Koulutus 100+

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
A1- ja A2-kielet.

Espanjaa tai ranskaa ensimmäiseltä luokalta ja englantia valinnaisena oppiaineena neljänneltä luokalta. Tällaisia mahdollisuuksia nykykoululaisille mainostetaan.

Todellisuudessa se, millaiset mahdollisuudet oppilailla on valita eri kieliä, ovat erittäin epätasa-arvoiset eri puolilla Suomea, sanovat asiantuntijat. Opetushallituksen selvityksen mukaan esimerkiksi valinnaisia A2-kieliä on opiskellaan vain noin puolessa Suomen kunnista ja osassa niiden tarjonta on lopetettu kokonaan. HS kysyi kymmenen suurimman kaupungin opetustoimista, mitä kieliä kunnat tarjoavat oppilaille valinnaisena A2-kielenä. Kyselyn mukaan kaupunkien tarjonta ja toteutuneet ryhmät vaihtelevat runsaasti.

Esimerkiksi Lahdessa syksyllä koulunsa aloittaneet ensimmäisen luokan oppilaat alkavat opiskella kaikissa kouluissa englantia, mutta halutessaan he voivat alkaa opiskella muita kieliä vapaaehtoisesti jo kolmannelta luokalta eteenpäin. Valittavia kieliä ovat ruotsi, saksa, venäjä, ranska, espanja ja kiina.

Tampere puolestaan tekee toisin. A1-kielen ensi vuoden alusta kaupungissa voi opiskella laajasta kirjosta kieliä: englanti, ruotsi, saksa, ranska, espanja, venäjä ja kiina. Valinnaisia kieliä voi jatkossa alkaa opiskella kolmannelta luokalta mutta vaihtoehtoja on vähemmän: espanjaa, saksaa, ruotsi ja englantia.

Varhennetun kieliopetuksen taustalla on opetusministeriön vuonna 2017 tilaama selvityshttp://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Selvityksen laatija, Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykköhttps://www.hs.fi/haku/?query=riitta+pyykko päätyi suosittamaan kieltenopiskelun varhentamisen lisäksi sitä, että A1-kieleksi valittaisiin pääsääntöisesti muuta kuin englantia. Valinnainen A2-kieli tulisi hänen mukaan myös varhentaa alkamaan jo kolmannelta luokalta, ja se voisi olla sitten englanti. Pyykön selvityksessä yhtenä vaihtoehtona esitettiin, että kunnat velvoitettaisiin laajentamaan oppilaiden mahdollisuuksia valita A-kielen oppimääränä myös muita kieliä kuin englantia. Se parantaisi selvityksen mukaan oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia kieltenopiskeluun.

”Tällainen velvoite olisi kuitenkin vaikeasti toteutettavissa ja vaatisi resursseja”, Pyykkö arvioi. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006209501.html
 

Sarek1

Kenraali
Pääkirjoitus: Maailman paras koululaitos vaarassa
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006208988.html

Itseohjautuvien lasten opettamatta jättäminen on kyseenalainen keino säästää.

Suomen peruskoulua on totuttu kehumaan maailman parhaaksi ja tasa-arvoisimmaksi koululaitokseksi, josta koulutuksen ammattilaiset tulivat vuosien ajan ottamaan mallia maailman ääristä asti.

Kehuilla olikin vankka perusta.

Koululaisten oppimistuloksia mittaavan kansainvälisen Pisa-tutkimuksen huippusijat kertoivat vielä viime vuosikymmenellä suomalaislasten olevan maailman parhaimmistoa muun muassa matematiikassa ja luonnontieteissä.

KOULULAISTEN keskinäinen tasa-arvo on ollut maailmanlaajuisesti liki ainutlaatuisen hyvällä tolalla. Korkealaatuinen koulutus on ollut kaikkien lasten saatavilla lasten yksilöllisistä kehityseroista ja oppimiskyvyn tai vaikka vanhempien varallisuusaseman eroista riippumatta.

Mutta maailmalta ei enää kantaudu kehuja, vaan kehuminen on muuttunut ällistykseksi ja esikuvasta uhkaa tulla varoittava esimerkki. Koulun mallimaasta on tullut kummastelun aihe.

Suomen sijoitukset Pisa-tutkimuksissa ovat edelleen kohtalaisia, mutta eivät enää huippua. Kehityksen suunta on ollut alas.

Takavuosina meiltä mallia hakeneet maat ovat tehneet koulujärjestelmiinsä parannuksia, jotka näyttävät tuottaneen suotuisia tuloksia. Meillä on sitä vastoin ryhdytty peruskoulun osin kyseenalaisiin uudistuksiin, jotka näyttävät heikentäneen tuloksia.

OSA KOULULAISISTA ja opettajista on vastikään aloittanut uuden lukuvuoden kauhistelemalla peruskoulun uusia opetusmenetelmiä ja uudenlaisia oppimisympäristöjä. Nyt pikkulastenkin on tarkoitus oppia uusia asioita ja taitoja itseohjautuvasti ja entistä suurempien ryhmien avonaisissa hujanhajantyötiloissa.

Ilta-Sanomien haastattelema (IS 17.8.) opettaja antoi uudistuksille tylyn tyrmäyksen, jonka mukaan avoimet opetusympäristöt ovat haitallisia sekä lapsille että opettajille. Hänen mukaansa opettajien aika kuluu lapsilauman kaitsemiseen eikä itse opettamisesta tule mitään. Hyvät kokemukset ovat poikkeuksia.

Maanantain lehdessä (IS 19.8.) haastateltu psykologian tohtori Aino Saarinen esitti vakavan huolensa peruskoulun epätasa-arvoistumisesta sekä opetuksen ja oppimistulosten heikkenemisestä. Huolien aihe kumpuaa uudistuksista, joita pannaan toteen niitä vastaan todistavasta tutkimustiedosta piittaamatta.
Kun samaan aikaan erityisopetusta karsitaan ja erityisoppilaita sulautetaan entistä suurempien ja rauhattomampien ”tavallisten” opetusryhmien sekaan, kärsivät rauhattomuudesta ja opetuksen heikkenemisestä kaikki tällaisten kokeiden uhreiksi joutuvat oppilaat.
Toki korkealaatuinen koululaitos maksaa rahaa. Silti itseohjautuvien lasten opettamatta jättäminen on kyseenalainen keino säästää.
Niinpä niin. Raha ja sen suunta. Elinkaarimalli on muuten koulurakentamisessa hyvä bisnes.
 

miikkaj

Eversti
Niinpä niin. Raha ja sen suunta.
Ei kannata olla suru puserossa. Rinne käy onkimassa muutaman kymmentuhatta moniosajaa Välimeren ulapalta niin saadaan Suomi Oy pelastettua suomalaisten saamattomuuden kourista. Miksi panostaa alakoululaisten koulutukseen, koska panostuksen hetelmät pääsee korjaamaan vasta noin viidentoista vuoden päästä, kun fiksumpi sälli käy poimimassa ydinfyysikoita ja koodareita suoraan Libyan orjamarkkinoilta? Tällä foorumilla ei kyllä taaskaan osata nähdä selkeetä eroa hyvien ja huonojen investointien välillä *tirsk*.
 

Sarek1

Kenraali
Kokenut psykologi huolestui Suomen kouluista: yksi ratkaisu uhkaa jakaa lapset voittajiin ja häviäjiin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006210101.html

Aino Saarinen ja Liisa Keltikangas-Järvinen ovat huolestuneita peruskoulun epätasa-arvoistumisesta ja etenkin riskiryhmiin kuuluvien lasten koulumenestyksestä.
KESKUSTELU uudenlaisista opetusmenetelmistä on leimahtanut jälleen Ylen julkaiseman jutun jälkeen. Ylen torstaina julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että Lappeenrannassa ”joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun”.

Suomi on pudonnut 2010-luvulla Pisa-tuloksissa monilta osin alaspäin. Psykologian tohtori Aino Saarinen
Helsingin ja Oulun yliopistosta sanoo, että yksi syy siihen näyttää piilevän juurikin uusissa opetusmenetelmissä.

Saarinen kertoo, että monissa kouluissa lapsilta vaaditaan sellaista itseohjautuvuutta, johon he eivät vielä kykene. Itseohjautuvuuden kehitys kulkee vahvasti käsi kädessä aivojen otsalohkojen kehityksen kanssa, ja otsalohkojen kehitys jatkuu aikuisuuteen saakka.

Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltinkangas-Saarinen
jatkaa, että uudesta opetussuunnitelmasta ja uusista opetusmenetelmistä keskusteltaessa oleellista olisi pohtia sitä, millaista itsenäisyyttä on järkevää odottaa minkäkin ikäisiltä lapsilta.

Jos lapset laitetaan ohjaamaan itse itseään, koululaiset jakautuvat helposti voittajiin ja häviäjiin.

– Niillä, joilla ei ole itseohjautuvuutta, ei ole keinoa, miten he sitä opettelisivat. He lähtevät syrjäytymään jo alkuvaiheessa.

– Sitten on se joukko lapsia, joka selviää aivan kaikesta, hän sanoo.

Tässä piileekin Keltikangas-Järvisen mukaan voimakas ideologinen kysymys, jota tulisi pohtia.

– Kenelle koulu on? Onko koulu vain näille, joilla on jo nämä tietyt edellytykset tai joita vanhemmat kaikin keinoin tukevat? Vai onko koulu sellainen, että kaikki selviävät? Onko koulu vain valmiiksi selviytyjille ja menestyjille, vai onko se tehty niin, että heikommatkin pärjäävät?


EMERITAPROFESSORI kertoo, että tänä päivänä on yllättävän tavallista, että kotona opiskellaan vanhempien johdolla jopa useita tunteja koulupäivän jälkeen, kun asioita ei koulussa ole opittu.

– Peruskoulun ideahan oli se, että lapsen menestys perustuu lapsen kapasiteettiin eikä siihen, kuinka paljon hänellä on taustaohjausta kotona. Sitten sanotaan, että se ei ole tarkoitus, että vanhemmat opettavat kotona.

– Se se tästä vielä puuttuisikin, että se olisi tarkoitus. Fakta ei kuitenkaan poistu sillä, että sanotaan, että näin ei ole tarkoitus, Keltikangas-Järvinen sanoo.

UUDEN oppimisideologian yksi osa-alue on se, että jo alakouluikäiset saavat itse päättää, mitä opiskelevat ja kuinka paljon, ja mitä läksyjä he tekevät. Ongelmana on se, että lapset jättävät usein tekemättä sellaiset asiat, jotka he kokevat liian vaikeiksi.

Keltikangas-Järvinen sanookin saavansa siihen liittyen runsaasti yhteydenottoja. Moni vanhempi ihmettelee, mitä heidän pitäisi tehdä, kun 9-vuotias poika ei ole jouluun mennessä tehnyt vielä yhtäkään kertaa matematiikan läksyjä.

Keltikangas-Järvinen sanoo, että on ihan normaalia, että sen ikäinen lapsi jättää hankalat matematiikan läksyt tekemättä, jos hän saa itse päättää siitä.

Hän korostaa, ettei tällaisia ylilyöntejä tapahdu tietenkään aina eikä kaikissa kouluissa.

– Mutta ei tällaista saisi tapahtua missään.

SAARINEN on niin ikään erityisen huolestunut peruskoulun epätasa-arvoistumisesta ja etenkin riskiryhmiin kuuluvien lasten koulumenestyksestä. Riskiryhmiin kuuluvia lapsia ovat esimerkiksi ne lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, ADHD-oireilua, masennusta, ahdistusta, tai autismin kirjon lieviä häiriöitä.

– Nykyisin inkluusion myötä riskiryhmiin kuuluvat lapset pyritään sisällyttämään niin sanottuihin tavallisiin luokkiin. Haasteita tästä aiheutuu varsinkin silloin, jos tavallisten luokkien opetusmenetelmät on valittu siten, että ne sopivat tutkimustiedon mukaan erityisen heikosti riskiryhmiin kuuluville lapsille.

Saarisen mukaan tutkimustieto osoittaa, että tällaiset uudet opetusmenetelmät sopivat keskimääräistä heikommin riskiryhmiin kuuluville lapsille. Se johtuu siitä, että heillä aivojen kehitys ja itseohjautuvuuden oppiminen tapahtuvat keskimääräistä hitaammin.

– Riskiryhmiin kuuluvat lapset tarvitsisivat keskimäärin enemmän opettajan ohjausta ja sitä, että heille määritellään, mitä heidän tulee oppia ja millä aikataululla ja tarvittaessa autetaan kädestä pitäen.

Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa, että myös oppilailla, jotka tulevat vähävaraisista tai matalasti koulutetuista perheistä, uudenlaiset opetusmenetelmät ovat keskimäärin yhteydessä erityisen heikkoihin oppimistuloksiin.

Yksi syy tähän on mahdollisesti se, että tällaisista taustoista tulevilla lapsilla on keskimäärin heikommat mahdollisuudet saada tukea koulunkäyntiin tarvittaessa kotoa.

MYÖS modernit oppimisympäristöt saattavat vaikeuttaa oppimista. Avonaisissa ja ryhmätyöskentelyyn tarkoitetuissa ympäristöissä melutaso saattaa nousta korkeaksi, mikä puolestaan nostaa lasten stressitasoja.

– Aivotutkimuksen pohjalta tiedetään se, että liian korkea stressitaso häiritsee merkittävästi keskittymistä ja heikentää juuri niiden aivoalueiden toimintaa, jotka vastaavat muistista ja oppimisesta, Saarinen toteaa.

Uusilla menetelmillä ja ympäristöillä on kuitenkin myös positiivisia vaikutuksia. Modernissa kouluympäristössä oppilaat arvioivat viihtyvänsä paremmin ja kokevat koulupäivän aikana enemmän positiivisia tunteita.

Toisaalta tutkimusten mukaan modernit ympäristöt ovat myös yhteydessä esimerkiksi yleisempiin järjestyshäiriöihin, haasteisiin oppilaiden sosiaalisten suhteiden muodostumisessa sekä opettajien voimakkaampaan työstressiin.

– Opetusmenetelmien valinnassa kyse onkin siitä, kuinka suuren painoarvon annamme esimerkiksi kouluviihtyvyydelle versus oppimistuloksille ja opettajien hyvinvoinnille.

SILTI esimerkiksi Ulvilan Vanhankylän koulussa uusia opetusmenetelmiä ja opetustiloja hehkutetaan. IS:n haastattelemien opettajien ja rehtoreiden mukaan sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat ovat tyytyväisiä uusiin menetelmiin.

Saarinen myöntääkin, että uudet menetelmät toimivat joissain kouluissa.

– Käytetäänpä me mitä tahansa opetusmenetelmää, aina löytyy joku koulu, jossa se toimii. Ainakin aikaisempina vuosina tavoitteena on kuitenkin ollut valita sellaisia opetusmenetelmiä, jotka toimivat hyvin mahdollisimman monessa koulussa ja mahdollisimman monilla oppilailla.

– Se, miten uusia opetusmenetelmiä sovelletaan eri kouluissa, vaihtelee todella paljon.

Saarisen mielestä erityisen huolestuttavaa Suomessa onkin nyt se, että koulujen välillä hajonta on niin suurta.

– Aikaisemmin vanhemmat pystyivät luottamaan siihen, että laitetaanpa lapsi mihin tahansa kouluun, opetus sujuu suhteellisen hyvin ja lapsi oppii vähintään kohtuullisen hyvin. Tällä hetkellä koulujen välillä on hyvin suurta vaihtelua.

Toisista kouluista sanotaan samasta menetelmästä, että oppilaat eivät opi ollenkaan ja opettajat uupuvat, ja toisista, että tämä on loistavaa.

– Suomalaisen peruskoulun yhtenä keskeisenä tarkoituksena on lisätä tasa-arvoisuutta erilaisista perhetaustoista tulevien lasten välillä ja antaa kaikille lapsille – myös riskiryhmille kuuluville – mahdollisuus menestykseen. Suhtaudun erittäin vakavasti vanhemmilta ja opettajilta tuleviin huolestuneisiin viesteihin, joiden perusteella tämä ei tällä hetkellä näytä toteutuvan niin hyvin kuin aikaisemmin.

SAARINEN ihmettelee, miksi jotkut suhtautuvat vähättelevästi opettajilta ja vanhemmilta tulevaan huolestuneeseen palautteeseen. Se kuitataan usein sanomalla, että uudistuksen tarkoitus on hyvä.

– Valitettavasti hyvästä tarkoituksesta ei ole hyötyä, jos käytäntö ei suju, hän toteaa.

Hän vertaa asiaa lääketieteelliseen käytäntöön.

– Jos esimerkiksi jokin lääkehoito aiheuttaa 20 prosentille potilaista vakavaa haittaa, mutta 80 prosentille ei, lääkkeestä ollaan kaikesta huolimatta vähintäänkin vakavasti huolestuneita ja sen käyttöä rajoitetaan. Kukaan ei totea, että lääkkeellä oli kuitenkin hyvä tarkoitus.
 

Sarek1

Kenraali
Professorit kertovat, mikä uudessa opetussuunnitelmassa meni pieleen – heidän mielestään koulut ovat tulkinneet sen väärin

https://yle.fi/uutiset/3-10934880
Kysyimme kolmelta kasvatustieteen professorilta, mitä mieltä he ovat uudesta opetussuunnitelmasta ja uusista koulurakennuksista.

Koulukeskustelu on käynyt kuumana jo reilun viikon ajan. Uuteen opetussuunnitelmaan ja uudenlaisiin kouluihin kohdistuva kritiikki ei tullut yllätyksenä kasvatustieteen professoreille.
– Ei todellakaan. Olen toivonut sitä, toteaa kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä yksmalkaan.

Kritiikki on kohdistunut muun muassa oppilaiden itseohjautuvuuteen. Uusikylän mielestä uusissa kouluissa on menty liian pitkälle itseohjautuvuudessa ja oppimaan oppimisessa.
– Se on selvää, että oppilaiden pitää olla oma-aloitteisia ja oppia itsenäisiksi, mutta tässä on nyt menty överiksi. Oppilaille annetaan nyt enemmän vastuuta kuin he pystyvät kantamaan, sanoo Kari Uusikylä.

Liikaa paineita?
Samoilla linjoilla on myös Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala.
– Pitää muistaa, että lapset ovat lapsia. Heillä on meneillään valtavasti kehitystä, joka liittyy maailman hahmottamiseen. Lapsen harteille ei saa sysätä liikaa oppimisen painetta ja vastuunottoa, Hakala sanoo.
Aikuiskouluttajana toimiva Hakala kertoo nähneensä äärimmäisen harvoin aikuisiakaan oppijoita, jotka olisivat itseohjautuvia.
– Ihminen on pohjimmiltaan aika laiska olento. Jos hän huomaa, että jossain on aita matalalla, niin sieltä mennään

Lapsi tarvitsee turvaa
Kari Uusikylän mukaan itseohjautuvuus sopii vain pienelle joukolle oppilaita. Hänellä on selkeä linja, mitä lapsi tarvitsee: turvallisuuden tunnetta.
– Pysyvät rakenteet, pysyvät opettajat, jotka välittävät ja tuntevat oppilaan ja hyvät kaverit. Näiden päälle voidaan rakentaa opetussuunnitelman ajatuksia kuten itseohjautuvuutta ja ilmiöitä, sanoo Uusikylä.
Yle Uutiset kertoi toissa viikolla Lappeenrannassa sijaitsevasta Pontuksen koulusta. Neljä perhettä on valittanut koulun opetusmetodeista Itä-Suomen aluehallintovirastoon.

Vikaan on Uusikylän mielestä menty siinä, ettei enää puhuta opettamisesta vaan oppimisesta.
– Enää ei saa kertoa Kekkosesta vaan pitää sanoa oppilaille, että menkää ja ottakaa selvää kuka on Kekkonen ja katsokaa netistä, tuhahtaa Uusikylä.
Kritiikistä huolimatta emeritusprofessori Kari Uusikylä pitää uutta opetussuunnitelmaa hyvänä.
– Kyse ei ole opetussuunnitelman huonoudesta vaan siitä, miten sitä on tulkittu. Suunnitelmasta on otettu muutama kohta ja niitä on ruvettu rummuttamaan, sanoo Uusikylä viitaten ilmiökeskeisyyteen ja itseohjautuvuuteen.

Arviointitavan muutos hyvä asia
Myös Juha T. Hakala löytää opetussuunnitelmasta paljon hyvää. Yksi niistä on ilmiölähtöisyys. Hän ei kuitenkaan pidä sitä uutena ja vallankumouksellisena ajatuksena.
– Lähtökohtana on ollut, että koulumaailman pitäisi heijastaa koulumaailman ulkopuolella olevaa elämää. Tällaisia ajatuksia on esitetty suomalaisessa koululaitoksessa jo 1930-luvulla. Samantyyppisiä ajatuksia pulpahtelee pintaan uusilla käsitteillä, kuvailee Hakala.

Arviointitavan muutos on Hakalan mukaan toinen hyvä asia uudessa opetussuunnitelmassa. Hänen mielestään on hyvä, että lähtökohta arvioinnissa on oppilaan hyvissä ja positiivisissa puolissa.
– Perinteisesti meillä on arviointi lähtenyt siitä, että osoitetaan kehittämisen kohteita. Nyt uuden opetussuunnitelman hengessä puolestaan lähdetään positiivisen kautta, että mikä on mennyt loistavasti ja hienosti, kertoo Juha T. Hakala.
Positiivisen kautta annettu palaute auttaa Hakalan mukaan lasta itseään, vanhempia ja koulua huomaamaan persoonan vahvuudet.

Risuja avoimille solukouluille
Opetuksen lisäksi kasvatustieteen professorit Uusikylä ja Hakala kritisoivat uusia koulurakennuksia, joissa ei ole luokkatiloja.
– Meillä on pikkuisen liikaa hötkähdetty avoimiin oppimisympäristöihin, sanoo Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Hakala.
Hakala muistuttaa, että oppilaiden joukossa on paljon erilaisia lapsia. Osa oppilaista tarvitsisi ympärilleen rauhaa, jota uudet koulut eivät välttämättä suo.
– Ajatellaan, että suihkuverhotyyppiset tilanjakajat toimisivat. Eivät ne vain toimi. Meillä alkaa olla parsipihattokouluja. Siellä ollaan kuin naudat konsanaan, huokaisee Hakala.
Hän viittaa isoihin soluihin, joissa oppilaita voi olla 80–90.

Kari Uusikylän mukaan uusia kouluja tehtäessä on menty liian pitkälle.
– On hirvittävän hienot koulut, joita mainostetaan, ettei siellä ole seiniä, pulpetteja eikä vakituisia työtiloja. Siinä on käsitetty väärin, mitä on oppilaskeskeisyys ja yhteistoiminnallisuus.

Opettajat saavat soveltaa vapaasti uutta opetussuunnitelmaa
Haastatellut professorit painottavat opettajien ammattitaitoa uuden opetussuunnitelman soveltamisessa. Hakalan mukaan opettajat ovat maltillista väkeä ja ottaneet opetussuunnitelman hallitusti käyttöön.
OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo muistutti Ylen aiemmassa jutussa, että
uusi opetussuunnitelma on vasta käyttöönottovaiheessa. Siihen on Salon mukaan mahdollista tehdä paikallisia viilauksia sitä mukaa, kun opettajat huomaavat muutokset tarpeellisiksi.
Miten Suomessa voi olla vapaa linja, että opettaja saa soveltaa uutta opetussuunnitelmaa miten parhaaksi näkee?
– Sitä voidaan tulkita hyvinkin monella tavalla. Paikallinen opetussuunnitelma tarkentaa valtakunnallisen opetussuunnitelman sanoman, kertoo kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistosta.

Joensuun yliopiston kasvatustieteen professori Tuula Keinonen näkee hyvänä juuri sen, että opettajat voivat hyvinkin vapaasti soveltaa opetussuunnitelmaa.
– Niinhän se aina on ollut. Ainakin kerran on kokeiltu täsmällisempää opetussuunnitelmaa, mutta ei se ollut sen parempi ratkaisu. Parempi antaa vähän väljyyttä, sanoo Keinonen.
Väljyyttä opetussuunnitelman soveltamisessa Keinonen perustelee sillä, että kouluissa on monenlaisia opettajia.
– Eivät kaikki opettajat ole samanlaisia. Olisi hankalaa, jos olisi tarkkaan sanottu miten pitää opettaa eikä se istuisi opettajan tapaan opettaa, pohtii Keinonen.

Ei suurta eroa vanhaan
Joensuun yliopiston kasvatustieteen professori Tuula Keinonen pitää uutta opetussuunnitelmaa muiltakin osin hyvänä. Hänen mielestään se ei eroa paljonkaan edellisestä opetussuunnitelmasta.
– Nyt on ehkä mediassa nostettu esiin, että uusi opetussuunnitelma on entistä vapaampi. Vapaus oli aiemmassa opetussuunnitelmassakin. Nyt ehkä on selvemmin sanottu asiat, jotka olivat jo olemassa, sanoo Keinonen.
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala muistuttaa, että kaikki opetussuunnitelmat ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Nyt muutos on ollut suurin.
Hän vertaa vanhoja opetussuunnitelmien muutoksia vanhan auton korjaukseen. Nyt auto on vaihdettu kokonaan uuteen.
– Viimeisin opetussuunnitelma on hyppäys toisentyyppiseen ajatteluun, kun painotetaan toiminnallisuutta, ilmiöpohjaisuutta ja digiharppausta, Hakala kuvailee.
Hyvä, että edes nyt näitä asioita uskalletaan sanoa julkisesti. Kiinnostava juttu on se, miksi näihin ”uskomushoitoihin” hurahdetaan kerta toisensa jälkeen.
 

Nargö

Luutnantti
Hyvä, että edes nyt näitä asioita uskalletaan sanoa julkisesti. Kiinnostava juttu on se, miksi näihin ”uskomushoitoihin” hurahdetaan kerta toisensa jälkeen.
Johtunee kasvatustieteen luonteesta tieteenalana. Samaan tapaan kuin vaikkapa kansantaloustieteessä kasvatustieteessä ei juurikaan ole varsinaisia todistettuja tosiseikkoja vaan lähinnä erilaisia mielipiteitä joiden tukena on erilaisia argumentteja. Jotkut näistä mielipiteistä sitten sattuvat olemaan kullakin hetkellä muodissa ja niihin uskomiseen syntyy ryhmäpaine.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Lainaan Väinön lainausta:

Jos haluaa tietää, mitä hurjimpien visionäärien tulevaisuuden ennusteissa on, kannattaa lukea vaikkapa Suomen yrittäjien julkaisu Osaamisen ekosysteemi 2025: Kohti jatkuvan oppimisen järjestelmää. Pelottavinta on se, että joissakin pönöttävämmissä hallintoihmisissä tällainen kieli, lainatakseni Janne Saarikiveä, "haalea kuin maitovalaan traani", saattaa herättää tärkeyden tuntua kokouksissa.

Tähän suuntaan samoilla tekijöillä on kuitenkin pyrkimys.

Koulut ja oppilaitokset ovat osaamisekosysteemin hubeja eli keskuksia. Ne ovat pitkälle suunniteltuja ja muuttuvia oppimisen ympäristöjä, mutta ne ovat myös kasvavassa määrin tukikohtia, joista ohjataan yhteiskunnasta tai verkosta löytyviä oppimisen etäpisteitä. Opettaja on hubin operaattori, joka liikkuu ketterästi erilaisten oppimisen ympäristöjen, niin reaalisten kuin virtuaalisten, välillä yhdessä oppijoiden kanssa. Näissä vaihtelevissa ympäristöissä opettaja soveltaa oppimisteknologiaa, analysoi oppimisesta kertyvää dataa ja ohjaa tämän perusteella omaa ja oppijoiden toimintaa. Hän toimii saumattomassa yhteistyössä ekosysteemin muiden opettajien ja osaamisen ammattilaisten sekä pedagogisten (ro)bottien kanssa. Opettajuus on jaettua ja oppiminen opettajuuden jakamaton osa. Opettajan osaaminen vaatii jatkuvaa ylläpitoa, mihin opettajia myös kannustetaan. Opettajan pedagoginen pätevyys rakentuu jatkuvan oppimisen periaatteelle. Opettajan työaika ja muut työehdot on päivitetty vastaamaan uutta asiantuntijaroolia. http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/280401-tastakin-opetussuunnitelmien-kehittamisessa-on-kysymys
Opettaja on hubi-operaattori. Hupaisaa.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Opiskelijakarsinta ja vanhat opiskelijat.

Suomi erottuu uusimmassa kansainvälisessä koulutusvertailussa varsin ankarana korkeakouluopiskelijoiden karsijana, sillä vain noin kolmannes hakijoista saa opiskelupaikan.

Yhtä kovaa kilpailu korkeakoulupaikoista on vain Ruotsissa, kun taas esimerkiksi Ranskassa sisään otetaan lähes 90 prosenttia hakijoista. Norjassa hyväksyttyjen osuus on 45 prosenttia, Tanskassa yli puolet ja Virossa liki 70 prosenttia.

Alle puolet järjestelmistä on Suomen tavoin valikoivia, eli aloituspaikkoja on kaikilla aloilla ja kaikissa korkeakouluissa rajallinen määrä, ja vain osa hakijoista pääsee sisään. Hakijoiden valinta perustuu yleensä joko toisen asteen eli suomalaista lukiota tai ammattikoulua vastaavan oppilaitoksen loppukokeeseen tai korkeakoulujen pääsykokeisiin.

Osassa niitä maita, joissa kaikki tai lähes kaikki hakijat otetaan heti sisään, karsinta tehdään myöhemmin. Esimerkiksi välikokeissa reputtavat tai opinnoissaan liian hitaasti etenevät voivat joutua keskeyttämään koulutuksen.

Keskimääräinen korkeakouluopintojen aloitusikä on Suomessa 24 vuotta, kun OECD:n keskiarvo on 22 vuotta. Myös muissa Pohjoismaissa opinnot aloitetaan myöhään. Ruotsissa ja Tanskassa keskimääräinen aloitusikä on myös 24 vuotta, Norjassa 23 vuotta.

Hyvä uutinen Suomen kannalta on se, että tutkinnot saadaan suoritettua verrattain säällisesti eli maiden keskiarvoa nopeammin. Vertailukelpoisuuden takia niin sanottu läpäisyluku on laskettu alemman korkeakoulututkinnon perusteella, vaikka Suomessa yhä tavoitellaan yleisimmin ylempää tutkintoa, kun monessa muutta ”normitutkinnoksi” riittää alempi. Alemman tutkinnon eli kandidaatin tai ammattikorkeakoulun perustutkinnon Suomessa suoritti tavoiteajassa 43 prosenttia opiskelijoista, kun OECD:n keskiarvo oli 39 prosenttia.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006233705.html
Ikiteekkareita oli ennenkin.
 

Oho

Eversti
Lainaan Väinön lainausta:



Opettaja on hubi-operaattori. Hupaisaa.
Bingo, suomennettuna 'Hevonpaskaa'...

Toi ikuisen oppimisen ideologia on oikeaa tyranniaa, eikö missään vaiheessa saa sanoa että tää oli nyt tässä, nyt on koulut käyty, vaan lorvimisesta pitäisi aitoluterialiseen tapaan tuntea syyllisyyttä....

Santaana, eikös sen peruskoulun pitänyt riittäää....
 
Viimeksi muokattu:

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
THE 200 yliopiston lista.

Helsingin yliopiston sijoitus Times Higher Education World University Ranking -yliopistovertailussa nousi viime vuodesta. Helsingin yliopisto sijoittui keskiviikkona julkaistussa kansainvälisessä vertailussahttps://www.timeshighereducation.com/world-university-rankings/2020/world-ranking?utm_source=THE+Rankings+Journalist+Contacts&utm_campaign=943775281f-EMAIL_CAMPAIGN_2019_09_04_01_30&utm_medium=email&utm_term=0_a8b6df374d-943775281f-32674353 sijalle 96, kun vuosi sitten sen sijoitus oli 99.

Helsingin yliopisto jakoi sijoituksensa Kalifornian yliopiston Irvinen yksikön ja ruotsalaisen Lundin yliopiston kanssa. 200 yliopistoa käsittävälle listalle pääsi kaksi suomalaisyliopistoa. Aalto-yliopiston sijoitus laski vuoden takaisesta kolmella sijalla ja yliopisto päätyi listalle sijalle 184. Vuosi sitten sen sijoitus oli 181:s. Aalto-yliopiston sijoitus oli sama kuin Tanskan teknillisen yliopiston.

Listauksen kärkisijoja pitävät Oxfordin yliopisto, California Institute of Technology, Cambridgen yliopisto, Stanfordin yliopisto ja Massachusettsin teknillinen korkeakoulu. Kymmenen parhaan joukkoon ylsivät myös Ivy League -huippuyliopistoihin kuuluvat Princetonin, Yalen ja Harvardin yliopistot.

Yliopistovertailuja julkaistaan vuosittain useita. Niistä tunnetuimpiin lukeutuvat Times Higher Education -listauksen lisäksi niin sanottu Shanghain vertailu eli Academic Ranking of World Universities ja QS-yliopistovertailu. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006235574.html
 

StmSvejk

Ylipäällikkö
THE 200 yliopiston lista.
THE listauksessa pieni Suomi pärjää kokonaisuudessaan mainiosti. 5,5 miljoonan asukkaan maasta 9 yliopistoa sijoilla 99-600. Venäjältä 35 yliopistoa joista korkein sijalla 199.
Vertailun vuoksi Kiinasta 72, korkein sijalla 22.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Pitkän matematiikan ja lyhyiden kielien vastakkainasettelua.

Korkeakouluihin tähtäävät lukiolaiset pänttäävät nyt matematiikkaa kielten kustannuksella, ja se voi johtaa jopa kielten opiskelun kuolemaan, sanovat opettajat

Vieraiden kielten opiskelijaryhmät ovat kyselyn perusteella pienentyneet tänä syksynä osassa lukioista jopa liki puolella. Vaikka takana olisi vuosien pitkän kielen opiskelu, omaa tasoa vastaavaa ryhmää ei lukiossa välttämättä ole.
Syynä kielivalintojen hiipumiseen pidetään uutta korkeakoulujen todistusvalintaa, joka painottaa matematiikan osaamista. Joidenkin vastaajien mukaan tämä voi pahimmillaan johtaa lyhyiden kielten opiskelun vähenemiseen tai jopa kuolemaan, Karppanen kertoo. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006239946.html
Kauhean huolissani en olisi lyhyiden kielten kuolemasta. Parempi osata edes yksi kieli hyvin kuin monta huonosti.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Lyhyen matematiikan ylioppilaskoekysymys.

Laskujen osaaminen ei välttämättä riitä, jos haluaa pärjätä matematiikan ylioppilaskokeessa. Tiistaina pidetyssä lyhyen matematiikan kokeessahttp://yle.fi/plus/abitreenit/2019/syksy/N-fi/index.html?fbclid=IwAR0Xfeg1mWCZeiwWOUUecosJRgJIzVyiHFTbR_1jCrr2HNWdaztyyUX2UTU#q12 kokelaiden eteen laitettiin kysymys, joka herätti jälkikäteen keskustelua ja hämmennystäkin:

Erään musiikkikappaleen esittämiseen kuluu 40-henkiseltä kuorolta 7 minuuttia ja 40 sekuntia. Eräässä esityksessä kolme kuoron jäsentä on flunssan takia poissa. Kuinka kauan tämän kappaleen esittämiseen kuluu 37-henkiseltä kuorolta? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006250492.html
Sitten ihmetellään, miksi yliopistot painottavat pitkää matematiikkaa valinnoissaan.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Osaamisen lasku taittunut?

Helsingin yliopistossa julkistettiin syyskuussa arviointitutkimus, jonka mukaan Suomessa aiemmin havaittu oppilaiden osaamisen lasku on pysähtynyt. Myös oppilaiden osaamista haittaavat asenteet olivat heikentyneet. Mutta ”good news, no news”. Eipä tainnut kohu-uutisia opetussuunnitelmasta tehtaillut Yle tai iltapäivälehdistö kiinnostua, vaikka tutkimus oli erittäin kattava. Se oli tehty peräti 83 koulussa, eikä siis perustunut yksittäisen vanhemman mutuun.

Tutkimistulos on merkittävä, sillä oppimistulosten lasku on jatkunut Suomessa jo yli kymmenen vuotta. Oppimaan oppimisen tilaa selvitettiin jo kolmannen kerran käyttäen hyväksi samaa edustavaa kouluotosta kuin aiemmissa arvioinneissa vuosina 2001 ja 2012. Usein se on myös antanut osviittaa siitä, millaisia Pisa-tuloksia on odotettavissa, kun ne julkistetaan 3. joulukuuta.

Suomalaiseen koulutuskulttuuriin kuuluu oleellisena osana luottamus. Luotetaan koulutuksen järjestäjiin, luotetaan opettajiin. Opettajien pedagoginen vapaus perustuu puolestaan yliopistolliseen koulutukseen, jonka pohjalta tutkiva, kokeileva ote työhön mahdollistaa koulun kehittämisen. Kehittäminen puolestaan on tarpeen alati muuttuvassa maailmassa.

Epävarmassa maailmassa kouluun kohdistuu yhä suurempia paineita, jotka opettajat tuntevat niskassaan. Paineita pysyä mukana digitalisaation ja tekoälyn vauhdissa, paineita ehkäistä kiusaamista ja nuorten pahoinvointia, paineita vastata vanhempien vaatimuksiin. Kuitenkaan koulu ei ole tavaratalo, josta oppilas voi poimia kunakin päivänä mieleisensä jutun.

Lauauntaina lokakuuta vietettiin vuosittaista Maailman opettajien päivää ympäri maailmaa. Suomi voi olla ylpeä maailman parhaista opettajistaan. Paras kiitos työstä on vahva tuki ja luottamus päättäjien ja vanhempien taholta. https://www.verkkouutiset.fi/miten-kay-seuraavien-pisa-tulosten/
PISA-tuloksia odotellessa.
 

Umkhonto

Kenraali
Tästäkö se johtuu, että Suomi ei muka enää pärjää ilman työperäistä maahanmuuttoa? Ja sille ilman töitä olevalle 6,8 %:lle ei vaan löydy mitään töitä tai niitä työttömiä ei saa töihin millään ilveellä?

Tämä koulu-uudistus meni täysin metsään: ”Pelit ja some kiinnostavat enemmän kuin työt, nuorten elämänhallinta retuperällä”

12.10.2019 14:09 päivitetty 12.10.2019 14:09


Ammatillisen koulutuksen uudistaminen saa päälleen rankkaa arvostelua.

LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry lähetti jäsenilleen suhdannekyselyn, jossa se sivusi alan työvoimapulaa ja koulutusreformia. Lvi-alalla on pitkään ollut pula ammattitaitoisesta työvoimasta, etenkin työnjohdosta kasvukeskuksissa.

Työssäoppiminen on osa ammatillista tutkintoon johtavaa koulutusta. Kyselyyn vastanneiden kommentit paljastavat, ettei nopeaa ratkaisua ongelmiin ei ole luvassa: vuonna 2018 voimaan astunut reformi tuomitaan ankarin sanankääntein.

”Reformi oli rahoituksen sopeuttamistoimenpide, joka meni ainakin lvi-asennuksen näkökulmasta pahasti pieleen. Tämä ei tainnut mennä oikein kenenkään kannalta putkeen”, summaa kyselyn tulokset LVI-TU ry:n toimitusjohtaja Jari Syrjälä.


Nuorisoasteen opiskelijoiden työssäoppiminen ei lvi-urakoitsijoiden mielestä toimi lainkaan suunnitellusti. Sen oli määrä palvella opiskelijoita, oppilaitoksia, opettajia ja yrityksiä, mutta tähänastiset kokemukset reformista eivät rohkaise.

”Resursseja on viety alas, eikä oppilaitosten ja yritysten työssäoppimispaikkojen yhteistyö ole pelannut toivotusti. Ammatillisen koulutuksen luvatut lisäresurssit ovat aika vaatimattomia”, Syrjälä sanoo.

”Ei ymmärretä edes työaikoja”
Syrjälän mukaan ammattikouluopiskelijat lähetetään työpaikoille ”ilman perustaitoja ja odotetaan, että yrityksissä he saavat ammatillisen koulutuksen ja oppivat elämänhallinnan perusteet.”


Ammattikouluopiskelijoiden elämänhallinnan puutteilla Syrjälä viittaa vaikeuksiin omaksua tiukkoja työaikoja. Töihin valutaan, jos niin sattuu huvittamaan.

”Ei ymmärretä edes työaikojen merkitystä, tästä on tullut pirusti palautetta. Kännykät ja pelit ovat toinen palautteen aihe, koska somessa ollaan sekä työaikana että tauoilla.”

Syrjälä arvelee, että työpaikan tärkeä sosiaalinen puoli jää opiskelijoilla aiempaa heikommaksi. Perinteiset jäynätkin ovat katoavaa kansanperinnettä.

Syrjälän mukaan koulutuksen työelämälähtöisyys tarkoittaa käytännössä lähiopetuksen minimointia ja opiskelijoiden työntämistä yritysten vastuulle.

”Näin riippumatta siitä, minkälaiset eväät yrityksellä on kasvattajan ja kouluttajan tehtävässään. Sitä paitsi samat työssäoppimisen ongelmat koskevat alaa kuin alaa.”

Oppilaitoksetkaan eivät ole reformiin tyytyväisiä, koska edellinen hallitus pienensi koulutukseen käytettäviä rahoja. Yritykset, oppilaitokset ja oppilaat ovat kaikki järjestään tyytymättömiä.

Alan koulutus houkuttelee
Lvi-alan toisen asteen koulutus, lvi-mestarikoulutus ja lvi-alan insinöörikoulutus vetävät hyvin ensisijaishakijoita. Ala on siis suosittu, ja parhaimmillaan yhdellä aloituspaikalla on ollut kaksi ensisijaishakijaa.

Opiskelijamäärien perusteella nuorisoasteen työssäoppimispaikkoja pitäisi löytää yli tuhat vuosittain. Syrjälän näppituntuma kertoo, että määrästä 40-50 prosenttia löytää paikan lvi-asennusyrityksistä.

Mainos Finnvera

Perheyritys käy sukupolvelta toiselle kuin kone



”Muiden jaksot järjestetään tavalla tai toisella esimerkiksi teollisuuden tai kaupan yrityksissä. He jäävät vaille konkreettista urakoinnin työelämäkokemusta, eikä työmaan käytäntöjä opi koulun penkillä.”

Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen on rakennettu useita portaita: koulutuksen suunnittelu, koulutussopimus, työpaikkaohjaajien koulutus, opiskelu työpaikalla ja osaamisen arviointi vaativat kukin paneutumista.

Ammatillista koulutusta koskeva lainsäädäntö on uusittu kokonaan: nykyisin suuri osa oppimisesta ja arvioinnista halutaan toteuttaa työpaikoilla. Tavoitteena on toimiva yhteistyö työelämän ja oppilaitosten välillä.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tama-koulu-uudistus-meni-taysin-metsaan-pelit-ja-some-kiinnostavat-enemman-kuin-tyot-nuorten-elamanhallinta-retuperalla/58478a7d-f2c3-4b54-b42a-60dbeb9eb4ce?
 

EK

Kenraali
Mielenkiintoista.

Olen nyt muutaman vuoden testaillut erilaisia tapoja nettipohjaiseen opetukseen. Nykyään Google tarjoaa melkoisen hyvät välineen "ilmaiseksi" edu-pohjaisille (GAFE) tileille. Google Sites sivuston tekemiseen, Drive ja sen office-sovellukset sekä Classroom tehtävien jakamiseen ja hallintaan.

Testasin eilen sähköisen kokeen ja totesin etten jatkossa teetä paperilla kuin 9.-luokan valinnaisen taloustiedon kirjanpidon kokeen (siinä tehdään kaksinkertainen kirjanpito tilivihkon sivulle). Kone tarkastaa monivalinnat, oikein/väärin-väitteet, aikajärjestystehtävän, yhdistelytehtävät ja aukkotäydennykset. Sanalliset vastaukset saa tarkastettua tehtävä kerrallaan, eli a) ei tarvitse arpoa käsialan kanssa, b) tarkastuksen linja säilyy helpommin, kun tarkistaa yhden sortin vastaukset kerrallaan ja c) arvioinnin objektiivisuus kasvaa, kun ei näe kuka mitenkin mihinkin vastaa. Koetilanteessa koulun hallinnassa oleva laite otetaan Classroomin hallintaan, eikä muille sivuille pääse ennen kokeen palauttamista. Toista kertaa koetta ei voi tehdä.

Ainoa "ongelma" itselläni on, että pidän kokeet kaksiosaisina, eli ensin vastataan osaan kysymyksistä ilman vihkoa ja sitten loppuihin vihkon avulla. Nyt Classroomissa joutuu jakamaan kaksi koetta, joista ensimmäinen tehdään ilman vihkoa, palautetaan ja haetaan sitten vihko opettajanpöydältä. Tässäkään ei muuten ole ongelmaa, mutta nyt se palautusmekanismi menee vähän rikki oppilaan kannalta. Lisäksi pieni vaara laskuvirheistä liittyy tuohon kokeiden pistemäärien yhdistämiseen. Virheet tietenkin korjaa nopeasti, mutta ne ovat aina ikäviä, etenkin oppilaalle.

Tai no toinen ongelma liittyy tehostettua tukea saaviin oppilaisiin ja siihen, että Classroom jakaa saman kokeen kaikille ryhmän oppilaille. Tuo pitää ratkaista jotenkin, jos ei muuten niin paperikokeilla.

Rakentelin vielä taulukkolaskentaohjelmaan kaavan, joka laskee automaattisesti 33%-arvostelutaulukolla arvosanan. Tehostetut oppilaat eivät enää aiheuta suurtakaan päänvaivaa, kun muuttaa vain maksimipistemäärän heidän kohdallaan kulloinkin oikeaksi.

Nyt kun (kirjoittamani) kirjan teksti on netissä, myös äänikirjaksi luettuna, samoin tehtävät vastauksineen kuten myös muistiinpanot/tiivistelmät, jotka löytyvät myös youtubesta, niin mihin minua enää tarvitaankaan...? :rolleyes:

Tai no, seuraavaksi ajattelin tarjota pakettia sairaalakoululle. Siellä on aika hintsusti oppilaita ja nettimateriaali soveltuisi aika hyvin heidän urakointi-periaatteeseensa. Jos maksaisivat esim. 1/3 tai 1/4 palkan kurssista, räätälöisin niille koko paskan Classroomiin.
 

Sarek1

Kenraali
Liikaa vastuuta liian varhain? “Nykykoulussa järjestelmästä putoavat ne, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla”
https://yle.fi/uutiset/3-10928894

Erityisen huolestuttavana nähdään jo psykiatrisessa hoidossa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) Ylelle kokoama tilasto paljastaa, että viime vuonna Suomessa kirjoitettiin ADHD/ADD:n tai autismikirjon häiriöiden, kuten Aspergerin oireyhtymän epäilyn vuoksi yli 66 000 lähetettä 6–13-vuotiaille lapsille. Vuonna 2014 näitä lähetteitä kirjoitettiin alle puolet tästä.

C038E533-88B5-46C5-B23C-41125BE8EB20.png
Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Lääkärit ovat huolissaan lasten selviämisestä aikuisten ja koulumaailman asettamien muutosten keskellä. Huoli nykykoulun kyvystä vastata lasten kehitystarpeisiin on THL:n mukaan perusteltu.
Oulun yliopistollisen keskusairaalan lastenpsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Päivi Lindholm jakaa huolen.
– Lähetteiden määrän pääasiallinen kasvu kohdistuu erilaisiin neuropsykiatrisiin pulmiin, kuten ADHD ja autismikirjo sisältäen Asperger-piirteisyyden, Lindholm kertoo.

Murhetta liittyy myös eriasteisia kielenkehityksen ja oppimisen vaikeuksia omaavien lasten psyykkiseen oireiluun.
Lindholmin mielestä kyse ei kuitenkaan välttämättä ole siitä, että lapset itsessään olisivat yhtään sen erityispiirteisempiä kuin aiemmin. Sen sijaan lasta ympäröivä yhteiskunta ja aikuisten lapsille asettamat vaatimukset ovat muutoksessa.
Lindholm sanoo, että lasta ympäröivän maailman muutoksia tarkasteltaessa, huomio kiinnittyy väistämättä koulumaailmaan ja tänä syksynä laajan keskustelun kohteena olleeseen uuteen opetussuunnitelmaan sekä sen tulkintatapoihin.

Uusi opetussuunnitelma (siirryt toiseen palveluun)otettiin alakoulujen osalta käyttöön vuonna 2016

Jutussa esiintyvät lainaukset ovat Facebookin vertaistukiryhmistä pyydettyjä anonyymeja vanhempien kommentteja.
———
"Erityisopettaja ehdottaa lääkityksen hankkimista lapselle, vaikka sille ei ole tarvetta koulun ulkopuolella eikä lastenpsykiatrikaan ole ehdottanut. Lähikoulussamme on ilmiöoppimista, ryhmätöitä ja luokkien sekoittamista. Kauhulla odotan, kun uusi koulu monitoimitiloineen valmistuu."
Kommentti vertaistukiryhmässä
———

Itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt luovat haasteita

Uudessa opetussuunnitelmassa on Lindholmin mukaan paljon hyvääkin.
– Sen korostaman itseohjautuvuuden ja yhdessä oppimisen tulkinnat ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa erityisesti itseohjautuvuuden sekä sosiaalisten vuorovaikutustaitojen osalta liian nuorilta odotetaan kovin paljon.

6453D440-8A43-47CD-B9D1-8B2F650A7526.jpeg
OYS:n lastenpsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Päivi Lindholm.Mikko Koski / Yle

Samaan aikaan koulumaailmassa ollaan menossa yhä enemmän avointen oppimisympäristöjen suuntaan, eli perinteiset luokat korvataan yhtenäisillä isoilla tiloilla.

Avoimet oppimisympäristöt erilaisine ääni- ja näköärsykkeineen ovat Lindholmin mukaan erityisen haastavia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaaville lapsille, mutta myös ihan kenelle tahansa.

———
"Avoimissa oppimisympäristöissä keskittyminen omaan tekemiseen on hankalaa, kun ympäröivät "rajat" puuttuvat. Sen sijaan tulee seuratuksi koulun tapahtumia ja ohikulkijoita."
Kommentti vertaistukiryhmässä
———

– On muistettava, että esimerkiksi kuuloyliherkkyyttä esiintyy myös osalla ihan tavanomaisesti kehittyvistä lapsista – ja myös aikuisista.

Myös kasvatustieteen professorit ovat kritisoineet avoimia luokkatiloja niiden rauhattomuuden vuoksi. Avoimissa luokkatiloissa ja ns. solukouluissa ei luokkia enää eroteta toisistaan seinillä ja ovilla, vaan erilaisilla verhoratkaisuilla. Avoimessa, yhtenäisessä tilassa voi olla useita kymmeniä, jossain kouluissa jopa lähes 100 oppilasta.
Kunnat päättäävät itsenäisesti, miten opetussuunnitelma otetaan huomioon uudessa tai remontoitavassa koulurakennuksessa. Enää ei kuitenkaan rakenneta kouluja, joissa pitkien käytävien varrella on luokkahuoneita.

“Lapset hakeutuvat hoitoon entistä lievemmillä erityispiirteillä entistä oireilevimpina”

Tilanteen karuus näkyy Lindholmin mukaan yliopistosairaalassa siten, että yhä useampi lapsi ohjautuu tutkimuksiin ja hoitoon yhä lievemmin neuropsykiatrisin erityispiirtein, koska ei yksinkertaisesti selviä arjessaan. Hoitoon hakeudutaan autismikirjon tai vaikea-asteisen ADHD:n epäilyn vuoksi ja apua yritetään saada tunne- ja käyttäytymisongelmiin.

– Nämä lapset ovat niitä, jotka ovat aiemmin selviytyneet ilman tarvetta lastenpsykiatriselle erikoissairaanhoidolle.
Huolestuttavaa on myös jo hoitosuhteessa ja kuntoutuksessa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.
– Tämä on johtanut siihen, että meidän odotetaan terapian ja lääkkeiden avulla paikkaavan tilannetta, vaikka lapsi on liian kuormittunut ulkoapäin tulevien vaatimusten vuoksi, Lindholm sanoo.

FFB12433-2AB8-4AEA-8DD3-6F128F8B3CFA.jpeg
ADHD-oireiden lieventämiseen käytettäviä lääkkeitä.Mikko Koski / Yle

Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy Lindholmin mukaan usein erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Kun aistiärsykkeitä tulee paljon ja samanaikaisesti eri aistikanavien kautta, lapsi kuormittuu ja samalla oppimismahdollisuudet heikentyvät. Tämä on erityinen haaste avoimissa oppimisympäristöissä.

– Lapsella kuluu enemmän ja enemmän aikaa siihen, että hän yrittää hallita fysiologista olotilaansa, mikä puolestaan vaikuttaa osaltaan tunne- ja käyttäytymisen säätelyyn. Samalla erilaisten ääni- ja visuaalisten ärsykkeiden massan päälle tulee suuressa ryhmässä ylimääräistä sosiaalista kuormittumista.

– Vaikka lapsia jaetaan koulupäivän aikana pienempiin ryhmiin, tämä ei tilannetta helpota, jos ryhmien kokoonpano vaihtuu pitkin päivää eikä työtila ole riittävän rajattu ja rauhallinen, Lindholm painottaa.

———
"Ryhmäkoot ovat valtavia ja tuen tarpeisia ei välttämättä muisteta tai ehditä ohjaamaan tarvittavalla tavalla. Lapselle jää liikaa vapautta ja vastuuta."
Kommentti vertaistukiryhmässä
———

Päivästä muodostuu oppilaalle Lindholmin mukaan helposti raskas ja oppiminen jää taka-alalle, jos keskittyminen menee oman käytöksen hallintaan.

– Meillä kaikilla on tietyn kokoinen kuormituskuppi, ja se täyttyy eri ihmisillä eri aikaan. Koulupäivän voi vielä jaksaa pinnistellä, ja kuppi kaatuu vasta kotona. Osalla kuppi kaatuu jo koulupäivän aikana.

“Onko joku näkökulma mennyt muutoksen suunnittelijoilta ohi?"

Lindholm patistaa kaikkia asian äärellä olevia tahoja pysähtymään vakavasti miettimään valtakunnan tasolla, miten pitäisi jatkaa eteenpäin. Hän painottaa, että tilastot osoittavat, ettei kyse ole mistään pienestä marginaalista oireilevien oppilaiden kohdalla.
2A5BEE3C-7D7B-479B-9F05-1D071128B95C.jpeg
Opiskelua avoimessa opetusympäristössä.Paulus Markkula / Yle

Lääkäri kertoo perehtyneensä uuden opetussuunnitelman taustalla oleviin oppimisteorioihin. Hän toivoo, että saataisiin nopeasti käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa siitä, miten näiden jalkauttamisessa käytäntöön on onnistuttu.

– Olisi tärkeätä saada lasten ja vanhempien sekä käytännön työtä tekevien opetusalan, oppilashuollon ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset kuuluville, LIndholm toivoo.

"Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta on samoilla linjoilla Lindholmin kanssa sen suhteen, että lapset, jotka pärjäsivät perinteisessä oppimisympäristössä, oireilevat nyt herkemmin. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että modernit oppimisympäristöt ja -tavat eivät tue erityistarpeista lasta.

– Avoimet oppimisympäristöt sopivat osalle oppilaista hyvin ja osalle taas eivät sovi, mutta jos ei ole huolella mietitty, mihin toimintoihin niitä käytetään ja montako lasta tiloihin sijoitetaan, joudutaan ongelmiin, Puustjärvi sanoo.

465A38A2-D4FB-43D5-91AF-90535612D824.jpeg
Verhoilla toisistaan erotettavia opetustiloja Oulun Talvikankaan koulussa.Paulus Markkula / Yle

– Osa lapsista hyötyy siitä, että voi tehdä töitä esimerkiksi jumppapallon päällä istuen tai tehtäviä lattialla mahallaan pötköttäen. Tiloihin tulee kuitenkin lisää häiriötekijöitä, kun osa oppilaista vaihtaa jatkuvasti paikkaa ja tulee ja menee. Kysymys onkin siitä, miten minimoida häiriötekijät ja maksimoida hyödyt.

———
"ADD-lapseni toiminnanohjaus on heikkoa. Lääkitys on, mutta silti keskittyminen tunneilla on onnetonta ja hän lähinnä piirtelee vihkoonsa. Lapsi ei myöskään ymmärrä itse pyytää apua, hänen pitäisi tosiaan itse osata sitä apua hakea koulussa."
Kommentti vertaistukiryhmässä
———

Puustjärvi muistuttaa, että itseohjautuvuudesta uusissa oppimistavoissa puhuttaessa olisi avattava, mitä sillä tarkoitetaan.
– Itseohjautuvuus ei tarkoita oppilaan itsenäistä opiskelua, vaan sitä, että opettaja asettaa raamit, joiden sisällä oppilas voi valita joistakin asioista ikätasonsa mukaisesti. Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen, tämä saattaa unohtua kouluissa. Lapsella toiminnanohjauksen taidot ovat kehittymässä ja valmiita vasta päälle kaksikymppisenä.

Puustjäven mukaan on aivan tyypillistä, että esimerkiksi tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriötä eli ADHD:ta sairastava lapsi ei pysty vapaamuotoisessa, isossa ryhmässä hallitsemaan käyttäytymistään. Silloin ADHD:n oireet vahvistuvat ja toimintakyky romahtaa.

Osaa neuropsykiatrista oireilusta on mahdollista lieventää lääkkeillä. Esimerkiksi ADHD:n oireiden helpottamiseksi on kehitetty stimulanttilääkitystä, joka auttaa lasta selviämään läpi koulupäivän.

– On totta, että sama oppilas, joka saattaisi pärjätä pienemmässä ryhmässä ilman lääkettä, voi isossa oppilasryhmässä hyötyä lääkityksestä, koska lääkitys auttaa lasta selviämään suuressa ääni- ja näköärsykkeiden tulvassa.
Puustjärvi kuitenkin muistuttaa, ettei lääkitys ole ainoastaan negatiivinen asia.

– Emmehän pidä myöskään negatiivisena sitä, jos diabetesta sairastava tarvitsee insuliinia, hän huomauttaa.

“Nyt putoavat ne, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla”

Suomen Vanhempainliiton yhdenvertaisuusasiantuntija Aslak Rantakokko pohtii, miksi lasten neuropsykiatristen ongelmien kiistaton käsiin räjähtäminen pitäisi hiljaa hyväksyä ja yrittää korjata ongelmaa lisäämällä resursseja kouluihin.

– Yritetään saada lisää opettajia, lisää kuraattoreita ja lisää psykologeja. Hyvä sekin on, mutta eikö tämä ole pohjimmiltaan ongelman hyväksymistä? Miksi Suomessa ei käydä avointa keskustelua ilmiön juurisyistä, Rantakokko kysyy.

571272CE-4B96-4C8B-B8E6-47DC68BEAE28.jpeg
Oppilaan jalat tuolin rungolla luokkahuonessa, jossa on ääntä eristävä kokolattiamatto.Jaani Lampinen / Yle

Vanhemmilta saamiensa viestien perusteella Rantakokko yhtyy lääkärien sanomaan siitä, että koulujärjestelmästä putoavat nyt nekin, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla.

– Suuri osa, varsinkin neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten vanhemmista, ei pidä hyvänä luokattomia, kirjattomia ja kohta ilmeisesti lukujärjestyksettömiäkin kouluja, Rantakokko sanoo.

———
"Lapsellamme on Asperger ja aistiyliherkkyyttä. Hän käy moduuliopetuskoulua ja touhu on hämmentävää. Lukujärjestys vaihtuu yhtenään, luokkia vaihdetaan joka aineessa, luokat ovat monessa rakennuksessa ja aina eri opettaja. Henkilökohtainen avustaja on pakollinen."
Kommentti vertaistukiryhmässä
———

– Nämä lapset tarvitsevat välttämättä toimintansa ohjausta ja struktuuria arkeensa. Eli selkeää päiväjärjestystä ja tarkkoja ohjeita siitä mitä teen, kenen kanssa teen, kauanko tekeminen kestää ja koska tekeminen päättyy.
Rantakokko sanoo, että asia on taatusti tiedossa, mutta oppilaiden saama tuki näyttää vaihtelevan valtavasti kuntakohtaisesti ja koulujenkin välillä samassa kunnassa.

– Itse en yhdenvertaisuuden asiantuntijana ymmärrä ollenkaan sitä, että vähätellään vanhempien huolta. Meidän kaikkien vanhempien vastuulla on varmistaa, että lapsi pärjää tässä maailmassa, eikä asettaa lastaan koekaniinin asemaan seurauksista välittämättä, Rantakokko huomauttaa.

——————
Lasten neuropsykiatriset häiriöt
Erilaisia neuropsykiatrisia häiriöitä ovat mm. aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt ADHD/ADD sekä autismikirjon häiriöt, kuten Aspergerin oireyhtymä.
  • ADHD/ADD:n oireita voidaan lieventää lääkehoidolla, kuten psykostimulanteilla, jotka sisältävät metyylifenidaattia, deksamfetamiinia ja lisdeksamfetamiinia, valmistenimiltään esimerkiksi Concerta, Medikinet, Attentin ja Elvanse.
  • ADHD/AAD:n hoidossa käytetään myös atomoksetiinia, jonka valmistenimi on Strattera tai guanfasiinia, jonka valmistenimi on Intuniv.
  • Autismikirjon häiriöihin ei ole olemassa lääkehoitoa.
  • Osalla liitännäishäiriöinä esiintyviä vaikeita käytösoireita ja aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta ja uniongelmia voidaan lievittää myös lääkehoidolla, kuten risperidonilla, ketiapiineilla tai arpipipratsolilla, joiden valmistenimiä ovat Risperidon, Abilify ja Ketipinor.
Erittäin hyvä artikkeli, joka kuvaa lastenpsykiatrian sekä Vanhenpainliiton edustajien näkökulmasta opetus- ja kasvatusalan harha-askeleiden sivuvaikutuksia. Näiden virheiden seuraukset tulevaisuudessa ovat paljon laajemmat ja suuremmat kuin voidaan kuvitella tänä päivänä.

Lastenpsykiatrian tarve on räjähtänyt käsiin. Tutkimusjaksoille ja hoitoon on pitkät jonot, vaikka apua ja tukea tarvittaisiin nopeasti. Syyt kasvaneeseen tarpeeseen ovat tietenkin moninaisia, mutta koulu ja koulujärjestelmä eivät ole erillään tarvetta aiheuttavasta ongelmavyyhdistä.
 

Nargö

Luutnantti
Lastenpsykiatrian tarve on räjähtänyt käsiin. Tutkimusjaksoille ja hoitoon on pitkät jonot, vaikka apua ja tukea tarvittaisiin nopeasti.
Medikalisaatio taitaa olla yksi iso syy sille miksi noin on käynyt.

Kuriton oppilas joka ennen vanhaan olisi laitettu jälki-istuntoon kiikutetaan tänä päivänä lääkärin vastaanotolle sillä ennakko-olettamalla, että sillä on adhd tai vastaava.
 
Top