Tulee kouluilla välillä työn puolesta käytyä ja kokeneiden opettajien kanssa juteltua. Kyllä tätä samaa viestiä ja huolta sieltä tuodaan lasten keskittymis-ja käytöshäiriöistä. Miksi Suomi sitten haluaa ajaa puuhun monessakin mielessä tällä ääriliberaalilla maailmankatsomuksella, jossa rajojen asettaminen tuntuu olevan jonkinlainen kirosana.
Vastaus on aivan yksinkertainen:
Suomi ei haluakaan ajaa puuhun, mutta iso osa Suomesta on kaapattu ja kaappaajat haluavat törmäyttää maan täysillä seinään.
Kyse on ideologisesta kaappaamisesta. Kaappaava ideologia on kulttuurimarxilaisuus ja sen lukemattomat alavirtaukset. Kaappaus alkoi useita vuosikymmeniä sitten akateemisesta maailmasta, etenkin yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnista.
Kun sekä oppilasvalinnat (!), opetussuunnitelmat ja -ohjelmat, itse opetus ja vielä päälle mahdollisuus saada tieteellisiä julkaisuja julkaistua ovat liukuneet kulttruurimarxilaisen ideologian palvelukseen ja käsiin, niin seurauksena on se, että valtava osa nimenomaan yhteiskunnallisia koneistoja käyttävistä henkilöistä ja toimintakulttuureista on muuttunut tätä ideologiaa tuottaviksi ja palveleviksi.
Journalistit, tv-viihde, iso osa kirjallisuudesta, tukuittain poliitikkoja läpi puoluekentän, osa järjestöistä, oikeuspolitiikka... Kulttuurimarxilaisuuden ja sen äpärälapsiin kuuluvan vasemmistolaisen identiteettipolitikoinnin toteuttamisesta on tullut pääasia, joka ajaa läpi marssittujen instituutioiden todellisten tehtävien ohi.
Tämä näkyy lukuisin eri tavoin ja esimerkein koulutus-, oikeus-, sosiaali-, talous-, sisä-, maahanmuutto- ja moneessa muussa politiikassa.
Aina kun jokin yhteiskunnan osa-alue näyttää kääntyvän ideologisista syistä perseelleen, kannattaa tehdä tämä perustesti:
1. Katso onko perseelleen kääntyminen kulttuurimarxilaista agendaa palveleva asia.
2. Katso osallistuuko perseelleen kääntämiseen sellaisia henkilöitä tai ryhmiä, joilla on sitoutuneisuutta ja/tai myötämielisyyttä
- SJW -toimintaan - SJW-hyvesignalointi mukaanlukien.
- Sosiaalisen konstruktionismin piiriin kuuluviin selitysmalleihin.
- Vasemmistolaiseen identiteettipolitikointiin.
- Tahalliseen väärinkäsittämiseen, joka kohdistuu niihin arvoihin ja instutuutioihin, joita kulttuurimarxilaisuus on valinnut vihamielisen toimintansa kohteiksi.
- Empiriapakoisuutta.
3. Jos vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, niin voi surutta olettaa että kyse on yrityksestä vahingoittaa yhteiskuntaa ja sen rakenteita jotta marxilainen utopia pääsisi muka toteutumaan. Tähän oletukseen voi nojata niin kauan kunnes jokin vahva vastakkainen näyttö todistaa, että kyse on jostain muusta joka on laadullisesti sellaista, että se poissulkee tämän mahdollisuuden.
Kannattaa koko ajan muistaa, että suurin osa kulttuurimarxilaista agendaa ajavista on ns. hyväuskoisia hölmöjä. (Sana on tietenkin oksymoroni. He eivät ole missään määrin hyväuskoisia. He eivät ole hölmöjä vaan typeryksiä.) Suurin osa näistä tapauksista ei vaivaudu koskaan ajattelemaan niin pitkälle, että tajuaisivat osallistuvansa kiihkeästi totalitärismin rakentamiseen ja olevansa myös vähintään moraalisessa vastuussa siitä mitä tekevät.
Kansallissosialismi on ollut äärinationalistista sosialidemokraattista marxismia. Se johti ihmisten esineellistämiseen, kastijärjestelmän tapaiseen yhteiskuntaan, keskitysleireihin ja tuhoon - osin siksi että se pyrki aktiivisesti juuri siiihen.
Kommunismi on ollut internationalistista sosialistista marxismia. Se johti ihmisten esineellistämiseen, kastijärjestemän tapaiseen yhteiskuntaan, keskitysleireihin ja tuhoon - osin siksi, että se pyrki aktiivisesti juuri siihen.
Kulttuurimarxilaisuus on internationalistista sosiaalidemokraattista tai sosialistista marxismia. Se tulee johtamaan ihmisten esineellistämiseen, kastijärjestelmän tapaiseen yhteiskuntaan, keskitysleireihin ja tuhoon - osin siksi, että se pyrkii aktiivisesti juuri siihen.
Oma näkemykseni tässä asiassa on se, että jos sinänsä hyvä ihminen antautuu hirvittävän pahuuden palvelukseen ja haluaa aktiivisesti pitää kiinni "oikeudestaan" jatkaa pahuuden palvelemista ohi point of no returnin, niin tähän ihmiseen pitää suhtautua sillä oletuksella että hän on oikeasti juuri niin paha kuin hänen palvelemansa pahuuden tavoitteet ja keinot.
