Palataanpa taas tähän suomalaisen yhteiskunnan erääseen suurimmista vitsauksista. Jopa koulusta alkaen yhteisön vähättelemään ja osin jopa suosimaan väkivaltaiseen käytökseen - Koulukiusaamiseen.
https://www.verkkouutiset.fi/lapsi-pahoinpideltiin-koulussa-miten-suomessa-on-tallaista/#e84c297f
Toki ollaan vain lehtitietojen varassa, mutta niidenkin perusteella kysymys on äärimmäisen raukkamaisesta väkivallasta. Uutisoinnin perusteella 11 vuotiasta koululaista pahoinpideltiin ja tekijöinä oli mukana hieman vanhempia 12-13 vuotiaita koulunoppilaita..
- porukalla hakattiin, potkittiin ja lopuksi kuristettiin että saatiin uhri tajuttomaksi..
- ja kuten aina kuvattiin tapaus videolle ja levitettiin katsottavaksi..mikä on jo oma rikoksensa, lisäten ja jatkaen henkistä pahoinpitelyä uhria kohtaan.
- samaan aikaan pihalla oli useita valvovia opettajia joiden rooli tapahtumien estämisessä on jäänyt epäselväksi.
- pahoinpitelyn uhri vietiin sairaalaan ja onneksi vältyttiin fyysisiltä vammoilta, psyykkisia varmasti sitäkin enemmän ja pitkäkestoisia.
- tällaisessa mittakaavassa toteutuneessa pahoinpitelyssä kysymys ei ole enää mistään satunnaisesta kiusaamisesta.
Mksi tällaista voi yleensäkään sattua koulussa ja aivan nuorille alakoululaisille? Eikä tarvitse epäillä etteikö väkivaltaa (ja järjestelmällistä kiusaamista) esiintyisi muuallakin.
- en viitsi lähteä selittämään sitä miten yhteiskunallinen kehitys ja perhekohtaisesti pienemmät lapsimäärät, vähentynyt sosiaalinen yhteenkuuluvuus, molempien vanhempien työssäkäynti, kasvatuksen lisääntynyt laitostuminen jne jne. on vaikuttanut (tapa)kasvatukseen ja yleiseen käyttätymismormistoon jne.
Lähdetään vaikka arvioimaan suoraan sitä miten tämä kyseinen tapaus mahdollisesti etenee:
Uhrin osalta asia etenee jotensakin näin:
Selvää lienee se että uhrista saadaan
(=tehdään) ainakin jossain määrin syyllinen tapahtumiin.
- syitä voidaan löytää vaikka mistä.
(vaikka lähtökohtiin nähden se olisi typeräkin typerämpää - iso porukka vanhempia lapsia pienemmän kimpussa)
- uhrin kärsimyksiä vähätellään
(ei sattunut vakavia ja pysyviä vammoja - kukapa nyt välittäisi henkisistä ja mahd. jopa elinikäisistä henkisistä vammoista)
- todennäköinen ratkaisu löytyy siitä että pahoimpitelyn uhriksi joutunut siirretään toisen koulun oppilaaksi (
eli käytännössä rangaistaan rikoksen uhria, toki siirto voi olla välttämätönkin)
Jatkossa voimme vain toivoa että pahoinpitelyn kohteeksi joutunut oppilas pääsee hyvään koulyhteisöön ja mukaan normaaliin koulutyöhön
- se voisi tapahtua tietenkin myös omassa entisessä koulussa mutta se edellyttäisi todennäköisesti melkoisia muutoksia ko. kouluyhteisön käyttäytymiseen (opettajat, muut oppilaat jne.)
- voidaan vain toivoa että hän selviää eteenpäin koulunkäynnissään ja elämässään. Oikein käsiteltynä ikäväkin kokemus voi myös antaa vahvuutta tulevaisuuteen.
Tapahtumilla on oma merkityksensä myös pahoinpitelijöille ja kiusaajille:
Kysymys ei liene ainakaan kaikkien tapahtumissa aktiivisesti mukana olleiden kohdalla ensimmäsestä tai ainutkertaisesta asiasta.
- hyvin usein väkivaltaan, kiusaamiseen turvautuvat ovat häiriintyneempiä lapsia kuin uhriksi joutuvat
(tämä tulisi ko. lasten vanhempien ymmärtää viimeistään tällaisen tapauksen yhteydessä, kysymys ei ole enää mistään oireilusta tai lapsen kapinoinnista)
- käytännön seuraukset pahoinpitelijöille ovat alaikäisille käytännössä lähes olemattomat
(lastensuojeluilmoitus ja puhutteluita - paljon jää lasten vanhempien vastuulle, usein vain vähätellään oman lapsen tekoja. Joskus ne jopa hyväksytään)
- osa tekijöistä varmasti saa herätyksen ja korjaavat käytöstään
(vanhempien jne. tuella, fiksummat ja onnekkaimmat jopa itsenäisesti)
- joillekin muiden kiusaaminen ja väkivaltainen käyttäytyminen jää tietyllä tavalla päälle
(kokevat saavansa siitä muiden hyväksyntää, mitä esim. tässäkin tapauksessa uhrin mahdollinen kohtalo/karkoitus toiseen kouluun jopa lisää)
Näiden jälkimmäisten osalta ennuste on yleensä aika huono. Koulumenestys jää heikommaksi ja joskus keskeytyy kokonaan.
- lastensuojeluilmoituksia tehdään jatkossa yhä useammin. Mukaan nousee myös koulun ulkopuoliset tekijät.
- kaveriympäristö tulee nuorelle tärkeäksi ja varsinkin kaupungeissa erilaiset jengiporukat.
- lähtökohtaisesti niissä löytää kaveruutta ja hyväksyntää ulkopuolisiin suuntautuvalla, väkivaltaherkällä käytöksellä.
- helposti jengiporukoissa tulee vastaan myös epärehellisyys jopa pikku rikokset, näpistukset ja päihteiden käyttö lisääntyy jne.
- yllättävän nopeasti tulee vastaan merkittävä ikäraja - 15 vuotta. Sen jälkeen nouren ihmisen asioita käsittee poliisiviranomaiset ja oikeuslaistos..
Ja mikä pahinta on se että, Suomessa oikeuslaitos ja oikeastaan koko rikosseuraamusjärjestelmä on unohtanut nuoret ja nuorten tekemät rikokset.
(rikoksista seuraa vain merkintojä rekistereihin, mitään konkreettisia sanktioita ei nuorten tekemistä rikoksista koidu).
- tämä on eräs keskeisin syy sille että rikollinen polku vain jatkuu ja alamäki jyrkkenee..
Tässä vaiheessa, alunperin koulukiusaamisen, väkivallan ja pikku näpistelyjen myötä syrjäpolulle joutuneelle nuorelle, avautuu valintoja.
- hänellä on suuri mahdollisuus päätyä, enemmän ja vähemmän, pysyvästi päihteiden käyttäjäksi ja pysyvästi ns. yhteiskunnan laitapuolen kulkijaksi..
- osittain uraa voi aueta jonkinlaisena huumeiden käyttöön ja välitykseen liittyvänä rikollisenakin.
(tässä yhteydessä nuori saattaa päästä kokemaan jo oikeasti rangaistusseuraamuksia jopa nuorisovankilaa.)
- tosin meillä Suomessa nuorelle tekijälle avautuu vankilan ovi käytännössä ainoastaan henkirikoksen jälkeen
(eikä sekään saa olla mikään kuolemantuottamus, josta selviää lähes poikkeuksetta ehdonalaista).
- toki sellainenkin on aina mahdollista että syystä tai toisesta rikollinen elämä jää taakse.
( tämän oven tulee pysyä aina avoinna).
Yhteiskunnan,
(poliitikkojen , lainlaatijoiden, koulujen, opettajien ja vanhempienkin) tulisi kyetä muuttumaan kokonaisuudessaan sen verran että kaikenlaiseen väkivaltaan suhtaudutaan ehdottoman kielteisesti. Alkaen jo yhteiskuntaan kuuluvista sosiaalisista normistoista, moraalikäsityksistä, toimntatavoista, lainsäädännöstä. Jatkuen siitä minkälaista sosiaalista käytöstä ja esimerkkiä annetaan ja opetetaan lapsillemme.
- sitäkin saattaa joku miettiä onko oikein kieltää, peitellä ja häpeillä normaalia rakkauselämään mutta vastapainoksi tarjota avoimesti kaikenkattavaa väkivaltaa ja murhaamista peleissä, viihteessä jne.
- toki lainsäädännöstä sekä kouluun että lasten kasvatukseenkin liittyen tulisi löytyä keinoja estää
(ja ainakin vähentää) väkivaltaista ja muutakin rikollista käytöstä.
Joskun tuntuu jopa siltä että niinkin yksinkertaiset asiat kuin - selkeät säännöt ja niiden tinkimätön noudattaminen riittäisi ehkäisemään niin kiusaamista kuin muutakin häiriköintiä kouluissa.
- ja ne joille sääntöjen mukaan toimiminen on ylivoimaista ohjaittaisiin erityiseen ohjaukseen.
(vieläpä niin että palaaminen takaisin normaaliin opetukseen koettaisiin palkitsevana ja kannustavana).