaa vaikuttaa oudolta, että rauhan ja tyyneyden tyyssijana usein nähdyssä ja harvaan asutussa maassa on kansainvälisesti vertailtuna niin paljon aseiden omistajia.

5,4 miljoonan asukkaan maassa on lähes 1,6 miljoonaa rekisteröityä ampuma-asetta ja joka kahdeksas suomalainen omistaa laillisen ampuma-aseen. Se on korkein määrä koko EU:n alueella.

Korkean luvun sanotaan usein johtuvan siitä, että Suomessa on syvälle juurtunut metsästyskulttuuri ja ammunta on suosittu harrastus. Lisäksi aseet tulevat useimmille suomalaismiehille tutuiksi, kun he palvelevat vähintään kuusi kuukautta armeijassa.

Väitetään, että ampuma-aseet yksinkertaisesti vain kuuluvat perinteiseen suomalaiseen elämäntapaan eivätkä ampuma-aserikokset edes ole suuri ongelma Suomessa.

Suomi kuitenkin pitää hallussaan myös varsin ikävää ennätystä: Suomessa kuolee EU-maista suhteessa eniten ihmisiä joka vuosi ampuma-aseella tehdyissä murhissa, ampumaonnettomuuksissa ja itsemurhissa.

Tuorein tilasto on vuodelta 2013, jolloin Suomessa kuoli 177 ihmistä jollakin edellä mainituista tavoista. Useimmiten kuolema oli itse aiheutettu. Luku on itse asiassa pienentynyt viiden vuoden takaisesta luvusta merkittävästi, mutta suhteessa väkilukuun lukumäärä on silti huomattavasti muita EU-maita suurempi.

Paha tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi
Onko ampuma-aseiden helppo saatavuus syynä synkkiin lukuihin? Kampanjoijat ja kansanterveyden tutkijat ovat ilman muuta sitä mieltä, että jos ase on mukana pahassa tilanteessa, tilanne muuttuu varsin pian ja usein hengenvaaralliseksi.

Suomessa juhannusjuhlintaa voidaan joka vuosi mitata ampumatapausten lukumäärällä. Usein tapauksia vauhdittaa alkoholi.

Vuoden 2015 juhannusviikonlopun aikana iäkäs nainen löytyi ammuttuna kotinsa läheltä Jyväskylästä ja toinen uhri joutui sairaalaan, kun häntä oli ammuttu riidan jälkeen rintaan pienikaliiberisella pistoolilla.

Myös kaksi muuta miestä sai vakavia vammoja, kun heitä ammuttiin. Epäillyt joutuivat myöhemmin poliisin haaviin rattijuopumuksesta.

Suomessa kävi ilmi samankaltainen perhemurha aina kuuden viikon välein.

Ampuma-aseet ovat mukana myös synkemmässä trendissä.

Kesäkuussa 2012 Pomarkussa Länsi-Suomessa äiti palasi kotiinsa nuorimman lapsensa kanssa. He löysivät sieltä perheen viisivuotiaiden kaksostyttöjen ja kolmivuotiaan tytön ruumiit. Isä oli ampunut lapset ja sitten itsensä.

Saman vuoden huhtikuussa muuan toinen isä oli ampunut kaksi pientä lastaan, vaimonsa ja sitten itsensä. Samana vuonna ennen Pomarkun verilöylyä Suomessa kävi ilmi samankaltainen perhemurha aina kuuden viikon välein. Niitä tapahtui vuoden aikana yhteensä kahdeksan.

Myöhemmin samana vuonna, saman elokuun viikonlopun aikana, Pohjois-Savossa tapahtui kaksi kammottavaa ampuma-aseonnettomuutta, jotka järkyttivät koko yhteisöä. Lauantaiaamuna 11-vuotias poika loukkaantui vakavasti ja kuoli myöhemmin, kun kivääri laukesi vahingossa lapsen ollessa isänsä kanssa metsästysreissulla veneellä.

Muutamaa tuntia aiemmin perjantai-iltana kahdeksanvuotias poika ampui vahingossa viisivuotiaan veljensä aseella, jonka lapset löysivät kotoaan. Poliisin mukaan kodissa oli useita luvallisia aseita ja lukittava asekaappi.

”180 kuolemantapausta vuodessa on liikaa”
Vaikka ampuma-aseet ovat vaatineet niin monta uhria, yritykset rajoittaa aseiden omistamista kohtaavat Suomessa usein päättäväistä vastustusta.

Syyskuussa 2007 Suomi vastusti EU:n ehdotusta nostaa ampuma-aseen omistamisen vähimmäisikä kahdeksaantoista vuoteen. Sitä perusteltiin väitteellä, että lakimuutoksen vaikutus nuorten mahdollisuuksiin käydä metsällä aiheuttaisi ”hyvin tunteenomaisia ja voimakkaita reaktioita Suomessa koko EU:ta vastaan”.

Marraskuisten Pariisin terrorihyökkäysten jälkimainingeissa Suomi vastusti eräiden muiden EU-maiden kanssa direktiiviä, jolla kiellettäisiin puoliautomaattiaseet. Sisäministeri Petteri Orpo totesi, että kielto estäisi suomalaisia reserviläisiä käyttämästä puoliautomaattiaseita harjoituksissaan.

Onko sääntelyn vastustaminen merkki siitä, että Suomi ei pysty kohtaamaan aseiden yhteiskunnallisia vaikutuksia?

Näin uskoo brittitoimittaja Iain Overton, joka kampanjoi ampuma-aseiden sääntelyn puolesta. Hän oli yksi niistä toimittajista, jotka saapuivat Kauhajoelle vuonna 2008, kun 22-vuotias ampuja oli rynnännyt oppilaitokseen ja tappanut yhdeksän luokkatoveriaan, opettajansa ja lopulta itsensä.

Overton sanoo saaneensa silloin vaikutelman, että tapauksen herättämässä keskustelussa keskityttiin enemmän tappajan psykologiseen tilaan kuin aseiden asemaan Suomen yhteiskunnassa.

– Minusta mikään ei viitannut siihen, että kukaan Suomessa olisi halunnut keskustella käsiaseita koskevan lainsäädännön tiukentamisesta. Sama tapahtui Norjassa, kun Anders Breivik oli ampunut useita ihmisiä. Ampuma-aseista keskusteltiin hyvin lyhyesti, ja sitten keskustelu siirtyi muihin asioihin.

Saattaa olla vaikeaa vakuuttaa ihmiset, joiden lapsuudenkodissa on aina ollut metsästyskivääri.

Suomi tiukensi ampuma-aseita, etenkin käsiaseita koskevaa lainsäädäntöä Kauhajoen tapauksen ja vuotta aiemmin tapahtuneen samankaltaisen kouluampumisen jälkeen. Overton varoittaa silti olettamasta, että ongelmaan on puututtu.

– Jos joku luulee, että mitään ongelmaa ei ole, sanoisin hänelle, että ongelmana on lähes 180 ampuma-aseiden aiheuttamaa kuolemaa vuodessa. Minusta se on liian korkea luku, hän sanoo.

– Suomalaisten näkökulmasta saattaa olla vaikeaa vakuuttaa ihmiset, joiden lapsuudenkodissa on aina ollut metsästyskivääri. Heidät pitäisi saada uskomaan, että tiukempi ampuma-aseiden sääntely on tarpeen.

Ampuma-aseet ovat hänen mielestään paljon hengenvaarallisempia kuin vaikkapa veitset.

– Ne voivat muuttaa kriisitilanteen itsetuhoiseksi hetkeksi, jota ei voi paeta.

”Kun tulin kotiin, auto oli poissa”
Professori Kristian Wahlbeck Mielenterveysseurasta on jo kauan ollut sitä mieltä, että ampuma-aseiden saatavuus Suomessa on kansanterveydellinen ongelma. Tämä johtuu etenkin siitä, että niin moni ampuma-aseiden aiheuttama kuolema on itsemurha. Niidenkin lukumäärä on EU:n korkein ja noin kaksinkertainen Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

– Usein pojat ja nuoret miehet ampuvat itsensä omalla tai isänsä metsästyskiväärillä, Wahlbeck selittää.

Ritvan mies ei ollut nuori mies. Pari oli ollut naimisissa vuosikymmeniä. Tavalliselta vaikuttaneena talviaamuna Ritva hyvästeli miehensä ja lähti töihin eikä enää koskaan nähnyt häntä.

– Kuinka kukaan voi nukkua ihmisen vieressä tietämättä, että hän on päättänyt lopettaa elämänsä? hän kysyy.

– Menin sinä päivänä ruokatunnilla pankkiautomaatille ja huomasin, että tililläni oli paljon enemmän rahaa kuin yleensä. Se oli outoa. Ihmettelin, miksei mieheni vastannut, kun soitin hänelle monta kertaa iltapäivän aikana.

– Kun tulin kotiin, auto oli poissa. En siinä vaiheessa ollut huolissani, mutta jotenkin levoton olo minulla oli kyllä. Kirjauduin verkkopankkiini ja huomasin, että mieheni oli siirtänyt tililleni 10 000 euroa.

Illan mittaan Ritva huolestui yhä enemmän. Hänen miehensä esimies ilmoitti, että mies ei ollut sinä päivänä ollut töissä. Lopulta Ritva soitti poliisille, joka aloitti etsinnät.

– Ulkona oli aivan hirveä keli. Oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään. Kiertelin kotona ja avasin mieheni työpäiväkirjan. Viimeinen merkintä kuului näin: ’Olen typerä ja ajattelematon mies.’

Miehen metsästyskivääri ei ollut omalla paikallaan.

Näkyvyys oli niin huono, että poliisi lopetti etsinnät ja aikoi jatkaa niitä seuraavana päivänä, tiistaina.

– Seuraavana aamuna poliisin ei tarvinnut sanoa mitään, kun hän saapui ovelleni. Tiesin heti.

Ritvan on vaikea ymmärtää, mikä ajoi hänen miehensä päättämään elämänsä niin väkivaltaisesti, sillä Ritvan mukaan hän pystyi puhumaan tunteistaan.

Ritva ei oikein usko, että tiukemmat ampuma-aselait olisivat juurikaan muuttaneet tilannetta.

– Ehkä hän olisi miettinyt asiaa uudemman kerran, jos hän olisi joutunut hakemaan aseensa varastosta poliisiasemalta, mutta en osaa sanoa, Ritva sanoo.

– Kynnys avun saamiseen on Suomessa jo hyvin matala. Tällä alueella voi mennä psykiatrisen sairaanhoitajan puheille jopa ilman, että varaa ajan. Apu on niin lähellä, että ongelma ei voi johtua resurssien puutteesta.

Ritvan mukaan hän on päinvastoin entistä varmempi siitä, että itsemurha ja mielenterveysongelmat ovat Suomessa vaiettu aihe. Ongelmaan voitaisiin puuttua paremmin, jos ihmiset tuntisivat voivansa puhua vaikeuksista avoimemmin.

Jos joku myöntää olevansa masentunut, sitä pidetään heikkouden merkkinä ja häpeällisenä.

– Kaikki kysyvät minulta, enkö tiennyt, että mieheni on niin vakavasti masentunut. Hän oli ehkä tavallista hiljaisempi, mutta miten ihminen voi olla niin masentunut, että haluaa tappaa itsensä ja käyttäytyä silti ulkoisesti normaalisti ja puhua normaalisti?

”Ampuma-aseet ja impulsiivisuus ovat vaarallinen yhdistelmä”
Useimmille mielenterveysongelmista kärsiville aseen omistaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin muillekaan, huomauttaa itsemurhien ennaltaehkäisyyn erikoistunut professori Kristian Wahlbeck. Hänen mukaansa on kuitenkin äärettömän vaikeaa huomata ja ennustaa, kuka on vaarassa. Siksi paras tapa estää ampuma-aseella tehdyt itsemurhat on vähentää ampuma-aseiden määrää yhteiskunnassa.

– Pieni mutta äänekäs vähemmistö vastustaa voimakkaasti lähes kaikkia ampuma-aserajoituksia. Kansanterveyden näkökulmasta on kuitenkin nähtävissä kiistattomia todisteita siitä, että aseiden vähentäminen vaikuttaisi tilanteeseen, Wahlbeck sanoo.

Wahlbeck viittaa tutkimuksiin, joissa väitetään olevan viitteitä siitä, että ampuma-aseen säilyttäminen kotona kasvattaa itsemurhan riskiä etenkin nuorten miesten keskuudessa.

– Ampuma-aseiden helppo saatavuus ja nuorten impulsiivisuus on vaarallinen yhdistelmä. Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen liittyy yleensä tiettyyn ajankohtaan ja kriisiin.

Wahlbeckin mukaan niissä tilanteissa kuolemanriskiä voidaan vähentää ostamalla aikaa ja poistamalla itsemurhan mahdollistavat välineet nuoren saatavilta.

Mielenterveysseura on vaatinut hallitusta laatimaan suunnitelman itsemurhien vähentämiseksi. Wahlbeckin mukaan suunnitelmaan kuuluu todennäköisesti ampuma-aseita koskevia rajoituksia. Hallitus on luvannut puuttua ongelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriöön on asetettu työryhmä arvioimaan suunnitelman toimeenpanoa.

Ritva sanoo, että aviomiehen itsemurhan aiheuttamaa surua on helpottanut muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen vertaistukijärjestö Surunauhan tilaisuuksissa.

Yritän jatkaa elämää.

– Itsemurhasta puhuminen on yhä tabu, vaikka niitä tehdään niin paljon, hän sanoo.

– Kuoleman syytä usein halutaan peitellä, mutta minä yritän olla tekemättä niin. Yritän olla rehellinen ja avoin. Tämä on aina vaikea aika vuodesta, kun on niin pimeää. Mutta en enää ole ihan yhtä ahdistunut. Yritän jatkaa elämää.

Vesan ja Ritvan nimet on muutettu. Englannista kääntänyt Katja Juutistenaho.

Itsemurhaa ja mielenterveysongelmia koskevissa asioissa voi hakea apua ja tukea Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta, jonka numero on 010 195 202.

Sam Kingsley
Yle
"

Ennustan tällaisia kirjoituksia pulpahtelevan lähiaikoina esiin sieltä sun täältä.
 
Viimeksi muokattu:
YLE:ssä masinoidaan näköjään aseidenvastaista kampanjaa.:

"http://yle.fi/uutiset/metsastykseen_vedotaan_toisiamme_tapetaan/8545293

Metsästykseen vedotaan, toisiamme tapetaan
-Usein pojat ja nuoret miehet ampuvat itsensä omalla tai isänsä metsästyskiväärillä, sanoo Mielenterveysseuran professori Kristian Wahlbeck. Kuva: Yle
Suomalaisia kuolee ammuttuna suhteessa enemmän kuin muita EU-kansalaisia. Mielenterveysprofessorin mukaan aseiden helppo saatavuus on kansanterveydellinen ongelma. Silti väitteet maan ampuma-aseongelmasta tyrmätään usein, kirjoittaa Yle Newsin toimittaja Sam Kingsley.
– On todella järkyttävää, kun sellaista näkee ensimmäisen kerran. Se on järkyttävää joka kerta muutaman ensimmäisen vuoden ajan.

Pitkän uran poliisina lähinnä Etelä-Suomessa tehnyt Vesa on kutsuttu monta kertaa hoitamaan ampumatapausten ikäviä jälkimaininkeja.

– Vuosien mittaan siihen on pakko alkaa suhtautua mustalla huumorilla, Vesa myöntää.

Johan nyt, täällähän on aivoja joka puolella. Yäk!

– Sitä kävelee huoneeseen ja sanoo: ’Johan nyt, täällähän on aivoja joka puolella. Yäk!’

Suomessa tapahtuu eniten kuolemaan johtavia ampumatapauksia koko EU:n alueella. Ampuma-aseisiin liittyvien tapausten hoitaminen kuuluu Suomessa tavalliseen poliisin työhön. Selviytymisstrategia on välttämätön poliiseille, jotka joutuvat ruotimaan ampumisten seurauksia.

– Keskenämme puhumme sarkastisesti ja jopa kyynisesti, vaikka olemme selvittämässä kauheaa tilannetta. Meidän on pakko. Kukaan ei pysty käsittelemään kaikkia näkemiään kauheita asioita, jos hautoo niitä mielessään koko ikänsä.

– Joka viikko tulee kaksi tai kolme hälytystä tilanteista, joissa joku on yleensä vetänyt aseen esiin tai ampunut sillä, Vesa sanoo. Sen lisäksi tulevat uhkailijat.

– Ihmiset keksivät kaikenlaisia typeriä ideoita etenkin humalassa. He saattavat uhkailla, vaikkei heillä edes olisi asetta. Kun meidät kutsutaan paikalle ampuma-aseen takia, kysymys on useimmiten juuri aseella uhkailusta.

Ikävässä ennätyksessä ei ole kadehtimista
Saattaa vaikuttaa oudolta, että rauhan ja tyyneyden tyyssijana usein nähdyssä ja harvaan asutussa maassa on kansainvälisesti vertailtuna niin paljon aseiden omistajia.

5,4 miljoonan asukkaan maassa on lähes 1,6 miljoonaa rekisteröityä ampuma-asetta ja joka kahdeksas suomalainen omistaa laillisen ampuma-aseen. Se on korkein määrä koko EU:n alueella.

Korkean luvun sanotaan usein johtuvan siitä, että Suomessa on syvälle juurtunut metsästyskulttuuri ja ammunta on suosittu harrastus. Lisäksi aseet tulevat useimmille suomalaismiehille tutuiksi, kun he palvelevat vähintään kuusi kuukautta armeijassa.

Väitetään, että ampuma-aseet yksinkertaisesti vain kuuluvat perinteiseen suomalaiseen elämäntapaan eivätkä ampuma-aserikokset edes ole suuri ongelma Suomessa.

Suomi kuitenkin pitää hallussaan myös varsin ikävää ennätystä: Suomessa kuolee EU-maista suhteessa eniten ihmisiä joka vuosi ampuma-aseella tehdyissä murhissa, ampumaonnettomuuksissa ja itsemurhissa.

Tuorein tilasto on vuodelta 2013, jolloin Suomessa kuoli 177 ihmistä jollakin edellä mainituista tavoista. Useimmiten kuolema oli itse aiheutettu. Luku on itse asiassa pienentynyt viiden vuoden takaisesta luvusta merkittävästi, mutta suhteessa väkilukuun lukumäärä on silti huomattavasti muita EU-maita suurempi.

Paha tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi
Onko ampuma-aseiden helppo saatavuus syynä synkkiin lukuihin? Kampanjoijat ja kansanterveyden tutkijat ovat ilman muuta sitä mieltä, että jos ase on mukana pahassa tilanteessa, tilanne muuttuu varsin pian ja usein hengenvaaralliseksi.

Suomessa juhannusjuhlintaa voidaan joka vuosi mitata ampumatapausten lukumäärällä. Usein tapauksia vauhdittaa alkoholi.

Vuoden 2015 juhannusviikonlopun aikana iäkäs nainen löytyi ammuttuna kotinsa läheltä Jyväskylästä ja toinen uhri joutui sairaalaan, kun häntä oli ammuttu riidan jälkeen rintaan pienikaliiberisella pistoolilla.

Myös kaksi muuta miestä sai vakavia vammoja, kun heitä ammuttiin. Epäillyt joutuivat myöhemmin poliisin haaviin rattijuopumuksesta.

Suomessa kävi ilmi samankaltainen perhemurha aina kuuden viikon välein.

Ampuma-aseet ovat mukana myös synkemmässä trendissä.

Kesäkuussa 2012 Pomarkussa Länsi-Suomessa äiti palasi kotiinsa nuorimman lapsensa kanssa. He löysivät sieltä perheen viisivuotiaiden kaksostyttöjen ja kolmivuotiaan tytön ruumiit. Isä oli ampunut lapset ja sitten itsensä.

Saman vuoden huhtikuussa muuan toinen isä oli ampunut kaksi pientä lastaan, vaimonsa ja sitten itsensä. Samana vuonna ennen Pomarkun verilöylyä Suomessa kävi ilmi samankaltainen perhemurha aina kuuden viikon välein. Niitä tapahtui vuoden aikana yhteensä kahdeksan.

Myöhemmin samana vuonna, saman elokuun viikonlopun aikana, Pohjois-Savossa tapahtui kaksi kammottavaa ampuma-aseonnettomuutta, jotka järkyttivät koko yhteisöä. Lauantaiaamuna 11-vuotias poika loukkaantui vakavasti ja kuoli myöhemmin, kun kivääri laukesi vahingossa lapsen ollessa isänsä kanssa metsästysreissulla veneellä.

Muutamaa tuntia aiemmin perjantai-iltana kahdeksanvuotias poika ampui vahingossa viisivuotiaan veljensä aseella, jonka lapset löysivät kotoaan. Poliisin mukaan kodissa oli useita luvallisia aseita ja lukittava asekaappi.

”180 kuolemantapausta vuodessa on liikaa”
Vaikka ampuma-aseet ovat vaatineet niin monta uhria, yritykset rajoittaa aseiden omistamista kohtaavat Suomessa usein päättäväistä vastustusta.

Syyskuussa 2007 Suomi vastusti EU:n ehdotusta nostaa ampuma-aseen omistamisen vähimmäisikä kahdeksaantoista vuoteen. Sitä perusteltiin väitteellä, että lakimuutoksen vaikutus nuorten mahdollisuuksiin käydä metsällä aiheuttaisi ”hyvin tunteenomaisia ja voimakkaita reaktioita Suomessa koko EU:ta vastaan”.

Marraskuisten Pariisin terrorihyökkäysten jälkimainingeissa Suomi vastusti eräiden muiden EU-maiden kanssa direktiiviä, jolla kiellettäisiin puoliautomaattiaseet. Sisäministeri Petteri Orpo totesi, että kielto estäisi suomalaisia reserviläisiä käyttämästä puoliautomaattiaseita harjoituksissaan.

Onko sääntelyn vastustaminen merkki siitä, että Suomi ei pysty kohtaamaan aseiden yhteiskunnallisia vaikutuksia?

Näin uskoo brittitoimittaja Iain Overton, joka kampanjoi ampuma-aseiden sääntelyn puolesta. Hän oli yksi niistä toimittajista, jotka saapuivat Kauhajoelle vuonna 2008, kun 22-vuotias ampuja oli rynnännyt oppilaitokseen ja tappanut yhdeksän luokkatoveriaan, opettajansa ja lopulta itsensä.

Overton sanoo saaneensa silloin vaikutelman, että tapauksen herättämässä keskustelussa keskityttiin enemmän tappajan psykologiseen tilaan kuin aseiden asemaan Suomen yhteiskunnassa.

– Minusta mikään ei viitannut siihen, että kukaan Suomessa olisi halunnut keskustella käsiaseita koskevan lainsäädännön tiukentamisesta. Sama tapahtui Norjassa, kun Anders Breivik oli ampunut useita ihmisiä. Ampuma-aseista keskusteltiin hyvin lyhyesti, ja sitten keskustelu siirtyi muihin asioihin.

Saattaa olla vaikeaa vakuuttaa ihmiset, joiden lapsuudenkodissa on aina ollut metsästyskivääri.

Suomi tiukensi ampuma-aseita, etenkin käsiaseita koskevaa lainsäädäntöä Kauhajoen tapauksen ja vuotta aiemmin tapahtuneen samankaltaisen kouluampumisen jälkeen. Overton varoittaa silti olettamasta, että ongelmaan on puututtu.

– Jos joku luulee, että mitään ongelmaa ei ole, sanoisin hänelle, että ongelmana on lähes 180 ampuma-aseiden aiheuttamaa kuolemaa vuodessa. Minusta se on liian korkea luku, hän sanoo.

– Suomalaisten näkökulmasta saattaa olla vaikeaa vakuuttaa ihmiset, joiden lapsuudenkodissa on aina ollut metsästyskivääri. Heidät pitäisi saada uskomaan, että tiukempi ampuma-aseiden sääntely on tarpeen.

Ampuma-aseet ovat hänen mielestään paljon hengenvaarallisempia kuin vaikkapa veitset.

– Ne voivat muuttaa kriisitilanteen itsetuhoiseksi hetkeksi, jota ei voi paeta.

”Kun tulin kotiin, auto oli poissa”
Professori Kristian Wahlbeck Mielenterveysseurasta on jo kauan ollut sitä mieltä, että ampuma-aseiden saatavuus Suomessa on kansanterveydellinen ongelma. Tämä johtuu etenkin siitä, että niin moni ampuma-aseiden aiheuttama kuolema on itsemurha. Niidenkin lukumäärä on EU:n korkein ja noin kaksinkertainen Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

– Usein pojat ja nuoret miehet ampuvat itsensä omalla tai isänsä metsästyskiväärillä, Wahlbeck selittää.

Ritvan mies ei ollut nuori mies. Pari oli ollut naimisissa vuosikymmeniä. Tavalliselta vaikuttaneena talviaamuna Ritva hyvästeli miehensä ja lähti töihin eikä enää koskaan nähnyt häntä.

– Kuinka kukaan voi nukkua ihmisen vieressä tietämättä, että hän on päättänyt lopettaa elämänsä? hän kysyy.

– Menin sinä päivänä ruokatunnilla pankkiautomaatille ja huomasin, että tililläni oli paljon enemmän rahaa kuin yleensä. Se oli outoa. Ihmettelin, miksei mieheni vastannut, kun soitin hänelle monta kertaa iltapäivän aikana.

– Kun tulin kotiin, auto oli poissa. En siinä vaiheessa ollut huolissani, mutta jotenkin levoton olo minulla oli kyllä. Kirjauduin verkkopankkiini ja huomasin, että mieheni oli siirtänyt tililleni 10 000 euroa.

Illan mittaan Ritva huolestui yhä enemmän. Hänen miehensä esimies ilmoitti, että mies ei ollut sinä päivänä ollut töissä. Lopulta Ritva soitti poliisille, joka aloitti etsinnät.

– Ulkona oli aivan hirveä keli. Oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään. Kiertelin kotona ja avasin mieheni työpäiväkirjan. Viimeinen merkintä kuului näin: ’Olen typerä ja ajattelematon mies.’

Miehen metsästyskivääri ei ollut omalla paikallaan.

Näkyvyys oli niin huono, että poliisi lopetti etsinnät ja aikoi jatkaa niitä seuraavana päivänä, tiistaina.

– Seuraavana aamuna poliisin ei tarvinnut sanoa mitään, kun hän saapui ovelleni. Tiesin heti.

Ritvan on vaikea ymmärtää, mikä ajoi hänen miehensä päättämään elämänsä niin väkivaltaisesti, sillä Ritvan mukaan hän pystyi puhumaan tunteistaan.

Ritva ei oikein usko, että tiukemmat ampuma-aselait olisivat juurikaan muuttaneet tilannetta.

– Ehkä hän olisi miettinyt asiaa uudemman kerran, jos hän olisi joutunut hakemaan aseensa varastosta poliisiasemalta, mutta en osaa sanoa, Ritva sanoo.

– Kynnys avun saamiseen on Suomessa jo hyvin matala. Tällä alueella voi mennä psykiatrisen sairaanhoitajan puheille jopa ilman, että varaa ajan. Apu on niin lähellä, että ongelma ei voi johtua resurssien puutteesta.

Ritvan mukaan hän on päinvastoin entistä varmempi siitä, että itsemurha ja mielenterveysongelmat ovat Suomessa vaiettu aihe. Ongelmaan voitaisiin puuttua paremmin, jos ihmiset tuntisivat voivansa puhua vaikeuksista avoimemmin.

Jos joku myöntää olevansa masentunut, sitä pidetään heikkouden merkkinä ja häpeällisenä.

– Kaikki kysyvät minulta, enkö tiennyt, että mieheni on niin vakavasti masentunut. Hän oli ehkä tavallista hiljaisempi, mutta miten ihminen voi olla niin masentunut, että haluaa tappaa itsensä ja käyttäytyä silti ulkoisesti normaalisti ja puhua normaalisti?

”Ampuma-aseet ja impulsiivisuus ovat vaarallinen yhdistelmä”
Useimmille mielenterveysongelmista kärsiville aseen omistaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin muillekaan, huomauttaa itsemurhien ennaltaehkäisyyn erikoistunut professori Kristian Wahlbeck. Hänen mukaansa on kuitenkin äärettömän vaikeaa huomata ja ennustaa, kuka on vaarassa. Siksi paras tapa estää ampuma-aseella tehdyt itsemurhat on vähentää ampuma-aseiden määrää yhteiskunnassa.

– Pieni mutta äänekäs vähemmistö vastustaa voimakkaasti lähes kaikkia ampuma-aserajoituksia. Kansanterveyden näkökulmasta on kuitenkin nähtävissä kiistattomia todisteita siitä, että aseiden vähentäminen vaikuttaisi tilanteeseen, Wahlbeck sanoo.

Wahlbeck viittaa tutkimuksiin, joissa väitetään olevan viitteitä siitä, että ampuma-aseen säilyttäminen kotona kasvattaa itsemurhan riskiä etenkin nuorten miesten keskuudessa.

– Ampuma-aseiden helppo saatavuus ja nuorten impulsiivisuus on vaarallinen yhdistelmä. Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen liittyy yleensä tiettyyn ajankohtaan ja kriisiin.

Wahlbeckin mukaan niissä tilanteissa kuolemanriskiä voidaan vähentää ostamalla aikaa ja poistamalla itsemurhan mahdollistavat välineet nuoren saatavilta.

Mielenterveysseura on vaatinut hallitusta laatimaan suunnitelman itsemurhien vähentämiseksi. Wahlbeckin mukaan suunnitelmaan kuuluu todennäköisesti ampuma-aseita koskevia rajoituksia. Hallitus on luvannut puuttua ongelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriöön on asetettu työryhmä arvioimaan suunnitelman toimeenpanoa.

Ritva sanoo, että aviomiehen itsemurhan aiheuttamaa surua on helpottanut muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen vertaistukijärjestö Surunauhan tilaisuuksissa.

Yritän jatkaa elämää.

– Itsemurhasta puhuminen on yhä tabu, vaikka niitä tehdään niin paljon, hän sanoo.

– Kuoleman syytä usein halutaan peitellä, mutta minä yritän olla tekemättä niin. Yritän olla rehellinen ja avoin. Tämä on aina vaikea aika vuodesta, kun on niin pimeää. Mutta en enää ole ihan yhtä ahdistunut. Yritän jatkaa elämää.

Vesan ja Ritvan nimet on muutettu. Englannista kääntänyt Katja Juutistenaho.

Itsemurhaa ja mielenterveysongelmia koskevissa asioissa voi hakea apua ja tukea Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta, jonka numero on 010 195 202.

Sam Kingsley
Yle
"

Veikkaan näitä kirjoituksia pulpahtelevan joka puolelta lähiaikoina.


Yle se vaan jaksaa olla yllättämättä ja sen punavihree asenteellisuus jaksaa vaan pitää pintansa ....Tuolla Ylen esittämällä logiikalla olisi lähes kaikki tavarat, esineet, lääkkeet, ajoneuvot, köydet ect ect kielettävä jolla itseltään/toiselta saa hengen pois..
 
Viimeksi muokattu:
YLE:ssä masinoidaan näköjään aseidenvastaista kampanjaa:

"http://yle.fi/uutiset/metsastykseen_vedotaan_toisiamme_tapetaan/8545293

Metsästykseen vedotaan, toisiamme tapetaan
-Usein pojat ja nuoret miehet ampuvat itsensä omalla tai isänsä metsästyskiväärillä, sanoo Mielenterveysseuran professori Kristian Wahlbeck. Kuva: Yle
Suomalaisia kuolee ammuttuna suhteessa enemmän kuin muita EU-kansalaisia. Mielenterveysprofessorin mukaan aseiden helppo saatavuus on kansanterveydellinen ongelma. Silti väitteet maan ampuma-aseongelmasta tyrmätään usein, kirjoittaa Yle Newsin toimittaja Sam Kingsley.
– On todella järkyttävää, kun sellaista näkee ensimmäisen kerran. Se on järkyttävää joka kerta muutaman ensimmäisen vuoden ajan.

Pitkän uran poliisina lähinnä Etelä-Suomessa tehnyt Vesa on kutsuttu monta kertaa hoitamaan ampumatapausten ikäviä jälkimaininkeja.

– Vuosien mittaan siihen on pakko alkaa suhtautua mustalla huumorilla, Vesa myöntää.

Johan nyt, täällähän on aivoja joka puolella. Yäk!

– Sitä kävelee huoneeseen ja sanoo: ’Johan nyt, täällähän on aivoja joka puolella. Yäk!’

Suomessa tapahtuu eniten kuolemaan johtavia ampumatapauksia koko EU:n alueella. Ampuma-aseisiin liittyvien tapausten hoitaminen kuuluu Suomessa tavalliseen poliisin työhön. Selviytymisstrategia on välttämätön poliiseille, jotka joutuvat ruotimaan ampumisten seurauksia.

– Keskenämme puhumme sarkastisesti ja jopa kyynisesti, vaikka olemme selvittämässä kauheaa tilannetta. Meidän on pakko. Kukaan ei pysty käsittelemään kaikkia näkemiään kauheita asioita, jos hautoo niitä mielessään koko ikänsä.

– Joka viikko tulee kaksi tai kolme hälytystä tilanteista, joissa joku on yleensä vetänyt aseen esiin tai ampunut sillä, Vesa sanoo. Sen lisäksi tulevat uhkailijat.

– Ihmiset keksivät kaikenlaisia typeriä ideoita etenkin humalassa. He saattavat uhkailla, vaikkei heillä edes olisi asetta. Kun meidät kutsutaan paikalle ampuma-aseen takia, kysymys on useimmiten juuri aseella uhkailusta.

Ikävässä ennätyksessä ei ole kadehtimista
Saattaa vaikuttaa oudolta, että rauhan ja tyyneyden tyyssijana usein nähdyssä ja harvaan asutussa maassa on kansainvälisesti vertailtuna niin paljon aseiden omistajia.

5,4 miljoonan asukkaan maassa on lähes 1,6 miljoonaa rekisteröityä ampuma-asetta ja joka kahdeksas suomalainen omistaa laillisen ampuma-aseen. Se on korkein määrä koko EU:n alueella.

Korkean luvun sanotaan usein johtuvan siitä, että Suomessa on syvälle juurtunut metsästyskulttuuri ja ammunta on suosittu harrastus. Lisäksi aseet tulevat useimmille suomalaismiehille tutuiksi, kun he palvelevat vähintään kuusi kuukautta armeijassa.

Väitetään, että ampuma-aseet yksinkertaisesti vain kuuluvat perinteiseen suomalaiseen elämäntapaan eivätkä ampuma-aserikokset edes ole suuri ongelma Suomessa.

Suomi kuitenkin pitää hallussaan myös varsin ikävää ennätystä: Suomessa kuolee EU-maista suhteessa eniten ihmisiä joka vuosi ampuma-aseella tehdyissä murhissa, ampumaonnettomuuksissa ja itsemurhissa.

Tuorein tilasto on vuodelta 2013, jolloin Suomessa kuoli 177 ihmistä jollakin edellä mainituista tavoista. Useimmiten kuolema oli itse aiheutettu. Luku on itse asiassa pienentynyt viiden vuoden takaisesta luvusta merkittävästi, mutta suhteessa väkilukuun lukumäärä on silti huomattavasti muita EU-maita suurempi.

Paha tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi
Onko ampuma-aseiden helppo saatavuus syynä synkkiin lukuihin? Kampanjoijat ja kansanterveyden tutkijat ovat ilman muuta sitä mieltä, että jos ase on mukana pahassa tilanteessa, tilanne muuttuu varsin pian ja usein hengenvaaralliseksi.

Suomessa juhannusjuhlintaa voidaan joka vuosi mitata ampumatapausten lukumäärällä. Usein tapauksia vauhdittaa alkoholi.

Vuoden 2015 juhannusviikonlopun aikana iäkäs nainen löytyi ammuttuna kotinsa läheltä Jyväskylästä ja toinen uhri joutui sairaalaan, kun häntä oli ammuttu riidan jälkeen rintaan pienikaliiberisella pistoolilla.

Myös kaksi muuta miestä sai vakavia vammoja, kun heitä ammuttiin. Epäillyt joutuivat myöhemmin poliisin haaviin rattijuopumuksesta.

Suomessa kävi ilmi samankaltainen perhemurha aina kuuden viikon välein.

Ampuma-aseet ovat mukana myös synkemmässä trendissä.

Kesäkuussa 2012 Pomarkussa Länsi-Suomessa äiti palasi kotiinsa nuorimman lapsensa kanssa. He löysivät sieltä perheen viisivuotiaiden kaksostyttöjen ja kolmivuotiaan tytön ruumiit. Isä oli ampunut lapset ja sitten itsensä.

Saman vuoden huhtikuussa muuan toinen isä oli ampunut kaksi pientä lastaan, vaimonsa ja sitten itsensä. Samana vuonna ennen Pomarkun verilöylyä Suomessa kävi ilmi samankaltainen perhemurha aina kuuden viikon välein. Niitä tapahtui vuoden aikana yhteensä kahdeksan.

Myöhemmin samana vuonna, saman elokuun viikonlopun aikana, Pohjois-Savossa tapahtui kaksi kammottavaa ampuma-aseonnettomuutta, jotka järkyttivät koko yhteisöä. Lauantaiaamuna 11-vuotias poika loukkaantui vakavasti ja kuoli myöhemmin, kun kivääri laukesi vahingossa lapsen ollessa isänsä kanssa metsästysreissulla veneellä.

Muutamaa tuntia aiemmin perjantai-iltana kahdeksanvuotias poika ampui vahingossa viisivuotiaan veljensä aseella, jonka lapset löysivät kotoaan. Poliisin mukaan kodissa oli useita luvallisia aseita ja lukittava asekaappi.

”180 kuolemantapausta vuodessa on liikaa”
Vaikka ampuma-aseet ovat vaatineet niin monta uhria, yritykset rajoittaa aseiden omistamista kohtaavat Suomessa usein päättäväistä vastustusta.

Syyskuussa 2007 Suomi vastusti EU:n ehdotusta nostaa ampuma-aseen omistamisen vähimmäisikä kahdeksaantoista vuoteen. Sitä perusteltiin väitteellä, että lakimuutoksen vaikutus nuorten mahdollisuuksiin käydä metsällä aiheuttaisi ”hyvin tunteenomaisia ja voimakkaita reaktioita Suomessa koko EU:ta vastaan”.

Marraskuisten Pariisin terrorihyökkäysten jälkimainingeissa Suomi vastusti eräiden muiden EU-maiden kanssa direktiiviä, jolla kiellettäisiin puoliautomaattiaseet. Sisäministeri Petteri Orpo totesi, että kielto estäisi suomalaisia reserviläisiä käyttämästä puoliautomaattiaseita harjoituksissaan.

Onko sääntelyn vastustaminen merkki siitä, että Suomi ei pysty kohtaamaan aseiden yhteiskunnallisia vaikutuksia?

Näin uskoo brittitoimittaja Iain Overton, joka kampanjoi ampuma-aseiden sääntelyn puolesta. Hän oli yksi niistä toimittajista, jotka saapuivat Kauhajoelle vuonna 2008, kun 22-vuotias ampuja oli rynnännyt oppilaitokseen ja tappanut yhdeksän luokkatoveriaan, opettajansa ja lopulta itsensä.

Overton sanoo saaneensa silloin vaikutelman, että tapauksen herättämässä keskustelussa keskityttiin enemmän tappajan psykologiseen tilaan kuin aseiden asemaan Suomen yhteiskunnassa.

– Minusta mikään ei viitannut siihen, että kukaan Suomessa olisi halunnut keskustella käsiaseita koskevan lainsäädännön tiukentamisesta. Sama tapahtui Norjassa, kun Anders Breivik oli ampunut useita ihmisiä. Ampuma-aseista keskusteltiin hyvin lyhyesti, ja sitten keskustelu siirtyi muihin asioihin.

Saattaa olla vaikeaa vakuuttaa ihmiset, joiden lapsuudenkodissa on aina ollut metsästyskivääri.

Suomi tiukensi ampuma-aseita, etenkin käsiaseita koskevaa lainsäädäntöä Kauhajoen tapauksen ja vuotta aiemmin tapahtuneen samankaltaisen kouluampumisen jälkeen. Overton varoittaa silti olettamasta, että ongelmaan on puututtu.

– Jos joku luulee, että mitään ongelmaa ei ole, sanoisin hänelle, että ongelmana on lähes 180 ampuma-aseiden aiheuttamaa kuolemaa vuodessa. Minusta se on liian korkea luku, hän sanoo.

– Suomalaisten näkökulmasta saattaa olla vaikeaa vakuuttaa ihmiset, joiden lapsuudenkodissa on aina ollut metsästyskivääri. Heidät pitäisi saada uskomaan, että tiukempi ampuma-aseiden sääntely on tarpeen.

Ampuma-aseet ovat hänen mielestään paljon hengenvaarallisempia kuin vaikkapa veitset.

– Ne voivat muuttaa kriisitilanteen itsetuhoiseksi hetkeksi, jota ei voi paeta.

”Kun tulin kotiin, auto oli poissa”
Professori Kristian Wahlbeck Mielenterveysseurasta on jo kauan ollut sitä mieltä, että ampuma-aseiden saatavuus Suomessa on kansanterveydellinen ongelma. Tämä johtuu etenkin siitä, että niin moni ampuma-aseiden aiheuttama kuolema on itsemurha. Niidenkin lukumäärä on EU:n korkein ja noin kaksinkertainen Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna.

– Usein pojat ja nuoret miehet ampuvat itsensä omalla tai isänsä metsästyskiväärillä, Wahlbeck selittää.

Ritvan mies ei ollut nuori mies. Pari oli ollut naimisissa vuosikymmeniä. Tavalliselta vaikuttaneena talviaamuna Ritva hyvästeli miehensä ja lähti töihin eikä enää koskaan nähnyt häntä.

– Kuinka kukaan voi nukkua ihmisen vieressä tietämättä, että hän on päättänyt lopettaa elämänsä? hän kysyy.

– Menin sinä päivänä ruokatunnilla pankkiautomaatille ja huomasin, että tililläni oli paljon enemmän rahaa kuin yleensä. Se oli outoa. Ihmettelin, miksei mieheni vastannut, kun soitin hänelle monta kertaa iltapäivän aikana.

– Kun tulin kotiin, auto oli poissa. En siinä vaiheessa ollut huolissani, mutta jotenkin levoton olo minulla oli kyllä. Kirjauduin verkkopankkiini ja huomasin, että mieheni oli siirtänyt tililleni 10 000 euroa.

Illan mittaan Ritva huolestui yhä enemmän. Hänen miehensä esimies ilmoitti, että mies ei ollut sinä päivänä ollut töissä. Lopulta Ritva soitti poliisille, joka aloitti etsinnät.

– Ulkona oli aivan hirveä keli. Oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään. Kiertelin kotona ja avasin mieheni työpäiväkirjan. Viimeinen merkintä kuului näin: ’Olen typerä ja ajattelematon mies.’

Miehen metsästyskivääri ei ollut omalla paikallaan.

Näkyvyys oli niin huono, että poliisi lopetti etsinnät ja aikoi jatkaa niitä seuraavana päivänä, tiistaina.

– Seuraavana aamuna poliisin ei tarvinnut sanoa mitään, kun hän saapui ovelleni. Tiesin heti.

Ritvan on vaikea ymmärtää, mikä ajoi hänen miehensä päättämään elämänsä niin väkivaltaisesti, sillä Ritvan mukaan hän pystyi puhumaan tunteistaan.

Ritva ei oikein usko, että tiukemmat ampuma-aselait olisivat juurikaan muuttaneet tilannetta.

– Ehkä hän olisi miettinyt asiaa uudemman kerran, jos hän olisi joutunut hakemaan aseensa varastosta poliisiasemalta, mutta en osaa sanoa, Ritva sanoo.

– Kynnys avun saamiseen on Suomessa jo hyvin matala. Tällä alueella voi mennä psykiatrisen sairaanhoitajan puheille jopa ilman, että varaa ajan. Apu on niin lähellä, että ongelma ei voi johtua resurssien puutteesta.

Ritvan mukaan hän on päinvastoin entistä varmempi siitä, että itsemurha ja mielenterveysongelmat ovat Suomessa vaiettu aihe. Ongelmaan voitaisiin puuttua paremmin, jos ihmiset tuntisivat voivansa puhua vaikeuksista avoimemmin.

Jos joku myöntää olevansa masentunut, sitä pidetään heikkouden merkkinä ja häpeällisenä.

– Kaikki kysyvät minulta, enkö tiennyt, että mieheni on niin vakavasti masentunut. Hän oli ehkä tavallista hiljaisempi, mutta miten ihminen voi olla niin masentunut, että haluaa tappaa itsensä ja käyttäytyä silti ulkoisesti normaalisti ja puhua normaalisti?

”Ampuma-aseet ja impulsiivisuus ovat vaarallinen yhdistelmä”
Useimmille mielenterveysongelmista kärsiville aseen omistaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin muillekaan, huomauttaa itsemurhien ennaltaehkäisyyn erikoistunut professori Kristian Wahlbeck. Hänen mukaansa on kuitenkin äärettömän vaikeaa huomata ja ennustaa, kuka on vaarassa. Siksi paras tapa estää ampuma-aseella tehdyt itsemurhat on vähentää ampuma-aseiden määrää yhteiskunnassa.

– Pieni mutta äänekäs vähemmistö vastustaa voimakkaasti lähes kaikkia ampuma-aserajoituksia. Kansanterveyden näkökulmasta on kuitenkin nähtävissä kiistattomia todisteita siitä, että aseiden vähentäminen vaikuttaisi tilanteeseen, Wahlbeck sanoo.

Wahlbeck viittaa tutkimuksiin, joissa väitetään olevan viitteitä siitä, että ampuma-aseen säilyttäminen kotona kasvattaa itsemurhan riskiä etenkin nuorten miesten keskuudessa.

– Ampuma-aseiden helppo saatavuus ja nuorten impulsiivisuus on vaarallinen yhdistelmä. Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen liittyy yleensä tiettyyn ajankohtaan ja kriisiin.

Wahlbeckin mukaan niissä tilanteissa kuolemanriskiä voidaan vähentää ostamalla aikaa ja poistamalla itsemurhan mahdollistavat välineet nuoren saatavilta.

Mielenterveysseura on vaatinut hallitusta laatimaan suunnitelman itsemurhien vähentämiseksi. Wahlbeckin mukaan suunnitelmaan kuuluu todennäköisesti ampuma-aseita koskevia rajoituksia. Hallitus on luvannut puuttua ongelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriöön on asetettu työryhmä arvioimaan suunnitelman toimeenpanoa.

Ritva sanoo, että aviomiehen itsemurhan aiheuttamaa surua on helpottanut muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen vertaistukijärjestö Surunauhan tilaisuuksissa.

Yritän jatkaa elämää.

– Itsemurhasta puhuminen on yhä tabu, vaikka niitä tehdään niin paljon, hän sanoo.

– Kuoleman syytä usein halutaan peitellä, mutta minä yritän olla tekemättä niin. Yritän olla rehellinen ja avoin. Tämä on aina vaikea aika vuodesta, kun on niin pimeää. Mutta en enää ole ihan yhtä ahdistunut. Yritän jatkaa elämää.

Vesan ja Ritvan nimet on muutettu. Englannista kääntänyt Katja Juutistenaho.

Itsemurhaa ja mielenterveysongelmia koskevissa asioissa voi hakea apua ja tukea Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta, jonka numero on 010 195 202.

Sam Kingsley
Yle
"

Ennustan tällaisia kirjoituksia pulpahtelevan lähiaikoina esiin sieltä sun täältä.


Tässä sotketaan jokainen pienoispistoolilla ampuminen, pihalla ammuskelu haulikolla ja hirvikivääri-itsemurha EU:n asedirektiiviin, jolla pyritään poistamaan puoliautomaatit.
 
Kielletään itsemurhan tekeminen samoin toisen ihmisen tappaminen sekä raiskaukset sillähän tästä päästään kielto päälle niin ei mitään pahaa tapahdu, tosin taitaa olla nuo kaksi viimeistä jo nyt kiellettyjen listalla muttei sekään ole vaikuttanut mitään niiden tekijöihin.
 
Mediapelistä
Sanoin jo aikaisemmin sivulla 48 että kyse on nyt mediapelistä ja kaikkia keinoja on käytössä. Vasemmistovihreät ovat käyneet hyökkäykseen ja se on likaista.
Missä ovat oikeistolaiset henkilötason ulostulot tämän asian tiimoilla? Sellaiset puolustautumiset joilla romutetaan vasemmistovihreät vääristelyt?
Missä miehet, kuka johtaa?

Itsemurhatilastoista
Jos suomalaiset aseilla tehdyt itsemurhat olisivat toteutuneet muulla tavalla, niin minkä muiden EU maiden tilastojen kanssa olisimme tekotavan näkökulmasta silloin vertailukelpoisia?
Itsemurhatavassa kysymys on lopulta käytettävissä olevan vaihtoehdon valitsemisesta. Ei muusta.


.
 
Suomessa nyt itsemurhat ovat muutenkin hyvin yleisiä. Ei niitä voi panna aseiden piikkiin vaan esim. masennuksen ja alkoholin.

Meikä ainakin on täysin tuota asekieltoa vastaan vaikka en nykyisin omista aseita (ulkomailla ei voi ja Suomessa ei tule käytyä kuin pari kertaa vuodessa).

Tietyllä tavalla ymmärrän asekauhuisten ajatusmaailmaa, onhan se helpompi ampua toinen. Mutta taitaa silti puukotus olla yleisin tapa. Kielletään nyt nekin sitten saman tien kuten Isossa-Britanniassa...se toimi niin hyvin sielläkin. Taitaa suomessa yleisin tappo olla kun "Kake lyö puukolla Patea, molemmat tuhannen kännissä ja tekijä ei muista mitään".
 
Tässä sotketaan jokainen pienoispistoolilla ampuminen, pihalla ammuskelu haulikolla ja hirvikivääri-itsemurha EU:n asedirektiiviin, jolla pyritään poistamaan puoliautomaatit.

Artikkelissa ei tosiaan eritellä itsemurhia, onnettomuuksia ja henkirikoksia. Wikipedian kätevän sivun avulla voi maiden sijoitusta muuttaa kategorioiden mukaan. Henkirikoksissa Suomen luku on 0,32/100 000, edellä ovat mm. Belgia, Bulgaria, Italia ja Kreikka. Taattua laatua jälleen YLEltä

Linkki: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_firearm-related_death_rate
 
Yle tosiaan on vasemmistolaisten toimittelijoiden suojatyöpaikka. Tärkein kriteeri henkilöstölle lienee sopivat mielipiteet joita tulee olla valmis propagoimaan häikäilemättömsti. Yle tulisi lakkauttaa, sillä onhan se käsittämätöntä että kansalaiset pakotetaan maksamaan tuollaisesta kurasta. Ne jotka siitä nauttii voivat toki itse rahoittaa sen vapaaehtoisesti.

Sitten ylellä vielä puhutaan jostain infosodasta, kun oma toiminta on tasoa Russia Today.. Tosin niinhän sitä Venäjänkin mediassa vouhkataan länsimaiden propagandasta.
 
Mediapelistä
Sanoin jo aikaisemmin sivulla 48 että kyse on nyt mediapelistä ja kaikkia keinoja on käytössä. Vasemmistovihreät ovat käyneet hyökkäykseen ja se on likaista.

Juurikin näin! Hyvänä esimerkkinä edellä esittelemässäni uutisessa päivitys jonka mukaan YLE joutui korjaamaan tekstiään:
"Jutusta poistettu klo 16.48 Vesan virheellinen kommentti poliisin kohtaamien ampumatilanteiden lukumääristä."

Poistivat siis seuraavan tekstin:
"-Joka viikko tulee kaksi tai kolme hälytystä tilanteista, joissa joku on yleensä vetänyt aseen esiin tai ampunut sillä, Vesa sanoo."

Tuo määrä kuullostikin aivan liian korkealta etenkin mikäli kyseessä olisivat vain yhden rivipoliisin tai edes yksittäisen laitoksen kohdalle osuneet tapahtumat. Pienimmistäkin asejutuista kun yleensä poikkeuksetta tiedotetaan medialle niin ei liene aivan kenen tahansa liian vaikeaa tarvittaessa etsiä ja laskea oikea tapausten määrä. Liekö nyt joku ulkopuolinen taho ottanut kirjoittajaan yhteyttä vai olisivatko ihan itse tajunneet että nyt ulostuu niin paksua tavaraa ettei mene läpi kenellekään joka mistään mitään tajuaa.

Tuossa muuten alkuperäinen, englanninkielinen juttu (sisältää pari ekstrakuvaa, sopivasti valitun videon ja aivan ihanan värikkään pylväskaavion):
http://yle.fi/uutiset/something_ter...nd_need_to_wake_up_to_its_gun_problem/8535425

Mielenkiintoista asiassa on se, että tämä englanninkielinen juttu on alunperin julkaistu jo 21. Joulukuuta eikä siitä löydy minkäänlaista mainintaa yllämainittujen lukujen korjaamisesta. Tänään klo. 15:27 julkaistun suomenkielisen version (joka siis korjattu klo. 16:48) on kääntänyt toimittaja nimeltä Katja Juutistenaho. Herääkin kysymys mistä kyseinen toimittaja on nämä valheelliset luvut käännösjuttuunsa vetäissyt. Epäilen vahvasti että siitä samasta hatusta mistä YLE ammentaa kaikkiin muihinkin käsittelemiinsä juttuihin joilla tietämättömän tai ymmärtämättömän kansanosan mielipiteitä yritetään muokata "oikeaan" suuntaan (sanoiko joku "maahanmuutto"..?).

Tällä alkuperäiskirjoittajalla (Sam Kingsley) on selvästikin agenda. Mistähän lie käsky tullut tämän jutun tekemiseen? "Tää ny vähän tuoksahtaa" etenkin kun muistaa että Firearms United Finlandin tiedotteessa mainittiin Iso-Britannian olevan yhden aktiivisimmista direktiivin lobbaajista (tämä yhteys olettaen herra Kingsleyn olevan britti...tuskin kuitenkaan esim. bulgarialainen):

https://www.facebook.com/FirearmsUnitedFinland (päivitys 19.Joulukuuta 06:20)

Olen satavarma että EU:sta (ja sen muista jäsenvaltioista joissa on havaittu Suomen aloittama vastarinta joka onneksi näyttäisi olevan leviämässä Euroopassa) painostetaan ja yritetään vaikuttaa kaikkien mahdollisten medioiden ja poliittisten toimijoiden kautta Suomen yleiseen mielipiteeseen ja taatusti myös lobataan EU-edustajiamme kaikin käytettävissä olevin keinoin. Sinänsä positiivistä, sillä tämä vihjaisi mahdollisesti siitä että hoplofobeilla ja federalisteilla alkaa olla tukalat paikat. Laakereilla ei kuitenkaan ole syytä alkaa lepäämään. Medialukutaitoa kannattaa kehittää ja kaikkea tulee epäillä. Monesti tärkeämpää kuin se mitä sanotaan on se mitä jätetään sanomatta.

Vielä pari vihjettä mikäli lähetätte sähköpostia euroedustajille: Kannattaa aina muistuttaa että poliitikot ovat kansalaisten palveluksessa eikä toisinpäin. Älkää myöskään laiskuudenpuuskassa kopioiko tekstipohjia/malleja mistään muualta vaan kirjoittakaa aivan omin sanoin. Tällöin ei pääse kukaan väittämään että kyseessä olisi massakampanja. YLE:n toimittajathan saavat terveiset perille helposti osoitteella "[email protected]".

edit.: Pari pikku lisäystä ja korjausta tehty.
 
Viimeksi muokattu:
Juurikin näin! Hyvänä esimerkkinä edellä esittelemässäni uutisessa päivitys jonka mukaan YLE joutui korjaamaan tekstiään:
"Jutusta poistettu klo 16.48 Vesan virheellinen kommentti poliisin kohtaamien ampumatilanteiden lukumääristä."

Poistivat siis seuraavan tekstin:
"-Joka viikko tulee kaksi tai kolme hälytystä tilanteista, joissa joku on yleensä vetänyt aseen esiin tai ampunut sillä, Vesa sanoo."

Suomessa uskotaan valtamedian puhuvan ja kirjoittavan aina totta mutta mailmalla on paljastunut useita tapauksia jossa huijaus juttuja on kirjoitettu jopa vuosikausia arvostettuihin lehtiin, samat huijaus tavat ovat käytössa myös Suomessa sillä erotuksella ettei juttua ja kirjoittajaa syytetä huijariksi vaan tilanne vaijetaan korjauksen jälkeen kuoliaaksi.

Suomessa väitettiin ettei poliisi täällä tee rikoksia mutta näin on tapahtunut aina niin täällä kuin mailmalla ja se ei vähennä poliisin arvovaltaa tai uskottavuutta mutta jos ne salataan se on tuhoisaa poliisille itselleen, niin kauan kuin poliisi on rehellisempi kuin politiikot ei ole mitään hätää, poliisi on myös ihminen ja tekee virheitä mutta jos valvonta toimiin niin kaikki on hyvin.

Mutta jos lehdistö ei perkaa virheitään ja poliittista propagandaa pois toiminnastaan sillä ei ole mitään arvoa.

Jos tuosta jutusta jotain voi sanoa siinä ei ole haastateltu poliisia vaan se perustuu valheelle oli sitten kyse vaikka YLEstä niin jos juttun poliisia etsittäisiin sitä ei ole olemassakaan vaan toimittaja valehtelee, sattumalta tiedän ettei yksikään Suomalaineen poliisi tuollaista suustaan päästäisi ja tuo Vesa on esiintynyt harvinaisen monta kertaa muutamien toimittajien jutuissa että se pistää hieman epäileen onko Vesa poliisi lainkaan.
 
Jos tuosta jutusta jotain voi sanoa siinä ei ole haastateltu poliisia vaan se perustuu valheelle oli sitten kyse vaikka YLEstä niin jos juttun poliisia etsittäisiin sitä ei ole olemassakaan vaan toimittaja valehtelee, sattumalta tiedän ettei yksikään Suomalaineen poliisi tuollaista suustaan päästäisi ja tuo Vesa on esiintynyt harvinaisen monta kertaa muutamien toimittajien jutuissa että se pistää hieman epäileen onko Vesa poliisi lainkaan.

Meinasin itse pidättäytyä sanomasta tuota mutta kun nyt sanoit sen jo ääneen niin näin "syytä epäillä" -pohjalta veikkaisin asian olevan täsmälleen noin.
 
Meinasin itse pidättäytyä sanomasta tuota mutta kun nyt sanoit sen jo ääneen niin näin "syytä epäillä" -pohjalta veikkaisin asian olevan täsmälleen noin.
Näiden poliisi haastattelujen kohdalla jossa lähdesuojan taakse on piilouduttu on kummallinen samankaltaisuus joka ei voi olla sattuma ja ne eroavat täysin niistä haastatteluista jotka koskevat ihanoikeita tapahtumia ja vaikka silloinkin oltaisiin lähdesuojan takana ja erityisesti silmään pistää se ettei Suomalainen poliisi koskaan käytä tiettyjä sanamuotoja, mutta näissä haastatteluissa niitä käytetään.
 
Meinasin itse pidättäytyä sanomasta tuota mutta kun nyt sanoit sen jo ääneen niin näin "syytä epäillä" -pohjalta veikkaisin asian olevan täsmälleen noin.

Vaikka artikkelissa ei mainita linkkiä tilastoihin, niin:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288574908122.html

Suomessa poliisi käyttää asetta noin 40 kertaa vuodessa. Aseenkäytöksi lasketaan jo aseella uhkaaminen.
Ammuttuja laukauksia poliisi on tilastoinut muutaman viime vuoden aikana kymmenkunta vuosittain. Laukauksiin lasketaan myös varoituslaukaukset.

– Viiden edellisen vuoden aikana ihmistä kohti on ammuttu yksi tai kaksi kertaa vuodessa, sanoo poliisitarkastaja Marko Savolainen Poliisihallituksesta.


Eli olisi aika erikoista, jos "Vesa" vetäisi aseen esille 1-2 kertaa per työvuoro, kun se katsotaan aseenkäytöksi. Samoin aseen käytöllä uhkaaminen, mukaanluettuna kaasusumutin ja etälamautin. Saattais loppua poliisin duuni, jos yksi poliisi osallistuisi "aseenkäyttöön" vaikkapa 200 kertaa vuodessa. Edes jenkeissä kukaan ei taida moiseen määrään pystyä.
 
Back
Top