Uudella aineella pyrittiin edistämään tasa-arvoa. Nyt sen pelätään romuttavan kädentaitoja entistäkin enemmän.
Daniel Apell (vas.) aikoo valita sekä teknisen työn että tekstiilityön, koska uskoo niistä olevan hyötyä aikuisena. Kuvassa vasemmalta Pohjankartanon koulun oppilaat Alisa Hilli, Daniel Apell, Eevelo Ahonen, Kaapo Järvirinne, Venla Korva , Sisu Juujärvi ja teknisen työn opettaja Jyrki Kukkonen.
Teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa koulumaailmassa. Lapsia ei saada opiskelemaan oppiainetta, joka heitä ei kiinnosta. Näin kävi, kun käsityön oppiaineeseen yhdistettiin sekä tekniikkaa että tekstiiliä.
Kaksi vuotta sovellettu peruskoulun uuden opetussuunnitelman mukainen yhdistetyn käsityön opetus on olennaisesti
vähentänyt sekä tyttöjen että poikien kiinnostusta käsityöhön.
Tyttöjen kiinnostuksen lisääminen teknologiaan ei ole toteutunut. Sen sijaan poikienkin kiinnostus teknologiaan on romahtanut. Yläkouluikäisten käsityön valinta valinnaisaineeksi on pudonnut kahdessa vuodessa lähes puoleen entisestä. Vielä enemmän on pudonnut kiinnostus tekstiilityöhön.
Moni on tästä huolissaan. Huolestuneita on muun muassa käsityönopettajissa. Myös esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto ja jotkut vientiteollisuusyritykset pitävät teknisen työn opettelua koulusta alkaen tärkeänä.
Ne näkevät, että teknisen työn opiskelun väheneminen peruskoulussa pahentaa entisestään teollisuuden osaajapulaa aloilla, jotka vaativat kädentaitoja tai kolmiulotteista matemaattista ajattelua. Nämä teknologia-alat ovat tärkeitä myös kansantalouden kannalta.
Tekstiilityön opettaja Auli Sipola ei usko, että seiskaluokan oppilaille ehtisi uuden opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa muodostua käsitys omista käsityötaidoista. Kuvassa oikealla Aarne Malmivaara ja vasemmalla Minea Salonen.Risto Degerman / Yle
Tutkimus vahvistaa käsityön kiinnostavuuden romahduksen
Helsingin yliopiston yliopistonlehtoreiden Antti Hilmolan ja Manne Kalliontekemän
kyselytutkimuksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan 8. - 9. luokkien oppilaiden käsityön valinnat vähentyivät 43 prosenttia vuodesta 2017 vuoteen 2019. Kyselyyn vastasi lähes joka viides eli runsaat kaksisataa käsityönopettajaa eri puolilta Suomea.
Pelkän teknisen työn ja puhtaan tekstiilityön opetuksen vähennys on vielä rajumpi. Kahdessa vuodessa teknisen työn valinnat vähenivät 59 prosenttia ja tekstiilityön valinnat vielä enemmän 70 prosenttia.
Kyselyyn vastanneista opettajista yli puolet pitää romahduksen syynä opetussuunnitelmaan ja tuntijakoon tehtyjä muutoksia.
Muutos on opettajien mukaan johtanut opetuksen pinnallistumiseen seiskaluokalla, mikä taas heijastuu käsityövalintojen laskuun 8. ja 9. luokilla.
Kun poikien on pakko opiskella tekstiilityötä ja tyttöjen teknistä työtä, kummankin vapaaehtoiset valinnat 7. luokan jälkeen ovat romahtaneet.
Opettajien mukaan on tavallista, että yhteisen käsityön ja tekstiilityön valinnaisia ryhmiä ei synny ollenkaan. Myös ennen uutta opetussuunnitelmaa suositut teknisen työn ryhmät ovat vähentyneet olennaisesti. Vastanneiden opettajien mukaan opetuksessa ei enää päästä kunnolla kiinni aiheeseen, eivätkä oppilaat koe ainetta kiinnostavaksi.
Tasa-arvotavoite saada tytöt opiskelemaan teknologiaa ei toteutunut
Peruskoulu-uudistuksessa 1970-luvulla suomalaiseen koulujärjestelmään kehitettiin tekstiilityö ja tekninen työ. Puhekielessä puhuttiin pitkään tyttöjen käsityöstä ja poikien käsityöstä.
Tasa-arvoajattelun edistyessä koettiin ongelmaksi, että käsityö oli niin voimakkaasti sukupuolittunutta. Koulutuksen suunnittelijat halusivat saada molemmat sukupuolet tekemään teknistä käsityötä ja tekstiilityötä.
Tekninen työ ja tekstiilityö ovat virallisesti muodostaneet yhteisen kokonaisuuden vuodesta 1994, yhteisen oppiaineen vuodesta 1998 ja vuonna 2017 yläkoulussa käyttöön otetussa uudessa opetussuunnitelmassa määriteltiin käsityön työtavoiksi tekninen työ ja tekstiilityö. Teknisen työn ja tekstiilityön tuntimäärät yläkoulussa putosivat kolmannekseen aiemmasta.
Käytännössä kouluissa opetetaan 7. luokalla yhteistä käsityötä, mutta 8. ja 9. luokalla koulusta ja kaupungista riippuen tekstiili- tai teknisen työn voi valita usein myös erikseen. Yleensä teknisellä työllä ja tekstiilityöllä on edelleen omat opettajansa.
Muutoksista huolimatta tyttöjen kiinnostuksen lisääminen teknologiaan ei ole toteutunut.
Nykyään Tampereen yliopistolla tekniikan pedagogiikan yliopistonlehtorina työskentelevä Sonja Niiranen selvitti
väitöskirjassaan(siirryt toiseen palveluun) vuonna 2016, miten tyttöjen mahdollisuuksia ja kiinnostusta teknisten ja teknologisten aiheiden opiskeluun voitaisiin lisätä perusopetuksessa. Lisäksi hän selvitti, mitkä tekijät vaikuttavat naisten hakeutumiseen teknologia-aloille.
Vaikka nykyinen monimateriaalinen käsityö tarjoaa kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun, hänen mukaansa sekään eri riitä. Käsityön opetusta tulisi kehittää niin, että erityisesti tytöt voisivat huomata nykyistä paremmin teknologian merkityksen niin arki- kuin myöhemmin työelämässä, sanoo Niiranen.
Niirasen mukaan tytöt pitävät keskimäärin enemmän käytännöllisten tuotteiden tekemisestä ja ovat poikia kiinnostuneempia opiskelemaan ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyviä aiheita. Pojat taas haluavat ratkaista ongelmia ja kokeilla erilaisia asioita. He myös pitävät tyttöjä enemmän elektroniikkatöiden tekemisestä.
Niirasen mukaan erityisesti tekniseen työhön sitoutuvalla teknologiakasvatuksella voidaan ohjata oppilaita kehittämään teknisiin ja teknologisiin aiheisiin liittyviä käytännön tekemisen ja innovoinnin taitoja.
Tarkoituksena oli tasa-arvo
Suomessa on
ollut pitkä perinne siitä, että teknistä työtä ovat opiskelleet etupäässä pojat ja tekstiilityötä tytöt.
Opetushallituksen mukaan yhteisen käsityön avulla on haluttu antaa tytöille ja pojille samat mahdollisuudet opiskella molempia käsityötä.
Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Manninen korostaa, että aikaa sopeutumiseen on ollut. Loiva laskeutuminen yhteiseen käsityöhön on ollut käynnissä parikymmentä vuotta.
Opetushallitus uskoo uuden opetussuunnitelman mukaisen käsityön toimivan hyvin, kunhan opettajat vain oppivat tekemään yhteistyötä ja sisäistävät uuden opetussuunnitelman ajatukset.
– Nyt pitää keskustella, miten päästään uudenlaiseen tapaan opettaa käsityötä. Oppitunnit riittävät varmasti kunhan opettajat tekevät yhteistyötä. Tässä kaikki ovat voittajia, sanoo Manninen.
Opettajien koulutuksessa on puutteita
Vastavalmistuneet käsityönopettajat kokevat, että heillä on huomattavasti huonommat valmiudet teknisen työn opettamiseen kuin tekstiilityön opettamiseen. Tämä selviää
valmistuneille käsityönopettajille tehdyn kyselyn perusteella(siirryt toiseen palveluun) (Tekninen opettaja 3/2019 sivut 30–31, näköislehden sivut 34–35).
Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella Raumalla teknisen työn opettajakoulutus on tällä vuosikymmenellä korvattu käsityönopettajan koulutuksella, jossa teknisen työn osuus on murto-osa siitä, mitä se oli vielä 2000-luvun alussa. Rauma oli pitkään ainoa teknisen työn opettajia kouluttanut oppilaitos, kun tekstiilityön opettajaksi on voinut opiskella kahdessa muussa yliopistossa.
Teknisen työn opettajien tieteenala käsityökasvatus lakkautettiin ilman keskustelua 2013 ja jäljelle jäi vain tekstiilityön opettajien tieteenala käsityötiede, johon tekninen työ liitettiin.
Eläkkeellä oleva Rauman yksikön teknisen työn lehtori Esa Yli-Piipari näkee ennen kaikkea Rauman yksikön johdon määrätietoisen toiminnan johtaneen teknisen työn ajautumiseen sivuraiteelle.
Opetushallituksessa eli aikaisemmassa Kouluhallituksessa ei ole ollut yhtään teknisen työn hallitsevaa asiantuntijaa sitten vuoden 1992.
Käsityön professorien joukossa alan kolmessa oppilaitoksessa ei ole ollut yhtään teknisen työn taustaa omaavaa henkilöä sitten vuoden 2001. Myös Rauman yksikön johdosta puuttuu kokonaan teknisen työn tausta.
Teknisen työn opettaja Jyrki Kukkosen mukaan opettajankoulutuksessa teknisen työn viestitään olevan auringonlaskun ala. Kuvassa vasemmalta Eeveli Ahonen, Kaapo Hyttinen, Daniell Apell ja Kaapo Järvirinne.Risto Degerman/ Yle
Rauman yksikön käsityökoulutusta alettiin muuttaa vuonna 2010 tekstiilityöpainotteisemmaksi. Muutosprosessin aikana Rauman yksikön johtaja Jaana Lepistö linjasi 2012 Länsi-Suomi-lehdessä, että yksikön tieteellisen tutkimustyön ohjaajien ei aineenopettajakoulutuksessa tarvitse tietää teknisen työn ja tekstiilityön sisällöstä.
Lepistö ja käsityökasvatuksen professori Eila Lindfors antoivat Ylelle tätä juttua varten kommentit yhteisessä sähköpostissaan.
– Emme voi yhtyä näkemykseen, että aiempien teknisen työn sisältöjen materiaaliteknologioiden osaamista olisi ajettu alas Rauman kampuksella.
Johdon lisäksi Raumalla opiskelevien tai opettavien joukosta ei löytynyt ketään, joka olisi halunnut kertoa Ylelle kokemuksiaan opetuksen laadusta.
Raumalla opiskeleville ja sieltä valmistuneille käsityönopettajille
viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan(siirryt toiseen palveluun) kuitenkin yli 90 prosenttia vastaajista koki, että ei saa riittäviä valmiuksia käsityön kaikkien sisältöjen opettamiseen opinnoista ilman kurssien ulkopuolella tapahtuvaa omatoimista työskentelyä.
Opetushallituksen opetusneuvos Marjaana Mannisen käsityksen mukaan Raumalta valmistuvalla käsityön opettajalla on molempien alojen pätevyys, vaikka lopputyö ja syventävät opinnot käsittelisivät pelkästään tekstiilityötä.
Tekninen työ on Mannisen mukaan vain työtapa, ei erillinen aine. Sekä teknisen että tekstiilityön työtapoja käytetään opetuksessa.
– Jos käsityönopettaja osaa molemmat työtavat, se on myös kustannustehokkaampaa, sanoo Manninen.
Kaksi teknisen työn opettajaa nosti ongelman esiin
Teknisen työn ammattilaiset Okko Ojanen ja Janne Rastas ovat aiemmin julkisuudessa nostaneet esille teknisen työn ja teknologisen osaamisen ahdingon koulutuksessa ja tarjonneet ratkaisuehdotuksia tilanteeseen.
Ojanen työskentelee Ulvilassa teknisen työn- ja luokanopettajana ja Rastas teknisen työn lehtorina Paimiossa.
– Teknisen työn yhteiskunnallisia merkityksiä ei ole huomioitu perusopetusta kehitettäessä. On unohdettu esimerkiksi innostaminen tekniikan aloille ja syrjäytymisen ehkäisy, sanoo Rastas.
Tekninen työ ehkäisee syrjäytymistä
Koulupudokkaiden määrä on kasvanut yli 50 prosenttia vuonna 2017 saakka käytössä olleen opetussuunnitelman aikana. Teknisten aineiden opettajien yhdistyksen (TAO) mielestä tässä suhteessa on meneillään kansallinen kriisitilanne.
Oulussa viime vuosikymmenellä kehitetyn mallin avulla(siirryt toiseen palveluun) on kyetty ehkäisemään koulutuksellista syrjäytymistä teknisen työn avulla.
Tekninen työ on usein ainoa aine, joka syrjäytymisvaarassa olevia oppilaita kiinnostaa. Oulun mallissa tällaisille oppilaille on kaikkia aineita opetettu konkreettisen tekemisen ja teknisen työn avulla.
Tulokset ovat olleet erittäin hyvät, eli kohderyhmässä ei ole ollut pudokkaita viime vuosina. Tutkimukset osoittavat syrjäytymisuhan alla olevien lasten ja nuorten hyötyvän merkittävästi teknisestä työstä.
Ojasen mukaan teknistä työtä ei ole missään vaiheessa tarkasteltu siitä näkökulmasta, että sen pitäisi tuottaa sellaista osaamista, josta on hyötyä sekä elinkeinoelämälle että yksilön työllistymiselle.
Heidän mielestään parhaiten tasa-arvoa edistäisi molempien aineiden, tekstiilityön sekä teknisen työn ja teknologian opettaminen omina erillisinä aineina sekä tytöille että pojille.
Opettajien ja opetuksen suunnittelijoiden todellisuudet kaukana toisistaan
Kaikissa kunnissa tai kouluissa ei ole täysin siirrytty yhdistettyyn käsityöhön. Niissä käsityö ei näyttäisi valinnaisena aineena pudonneen samalla tavalla kuin maassa keskimäärin.
Kunnilla on edelleen mahdollisuus vaikuttaa käsityön tuntimäärään. Muun muassa Oulussa yhteiselle käsityölle on annettu yksi ylimääräinen viikkotunti. Näin on esimerkiksi Pohjankartanon koulussa Oulussa. Silti sielläkin kiinnostus käsityöhön laski selvästi viime vuonna.
[IMG alt="
Alisa Korpela pitää nimenomaan tekstiilityöstä ja aikoo todennäköisesti valita sen valinnaisaineeksi kahdeksannelle luokalle."]
https://images.cdn.yle.fi/image/upl...o,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-11010365.jpg[/IMG]
Alisa Korpela pitää nimenomaan tekstiilityöstä ja aikoo todennäköisesti valita sen valinnaisaineeksi kahdeksannelle luokalle. Pohjankartanon koulussa monia tyttöjä kiinnostaa enemmän tekstiilityö ja poikia tekninen työ, vaikka sukupuolirajona on käsityön opetuksessa onnistuttu ylittämään.Risto Degerman/ Yle
Seitsemännellä luokalla Pohjankartanon koulussa oppilaille opetetaan erikseen tekstiili- ja teknistä työtä, vaikka oppiaine kulkee käsityön nimellä. Opettajat ovat erikseen. 7. luokan keväällä oppilaat tekevät yhteistä monimateriaalista työtä. Tähän on päädytty, koska opettajien mielestä perusasiat täytyy opetella ensin ennen kuin voi lähteä soveltamaan.
8. ja 9. luokalla oppilas voi valita yhteistä käsityötä, teknistä työtä tai tekstiilityötä.
Pohjankartanossa teknistä työtä opettaa Jyrki Kukkonen ja tekstiilityötä Auli Sipola. Hyvästä keskinäisestä yhteistyöstä huolimatta kumpikaan heistä ei pidä nykyistä kehitystä hyvänä, koska nyt ehditään raapaista vain pintaa sekä tekstiilityössä että teknisessä työssä.
Teknisen työn opettaja Kukkonen sanoo kuitenkin, että hän ei olisi kovin huolissaan teknisen työn suhteen, jos asiat olisi järjestetty koko Suomessa kuten Pohjankartanossa. Mutta nykytilanteessa Kukkosen mukaan syytä huoleen on.
Molemmat opettajat pelkäävät uuden opetussuunnitelman näkyvän aika pian ammattikouluissa ja työmarkkinoilla siinä, että oppilaat eivät hakeudu käsityöosaamista vaativille aloille tai eivät pärjää niillä.
Hilla Tunturi (keskellä) pitää molemmista käsitöistä, mutta enemmän kuitenkin tekstiilityöstä, koska kokee sen luovempana alana kuin teknisen työn. Kuvassa vasemmalta Minea Salonen, Auli Sipola ja Hilla Tunturi.Risto Degerman / Yle
Myöskään Oulun Oulunsalon Pitkäkankaan koulun tekstiilityön opettaja Tarja Teivonen ei pidä uudistusta hyvänä. Siellä missä opetussuunnitelmia ja koulutuspolkuja laaditaan, ei Teivosen mukaan ymmärretä todellisuutta.
– Opetussuunnitelmassa ei oikeasti sanota mitä pitäisi opettaa, vaan se on vain sellaista ympäripyöreää sanahelinää, sanoo Teivonen.
Opetushallituksen Mannisen mukaan oppilaille ei ole tarkoitus perusopetuksessa antaa kokonaiskuvaa kummastakaan käsityöalasta.
– Opetuksen suunnittelu ei lähde sisällöistä, vaan yleisistä tavoitteista. Ei kuitenkaan pidä oppia vain jotain työtapaa, vaan tavoitteet ovat laaja-alaisia.
Opetushallituksen mukaan on kuitenkin liian aikaista arvioida uudistuksen onnistumista, koska yhtäkään koko uuden opetussuunnitelman läpäissyttä ikäluokkaa ei vielä ole.
Uusi oppiaine tekninen työ ja teknologia ?
Teknisten alojen opettajat (TAO) ovat esittäneet teknisen työn irrottamista käsityöstä
kokonaan omaksi oppiaineeksi nimeltä tekninen työ ja teknologia.(siirryt toiseen palveluun)
Uuden oppiaineen tavoitteena olisi kehittää oppilaan teknis-loogista ajattelua ja osaamista sekä luoda pohjaa teknologiselle yleissivistykselle.
Tekstiilityö jäisi omaksi oppiaineekseen.
Opetushallitus ei tyrmää ajatusta, mutta tässä vaiheessa ei vielä haluta arvioida monimateriaalisen käsityön onnistumista tai epäonnistumista yhteisenä oppiaineena.
Opetushallitus voi reagoida asiaan vasta aikaisintaan vuoden 2020 aikana, kun opetussuunnitelmauudistus on mennyt koko yläasteen läpi.
Oulun alueen teknisen työn opettajien yhdistyksen mielestä teknisen työn opetuksen taso on heikentynyt vuosia.
Yhdistyksen kannanoton mukaan (siirryt toiseen palveluun)uuden opetussuunnitelman myötä teknisen työn opetuksen taso on romahtanut pohjalukemiin.
Yksi yhdistyksen kannanoton allekirjoittajista on Oulun yliopistossa teknisen työn ja teknologiakasvatuksen kanssa työskentelevä Jaakko Nykänen.
Hän pelkää uudistuksen vähentävän teollisuuden kipeästi kaipaamia tulevaisuuden keksijöitä. Kun teknisen työn opetusta karsitaan, nuoret oppivat vain teknologisten laitteiden käyttöä, mutta eivät niiden toimintaperiaatteita tai valmistusprosesseja
– Digitaalisuutta korostetaan opetuksessa liikaa ja väärällä tavalla, sanoo Nykänen.
Elinkeinoelämä on huolissaan viennistä, kasvusta ja mopopojista
Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät pelkäävät kehityksen vaikeuttavan sekä vientiä että kasvua.
EK:ssa katsotaan, että uudessa opetussuunnitelmassa on teknisen työn vähentämisessä saattanut tapahtua virhe.
Suomen Yrittäjien mukaan nuorella on oltava riittävät kädentaidot jatko-opintoihin jo ennen ammatillisen koulutuksen työelämässä oppimisen jaksoja. Tämä edellyttää erityisesti tekemällä oppimisen lisäämistä koulussa.
Pohjankartanon koulun oppilas Aarne Malmivaara pitää käsityöstä, koska se poikkeaa kaikesta muusta kouluopetuksesta. Tekninen työ on hänestä hauskempaa kuin tekstiilityö. Hän arvioi sen johtuvan siitä, että hän ymmärtää siitä enemmän.Risto Degerman / Yle
Metsäkoneita valmistavan Ponssen hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrén on huolissaan kädentaitojen katoamisesta, kun teknisen työn opetus vähenee. Kyse on Vidgrénin mukaan Suomen viennille tärkeästä kilpailutekijästä, jota ei missään nimessä kannattaisi antaa pois.
Ponssen alihankkijoiden on jo nyt haettava osaavaa työvoimaa ulkomailta. Vidgrénin mielestä olisi parempi työllistää suomalaisia.
– Tekninen työ on yksi suurimpia asioita mopopoika-aineksen työllistymisen kannalta, sanoo Vidgrén.
Myös Meyerin telakka Turussa on huolissaan teknisen työn tilanteesta ja siihen liittyvästä osaamisen tason laskusta.
Meyer Turun viestintäpäällikkö Tapani Mylly kertoo, että Turun telakalla tarvitaan teknisen työn antamaa osaamispohjaa sekä tuotannossa että suunnittelussa.
– On selvä vaara, että kasvu vaikeutuu ja hidastuu tämän takia. On vaikea saada nuoret kiinnostumaan teknologia-alasta ilman teknisen työn opiskelua yläkoulussa.
osa on patologisen rehellisiä. Patologisen rehellisyyden taso on heille se alin mahdollinen lähtötaso, jolla inhimillisellä, ammatillisella, sosiaalisella tms. kanssakäymisellä on edellytyksiä. Valehtele 4-vuotiaalle autistille kerran yhdentekevässä asiassa ja voi olla että hän ei edes harkitse sitä, että pitäisi sinua luottamuksen arvoisena ollessaan 54.
